Kuntauudistuksen avaus 20:stä aluekunnasta pisti kuntakeskusteluun vauhtia - ja erittäin hyvä niin. Seisova vesi on vihdoin liikkeellä. Nähtäväksi jää, onko kyse myrskytulvasta, joka tasaantuu pian, vai nousiko virtaama uudelle tasolle.
Mielenkiintoinen kommenti keskusteluun tuli professori Sundbergiltä. Demokratia ja kansalaisvaikuttamisnäkökulmaa ei ole huomioitu keskustelussa ollenkaan tarpeeksi. Jos siirryttäisiin karkeasti ottaen suoraan malliin, jossa rahoituksesta ja palveluiden järjestämisestä vastaisivat nuo aluekunnat ja nykyisille kunnille jäisi vain symbolisia tehtäviä, muuttuisi lähidemokratiamme perusta aivan totaalisesti.
Käsittääkseni tämä nyt ehdotettu malli ei kuitenkaan ole sillä tavalla valmis, että sen kaikkia vaikuttamisnäkökohtia olisi viilattu loppuun asti. Mikään ei estäisi sitä, että nykyisten kuntien tehtäviin myös vaikuttamispuolella kuuluisivat paikallisten palveluiden järjestäminen. Näistä voisi olla vastuussa alueellinen jaosto samaan tapaan kuin nyt on alueellisia- tai palvelukohtaisia jaostoja suuremmissa kunnissa. Tottakai vallanjako ja vastuusuhteet pitäisi selkiyttää, mutta uudistus antaisi mahdollisuuksia myös demokratian jalkauttamiseksi entistä lähemmäksi ihmisiä.
Toisaalta voi, noin periaatteellisesta lähtökohdasta kysyä, että miten pitää kuunnella sitä viestiä kansalaisilta, että kunnallisvaaleihin osallistutaan laiskemmin kuin eduskuntavaaleihin. Eikö sen voi tulkita kaipuuksi päästä päättämään suurempien kokonaisuuksien kautta. Kansalaisilla on voimattomuuden tunnetta, kun kunnan päätöksentekijät eivät kuitenkaan pysty päätöksillään tekemään kaikkea tarpeellista. Uusien aluekuntien päättäjillä olisi tähän jonkin verran parempi asema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti