torstaina, maaliskuuta 31, 2005

Porvariyhteistyö etenee

Porvarillisista puolueistamme ne kaksi suurinta ovat käyneet keskusteluja jo syksystä saakka presidentinvaalien merkeissä. Näistä tosin kerrottiin ja ensin väitettin, että kontaktit olivat vasta vuodenvaihteessa.

Kokoomus- ja kepunuoret ovat jo tavanneet porvariyhteistyönmerkeissä. Naisliitot tapaavat tänään ja miettivät varmaankin, että kumpaa miestä kannattaisi porvarien ajaa naisten presidentiksi. Valinnevat varmaan tunnetun feministin, tuon Niinistön Saulin.

Kun nyt uusin gallupaineisto kertoo, että Vanhasen ja Niinistön kannatus on melko tasaista niin mitä kepu aikoo tehdä, jos loppusuoralle valikoituukin Niinistö? Heidän oletusarvonsahan on ollut, että haetaan tukea Vanhaselle. Muodostaa jo hallitustyöskentelynkin kannalta hassun tilanteen.

On myös täysin mahdollista, että "vaihde jää päälle" ja yhteistyö jatkuu kohti seuraavia eduskuntavaaleja. Nyt kun joka tuutti kertoo, kuinka tärkeä porvarillinen yhteistyö olisi niin kepu antaa hassun kuvan olostaan hallituksessa. Kumppanania on SDP vaikka heidän jatkuvasti nyt yhteistyön merkeissä parhaana pitämänsä puolue onkin oppositiossa. Väärin valittu, vai?

Neo oli tänään toista kertaa puoluehallituksen kokouksessa, kun Mirkallakin oli menoa. Lipponen totesi, että täytyyhän tuolle varmaan puheoikeuskin myöntää, koska sen käyttämistä ei kuitenkaan voida estää. Kekkonen lisäsi - siis Antero eikä sen toisen haamu - että tämä varmaan nostaa keskustelun tasoa:)

tiistaina, maaliskuuta 29, 2005

Makkaratalo

Makkaratalosta päätettiin jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa, mutta se on silti tarinoimisen arvoinen.

Ne kuuluisat makkarathan suojeltiin nyt kaavalla. Julkisuudessa on monesti virheellisesti vedottu siihen, että talo olisi arkkitehtikuuluisuus Viljo Revellin suunnittelema. Mies itse oli jo kuollut siinä vaiheessa, kun talo varsinaisesti piirreettiin. Alkuperäisen luonnoksen hän toki teki, mutta varsinaisen suunnittelun sitten hänen toimistonsa.

Revellin piirrustuksissa oli makkaraulokkeet mukana - tosin neliskanttisina ulokkeina. Joku sitten keksi, että pyöretä sellaiset olisivat hirvittävän hienot. No, sellaisia ei oltu rakennettu eikä osattu tai haluttu tehdä suoraan. Homma hoidettiin sitten niin, että tilattiin kaivonkansia joiden kehikon ympärille sitten makkara tehtiin.

Makkaroilla ei itseasiassa koskaan ollut rakennuslupaa. Vasta vuosia talon valmistumisen jälkeen oikeus myöntyi niiden olemassaoloon. Eli kun makkarat nyt suojeltiin niin niistä tavallaan tuli luvattoman rakentamisen muistomerkki. Pitäisköhän talon kylkeen saada tästä pronssinen muistolaatta?

Sellainen asia tähän vielä liittyy, että makkarat on aikanaan sen verran huonosti tehty, että kun ne nyt suojellaan pitää ne ensin purkaa ja rakentaa sitten kokonaan uudestaan. Muuten ne saattaisivat ruveta ropisemaan niskaan sieltä. Siinä olisi sitten varsin heviä makkarasadetta ihmeteltäväksi.

Makkarat jäävät, mutta onneksi sentään ajorampeista päästiin eroon. Vaikka pysäköintitilat siellä kerroksessa hävitetään niin lautakunnassa vihreät kuitenkin esittivät ramppien suojelua. Ne olisivat varmaan olleet hienot hyödyttöminä paikalleen jätettyinä. Kyllä kaupungissa pitää saada muuttaakin asioita.

maanantaina, maaliskuuta 28, 2005

Kaupunkisuunnittelusosialismia

Kesäaika on hieno keksintö. Mitä sitten vaikka yki baariyö lyheenekin tunnilla ja moni muutenkin ihmettelee kellojen veivaamisen järjellisyyttä. Hienoa se on siksi, että se antoi tilaisuuden ja keinon siirtää Neon sisäistä kelloa suorittamaan aamuherätys vasta kello 8. Näin parin aamun kokemuksella tuntuisi toimivan. Tuo (mahdollinen) tunti lisää aamulla on ruhtinaallista.

Kaupunkisuunnittelautakunnassa olemme kevään mittaan toteuttaneet kaupukisuunnittelusosialismia. Ihan tosi. Kyllä kyllä. :)

Eli, sosialismin varsinkin varhaiseen vaiheeseen kuului uskontojen vastustaminen hyvin voimakkaana. No, lautakunta on hyväksynyt tänä keväänä kaavan, jolla muutimme Vuosaaressa sijaitsevan kirkon (Tilapäiskirkko) tonti asuntokäyttöön, eli tyhjillään oleva kirkkorakennuspuretaan ja tilalleen tulee asuntoja. Ensimmäinen todiste.

Yhteiskunnan omaisuuden jakaminen tavalla tai toisella on leimallista sosialismin eri suuntauksillekin. Helsingissä on jo pitkään nostettu tonttitehokkuuksia vanhoilla pientalotonteilla ja tätä työtä on myös kevään mittaan jatkettu. Kun tonttin tehokkuuksi on nostettu esimerkiki 0,2 0,25:een on samalla tultu jakaneeksi ihmisille aika paljon omaisuutta.

Ai miten niin? Tehokkuus 0,2 tarkoittaa, että 1000 neliön tontille saa rakentaa 200 kerrosneliötä asuntoa ja 0,25 siis tietysti oikeuttaa 250 kerrosalaneliöön. Vanhat pientalot eivät tuota 200 kerrosneliötä juuri koskaan vie, joten tehokkuuden nostamisella mahdollistuu tontille kohtuukokoisen laajennuksen tai uuden talon rakennus. Jokainen voi laskea sitten kuinka paljon rahaa tuossa ihmisille "annetaan", kun heillä tulee mahdollisuus lohkoa tonttinsa, myydä tontti suuremmalla rakennusoikeudella, myydä uusi talo, myydä aikanaan isompi laajennettu talo ja niin edelleen.... toinen todiste.

Ja sitten meiltä vielä löytyy ihmisiä, jotka eivät halua että heidän tonttiensa tehokkuuksia nostettaisiin.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2005

Ole diktaattori

Tai monarkki, demokraattinen hallitsija, kapitalisti, poliisivaltion johtaja tai jotain muuta. Ole kansallesi kiltti tai kurita heitä, järjestä sosiaaliturvaa tai rakenna viimeisetkin metsät asunnoiksi.

Tämä onnistuu nettilelussa nimeltä Nationstates. Se ei ole varsinainen peli vaan ohjelma tai ympäristö, jossa voit hallita omaa valtiotasi. Vastaan tuleen hyväksyttävää lainsäädäntöä ja ongelmia ratkottavaksi. Valtiosi kehittyy päätöstesi mukaan ja päätöksillä on välillä ennakoimattomia seurauksia.

Olen jonkin aikaa leikkinyt ohjelmalla. Valtioni Socialdemocratic Hegemony of Oksamaa, on kehittynyt diktatuurista demokraattise sosialismin kautta skandiinaviseksi paratiisiksi ja on nyt päätynyt ketään loukkaamattomaksi keskitetyksi demokratiaksi.

Nationstatesia voi käyttää periaatteessa, jopa opetustarkoituksiin. Siellä on luotu jo yli miljoona valtiota. Mukana on myös YK, jolla toisin kuin todellisuudessa on absoluuttinen määräysoikeus äänestysten kautta jäsenten lainsäädäntöön.

Kannattaa käydä tsekkaamassa. Lisää Nationstatesista voi lukea tästä CBCn artikkelista.

lauantaina, maaliskuuta 26, 2005

Kirgisia (2)

Oppositiojohtaja Kurmanbek Bakijev nousi Kirgisia väliaikaishallinnon johtajasta. Mistään ensikertalaisesta, massojen nostamasta sankarista, ei kuitenkaan ole kyse sillä Bakijev on toiminut jo 2000-2002 maan pääministerinä. Toivottavasti siitä on hyötyä, kun uusia vaaleja aletaan järjestellä.

Kirgisia on siksikin mielenkiintoinen, että siellä on sekä Venäjän että USAn sotilastukikohdat, eri puolilla pääkaupunkia. Tukikohdat ovat molemmille kohtuullisen tärkeitä välilasku, huolto ja lentotukikohtina. Sellaisia maita, joissa näiden molempien tukikohdat ovat, ei mahda montaa maailmasta löytyä.

Kirgisian eteläosassa sijaitsee Oshin kaupunki, joka on välityspiste suurimmalle osalle Afghanistanista ja Tadzikistanista tuleville huumeille. Tämä "huumekaupunki" joutui ensimmäisten joukossa opposition käsiin ja presidentti väittikin, että oppositiota rahoittaa huumemafia.

perjantaina, maaliskuuta 25, 2005

Kirgisia

Eläköön demokratia! Jälleen yksi entisen Neuvostoliiton satelliitti sanoo bye-bye diktatoriselle johdolleen. Vallankumousten sarja näyttää etenevän Venäjän etelärajalla.

On mielenkiintoinen ilmiö, miksi näissä kaikissa maissa, nyt siis viimeisenä Kirgisiassa, on samoihin aikoihin alettu liikehtiä ja nopeasti päädytty lopputulokseen. Helpoin arvaus on kai se, että kun ensimmäiset onnistuivat, seuraavat muut perässä. Ja valta noissa maissa oli loppujen lopuksi hyvin heikko, kuten kaatumisnopeuksista voi päätellä.

Kirgisia on hämmästyttävä esimerkki vallankumouksen (siitähän siinä on kyse, vaikka huonokin valta vaihdettaisiin) nopeudesta. Ensin ei oikein mitään kehitystä ja sitten muutaman päivän aikana osa kaupunkeja haltuun, pääkaupungin ajauduttua opposition haltuun oli kysee enää tunneista. Homma oli paketissa siinä vaiheessa, kun turvallisuusjoukot (viisaasti) kieltäytyivät ampumasta.

Kirgisialla on kuitenkin vielä pitkä tie kuljettavanaan kohti demokratiaa, toimivasta ja kansalaisista huolehtivasta yhteiskunnasta puhumattakaan. Toivottavasti oppositiosta nousevat poliitikot voivat välttää korruptoitumisen riskit, saada pidettyä kansan tuen tarpeeksi pitkään ja muistavat kunnioittaa demokraattista päätöksentekoa, vaikka joutuisivat häviölle joissakin asioissa. Toivotaan, muttei ehkä ihan vielä uskota.

torstaina, maaliskuuta 24, 2005

Graniittia ja valkoista marmoria

Arkkitehtuurimme suuren nimen - Alvar Aallon - rakennusperintö herättää suuria tunteita. Kaikki varmaan muistavat keskustelun Finlandiatalon marmoripäällysteestä. Moni on varmasti huomannut väittelyn Stora Enson pääkonttorin julkisivuremontista.

Rakennusten säilyttäminen ja suojelu on tiettyyn rajaan asti perusteltua. Menneiden polvien tyylistä, hengestä ja näkemyksistä pitää säilyä rakennuksia ja rakennelmia seuraaville polville. Kaikkea ei kuitenkaan voi tai pidä suojella. Kaupunkiin, elävään kaupunkiin, kuuluu oleellisena osana muutos: tarpeet ja näkemykset vaihtelevat, rakennusten, teiden ja järjestelyjen pitää elää niiden mukana.

Aallon marmoripinnoitteiden suojelu on järjetöntä. Marmori ei kestä meidän ilmastoamme, se lienee jo käytännössä kipristelevien ja putoilevien laattojem muodossa testattu. Marmorin kokeileminen talojen ulkopinnoissa on aikansa lapsi, jota meidän ei enää tarvitsisi kunnioittaa. On tuhlausta vaatia säilyttämään marmoria pinnoissa, kun se ei kerran siellä kestä.

Annetaan todellisuudelle periksi ja vaihdetaan niin Stora Enson konttorin kuin Finlandiatalonkin marmorit vaaleaan graniittiin. Ihan terveen järjen nimissä.

keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2005

Portugal revisited

Edellisessä merkinnässä juuri äsken mainitsin, että olin Portugalissa kokoustamassa. Mainitsin myös etten saanut sieltä aikaiseksi kirjoittaa mitään ja en myöskään tuossa merkinnässä paljoa sieltä kertonut.

Onneksi on ystäviä joihin voi luottaa, vähän enemmän tietoa janoaville suosittelen vierailua Jukka's Blogissa. Siellä on tarinaa siitä mitä tällaisessa kokouksessa tehdään, opitaan ja ajatellaan.

Takaisin pöydän ääreen (2)

Taas hujahti kirjoittamatonta aikaa ohi. Tällä kertaa syynä useampipäiväinen visiitti Portugaliin, Cascaisin kaupunkiin, jossa järjestettiin Young European Socialist - ECOSY:n kongressi. Vaikka kokouksen pitopaikka oli hulppea, ei nettiyhteydet olleet sillä tasolla, että sieltä olisi voinut saada sisältöä blogiin. Tai olisi, jos olisi tosissaan yrittänyt, mutta kokoustaminen ja siihen liittyvät asiat veivät liikaa aikaa ja energiaa.

Vaikka kaikki Ecosyyn kuuluvat jäsenjärjestöt ovat samaan aateperheeseen kuuluvia ovat erotkin jopa hämmästyttäviä. Siinä missä pohjoismaalaiset edustavat meille tuttua realistista yhteiskunnan pikkuhiljaisen rakentamisen perinnettä on esimerkiksi Itävallan demarinuorisojärjestö niin vasemmalla, että hyvä jos meillä mahtuisivat järjestöön mukaan. Tämä näkyi esimerkiksi palveludirektiiviä koskevaa julkilausumaa käsitellessä. Yritimme korjata julkkarista selkeän asiavirheen liittyen palveluiden kauppaan, mutta tätä ei lopulta itävaltalaisten vastutuksesta hyväksytty, koska heidän mielestään direktiivi on "paha" eikä siitä voida sanoa mitään lievempää - eivätkä he suostuneet tunnustamaan virheen olemassoloa.

On kuitenkin erittäin arvokasta, että lukuisa joukko nuoria politiikantekijöitä voi viettää useamman päivän yhdessä, keskustella ja väitellä erilaisista näkemyksistä ja oppia toisiltaan. Kokouksessa huomaa kansainvälisyyden tarkoittavan muutakin kuin tyhjiä puheita. ECOSYn kannoilla on myös merkitystä, sillä se omaa aseman PES eli europarlamentin demariryhmän virallisena nuorisojärjestönä. Kantoja myös kuunnellaan.

tiistaina, maaliskuuta 15, 2005

takaisin pöydän ääreen

Viime viikko hurahti erään suomalaisen docusoapin kuvauksissa, siitä ehkä tarkemmin sitten, kun siitä on luvallista kertoa. Vielä muiden jaksojen kuvausten kestäessä ja oman jakson ulostuloa odotellassa asia on vähän niin kuin hys-hys. Ohjelma tulee tänä keväänä ulos, en itsekään vielä tiedä, että koska tarkalleen.

SDP:n puheenjohtajakilpa odottelee käynnistymistään. Tällä hetkellä ei hyvältä näytä, ehdokkaita ei ilmoittaudu ja monet pätevät ehdokkaat ovat kieltäytyneet. Puolue ja suomalainen yhteiskunta ansaitsee kunnon keskustelun siitä mihin merkittävän puolueen johtoon haluavat henkilöt haluavat Suomea kehittää.