Markkinatalouden vaikeudesta

Se on aika kummallinen asia. Meillä on porvareita, jotka saarnaavat markkinamekanismin autuutta palvelujen järjestämisessä. Samaan aikaan nämä samat porvarit eivät ymmärrä markkinataloutta, jota yrittävät ajaa.

Otetaanpas ajankohtainen esimerkki, tämä Destia, jonka maata johtava mustelmahallitus (sininen+vihreä=turkoosi=mustelman väri) haluaa väkisin myydä. On koko lailla järjen vastaista, että kilpailu lisääntyy siitä, että markkinoiden suurin toimija myydään sen kilpailijoille. Tyhmempi ajattelee, että se vähentää kilpailua.

Tai ajatellaan vaikka sitä, että kuntapalveluiden järjestämistä pitäisi kilpailuttaa markkinoilla. Hei haloo, kuinka monessa kunnassa Suomessa on toimivat markkinat esimerkiksi sosiaalipalveluissa? Ei ole mitään järkeä kilpailuttaa sellaista, missä ei ole olemassa kilpailua. Puhumattakaan siitä, että markkinataloudessa pitäisi ostajallakin olla riittävä ammattitaito, varsinkin palveluissa. Suomessa tuskin on yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää kuntia joka pystyy hoitamaan kilpailutusprosessin kunnialla.

Ei voi kilpailuttaa, kun ei ole markkinoita. Eikä kannata myydä yhteiskunnan keskeisiä toimintoja ja vähentää samalla kilpailua. Markkinatalous on taitolaji, armaat porvarit.

Henkilökohtainen uskontunnustus

Intro: Politiikka on ollut minussa siitä asti, kun 14-15 vuotiaana aloin lukea. Anarkismin teoreetikoista sosialidemokratiaan kulki nuoren miehen tie. Kotikasvatus oli kyllä taustalla, ei anarkismissa, mutta sosialidemokratiassa sitä vahvemmin. Elin vaiheen poliittisena eläimenä ja vetäydyin syrjään. Tuskittelen puolueen ja puoluetoiminnan tilaan. Ahdistun siitä. Mietin mitä saan siitä, että olen puolueen ja jäsen ja miksi siis olen. Kuvittelen vielä ryhdistäytyväni ja tavalla tai toisella tuovani oman mausteeni puoluetoimintaan. Ahdistun lisää. Mietin, että tuskin politiikka yhtä miestä kaipaa.

Tunnustus: Uskon politiikkaan, ihmisten vapaaseen tahtoon ja yhteiskunnallisen toiminnan tärkeyteen. Uskon, että maailma muuttuu ihmisten toimesta. Uskon, että kaikki on mahdollista, kun tarpeeksi hyvää ja kovaa tahtoa.

Sosialidemokratia on aate, jossa ihminen voittaa järjestelmän. Se on aate, jossa inhimillisyys voittaa itsekkyyden. Se on aate, jossa solidaarisuus voittaa yksilöllisyyden, yhteisöllisyys yksinäisyyden. Se on aate, jossa ihmisyys voittaa rahan. Se on aate, jossa rakkaus voittaa kylmäkiskoisuuden. Se ei ole täydellinen, mutta se on kehityskelpoinen. Se on paras yhteiskunnallisista aatteista. Sosialidemokratia on liberalismin kaunein perillinen ja todellisen sosialismin olemuksen vartija. Tähän minä uskon.

Puoluetoiminta ei välttämättä anna minulle suoraan mitään konkreettista. Mutta se, että uskon maailman voivan muuttua ja se, että uskon paremman huomisen koittavan. Se on tukemisen arvoinen asia. Jäsenyys puolueessa on se tuki, jonka vähimmillään voin antaa. Osoitan että tuen, vaikka läheskään aina en pidä.

Blogi on takaisin, eikä henkilökohtainen osallistuminen jää nyt siihen. Uskon.