sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2005

Pakkokaavoitus

Valtiovarainministeri hyppäsi eilen hetkeksi ulos lähestyvän budjettiriihen asettamista raameista ja kommentoi kuntien kaavoitus -ja asuntopolitiikkaa. Hänen ajatuksensa on se, että kunnat eivät saa kaavoitettua - eivät kaavoita - tarpeeksi kysyntään nähden. Hänen ratkaisuesityksensä on pakkokaavoitouslaki, jolla kuntia pakotettaisiin kaavoittamaan. Samoin hän esitti kaavoitusoikeutta yksityisille tontin omistajille.

Istuttuani nyt tämän vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa olen ihmetellyt, että missä päin Suomea ovat ne kunnat, jotka eivät kaavoita täydellä teholla? Helsingissä on jatkuvasti koko lailla iso nippu myös isoja kaavoja käsittelyssä ja työn alla.

Itse kaavoitusprosessi on toki melko hidas, kestää vuosia ennen kuin jokin alue saadaan ideasta edes valmiiksi suunnitelmaksi asti. Mutta en oikein tiedä, miten tähän purisi laki pakkokaavoittamisesta.

Pakkokaavoittamista on helppo esittää, mutta parhaan tietoni ja käsityskykyni mukaan se ei ainakaan asunto-ongelman ykkösalueella eli pääkaupunkiseudulla auta yhtään mitään. Kaavoittaminen tehostuisi rajoittamalla valitusoikeutta ja kuulemisprosesseja. Varsinkin valitusoikeus on tällä hetkellä liian laaja, asioita ei saada eteenpäin, kun jokin yksittäinen taho valittaa aina uudestaan johonkin seuraavaan tahoon. Ei taida olla vain niin helppoa mennä julkisuuteen valitusoikeuden rajaamista esittämään Kalliomäki hyvä?

Ei sillä, saa tuon pakkokaavoituslain säätää - en minä sitä vastusta. En vain tiedä koska sitä todella tarvittaisiin.

lauantaina, heinäkuuta 30, 2005

Vanhasta viedään

Julkisuudessa ainakin aika lujaa. Ei kai näihin soppiin pitäisi kajota itsekunnioituksen nimissä, mutta näin kesäterästä palaillessa kiusaus käy liian suureksi vastustaa.

Oleellista pääministeri "mitkä perhearvot?" Vanhasen ihmissuhdesopassa näin poliittisesta vinkkelistä on se, mitä hän sanoi ja mikä piti paikkansa. Kun Vanhaset tiedottivat erosta, molemmat osapuolet kertoivat, ettei eroon liity kolmatta osapuolta.

Jos nyt sitten osoittautuisi, että tämä Vanhasen väitetty suhde olisi tottta, niin Vanhanen olisi valehdellut eronsa syistä. Siinä ei nyt sinällään ole mitään rikollista, mutta politiikon uskottavuudelle voi olla kova paikka jäädä kiinni valehtelusta tässä kohden. Vanhasta saatettaisiin sitten jo viedä lujaa, jos tämä toteutuisi. Tuskinpa tosin kiinni jää. Jos tällä mystisellä 7-päivää naisella olisi jotain todisteita, niin kait niitä jo iskettäisiin pöytään?

Tietysti voi olla niinkin, että Vanhaset tarkoittivat ettei eroon liity kolmatta osapuolta, mutta sitä edeltävistä tapahtumista he eivät puhuneet mitään.

perjantaina, heinäkuuta 29, 2005

The Blog is Back

No niin, lomat alkavat olla loppusuoralla ja arki kolkuttaa kulman eli viikonlopun takana.

Uumoilemaani kesäpoliittista ankkaa ei näkynyt, tai se oli niin nopea, että lensi ainakin minulta ohi.

Jos ei nyt ankkaa, niin jotain eläintä voisi saada aikaan Kokoomuksen Kataisen aloittamasta viimeisimmästä Nato -kierroksesta. Lienee myös Kokoomuksen puheenohtajajalle selvää, että Nato jäsenyys ei merkitse lisäturvaa terrorismia vastaan. Hänen pitäisi kyllä tuntea olemassa olevat tiedonvaihto yms. sopimukset.

Ei itse keskustelusta sen enempää. Se on ihan yhtä laadukasta kuin sotilasliitto tai puolustuspoliittinen keskustelumme yleensäkin. Puhutaan paljon ja voimaikkaillakin äänenpainoilla, mutta oikeasti ei sanota mitä mieltä ollaan. Esimerkkinä nyt Katainen: mieli tekisi sanoa, että hän haluaa Suomen liittyvän Natoon ja mahdollisimman äkkiä sittenkin, mutta kun ei millään kehtaa sanoa suoraan.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että Katainen heiluttaa Nato lippua lähestyvien presidentinvaalien alla. Heidän ehdokkaansa Niinistö on ainakin aiemmin ollut epäilevällä kannalla vaalien käymisestä nato -teemalla. Ja aikaisemmin Niinistö on selvästi osoittanut halutessaan pyörittävän Kokoomusta edelleen miten haluaa. Ottaako Katainen siis itse nyt löysää talutushihnassaan vai Niinistö muuttaa mieltään tai antaa tilaa?