torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Jäähyväiset tupolle?

Työmarkkinauutiset alkavat näyttää siltä, että jäähyväisveisun tupolle voi laulaa. Ainakin sanomalehtien ja hallituksenkin tulkinnan mukaan. Jos hallitus lopettaa tunnustelunsa, homma on paketissa. Yllättäviä käänteitä on toki ennenkin tapahtunut, mutta ilmeisesti Teknologiateollisuus on tosissaan liittokohtaisten kanssa. Ja ilman sen sektoria on vaikea kuvitella sellaisia käänteitä, joissa kattava sopimus voisi syntyä.

Sinänsä liittokohtaiset eivät ole mikään katastrofi. On paljon mahdollista, että sitäkin kautta tulee lähes tupoa vastaava tilanne, jossa kaikki noudattelevat hyvin pitkälle samaa palkankorotuslinjaa. Liittokohtaiset sopimukset tuskin avaavat yhtään enempää tietä työnantajaleirin väläyttelemille paikallisille palkanalennusmahdollisuuksille. Niitä ei ay-liike voi, eikä sen pidä, hyväksyä millekään alalla. Sitä päätä palkkojen polkemiseen ei tule avata.

Hoitajien muita suuremmat palkankorotukset kovin helposti liittokierroksella toteutuvat. Tukea ei välttämättä muilta ole tuloissa tavoitteille, jossa yksi pienipalkkainen ryhmä nostetaan muiden edelle. Lisäksi alalla on tilanne, jossa hajanainen liittorakenne estää melko tehokkaasti voimakkaat toimet. Jos viitsisin osoittaa sormella, niin myös tehottomat ja lähinnä uhoamiseeen perustuvat toimintatavat ovat tietyissä alan liitoissa vallalla. Lakkokoneistoa siellä tosin viritellään ja turhankin innokkaasti - ei pitäisi kaivaa juoksuhautoja ennen kuin niihin ollaan menossa.

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Lontoon jälkeen


Mennään vielä yksi postaus tällaisella human-interest kamalla. Vaikka voisinkin sanoa muutaman sanasen esimerkiksi hallituksen perintöverolinjasta. Muistaako kukaan muu kuinka kamalaa kokoomuksen mielestä oli, että yksityishenkilöiden perintöverotuksessa on epäkohtia (jotka kyllä ovat todellisia ja kaipaavat korjausta). Ja mitä tapahtuu hallitusohjelmassa? Poistetaan perintövero maatiloilta ja perheyrityksiltä. Ensinnäkin maatilojen pitäisi olle yrityksiä - ja mikä pakko niitä yrityksiä on
periä? Myyminenkin on olemassa.
Mutta asiaan. Jouduin Lontoon reissulla tinkikään periaatteistani, kun hanki pojille tuliaisia. Itsehän olen siis (tietysti ja luonnollisesti) Arsenalin miehiä. Arsun pelipaidat jätkille olivat niin törkeän hintaisia, että en niihin sijoittanut. Asut menevät kuitenkin itse käyttöön, eivätkä näytiksi tai kannatuksen merkiksi.

Juniorit saivat siis - sinänsä ihan hyvännäköiset - Nottingham Forestin peliasut, sukkia myöten. Kolmevee tosin on (kuten kuvista näkyy) sitä mieltä, että kuvia otettaessa pitää poseerata.
Eivätkä juniorit oikein suostuneet pysymään paikoillaan yhteiskuvauksen ajaksi. Niki viheltää taustalla tuossa yhdessä kuvassa.

Asut kuitenkin kelpasivat. Ja herättivät ihastuneita "Hieno!" ja "Ulos pelaamaan?" kommentteja saajiltaan. Tehtävä täytetty.

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Keskusteluja Marxin haudalla

Paluu arkeen on tapahtunut. British Airways kuljetti minut eilen puolisen tuntia ennen vuorokauden vaihtumista takaisin kotimaan kamaralle. Vaikka paluu kuuluu aina osana matkan viehätykseen, niin voisi sanoa, että valitettavasti. Sen verran laatureissu oli kyseessä.

Vasemmalla on kuva-arvoitus, etsi kuvasta hotelli. Tai toisinsanoen, mitä tapahtuu, kun pankkiiri valitsee hotellin. Tosin tämä parempaa majoitus, kotoisen brittläisinä tunnelmineen ja erinomaisina sijainteineen ei voisi toimia. Tuolla voisi vaikka asua, jos pätäkkää olisi tarpeeksi. Erinomainen kotipesä Lontoon tutkimista varten, varsinkin kun samassa korttelissa on aivan erinomainen pubi.

Kysymys? Mitä tapahtuu, kun pankkiiri Luxemburgista ja ay-toimitsija Suomesta lähtevät Lontooseen. Ensimmäinen vastaus on, että puhutaan - paljon. Politiikasta, jalkapallosta, markkinoista ja Elämästä.

Kuvassa oikealla totuus. Kiinnostuneemmille todettakoon, että tuo on London Pride olutta, nautintapaikkana Shakespeare's Head Pub. Lähempänä turistirysä Lontoota, paikan terassilta avautuu näkymä kuuluisalle Carnaby Streetille.

Kolusimme Lontoon läpi niin pohjoisesta, etelästä, kuin idästä ja lännestäkin. Ensimmäisiä temppuja oli matkata metrolla Brixtoniin Etelä-Lontooseen. Paikka, johon jokainen turisti ei eksy. Niin sanotusti Lontoon tummempaa asuinaluetta - ja se näkyy ja kuuluu kaduilla. Sieltä pääsikin paikallisella linjabussilla takaisin keskustaan, reitti kulki sopivasti kaikkien keskustan pakollisten turistinähtävyyksien ohi.

Lontoon monikulttuurisuus näkyy - ja sen koimme ja kokeilimme oikein kunnolla. Söimme elämäni parasta intialaista tai oikeammin bangladeshilaista ruokaa Brick Lanella. Kohtuu lähellä tuo residenssialuettamme, jota Pikku Venetsiaksikin kutsutaan (vasemmalla alueen kanavaa, ja asuinlauttoja), sijaitse Edgware Road, joka on Lontoon arabivaltaista aluetta.

Sieltä nappasimme hakuammunnalla itsellemme päivällistä libanonilaiseen tapaan. Jos ravintolasta ei olisi nähty kadulle, olisi aivan hyvin voinut olla jossain arabimaassa. Niin sikäläisen kulttuurin fiilis siellä oli sisustuksineen, henkilökuntineen, asiakkaineen ja vesipiippuineen.

Oheen täytyy liittää saman ravintolan nenän puuteroimistilasta kuvattu kieltotaulu. Mihin ne paperit sitten pitää heittää? Tai jos joku arabiaa osaava sattuu lukemaan tätä, niin voisi kertoa, että onko teksti sillä sama, vai vedetäänkö tässä nyt valkoista mieltä alta lipan. Varoitus ja kieltotaulut ovat myös erinomaisen merkittävä osa brittiläisyyttä. Ja ne muuten ovat hiton kohteliaita, please.


Ja sitten toinen vastaus aiemmin esitettyyn kysymykseen pankkiirista ja toimitsijasta. Leppoisana sunnuntai-iltapäivänä etsitään Karl Marxin hauta ja vieraillaan siellä. Voisi sanoa, että kun toimitsija innostui keksimään kaupallista ajatusta eräästä pankkiirin ihan omaan käyttöön keksimästä ajatuksesta, niin kai se on sitten toimitsija, joka saa pankkiirin nostamaan nyrkin ilmaan Marxin haudalla. Tästä vierailusta siis keppihevonen postauksen otsikkoon, se kuulosti hyvältä, vaikka ne keskustelut käytiinkin enimmäkseen ystävällismielisissä anniskelupaikoissa.

Ja kuin matkan epätodennäköisen travelin-duo'n mieliksi näkymätön käsi oli järjestänyt, että samana viikonloppuna juostiin myös Lontoon Maraton. Matkaseuran maratoonarin jalkoja alkoi tietysti heti polttaa ja omia juoksuja tuli ikävä. Allekirjoittaneenkin jalkoja poltti, mutta se johtui siitä, että uudet kenkäni aiheuttivat rakot jalkoihin. Tunnelma kaupungilla oli kyllä kokemisen arvoinen. Karnevaalitunnelmaa, iloista meininkiä ja tasa-arvoinen kannustus jokaiselle juoksijalle.

Keskusteluja Marxin haudalla - ja paljon muuta. This was London this time - and it was excellent. My return to this city is to be expected. Ja erikoiskiitokset Jukalle erinomaisesta seurasta ja Lontoo-oppaan tehtävistä. Tämä täytyy tehdä uudestaan.

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Off to London

Huomenna pitää ensin hurauttaa Jämsään koulutuskeikalle. Sieltä tullaan sitten talla pohjassa (nopeusrajoituksia noudatten tietysti, köh) takaisin Helsinkiin ja Lontoon koneeseen.

Luvassa muutama erinomaisen mukava päivä bloggaajakollegan kanssa. Olut, jalkapallo, politiikka - siinä pitkän viikonlopun teema.

Jos satutte saamaan käsiinne kummallisia tiedotteita tai uutisia viikonlopun aikana, johtuu se vain siitä, että Lontoossa perustamamme pakolaishallitus on päättänyt antaa ensimmäiset julkiset tiedonantonsa. Jos ette saa niitä käsiinne, johtuu se vain siitä, että niitä hiotaan edelleen.

On otettava vastaan, mitä annetaan

Suomelle on annettu uusi hallitus ja hallitukselle ohjelma. Kansa ulos kodeistaan kadulle riemuitsemaan! Noh, liikettä, mitä siellä kuhnitaan?

Ministerinimistä voisi kirjoittaa, ilkeillä tahi spekuloida paljonkin, mutta en taida viitsiä - paljoa. Väyrynen valittiin maalaisliiton sisäisen linnarauhan takia, pidetään eri fraktiot ojennuksessa. Ja Väyrynen sitäpaitsi mitään uhkaillut sanoessaan, että painuu takaisin Brysseliin, jos ei valita merkittävään luottamustoimeen. Minusta se oli ihan selkeä lupaus - jota ei nyt valitettavasti lunastettu.
Vielä kun joku kertoisi, mihin asemaan kokoomuksen sisällä perustuu S.Lindenin valinta ministeriksi. Muistini mukaan moni kokkarikin pitää Lindeniä kyvyttömänä ja kädettömänä. No ei siinä mitään, jos rajallisesta joukosta valittiin kuitenkin paras.

Hallitusohjelmaahan nyt ei tietysti saa lukea kuin piru raamattua, eihän. Tai siis ei ainakaan yhtä harvoin. Siitä nyt yksi ihan pienen pieni huomio. Hallitusohjelma sanoo, että "kaiken työnteon ja yrittämisen pitää olla kannattavaa".

Juu, kovin tavoiteltavaa tietysti - varsinkin työnteon osalta. Mutta miten kaikesta yritystoiminnasta tehdään kannattavaa. Valtio ottaa yrittäjäriskin kannettavakseen? Tai sitten Pekkarisen taloudellisen suunnittelun ministeriöltä lähtee kannattamattomaan yritykseen heti sopivan kokoinen tilaus, kun yritys näyttää jäävän kannattamattomaksi. "Maukka tässä moi, joo, me tilattais nyt semmonen miljoonakappaletta niitä teidän värillisiä muovipussinsulkijoita. Joo, ne voi taas lähettää tonne varastolle. Soitellaan"

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Muistiota pukkaa

Joku ystävällinen mediakontaktit omaava immeinen TUS:ista otti ja luovutti heidän vaalianalyysikeskustelumuistionsa toimittajille. Todennäköisesti juuri siksi, että siitä seuraa meteliä ja uutisointia. Pahoittelut todellisuudelle, jos olen väärässä, mutta tällaiset muistiot eivät yleensä ihan itsekseen hiippaile maikkarin toimitukseen.

Ensimmäinen oleellinen huomio on se, että nyt kustaan risukasaan suunnasta, josta sinne ei normaalisti kusta - ainakaan julkisesti. Kyseiseen puolueosastoon kun on keskittynyt kohtuullista merkittävämpi keskittymä kontakteja, lobbaustaitoa ja vaikuttamisen kykyä. Kannattaa tietysti pitää mielessä, että kyseisessä osastossa puheenjohtaja Heinäluoman kannatus puoluekokouksessa ei ollut kovin korkealla tasolla. Tuki puolueelle oli kuitenkin lojaliteetista johtuen olemassa, kunnes toisin todistettiin - mikä sitten vaaleissa tapahtui.

Voiko yhden puolueosaston muistiosta vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä? Tässä tapauksessa voi, vaikka liioitteluun ei parane sortua. Odottelinkin jo koska nämä tuuletukset alkavat, suunta tosin yllätti myös minut, vaikka suunta loppujen lopuksi onkin erittäin looginen.

Muistion luovuttajalla/luovuttajilla voi olla kaksi tavoitetta tai niiden yhdistelmä 1) Herättää sellainen myrsky ja keskustelun aalto, että jotain alkaa todella tapahtua nyt ja heti 2) Pohjustaa vastaehdokkaiden ilmaantumista Heinäluomalle ja Feldt-Rannalle seuraavaan puoluekokoukseen. Pitäisin näiden yhdistelmää todennäköisimpänä vaihtoehtona. Todettakoon nimittäin henkilökohtaisena mielipiteenä, että ko. osastossa on sellaista porukkaa, joka yleensä myös saa jotain aikaan, kun he jotain päättävät saada aikaan.

tiistaina, huhtikuuta 10, 2007

Ohi ja eteenpäin

Pääsiäinen on ohi. Hämmentävää, tietokone sai jäädä täysin rauhaan. Kivaa tosin oli. Biljardia, keilausta, olutta, ystäviä. Jalat alta monessakin mielessä. Rauhallista aikaa junioreiden kanssa. 4 oikein mukavaa päivää.

Vapailta pitää tietysti päästä eteenpäin. Se on kummallista, kuinka eilen illalla mielessä pyöri monta, monta asiaa, jotka töissä pitää tehdä - ja heti. Sähköpostin purun ja muutaman kyselyn eteenpäin laittamisen jälkeen onkin sitten ollut tyhjä pää, että mitä pirua ne kaikki asiat nyt olivatkaan. Pikkuhiljaa...

Eteenpäin on syytä päästä myös oppositiopolitiikan rakentamisessa. En tiedä, kun en ole kysynyt, että onko SDP:ssä käynnissä varjohallitusohjelman kirjoittamistyö. Toivottavasti, vaikka se tietenkin pitää pitkälti vaaliohjelman pohjalle tehdä. Hallitukselle on toimittava aitona vastavoimana, ei tyydyttävä kerämään niitä kuuluisia poliittisia irtopisteitä sieltä, mistä niitä mahdollisesti on saatavilla.

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Kuka suunnittelee kaupunkia

Pääsiäinen tulee. Minulle, kuten varmasti suomalaisten ehdottomalle enemmistölle, se merkitsee muutavaa mukavaa ylimääräistä vapaapäivää - ei mitään muuta. Ohjelmassa on ainakin biljardia hyvässä seurassa, keilausta kaveriseurassa ja muutama olut. Hyvin perinteistä siis.

Mutta nyt jotakin ihan muuta. Olen pitkällisen, mutta ei välttämättä niin syvällisen, pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että arkkitehdit ovat ainakin hidaste - elleivät este - hyvälle kaupunkisuunnittelulle. Varmasti arkkitehtejäkin on joka junaan, mutta yleensä näyttää aina siltä, että arkkitehtien suunnitelmat liittyvät rakennuksiin, uusiin ideoihin ja kivoihin piirrustuksiin. Ei siinä mitään muuta vikaa ole kuin se, että kaupunkisuunnittelun lähtökohta pitäisi olla se, että hyvää ympäristöä ja kaupunkia on se, mitä ihmiset pitävät hyvänä.

Hieno esimerkki ovat esimerkiksi nämä arkkitehtien parjaamat valmistalopaketit. Niitä sanotaan liian perinteisiksi ja lässyn lässyn edelleen. Ja mitä sitten? Jos ihmiset haluavat sellaisissa asua ja elää, niin niitä sitten pitää rakentaa.

Arkkitehtuurissakin pitää muistaa se, että esteettisesti hyvää on vain ja ainoastaan se, mitä hyvänä pidetään. Jos talo on jonkun mielestä kaunis, se sitten on hänelle kaunis. Se on sitten aivan yksi ja sama, mitä mieltä nyt vallalla oleva arkkitehtooninen suuntaus siitä sanoo.

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Tylsyyden ylistys

Tylsyys on parhaimmillaan mukavaa. Joskus - tosin harvoin - se on sitä ihan an sich. Yleinsä sillä tosin on välinearvo.

Nythän on juuri tylsää esimerkiksi siksi, että hallitusta sorvataan juuri ennakkotietojen mukaisesti. Ainoa mielenkiintoinen tieto on eilinen tv-uutishuhu, että Herra Itse, The One and Only Esko Aho voisi nousta ulkoministeriksi. Epäilen, tuskin Vanhasella on erityistä tarvetta sahata itseään ruosteisella justeerilla arkaan paikkaan.

Tylsää on myös siksi, että SM-liigan loppuotteluissa pelaavat oman erittäin subjektiivisen näkemykseni mukaan kaksi liigan tylsintä joukkuetta. Onneksi en jääkiekosta erityisemmin osaa innostua, pakollista suomalaisgeneettistä annosta lukuunottamatta.

Eilinen "pakkovalvominenkin" oli tylsää, koska peli oli tylsä. Silti se piti katsoa, kysymys oli kuitenkin kuningaslajista. Valitettavasti Ylellä kävi huono flaksi ja olivat valinneet jälkikäteen arvioiden sen huomattavasti mielenkiinnottomamman ottelun näytettäväksi. Jos joku ei tiedä, mistä otteluista oli kyse, menköön itseensä.

Ja se tylsyyden välinearvo? Se on se, että tylsyys pakottaa keksimään jotain tekemistä, joka olisi edes jollain tavalla mielenkiintoista.

tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

Mikä hallitus?

Vanhanen jatkaa haastattelujaan ja pähkäilee(?) ketä hän neuvotteluihin kutsuu osallistumaan. Voi tietysti miettiä, onko kyseessä vain suuri näytelmä ja homma on ollut koko ajan selvää.

On jättiyllätys, jos kokoomus ei ole toinen suuri hallitusosapuoli. Svenskit valitettavasti kuuluvat hallitukseen ikäänkuin huonekaluina. Toisaaltahan se on sellainen juttu, että vanha tuttu sohva kannetaan aina uuteen asuntoon, koska se on mukava eikä petä, jos sen jousitusta (ruotsinkielen asema) ei sorkita. Politiikan kannaltahan asialla ei ole mitään väliä. Kukaan ei huomaisi politiikasta, jos svenskit laitettaisiin oppositioon. Muutama varma ääni mille tahansa politiikalle tosin on kovin helppo noukkia.

Vihreät ja kd ovat molemmat ongelmallisia hallitukselle. Kysymys on loppupeleissä siitä, kumman uskotaan olevan vähemmän haitaksi kahden ison porvaripuolueen yhteistyölle. Vihreät ovat tunnetusti tuulivoiman kannattajia myös linjansa suhteen kaikessa muussa paitsi ydinvoimassa ja energiansäästössä (nämäkin on toki nyt isoäidin kanssa pistetty myyntiin hallituskorttia vastaan). Puolue joka perustaa toimintansa yksilölliselle sooloilulle ja on ylpeä siitä, ei nyt vaan ole kaikkein luotettavin hallituskumppani.
Kd taas saattaa koska tahansa vetää moraalikortin esiin ja tehdä lähes mistä tahansa asiasta vaikeamman kuin se on. Erityisen kiusallista tämä on maalaisliitolle, joka kisaa monin paikoin samoista äänestäjistä kuin kd - kepulle lienee mukavampaa pitää kd oppositiossa ja näin suurelta osin pois julkisuudesta esittämästä - ainakaan uskottavasti - mielipiteitään.