Esa Suominen kirjoittaa blogissaan valtion omistajapolitiikasta ja ennenkaikkea sen uudistamisesta. Esan analyysiin on helppo yhtyä monissa kohdin, etenkin siinä miten omistus on syntynyt ja miten sitä pitäisi hoitaa.
Nykyisinhän sekä markkinat, että myös valtio itse, suhtautuvat omistajapolitiikkaan lähes yksinomaan siten, että siinä on kysymys omistusten yksityistämisestä. Jos omistajapolitiikalle ei muuta sisältöä saada aikaan, niin sitten myyminen onkin reaalinen vaihtoehto.
Tarvitaan kuitenkin Valtion uusi omistajapolitiikka (VUMP), josta syntyy uusi uljas valtio-omistaja. Työelämän raaistuessa ja yritysmaailman lujaa vauhtia muuttuessa pitää yhteiskunnallisen toimijan olla valmis toimimaan tällä sektorilla.
Valtio ei oikeastaan ollenkaan käytä omissa osakeyhtiöissään, oli valtio sitten enemmistö tai vähemmistöomistaja, varsinaista äänivaltaansa. Operointi hoidetaan hallitusjäsenyyden kautta, mutta yhtiökokouksia ei käytetä välineenä. Hallitusjäsenyyksissäkin tyydytän usein siihen yhteen edustajaan, eikä osakemäärän mahdollistamaan huomattavasti suurempaan määrään. Valtio-omistaja voisi ja sen pitäisi käyttää valtaansa työntekijöistä huolehtemisen ja yritysten eettisen toiminnan ohjaamiseen. Valtio on omistaja siinä, missä mikä tahansa muukin taho. Omistajalla saa olla arvoperusteisia intressejä vaikuttamiseen - ja toivon todella että meidän yhteiskunnallisilla toimijoillamme näitä intressejä olisi.
Valtio voisi omistajana myös suorittaa ostoja markkinoilta, esimerkiksi suojaamaan yrityksen karkaamista ulos maasta tai estääkseen liian suuren markkina-aseman saavuttamisen. Valtionyritykset kilpailuilla aloilla, pystyvät myös olemassaolollaan takaamaan sen, että monopoliaseman tai hallitsevan aseman saavuttaminen muodostuu vaikeammaksi.
Jos omistajapolitiikkaa ei uudisteta, meillä ei enää kohta ole omistuksia, mihin politiikkaa suunnata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti