tiistaina, kesäkuuta 14, 2011

Kataisen giljotiini

Nyt tässä jännitetään, että leikataanko Katainen vai leikkaako Katainen. Kyse voisi olla valtion menojenkin leikkauksesta, mutta niitä mitä ilmeisemmin ollaan silpomassa jo yhteistuumin. Sekin kyllä hirvittää, mutta ei mennä siihen nyt.

Kun kerran ollaan rakentamassa käytännössä ainoaa mahdollsita hallituskokoonpanoa, niin tällä toisella kierroksella jännitetään, että kenen lauluja lopussa lauletaan. Tihkuneet tiedot kertovat, että kokoomus on joutunut polvilleen arvonlisäveroasiassa. Siitä on maksettu joku hinta: ehkä asuntolainojen verovähennyksen poisto, ehkä valtion romuttamis eli nk. tuottavuusohjelman jatkaminen.

Eli karkeasti on kyse siitä, haluavatko muut enemmän tai vähemmän hallitukseen kuin kokoomus. Toisaalta kukaan - paitsi ehkä persut - eivät halua uusia vaaleja, joten kaikkien intresseissä on yhteinen hallitus. Leikkaako Kataisen giljotiini muiden poliittiset tavoitteet sipaleiksi vai kastroiko Katainen sillä itsensä ja puolueensa.

Itse veikkaan, siis puhtaasti veikkaan, että kokoomus on valinnut taktiikan, jossa se antaa periksi kaikilla rintamilla. Vastapainoksi se aikoo tehdä käytännön elämästä muille helvettiä ja hallita sitä (likaisten)käytäväpelien kautta, jossa sen avustajat ovat mestareita.

tiistaina, kesäkuuta 07, 2011

Konsensus on kuollut, eläköön konsensus!

Ja uutisia Suomesta: Hallitusneuvotteluissa on tapahtunut yllättävä käänne, kun taas yksi puolue kertoi, että se vetäytyy neuvotteluista ainakin siksi aikaa, kun toinen puolue on miettinyt uudelleen ja lainaakin sille lelujaan. Sillä välin hiekkalaatikon reunalta raportoidaan, että kolmas puolue on edelleen maassa itkupotkuraivareissa, kun sen ei annettu olla pomo. Keinujen luona on kuulemma tapahtunut onnettomuus neljännen pudottua keinusta ja lyötyä päänsä. Kiitos ja näkemiin.

Näyttää pahasti siltä, että vaalien jälkeen on menettety suomalaisen politiikan tärkein voimavara. Se on yhteistyö ja hyvät suhteet, kompromissihaluisuus. Konsensus. Se on ominaisuus, joka luonnehtinut koko yhteiskunnallista elämäämme poliitikan kamareista elinkeinoelämään. Ymmärrys siitä, että pärjätäkseen tämän kokoisen maan ei ole vara riidellä, vaan sopia.

Kyllä, se on ollut tylsää ja väritöntä. Mutta historia todistaa, että se on ollut enimmäkseen tehokasta. Mitä yksipuolisempi hallituspohja, sen kehnommat tulokset, kuten porvarihallitusten(kin) tulokset osoittavat. Konsensus on (ollut) vahvuus.

Kun nyt puhutaan jääkausista ja välirikoista, niin liian kevyesti ollaan kuittaamassa arvokkainta poliittista pääomaamme. Ymmärrän kyllä, että tilanne on todellinen, mutta silti. Tulevaisuus näyttää paljon ikävämmältä, jos jatkuva ristiriitaisuus ja riitely on meidän(kin) tiemme.

Toisaalta, voi olla että suomalainen konsensus kestää tämän välinäytelmän ja ykskaks ollaan palattu entiseen. Se voi olla mahdollista. Mutta jos konsensus kuolee nyt, niin uuteen selllaiseen en ihan heti jaksa uskoa.

torstaina, kesäkuuta 02, 2011

Kyky ja tahto

Kaksi asiaa, jotka jäivät hallituksenmuodostelijalta eiku tunnustelijalta käyttämättä tai hallitsematta. Kyky ja tahto. On nimittäin melkoisen selvää, että hallitus ei jää syntymättä, jos on kykyä neuvotella ja tahtoa synnyttää hallitus. Ei ne hallituskeitoksen ainekset loppujen lopuksi nyt niin vaikeat olleet.

Luulisi, että niin pitkään politiikassa toimineelta ihmiseltä kuin Jyrki Kataiselta ei loppuisi neuvottelukyky kesken. Ulkopuolelta tarkkaillen kuitenkin näyttää juuri siltä, että näin kävi. Ei demareiden ay-liemissä keitetyt neuvottelijat(kaan) nyt niin paljon parempia ole.

Tosin lähtökohdissa on eroa. Ajattellaanpa näitä nykykokoomuslaisia. Missä he ovat oppineet neuvottelemisen ja sopimusten teon perusasiat? Nuoriso -ja opiskelijapolitiikassa. Siellä kokoomuksella on ollut hegemoninen asema jonkin aikaa ja neuvottelut on opittu käymääm "meille ensin, teille vasta sitten" hengessä. Ylivoimaisista asetelmista.

Entä sitten vastapuoli - lähinnä demarit. Neuvottelutaidot on opittu samoissa olosuhteissa plus aypuolella. Neuvotteluasemissa on lähtökohtainen ero. Ollaan altavastaajina. En nyt mene sanomaan, että tässä olisi mitään ratkaisevaa, mutta kyllä tästä tietyt johtopäätökset voi tehdä. Kokoomuslaisille on tuskaa tehdä päätöksiä niin, että heidän on pakko kuunnella muita.

Ja sitten se tahto. Jos olisi ollut tahtoa sopia talousraameista se olisi tehty 1. neuvottelupäivänä lyöden luvut halki ja riidat poikki. Tahdon sijasta haluttiin riidellä - ehkä molemmin puolin - mutta kyllä vetäjällä oli ja on se pääasiallinen vastuu.

Toivottavasti tahto vielä löytyy, jotta maahan saadaan hallitus. Uudet vaalit tai muut sen tyyppiset ratkaisut eivät koskaan ole haluttavia. Kykyä ei valitettavasti taida tässä ajassa ehtiä kehittämään.