Hesarin verkkokeskustelussa velloo Karjala- keskustelu. Tämä kuuluu näihin suomalaisiin ikuisuusaiheisiin, joihin aina palataan, jotka herättävät tunteita, ja joissa ei koskaan päästä mihinkään. Osittainhan aina on kysymys siitä, että ei näissä voida päästä mihinkään. Keskustelevat osapuolet eivät suostu ymmärtämään toisiaan, eivätkä juuri kuuntele vastapuolen esittämiä argumentteja.
Minusta Karjala kysymys on simppeli. Ei ole tarvetta tehdään mitään. Suomi hävisi alueet sodassa ja piste. Eivät viimeisen sodan rajat ole millään tavalla kummallisempia kuin aiemmatkaan. Kaikki rajat ovat jonkilaisen sodankäynnin ja pakkokeinojen tuottamia, eikä mikään niistä ole toista oikeudenmukaisempi historiallisessa katsannossa.
Ehkä sitten ensimmäiset rajat voisivat olle ne kaikkein oikeudenmukaisimmat, jos joku pitäisi valita. Suomikin Pähkinäsaaren rauhan rajan perusteella miehittää melkoista osaa muuta maata, sitä jonka nimi on nykyään Venäjä.
Ja vielä: Herätkää nyt hyvät ihmiset, jotka haluatte II maailmanrähinän rajoja siirrellä. Siinä olisi Eurooppa ihmeissään, kun Puolaa ja Saksaa nyt esimerkiksi alettaisiin palauttaa niiden sotaa edeltäville paikoille.
2 kommenttia:
Eikö Suomen lähialueen Karjalan taloudelliseta kehityksestä pitäisi silti keskustella, vaikka alueen kuuluminen Venäjälle onkin yleisesti tunnustettu tosiasia? Vakaat olot itärajan takana ovat Suomenkin intresseissä.
Osuit suoraan ydinasiaan. Karjalan alueen taloudellisesta ja muustakin kehityksestä on syytä keskustella tosissaan.
Suomen on syytä olla kiinnostunut kehitykestä lähialueillaan. Eikä se tarkoita pelkästään rahoitusta esim. Pietarin alueen jätevesihuoltoon tms.
Lähetä kommentti