maanantaina, lokakuuta 31, 2005

Kirjamessujen satoa

Lauantaina tuli vierailtua Kirjamessuilla vaimon ja pojan kanssa. Poika nautti messuista puolitoistatoistavuotiaan antaumuksella, paljon käytäviä joilla juosta, ihmisiä ihmeteltevänä sekä lastenhahmoja tavattavana. Kun vastaan tullut Muumi-mamma antoi pojalle muumikortin vei tämä sen vieressä patsastelleelle Muumi-papalle, tällä kun ei ollut yhtään korttia...

Mukaan tarttui myös (pieni) kasa kirjoja. Ensimmäisenä ostin Terry Pratchettin "Pienet Jumalat". Pratchett on armoitettu satiirikko, jonka Kiekkomaailma teokset ovat varsin antoisaa hekoteltavaa, loistava kielenkäyttäjä ja - sanotaanko nyt vaikka - ajatusten tulokulmien muuttaja. Pratchetin kirjoihin tutuistuin 1992, kun Finnconista ostin hänen yhdessä Neil Gaimanin (se mm. Sandman sarjiksien tekijä) kirjoittaman "Hyviä Enteitä", ehkä hauskin maailmanlopun teos, muuten.

Toisena mukaan lähti edukas "The Complete Hitchiker's Guide" eli Douglas Adamsin viisiosainen trilogia alkukielisenä yhteisteoksena, yhdellä pitkänovellilla ryyditettynä. Käsikirjaa ei ole alkuperäisellä kielellä tullutkaan luettua, joten halpana tämä oli suorastaan pakko-ostos.

Miekka ja Magia osastoon kirjahyllyn täydennystä tuli R.A.Salvatoren "Yönaamiot" seikkailupläjäyksen muodossa. Ei niin monimutkaisia juonirakenteita, viihdyttävää meleetä, taikoja ja seikkailua sitäkin enemmän. Minä nyt vain pidän näistä. Kyllä kunnon fantasiaseikkailu aina dekkarin hakkaa meikäläisen lukutouhuissa.

Ja vielä edullisena hankintana Dan Simmonsin "Hyperion", joka on tullut jo aiemmin luettua, mutta pääsi edullisella hinnalla kotihyllyyn hankittavien joukkoon.

Olen pistänyt merkille, että mitä enemmän työn puolesta joutuu lukemaan asiakirjallisuutta ja tekstejä, sitä enemmän hankin itselleni kotiin viihdepuolen kirjallisuutta. Filosofian ja politiikan hankkiminen on oikeastaan jäänyt turhankin vähälle.

Tosissaan ?

Hesarin nykyisin jo ylitsevuotavan blogimassan Perässähiihtäjä eli Unto Hämäläisen presidentinvaaliblogi ruotii Kepun ylimääräistä puoluekokousta. Katsoin itsekin YLE24:ltä pätkän noita asettamista -ja ylistyspuheita.

Hämäläisen päätelmä on se, että Vanhanen on itse tosissaan vaaleissa. Samaa hän ei voi sanoa pu0lueesta.

Oma johtopäätökseni tuon kokouksen puheista on samankaltainen. Jos puolueella ja sen edustajilla on lähes jokaisessa puheenvuorossa tarve korostaa sitä, että "hei nämä ovat ihan oikeat vaalit" ja että "me olemme tosissaan" johon vielä lisätään vaimealla äänellä "Keskusta voi oikeasti voittaa nämä vaalit", niin ei siitä kovin määrätietoista ja voitontahtoista kuvaa välity.

Vanhasen voi ihan yhtä hyvin päätellä olevan tosisaan kuin ei-tosissaan. Hänen esiintymistyylinsä on sen verran persoonaton ja läsnäolematon, että mitään tunteenliikahduksia ei mahdu mukaan. Säntillisyydestään tunnettuna lienee kuitenkin tosissaan, ei anna itselleen muuta mahdollisuutta, kun on kerran mukaan lähtenyt.

On sinällään jo mielenkiintoista, että siitä, onko jokin puolue ja sen ehdokast tosissaan vaaleissa mukana, keskustellaan. Yleisesti ottaen tällaisesta ei pitäisi olla keskustelua. Aina oletuksen mukaan ollaan tosissaan ja täysillä mukana. Vaaleihin on myös suhteellisen turha lähteä, jos ei usko omiin tai puolueensa voitonmahdollisuuksiin.

perjantaina, lokakuuta 28, 2005

Voi maatalous!

Keskustan eduskuntaryhmä on vetänyt lantapaakun nenään SDP:n ryhmäpuheenvuorosta hallituksen maatalouspoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä.

Kepu peräänkuuluttaa hyviä menettelytapoja ja vaatii, että sosialidemokraattien on oltava yhdessä ruodussa puolustamassa selontekoa. Näin varmasti tapahtuukin.

Eduskunnan on kuitenkin oltava mahdollisuus puhua ja esittää kriittisiä näkemyksiä. Myös hallituspuolueiden välillä. Ryhmäpuheenvuorossa esiinnostetut ongelmat maatataloustuista ja maataloudesta Itämeren saastuttajina ovat todellisiä, eikä niistä pääse eroon, vaikka maalaisliitto kuinka haluaisi.

Maatalouden pitäisi olla yritystoimintaan siinä missä muukin yritystoiminta. Sen pitäisi saada tukia samoin ehdoin, ei missään erityissuojelussa. Se on elinkeino, ei elämänmuoto. Maatalous on tosiasiallisesti edelleen Itämeren saastuttamisen suurin syyllinen.

Maalaisliitto ei kestä totuutta. Taistelu aikaa vastaan jatkuu.

torstaina, lokakuuta 27, 2005

Kampanjavalinnat ja syvä sanoma

Kokoomuksen lanseerattua Niinistölle kampanjasloganin "Työväen presidentti" on aiheesta syntynyt vilkastakin keskustelua. Katso Esan blogi ja Lipsanen&Ruso.

Tarja Halosen kampanjan sininen värivalinta on myös ollut keskustelujen aiheena.

Kysymys on pelkästään kampanjavalinnoista. Kokoomuksen "työväen presidentti" valinta on rohkea, ja pakko sanoa että kyllä on Vantaassa paljon vettä virrannut, että tällainen on mahdollista. Pisteet myös siitä, että näyttävät tällä valinnallaan olevan tosissaan haastamassa Halosen. Aiemmin jo näytti siltä, että tyytyvät peruskampanjaan ja varmistelemaan kannatusta eduskuntavaaleihin.

On sitten aivan eri asia, miten Niinistön aiempi toiminta on suhteessa hänen mainoksissaan mainostamansa vahvaan valtiontalouteen. Ja kuinka kokoomuksen paikallinen politiikka on suhteessa työntekijöiden etuihin. Velanmaksupolitiikan voi nähdä vahvan valtiontalouden puolustamisena, mutta pitkälle viety puuttumattomuuden periaatte taas toisaalta ei.

Niinistön kampanjavalinnassa on kysymys markkinallisen ristiriidan avulla ratsastamiesta. (suur)Pääoman puolue kääntää sanomansa palvelemaan työntekijöitä. Osin kohdillaan, osin ei.

Halosen värivalinta on myös täysin kampanjakamaa. Yritetään tulla lähemmäksi vaalit ratkaisevia toimihenkilönaisia häivyttämällä aatteelliseksi miellettyä punaväriä. Samalla ärsytetään vasemman laidan tukijoita, mutta ajatellaan että se menee, koska heidän oletetaan käyttävän äänensä Haloselle joka tapauksessa.

Mielenkiintoista on se, kuinka kaikki puhuvat arvovaaleista, mutta pyrkivät liudentamaan arvoihin liitettyjä asioita kampanjan ilmeissä. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että jos presidentinvaalit ovat arvovaalit ja Halonen kerää sellaiset kannatusluvut kuin kerää, niin mitä sitten ovat eduskuntavaalit, jossa vasemmistopuolueet eivät tällaisiin lukuihin ole päässeet. Ihmiset eivät siis äänestä eduskuntavaaleissa arvojensa mukaan, vai?

maanantaina, lokakuuta 24, 2005

Kuntauudistus again

Taas on asiaa kuntauudistuksesta. Se ei myöskään varmaan ihan heti lopu, sen verran mittava ja todennäköisesti suuria muutoksia tuova projekti on kyseessä.

Tuoreimmassa Kuntalehdessä on pääministeri, puoluejohtaja Vanhasen haastattelu aiheesta . Hänet on haastateltu erikseen molemmissa rooleissa.

Vanhasen mukaan on mahdotonta, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla:

"On nimittäin älyllistä epärehellisyyttä väittää, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla. Että valtio ja vahvat peruskunnat riittäisivät. Eivät riitä."

Käsittämätön käsien nostaminen pystyyn. Etteikö Suomessa todellakaan voida pärjätä vain kahdella hallinnon tasolla? Olen erimieltä. Hallinnossa pitää peruslähtökohtana olla vain kaksi tasoa, mikä edellyttää kuntien vahvistamista. Suomen suurin ongelma ovat juuri käsistä riistäytyneet monet hallinnon tasot. Vanhanen ei ilmeisesti halua puuttua hallinnon eri tasoihin mitenkään, vaikka suurimmat ongelmat johtuvat juuri moniportaisesta hallinnosta.

Maalaisliitto näyttää multaisen karvansa:

"Keskustaa moititaan muissa puolueissa myös kaupunkipolitiikan näkemyksen puutteesta. Väitetään, että puolue alistaisi aluekeskusohjelmat yhä vahvemmin maakunnalliseen ohjaukseen. Kaupunkeja ikään kuin "jarrutellaan" pääsemästä vauhtiin?- Niin, emme me tosiaankaan halua tiputtaa kelkasta aluekeskusten ulkopuolisia ihmisiä."

Eli kaupunkikeskusten kasvua ja vauhtia pitää jarruttaa tasaisemman kehityksen nimissä. Voi perkele miten järjettömästi tasavallan pääministerin ajatukset voivatkaan kulkea. Tasainen kehitys on hyvä juttu, mutta se pitää toteuttaa kasvun kautta saatua pelivaraa jakaen, ei kurjistamalla elinvoimaisia alueita. On myös karu tosiasia etteivät kaikki nykyiset syrjäkylät tule yksinkertaisesti pysymään asuttuina.

perjantaina, lokakuuta 21, 2005

Perjantaipohdintaa

Pohdinta yksi. Velkaantuminen on kovin helppoa. Eilen töistä lähtiessäni en vielä tiennyt, että iltaan mennessä on velkapääomaa lisätty ihan reilusti. Kävimme tarjouksen houkuttelemina vaimon kanssa autokaupassa.

Itse meille tehtyy tarjoukseen emme tarttuneet. Tartuimme tosin toiseen kaupasta löytyneeseen farmariin, joka tuntuisi sopiva lisääntyvään autotilatarpeeseemme hyvin. Koeajolle. Takaisin kauppaan ja kaupat. Myyjä kysyi työnantajan ja ammatin, vain minulta. Muuta ei tarvittu, ei palkkatodistuksia, ei mitään. Kaupat oli tehty ja 4 - 6 viikon päästä meille toimitetaan uusi auto.

Pohdinta kaksi. Ulkoministerin ääneenajattelusta ja mep Hymysuun juoruiluista paisui eläämää suurempi soppa. Europarlamentin konservatiivit kyseenalaistivat jo Suomen mahdollisuudet hoitaa Eu puheenjohtajuutta.

Sinänsä Tuomioja ajatteli ihan oikein. Europarlamentti ei ole oikein mikään parlamentti, sillä ei ole suoraa lainsäädäntövaltaa, eikä se ole suorassa vastuussa oikeastaan mistään. Filosofisemmin voi myös todeta, että miten unionilla voi olla demokraattinen parlamentti, kun ei ole eurooppalaista kansaa (demos), joka voisi käyttää eurooppalaista valtaa (kratos)?

Onko ylikansallinen demokratia äänioikeuden kautta siis edes mahdollinen? Vai onko kysymyksessä näennäisdemokraattinen valinta? Toisaalta voi ihan hyvin kyseenalaistaa koko kansakäsitteen tai minkään kansan olemassaolon. Kuitenkin jotta kansanvalta voisi toimia, niin tarvitaan samoilla arvoilla ja samassa "tilassa" oleva ihmisjoukko, joka voi käyttää valtaa. Euroopan Unioni nimisessä rakennelmassa tämä on vielä hakusessa.

Europarlamentin osalta ei kuitenkaan kelloa voi kääntää taaksepäin. Paluuta kansallisista parlamenteista valittuihin edustajiin ei ole.

torstaina, lokakuuta 20, 2005

Kiinalainen juttu

Kiina on julkaissut historiansa ensimmäisen demokratiaraportin. Yllätykseksemme (niinpä niin) saamme huomata, että Kiinassa on jo demokratia. Ei siis mitään tarvetta ottaa asiaa esille länsimaat, eikös niin?

Kiinalla on kaksitahoinen tarkoitus: Ensinnäkin legitimoida maansa sisällä kommunistisen puolueen ylivaltaa sekä viestittää ulospäin, että asiamme ovat omasta mielestämme kunnossa ja puuttumisyrityksiä pidetään asiattomana kulttuurikolonialismina.

Niin kauan kuin demokratia ei Kiinassa voi oikeasti edetä on muusta kehityksestä huolimatta viidennes maailman väestöstä vailla kansalaisoikeuksia. Erittäin vaikea juttu tämä kiinalainen demokratiajuttu.

Demokratiaraportin mukaan Kiinan sosialistisen poliittisen demokratian erityiset kiinalaiset tuntomerkit ovat seuraavat (via People's Daily Online):

-- China's democracy is a people's democracy under the leadership of the Communist Party of China (CPC).
-- China's democracy is a democracy in which the overwhelming majority of the people act as masters of State affairs.
-- China's democracy is a democracy guaranteed by the people's democratic dictatorship.
-- China's democracy is a democracy with democratic centralism as the basic organizational principle and mode of operation.
The white paper says the CPC's leading status was established gradually in the protracted struggle and practice of the Chinese people in pursuing national independence, prosperity and a happy life.
"It was a choice made by history and by the people," the document notes.


Valinnan teki historia ja kansa... Vahva argumentti. En kyllä mitenkään näitä tuntomerkkejä pysty vääntämään omaa hyvinkin relativistista kulttuuri -ja demokratiakäsitystäni vastaavaksi.

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Kuntauudistus ja valtapolitiikka

Keskustan puoluesihteeri Lankian nk. paimenkirjeestä on noussut pieni myrsky kuntauudistuksen isossa lasissa. Maalaisliitto voi yrittää väistellä iskuja minkä ehtii, mutta tosiasia, jonka kirje paljasti tai pikemminkin alleviivasi, on se, että kuntauudistuksessa alkaa (enää) olla kyse vain valtapolitiikasta.

Rakenteelliset uudistukset ja palveluiden kohdentaminen ovat toki edelleen virallisia perusteita, sille miksi prosessi on olemassa. Ja ilman näitä syitä ei nyt oltaisi uudistuksen tässä vaiheessa. Uudistus on nyt varmaa ja kyse on suunnan hakemisesta.

Maalaisliitto ei ole yksin syyllinen tällä kertaa. Myös demarit ovat sortumassa uudistuksen tarkasteluun pelkästään valtapolitiikan kautta. Jos kina jatkuu näin, saattaa tulos olla hyväkin, mutta se rakennetaan lähtökohtaisesti sen kautta, että kumpikaan suurista kuntapuolueista ei häviä siinä valtapoliittisesti. Ei tervein mahdollinen asetelma. Kyllä homman nimen pitäisi olla se, että kannatus hankitaan vaaleissa aina rakenteista riippumatta.

Tulevan kuntauudistuksen mallin voisi siis hahmotella laskemalla esitetyistä malleista niiden vaikutukset sekä demareiden että kepun kunnallisiin luottamuspaikkoihin ja ottaa niistä sellaiset palat, joilla vaikutus on vähäinen ja tasaisesti molempiin vaikuttava.

perjantaina, lokakuuta 14, 2005

Väliportaan hallinnosta ja kepusta ei pääse eroon?

Juurevan Suomen juurekas periedustaja, Kääriäisen Seppo on avannut sanaista arkkuaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta.

Hänen mukaansa väliportaan hallinnosta ei päästä eroon, tehdään mikä ratkaisu tahansa. Jaaha. Olen käsittänyt, että yksi uudistuksen tavoitteista on, tai ainakin pitäisi olla hallintoportaiden karsiminen. Minusta peruslähtökohta on se, että tehtäviä hoitavat kunnat ja valtio, muut hallintorakenteet ovat laastareita.

Toinen Kääriäisen argumentti on innostavampi. Hänen mukaansa kaikki 1960 luvulta lähtien tehdyt kuntaliitosratkaisut ovat nostaneet Keskustan kannatusta. Eli tehdään mitä tahansa, kepu hyötyy niistä. Tämän maalaisliittouhkakuvan edessä saatan vakavasti olla valmis harkitsevani vastustavani kaikkia kuntauudistustoimenpiteitä....

torstaina, lokakuuta 13, 2005

Tasoitetaan verotusta (2)

Kirjoitin jo aiemmin tasaverosta Keskuskauppakamarin ei-niin-pätevän selvityksen tiedottamisen yhteydessä. Eilen aiheesta keskusteltiin Ylen A-talk ohjelmassa.

Ensimmäinen huomio. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen ei puoltanut tasaveromallia, vaikka itse olisin kuvitellut hänen ja edustamansa tahon hyvinkin voivan kuulua tasaveron kannattajiin. Sinänsä hänen pragmaattiset perustelunsa olivat oikeaan osuvia. Hämmästyksekseni huomasin tässä asiassa olevani samaa mieltä monessa kohdin.

Toinen huomio. Veroprofessori Kari S. Tikka totesi lähetyksessä:" Tottakai tasainen progressiivinen vero olisi kaikkein oikeudenmukaisin..." Lisää, nyt jo syvää, hämmennystä. Tikka kannattaa tasaveroa, mutta pitää kuitenkin progressiivista veroa kaikkein oikeudenmukaisimpana. Hänen mukaansa siis on niin, että verokilpailu ja pääomatulojen ja ansiotulon verotuksen välinen kuilu, johtavat kuitenkin käytännössä siihen, että tasavero on käytännössä järkevä. Oikeudenmukaisuus on hänen mukaansa siis käytännössä mahdoton pitää yllä/toteuttaa vallitsevissa olosuhteissa.

Kolmas huomio. Tikalla oli e r i t t ä i n merkittävä huomio tarjoiltavanaan. 1980-luvun lopulla ei kukaan asiantuntijakaan pitänyt Suomessa mahdollisena eikä edes mielekkäänä progression purkamista pääomaverotuksesta. Tasavero pääomatuloista alkoi kuitenkin levitä Itämeren piirissä ja kun Ruotsi ja Norja tekivät ratkaisut siihen siirtymisestä oli Suomi pakon edessä.

Periaatteessa samankaltaisen kehityskulun voisi ennakoida myös nyt. Tasavero leviää jo Itämeren piirissä. Se tarkoittaa ainakin sitä, että asia pitää huomioida ja kehittää vaihtoehtoisia malleja, jotta emme joudu tilanteeseen, jossa todellisuus pakottaa meidät verotuksellisesta oikeudenmukaisuudesta luopumiseen.

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005

Pelimonopoli

Ministeri Rajamäki on vastannut komissaaari McCreevyn pelimonopolien purkamisesitykseen.

Uhkapelaamisen monopoli on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa on, jos ei nyt vallalla niin enemmistönä käsitys siitä, että valtio/yhteiskunta saa suosia toisia elämänmuotoja toisten kustannuksella. Eli uhkapelaamista pidetään vähemmän arvokkaan kuin esimerkiksi kulttuurin tekemistä. Näin pelimonopolin kautta siirretään varoja mm. kulttuuriin. Ja näin pelimonopolilla on legitiimi yhteiskunnallinen perustelunsa.

Monopolilla ei ole perustetelua, jos katsotaan, että valtio/yhteiskunnan pitää olla eri elämänmuotojen suhteen neutraali. Minusta pelkkä taloudellinen hyöty ei riitä perustelemaan pelimonopolia.

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Saattajia, Rouva Presidentti!

Tasavallan presidentin matkoille saattaminen on saanut hassut mittasuhteet mediassa. Ikäänkuin jollekin asian varsinaiselle osapuolelle tässä olisi jokin ongelma.

Kysymyshän on siitä, että presidentin kanslia on lähestynyt valtioneuvostoa kirjeellä todeten, että jonkun ministerin olisi oltava saattamassa presidenttiä ulkomaanmatkoille. Valtioneuvosto on kirjannut asian. Halonen itse kommentoi asiaa toteamalla saattokysymyksen olevan valtioneuvoston ratkaistavissa. Hän ei siis (käsittääkseni) missään vaiheessa ole ollut itse aktiivinen asiassa. Pikemmin eilen uutisissa väläytetyssä pätkässä hyvinkin kiusaantunut.

On ministerien ja virkamiesten ajanhukkaa käydä saattamassa tp:tä matkoille. Eihän siinä tämän päivän maailmassa enää tunnu mitään järkeä olevan. Kysymyksessä on vanha seremonia, jonka voisi lopettaa. Ei tasavalta tarvitse tällaisia seremonioita. Kun tp painuu ulkomaille, hän lähtee työmatkalle, ei siinä sen kummempia seremonioita tarvita.

Halonen on todennäköisesti antanut ohjeistuksen olla, koska häntä muutenkin on syytelty presidenttiyden arkipäiväistämisestä (missä ei minusta ole todellakaan mitään pahaa). TP:n kanslian protokollan vahtijat ottivat nyt asian esiin ja se päätyi julkisuuden pyöritettäväksi. Toki kanslian protokollaihmiset tekevät vain töitään, mutta ihan oikeesti, eikö tuollaisen pelleilyn voisi antaa olla?

maanantaina, lokakuuta 10, 2005

Virkavalta demokratian uhkana

Kunnallisdemokratian, pätee valitettavasti yhä useammin myös kansallisella tasolla, pahin uhka on virkavaltaistuminen. Tarkoitan kunnallisen kansanvaltamme tilannetta, jossa päätöksiä tehdään jatkuvasti enemmän esittelevien virkamiesten tahdon mukaan, vaaleissa valittujen luottamushenkilöiden lyödessä "kansanvalta hyväksyy" leiman päätöksiin.Valta kunnissa ei ole niinkään annettu kuin aste asteelta liukunut yhä enemmän virkamiesten käsiin.

Ymmärrän täysin, että kysymys on hyvin pitkälle ajankäytöstä, virkamiehet tekevät asioitaan työkseen, kokopäivätoimisesti. Hyvin harvalla, itse asiassa juuri kenelläkään luottamushenkilöllä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta samanlaiseen perehtyneisyyteen.Siitä huolimatta liian usein tulee kuulemaan, näkemään ja kokemaan tapauksia, joissa poliitikot sanovat ettei heillä ole vaihtoehtoja, tai valtaa, vaikuttaa asiaan.

Jos joku kunnallispoliitikko sanoo, ettei hänellä ole mahdollisuuksia, aikaa tai kykyä kyseenalaistaa esittelyä, niin minä sanon hänellä, että tuossa on ovi, on sinun aikasi jättää vaikuttaminen taakse. Poliitikko joka (sokeasti) luottaa esittelyyn, on jo menettänyt valtansa.

Poliitikkojen tulee pitää vallastaan kiinni ja käyttää sitä. Vaikka virkamiehet kuinka vastustaisivat ja sanoisivat, että nyt tehdään huonoja päätöksiä. Ei poliittinen näkemys voi - eikä saa - horjua siitä, että esittelijä on sen kanssa eri mieltä. Myös ristiriidat, erimieliset esitykset ja niiden ratkominen kuuluvat politiikkaan.Virkamiesten vallan suurin lisääjä on ammattitaidottomat poliitikot, jotka eivät osaa kokoustekniikkaa ja tunne lakien heille suomia valtaoikeuksia. Se antaa virkamiehille heille kuulumattoman vallan hallita kokoustilanteita ja päätöksentekijöitä.

Nih.

Vaikuttaako tutulta?

Tiedot kertovat, että Angela Merkelistä tulee Saksan liittokansleri. Kahden suuren koalitiossa tämä tarkoittaisi sitä, että suuri osa painavista salkuista menisi sitten Saksan demareille.

Tuntuuko tutulta? Muistaako joku erään eurooppalaisen pohjoisessa sijaitsevan valtion, jossa demarit hävisivät pienellä erolla ja hallitukseen tuli sitten (nais)pääministeri toisesta puolueesta ja demarit saivat melkoisen osan näistä ns. painavista salkuista?

Alustava salkkujakokin kuulostaa tosi tutulta. Tilanne näyttää muutoinkin samanlaiselta kuin Suomessa. Jos alustavalla jaolla mennään, saavat demarit hyvän osan perinteisesti kovista salkuista. Mutta, samoin kuin Suomessa, hallituskumppani saa ministerit niille tonteille, joissa päätetään sisäpoliittisista rakenteellisista ratkaisuista.

Eli Saksassa syntyy näillä näkymin tilanne, jossa konservatiivit joutuvat päävastuuseen tarvittavista vaikeista uudistuksista. Demarit pääsevät hallitukseen merkittäville paikoille, mutta voivat samalla sektoriministeriöiden ulkopulelta esittää ja ajaa omaa näkemystään uudistuksista. Saksan konservatiivit saattavat maksaa kovan hinnan liittokanslerin paikasta.

perjantaina, lokakuuta 07, 2005

Sydämeni jäi Kosovoon

Uutiset kertovat, että YK saattaa aloittaa Kosovon aseman käsittelyn piankin. Kosovoa on 1990 luvun lopun kriisistä alkaen käsitelty toki paljonkin, mutta yhä kysymys on ratkaisematta.

En juuri nyt aio enempää kirjoittaa Kosovosta ja alueen ongelmista tai niiden ratkaisuyrityksistä. Tuosta uutisesta vain nousi esiin muistumia. Kosovon sota oli käännekohta omassa kansainvälispoliittisessa ajattelussani.

Asennoitumiseni Nato:on ja ennenkaikkea Yhdysvaltoihin sotilasliiton johtajana oli ennen Kosovoa varovaisen myönteinen. Turvallisuuspoliittinen viattomuuteni kuitenkin hautautui pommitusten myötä Balkanin multiin. Sydämen jäi Kosovoon.

Ajat muuttuvat, mutta vielä en ole kokonaan unohtanut sitä, kuinka maailman suurin sotilasmahti hyökkäsi Etelä-Suomen kokoista aluetta vastaan. Ja kuten jälkikäteen kävi ilmi, osin tekaistuin perustein. Sitä kysyy itseltään, onko mikään oikeasti muuttunut sen jälkeen?

torstaina, lokakuuta 06, 2005

Huomionarvoista

Saksan vaalitulosta seuraavat hallitusneuvottelut ovat edelleen enemmän tai vähemmän jumissa. Neuvottelut jatkuvat, ja kahden suuren koalitio näyttää entistä varmemmalta. Kanslerin nimestä ei kuitenkaan edellenkään ole mitään varmuutta.

Schröderin ilmoitus, että hän voi luopua kanslerin paikasta, jos SPD niin haluaa on pelin politiikkaa. Eihän SPD toki vielä tässä vaiheessa ole valmis kanslerin paikasta luopumaan. Schröder näyttää näin kuitenkin joustavalta, toisin kuin konservatiivit, jotka eivät ole kertoneet mistään joustamisvarasta omalta puoleltaan.

Saksan eikä Euroopan etu ole edelleenkään kahden suuren koalitio. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että se hallitus onnistuisi tekemään tarvittavaa ohjelmaa. Tietysti, jos se jotenkin onnistuisi, niin hallituksella olisi tarvittava poliittinen tuki.

Jos ette ole huomanneet valtalehti Hesarin vyörymistä blogien pitoon, niin ei se mitään. Nyt minäkin sorrun niitä linkittelemään. Kun nyt nimittäin blogijutun tekoblogin ja tiedetoimituksen blogin jälkeen HS alkoi julkaista potentiaalisesti erittäin mielenkiintoista blogia.

Kyseessä on politiikan toimittaja Unto Hämäläisen presidentinvaaliblogi. Hämäläisellä on sen verran hyvä perspektiivi, että kokemus asioista, jotta kommentointi voi olla sekä mielenkiintoista että värikästä. Ensimmäisten kirjausten perusteella Hämäläinen kommentoi, myös muuta politiikkaa vaalien sivussa. Huomionarvoista.

keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005

Heinäluoman onnenpotku

Valtiovarainministeri Heinäluoma kertoi eilen, että valtiontalous kääntyy tänä vuonna 3 mrd (!) euroa ylijäämäiseksi ennakoidun puolen miljardin alijäämän sijaan. Kuka tahansa rahaministeri haluaisi kertoa vastaavan uutisen - puhumattakaan vasta aloittaneesta ministeristä.

Kysymyksessä on varsin taitava julkisuudenhallinta. Tuskin, vaikka onhan se mahdollista, laskelmista saatiin ensimmäiset tiedot vasta nyt Heinäluomalle. Todennäköisempää on, että Kalliomäki ja Heinäluoma ovat sopineet tiedon julkistamisen tulevan vasta nyt, jotta jälkimmäisen ministerikausi alkaa suotuisissa merkeissä.

Se onkin sitten kokonaan eri asia, saako Eero käyttää rahat ilmoituksensa mukaan valtionvelan lyhentämiseen. Voisin kuvitella, että eduskunnasta löytyy piakkoin äänekäs joukko lisäbudjetin vaatijoita. Heillä on varmasti muitakin rahareikiä mielessään.

maanantaina, lokakuuta 03, 2005

Yksittäistapaus?

Viikonlopun pienehkö poliittinen pommi, oli mep Hannu Takkulan veto ryhtyä farisealaisen puolueen presidenttiehdokkaan Bjarne Kalliksen kansalaisvaltuuskunnan vetäjäksi.

Maalaisliitossa oli tämä ilmeisesti tiedossa, eikä asia tällä kertaa tullut yllätyksenä, joskin melko varmasti pyytämättä. Takkulalla ei sinänsä ole mitään merkitystä Kalliksen kampanjan kannalta, Kalliksesta ei tule presidenttiä.

Mielenkiintoisempaa ovat ne syyt, joita Takkula listasi siirrolleen. Samoin se, että Kallis kertoi odottavansa "vielä suurempaa lottovoittoa" lähiviikkoina. Ja kertoi tällä tarkoittavansa saman tyyppisten ihmisten tuloa mukaan kampanjaansa.

Takkulan syytä lähtivät hänen vanhakristillisestä vakaumuksestaan ja sen aiheuttamista mielipiteistä hedelmöityshoitojen ja samaa sukupuolta olevien liittojen suhteen. On tunnettu tosiasia, että maalaisliitto on ollut vahva kokoava voima myös lahkolaiskristityille ja vain kovapäisimmät tapausket ovat menneet suoraan farisealaisiin. Maalaisliitto on kd:n ohella ollut myös se kaikkein traditionaalisin puolue suhteessa arvoliberaaleihin kysymyksiin, joskin se kuva on hiukan alkanut murtua.

Mielenkiintoista onkin nyt nähdä mitä tästä seuraa. Onko kepusta irtoamassa osa tästä itseään kristilliseksi kutsuvasta väestä ja siirtymässä kohti farisealaisia? Voisi myös odottaa, että Kalliksen hyökkäys kepua kohtaan saattaa lopullisesti päättä kauan jatkuneen vaaliliittoyhteistyön. Takkula saattaa olla yksittäistapaus, mutta merkkejä ristiriidasta maalaisliiton johdon ja sen tietyn perinteisen kentänosan välillä on nähtävissä. Yksittäistapaus vai puolueriita?

lauantaina, lokakuuta 01, 2005

Keikalle

Kävimme pojan kanssa Itäkeskuksessa, lähinnä palloilemassa. Oli meillä kyllä asiakiin suomalaiseen kirjakauppaan, kävimme ostamassa keikkaliput. Onko nyt siis lähtö edessä metallimusiikin kyllästämällä savuiselle klubille?

Ei, ei tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on Fröbelin Palikoiden keikka Herttoniemessä. Tämä on allekirjoittaneelle omien taaperovuosien jälkeen ensimmäinen kosketus lastenkulttuuriin, ainakin tarkoituksella ja vapaaehtoisesti maksettuna.

Lastenkulttuuria muuten on Suomessa häviävän vähän. Onhan meillä toki äärimmäisen pienet markkinatkin sille, mutta silti. Enpä ole moiseen asiaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota pätkääkään.

Hajasijoitusta

Nyt ei seuraa syvälle viiltävää analyysiä hajasijoituspolitiikasta, sen seurauksista ja valmistelusta. Ei edes erään maaseututaustaisen puolueen toimien arvostelua, vaikka sitäkin saattaa vielä myöhemmin esiintyä.

Valtakunnan valtalehti tietää kertoa, että demarit haluavat hajasijoittaa museoviraston. Museovirasto itse kovasti vastustaa, mikä ei tietysti ole missään mielessä yllättävää.

Sinänsä minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, missä tuo virasto sijaitsee. Sitä vain jäin ajattelemaan, että jos hajasijoittaminen viraston mukaan heikentää merkittävästi yhteydenpitomahdollisuuksia, niin tarkoittaako se sitten sitä, että museovirasto ei ole enää suojelemassa Helsinkiä hengiltä (koskenee muitakin paikkakuntia)?

Juu, olen sitä mieltä, että suojelupäätöksiäkin tarvitaan, vanhaa rakennuskantaa pitää säästää. Mutta kaikkea vanhaa ei pidä eikä tarvitse suojella. On esimerkiksi täysin järjetöntä, että Pihlajamäen vanhoihin kerrostaloihin ei saa rakentaa suojelun takia hissiä - ihmisten kiusaamista.