Tänään aamulla, noin kello 5.40, viereistä huoneesta kuului: "Bwääh!" Poika oli herännyt. Menin nukuttamaan pikkukaveria takaisin, tämän istuessa sängyllään sen näköisenä, että hetkinen, mitä minä täällä teen ja miksi. Oli tainnut herätä johonkin uneen keskenkaiken.
45 minuutin nukuttelun jälkeen pikkumies rauhoittui. Ajattelin, että kuinka ihanaa, ehdin vielä puoleksi tuntia nukkumaan. No, Neo nukkui peräti kahdeksan minuuttia, jonka jälkeen alkoi kuulua pienten jalkojen läpsytystä, jota seurasi makuuhuoneemme ovelta iloinen: "kukkuu!".
Eikun aamupuurolle. Omatkin aamupalat kurkun kautta mahaan, tavarat kasaan ja pyöräilemään. Fillarointi maistui ja kulki mukavasti, kunnen Arabian rannassa edellinen pyöräilijä sai siellä liikkuvat hanhijengit liikkeelle sillä seurauksella, että yksi hanhista kieltäytyi enää väistämästä minua. Siis törmäys. Sen verran kolahti, että menetin kaksipyöräiseni hallinnan ja päädyin pöpelikön puolelle.
Mitään ei sattunut hanhelle tai minulle, mutta pyöräni ei ollut yhtä onnekas ilmojen kadotessa takarenkaasta nopealla pihinällä. Eikun taluttaen perille 3. linjalle. Nyt on uusi sisäkumi vaihdettu paikalleen, ei siinä mitään. Hanhista tuli mieleeni, että mahtaako ehdotettu jousella metsästäminen olla riittävästi - sen verran keljuttaa, että olisin valmis kannattamaan konetuliasemetsästyksen sallimista. Olisikohan vaikka kranaattikonekivääri riittävä kannan harvennukseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti