torstaina, elokuuta 20, 2015

Otetaan johtajuushyppy

Ilmestynyt Insinöörilehden verkossa 19.8.:
Suomessa on hypitty kevään ja kesän aikana niin paljon, että menestystä luulisi arvokisoissa tulevan ainakin hyppylajien saralla. Ensin oli tuottavuushyppy, joka muuttui kilpailukykyhypyksi. Siis siinä vaiheessa, kun joku huomasi, että esitetyt keinot vähentävät tuottavuutta. Hyppyleikkejä on sitten jatkettu loikkimalla yksikkötyökustannuksia alas yhteiskuntasopimuksen merkeissä.
Tunnettu hokema asiassa on, että helppoja ratkaisuja ei ole, vaan pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Voidaan myöntää, että on vaikea päätös leikata palkkoja työaikaa lisäämällä tai lomarahoja karsimalla. Näitä sanotaan vaikeiksi, koska ne satuttavat niin monia palkansaajia.
Jos ei oteta huomioon, että nuo ovat vääriä keinoja, niin teknisesti ottaen ne eivät ole vaikeita. Muutetaan määräyksiä työajan tai lomarahojen maksamisen suhteen.  Päätös ja toimenpide, niin asia on pulkassa.
Hetken voisi ajatella sitä, mikä vaikuttaa välittömästi työntekijöiden suoriutumiseen työpaikalla. Mikä on sellainen seikka, joka ratkaisee, miten hyvin työntekijät suoriutuvat tehtävistään, kuinka paljon tuotteita valmistuu ja miten motivoituneesti työhön suhtaudutaan? Niin, kulujen alentamisen perään haikailevat johtajat eivät ole pukahtaneet johtamisesta.
Jos yksikkötyökustannuksia leikataan 5 prosenttia, vaikutus lopputuotteeseen on suurin piirtein prosentin verran. Hyvän johtamisen vaikutukset siirtyvät täysimääräisinä tuottavuuteen, kustannuksiin ja kilpailukykyyn. Pihvi onkin siinä, että johtamisen muuttaminen vaatii aidosti vaikeita ratkaisuja. Helppoja keinoja sen parantamiseksi ei ole, kun ei voi osoittaa tilinpäätöksen riviä ja sanoa, että tuosta pitää leikata pois. Johtajuushypylle on kuitenkin selkeä tarve.
Ei johtajuuden parantaminen kuitenkaan mahdotonta ole. Käsittääkseni siinä on jossain onnistuttukin. Pitkäjänteisyyttä ja huolellista suunnittelua se vaatii. Eikä homma ole heti hoidettu, vaan johtavuuden parantaminen on jatkuva prosessi. Hyvä alku voisi olla, että johtajuusvaje olisi mukana asialistalla, kun johtajat(kin) puhuvat keinosta nostaa Suomi kasvuun.
Pelkällä johtajuuteen tuijottamalla ei kuitenkaan saada ratkaisuja, vaikka se välttämättä mukaan tarvitaan. Kun kerran hyppylajeista puhutaan, niin oikea ratkaisu olisi varmaan kolmiloikka. Otetaan hypyt johtajuudessa, osaamisessa ja kilpailukyvyssä. Kaikkia näitä tarvitaan.

maanantaina, elokuuta 10, 2015

Havaintoja PerusSuomesta

Vietin viikonlopun töiden puolesta työtehtävissä Suomen Turussa, Perussuomalaisten puoluekokouksessa. Mielenkiintoinen kokemus. Kokouksen rakenne erosi monin osin muista puolueista, osanottajien osalta yllättävän vähän. Yhden kokouksen ja sinne saapuneiden ihmisten perusteella ei mitään kaikenkattavaa analyysiä parane tehdä, mutta muutama havainto jäi käteen.

Puoluekokous lehtereiltä katsoen.
Minusta oleellisin havainto on se, että kokousedustajien keskuudessa tuntui olevan hyvin vähän kriittistä suhtautumista hallitusyhteistyöhön.  Kielteisiä tai syyttäviä puheenvuoroja ei käytetty, eikä edustajien joukossa korviini kantautunut jurputusta muutenkaan. Pikemminkin oltiin ylpeitä siitä, että puolue on edennyt hallitukseen asti. Toistaiseksi ollaan vähintään melko yhtenäisiä.

Paljon esillä ollut puolueen hajaantuminen näkyi aika vähän. Paljon kertoo se, että analyysejä rakennetaan sen perusteella taputtiko Soini Halla-Aholle. Tulkinnan taso on siis aika korkea. Jännitteitä toki on, maahanmuutto ja eurokriittisyys keskeisinä kysymyksinä. Toistaiseksi ne näyttävät olevan kuitenkin hallinnassa.

Vaikea on perussuomalaisista kokouksen perusteella tehdä rasistista puoluetta. Puheet eivät siihen viitanneet. Eniten tätä edusti yksittäisen edustajan puheenvuoro, jossa hän kertoi, että isänmaallinen kunta ei ota vastaan pakolaisia. Jos haluaisi tulkita, niin jotain paino-arvoa voisi laittaa sille, että kukaan ei tähän puheeseen puuttunut eikä sitä kritisoinut. Toisaalta, näitä kanootista pudonneita intiaaneja löytyy kaikista puolueista.

Puolue tuntuu haluavan ottaa harmaan talouden torjunnan tosissaan. Tätä vasten onkin yllättävää, miten pieni painoarvo tällä on hallitusohjelmassa. Lienee siis niin, että joku muu hallituspuolue ei ole asiaa halunnut niin vahvasti painottaa?

Teollisuutta ja vientiä ei mainittu. Ei kertaakaan. Ei kysymyksissä, eikä ministerien vastauksissa. Yllättävää, mutta en tiedä voiko tästä mitään päätellä.

Lindström ja Mäntylä ovat oppineet todella taitaviksi parissa kuukaudessa. Varsikin Lindströmin puheenvuorot olivat napakoita, asiaan meneviä ja huumorintajuisia.

Ja hyvä oli huomata, että puoluekokous oli nyt avoin kaikille tahoille. Lobbareita oli yllättävän vähän paikalla, diplomaatteja taas paljon