Kriisi, Jakobson ja Nato

Kamraten Hilli sai Jakobsonin Nato lausuntoa kommentoineesta merkinnästäni herneen nenuliin. Kuinka mukavaa onkaan, kun jokin näppäimistöltäni lähtenyt saa jonkun provosoitumaan.

Hillin tekstin pohjalta täytyy kuitenkin vähän selventää tilannetta. Jakobson totesi, että koska Eu:lla on nyt menossa poliittinen kriisi ja perustulaki menossa kovaa vauhtia nykymuotoisena nurin, on Suomelle syntynyt turvallisuusvaje, jota pitää paikata Nato-jäsenyydellä.

Päähuomioni on se, että Eu:n turvallisuusjärjestelyt ovat jo nyt olemassa. Perustuslaki olisi tuonut/toisi maiden keskinäiselle solidaarisuudelle julistuksenomaisen takuun. Lisäksi perustuslaissa olisi sitouduttu sotilasmenojen kasvattamiseen. Katson kuitenkin, että yhtenäinen talousalue jo käytännössä sitoo unionimaat hyvin tehokkaasti keskinäiseen turvaverkostoon.

Isku jotakin unionimaata on yhteistalousalueen kautta isku kaikkien unionimaiden vakautta vastaan. Siinä tilanteessa olisi täysin epärationaalista olla toimimatta iskun kohteeksi joutuneen maan eteen. Näin ollen perustuslain turvatakuut olisivat lähinnä lausuneet julki jo olemassaolevan tilanteen. Eli perustuslain (mahdollinen) kariutuminen ei aiheuta turvallisuusvajetta. Jos turvallisuusvaje on olemassa, se on sitä riippumatta perustuslaista. Tätä Jakobson ei ymmärtänyt lausuntonsa perusteella.

Vakavassa sotilaallisessa kriisissä ei unioni kovin helposti pysty auttamaan yksittäistä jäsenmaataan. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että unionilla tai siis sen jäsenmailla ei ole sellaista kuljetuskalustoa, joka mahdollistaisi joukkojen laajamittaista siirtämistä. Sellaista kuljetuskalustoa ei ole kuin natolla. Vaikka Eu on sopinut Naton kanssa kuljetuskaluston käytöstä kriisinhallintatehtävissä, on sillä edelleen olemassaoleva tarve kehittää kuljetuskapasiteettiaan näitä tehtäviä silmälläpitäen.

Kriisinhallintayhteistyö jatkuu poliittisesta kriisistä huolimatta. Näin ollen, jos tahto kuljetuskapasiteetin kehittämiselle on aito, tulee se tapahtumaan perustuslakiprosessista riippumatta. Eli tästä ei saa tehtyä johtopäätöstä turvallisuusvajeen syntymisestä.

Vielä kysymys Naton kyvystä auttaa Suomea kriisitilanteessa. Kuten totesin, en näe sellaista todellista tilannetta, jossa Suomea voisi kohdata sotilaallinen kriisi ilman, että maailmalla oltaisiin kriisissä laajemminkin. Koska Natonkin resurssit ovat rajalliset ei se laajamittaisessa kriisissä voisi keskittyä auttamaan Suomea, vaan sen voimavarat olisi sidottu strategisesti tärkeämmille alueille - kuten Lähi-Itään.

Näin ollen Suomelle ei Nato jäsenyys toisi varsinaisia takuita avusta kuitenkaan. Toki apu olisi varmaan mahdollista siinä erittäin epätodennäköisessä tapauksessa, että Suomea todella kohtaisi vain meitä koskeva sotilaallinen kriisi. Tosin jätän siihenkin pienen varauksen, koska kaikki tietävät, minkä valtion kanssa tuo kriisi sitten olisi. On hyvä kysymys haluaisiko Nato jäsenyydestä huolimatta sekaantua Suomen ja Venäjän väliseen sotilaalliseen kriisiin. Kai sen todennäköisesti voisi olla pakko, mutta en menisi varmaksi vannomaan.

Suomen turvallisuuspoliittisen linjan pitää edelleenkin siksi perustua mahdollisimman tehokkaaseen kansainväliseen yhteistyöhön, jolla pyritään varmistamaan rauhanomaisen kehityksen jatkuminen ja vahvistuminen niin lähialueillamme kuin maailmanlaajuisestikin.