Omat jouluvalmistelut ovat menneet suorastaan hyvin. Mikä on erinomaista.
Erinomaista joulua kaikille, jos niin sattuu etten pariin päivään kirjoita - niinkin voi ehkä käydä.
Muistetaan jouluna myös ja nimenomaan maailman kärsiviä ja niitä sotaisia alueita, jotka todella sitä rauhaa kaipaisivat. Sekä niitä, jotka perhejoulun paineet viinanhuuruihin purettuna, ajetaan pakkaseen.
perjantaina, joulukuuta 23, 2005
torstaina, joulukuuta 22, 2005
Muuttopuuhia ja joulupolitiikkaa
Hyvät kirjoitusaikeet ovat viime aikoina kilpistyneet säätämiseen. Ihan käytännölliseen sellaiseen. Työpaikkani toimisto muuttaa ja pari viimeistä viikkoa käytävät ovat olleet täynnä muuttolaatikoita, tyhjiä sellaisia kyseleviä ihmisiä, ihmettelyjä muutto-ohjeistuksesta ja niin edelleen.
Oman huoneen pakkaaminen kävi kovin kivuttomasti. Puolessa vuodessa ei paljoa paperia tai muuta sälää ole ehtinyt huoneeseen kertyä. Varsinkin kun työsuhteen alusta saakka on tiennyt, että tämä muutto on vastassa.
Poliittinen rintama on vetäissyt jo jouluvaihteen päälle. Presidentinvaalit toki junnaavat omalla tahdillaan. Eilinen vaali"väittely" oli hyvin väsyttävä, ei sitä ihan ilman kanavasurffausta jaksanut katsoa. En tiedä oliko vika katsojassa, mutta Niinistöltä näytti olevan puhti lopussa, kaikki avaukset oli jo kuultu, eikä niihin tullut uutta virtaa. Vaalin kannalta on sääli, jos Niinistö ei saa uutta vaihdetta päälle, Vanhasesta ei ole käytännössä mihinkään - virkamiesministeri kun tuntuu olevan. Halonen puolustaa jo tehtyä (mikä sekin on tavallaan sääli, vaikka presidentin asemasta jotenkin ymmärrettävää).
Oman huoneen pakkaaminen kävi kovin kivuttomasti. Puolessa vuodessa ei paljoa paperia tai muuta sälää ole ehtinyt huoneeseen kertyä. Varsinkin kun työsuhteen alusta saakka on tiennyt, että tämä muutto on vastassa.
Poliittinen rintama on vetäissyt jo jouluvaihteen päälle. Presidentinvaalit toki junnaavat omalla tahdillaan. Eilinen vaali"väittely" oli hyvin väsyttävä, ei sitä ihan ilman kanavasurffausta jaksanut katsoa. En tiedä oliko vika katsojassa, mutta Niinistöltä näytti olevan puhti lopussa, kaikki avaukset oli jo kuultu, eikä niihin tullut uutta virtaa. Vaalin kannalta on sääli, jos Niinistö ei saa uutta vaihdetta päälle, Vanhasesta ei ole käytännössä mihinkään - virkamiesministeri kun tuntuu olevan. Halonen puolustaa jo tehtyä (mikä sekin on tavallaan sääli, vaikka presidentin asemasta jotenkin ymmärrettävää).
torstaina, joulukuuta 15, 2005
Kielisammakko
Vuoden 2005 kielisammakoksi on - aiheesta - valittu valtiovarainministeriön lanseerama "tuottavuuden toimenpideohjelma". Suomen kielen laitos kuvailee ilmaisua uusorwellilaiseksi, koska käytännössä se tarkoittaa 17 500 työpaikan vähentämistä valtionhallinnosta.
Palkinto menee ihan oikeaan osoitteeseen. Ohjelman nimitys on osuva esimerkki siitä minkälaiseksi kansalaisille vieraaksi kieleksi virkamiesten ja politiikkojen kieli helposti vääntyy. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että politiikka muuttuu entistäkin vaikeaselkoisemmaksi, kun sen kielestä ei voi päätellä tai tietää mistä todellisuudessa on kysymys.
Politiikot puolustelevat vaikeaa kieltä ja ontuvia nimityksiä usein sillä, että asiat ovat niin vaikeita, että niiden selittäminen vaatii eksaktia kielenkäyttöä, mikä sitten asiaa tuntemattomista saattaa tuntua vieraalta. Tämähän ei tietenkään ole totta. Vaikeat nimet ja harhaanjohtavat nimitykset asioista, ovat kätevä tapa pakoilla vastuuta. Voi puhua vaikeastakin asiasta ottamatta siihen kunnolla kantaa, kun pitäytyy mukavasti kapulakielisyydessä. Asioiden selkokielellä selittämättömyys on useimmiten - tiedostettua tai tiedostamatonta - vastuunpakoilua.
Politiikasta ja politiikan asioista on voitava puhua kielellä, joka on ymmärrettävää.
Palkinto menee ihan oikeaan osoitteeseen. Ohjelman nimitys on osuva esimerkki siitä minkälaiseksi kansalaisille vieraaksi kieleksi virkamiesten ja politiikkojen kieli helposti vääntyy. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että politiikka muuttuu entistäkin vaikeaselkoisemmaksi, kun sen kielestä ei voi päätellä tai tietää mistä todellisuudessa on kysymys.
Politiikot puolustelevat vaikeaa kieltä ja ontuvia nimityksiä usein sillä, että asiat ovat niin vaikeita, että niiden selittäminen vaatii eksaktia kielenkäyttöä, mikä sitten asiaa tuntemattomista saattaa tuntua vieraalta. Tämähän ei tietenkään ole totta. Vaikeat nimet ja harhaanjohtavat nimitykset asioista, ovat kätevä tapa pakoilla vastuuta. Voi puhua vaikeastakin asiasta ottamatta siihen kunnolla kantaa, kun pitäytyy mukavasti kapulakielisyydessä. Asioiden selkokielellä selittämättömyys on useimmiten - tiedostettua tai tiedostamatonta - vastuunpakoilua.
Politiikasta ja politiikan asioista on voitava puhua kielellä, joka on ymmärrettävää.
keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005
"Hei, me ammutaan tykillä"
Perustuslakivaliokunnan soppa sai sitten ihan uusia piirteitä. Hallitus veti kiistaa aiheuttaneen lakiesityksen pois käsittelystä ja ilmoitti sitten, että perustuslakia muutetaan hallituksen tahdon toteutumiseksi.
"Hei me ammutaan tätä ongelmaa tykillä", on hallituksen viesti. Muodollisesti isoon, mutta käytännössä hyvin pieneen asiaan haetaan ratkaisu rankimman kautta. Tämä oli yllätys. Oletin, että lakiesitystä olisi korjattu näennäisesti, neuvoteltu hallituspuolueiden perustuslakivaliokunnan jäsenet ruotuun ja viety asia sitten läpi.
Asia on mitä ilmeisemmin mennyt arvovalta (ja valta ihan yleensä) kysymykseksi. Ei riitä, että saadaan ratkaisu. Samalla pitää saada näytettyä, että kun jotain on päätetty se myös pidetään. Tuli mikä tuli ja tapahtui mitä tapahtui.
Itse asiaa enemmän selvittämistä jatkossa tarvitaan toimivaltasuhteisiin. Perustuslakivaliokunnan asema pitäisi käydä läpi. Vaikka se on ylin perustuslakia tulkitsevat elin, onko sillä silti legitimiteetti muuttaa poliittisesti tehtyjä sopimuksia? Tässä ei siis ole kyse siitä, miten asiat näennäisesti ovat, vaan miten ne ovat poliittisessa todellisuudessa. Sen lisäksi perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuin. Valiokunta toimii osana poliittista koneistoa, eikä ole tuomioistuimen tavoin riippumaton.
Saattaa olla hyvinkin mahdollista, kuten moni tuntuu ennustavan, että perustuslakia ei muuteta, vaan asia hoidetaan kevyemmin keinoin presidentinvaalien jälkeen pois alta. Vaalien jälkeen tästä pestään vielä kyllä ihan kohtuullinen pyykki sekä puolueiden välillä että niiden sisällä.
"Hei me ammutaan tätä ongelmaa tykillä", on hallituksen viesti. Muodollisesti isoon, mutta käytännössä hyvin pieneen asiaan haetaan ratkaisu rankimman kautta. Tämä oli yllätys. Oletin, että lakiesitystä olisi korjattu näennäisesti, neuvoteltu hallituspuolueiden perustuslakivaliokunnan jäsenet ruotuun ja viety asia sitten läpi.
Asia on mitä ilmeisemmin mennyt arvovalta (ja valta ihan yleensä) kysymykseksi. Ei riitä, että saadaan ratkaisu. Samalla pitää saada näytettyä, että kun jotain on päätetty se myös pidetään. Tuli mikä tuli ja tapahtui mitä tapahtui.
Itse asiaa enemmän selvittämistä jatkossa tarvitaan toimivaltasuhteisiin. Perustuslakivaliokunnan asema pitäisi käydä läpi. Vaikka se on ylin perustuslakia tulkitsevat elin, onko sillä silti legitimiteetti muuttaa poliittisesti tehtyjä sopimuksia? Tässä ei siis ole kyse siitä, miten asiat näennäisesti ovat, vaan miten ne ovat poliittisessa todellisuudessa. Sen lisäksi perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuin. Valiokunta toimii osana poliittista koneistoa, eikä ole tuomioistuimen tavoin riippumaton.
Saattaa olla hyvinkin mahdollista, kuten moni tuntuu ennustavan, että perustuslakia ei muuteta, vaan asia hoidetaan kevyemmin keinoin presidentinvaalien jälkeen pois alta. Vaalien jälkeen tästä pestään vielä kyllä ihan kohtuullinen pyykki sekä puolueiden välillä että niiden sisällä.
torstaina, joulukuuta 01, 2005
Feminismi
Vapaudenkaiho (toveri Hanna Isbom) kirjoittaa feminismistä ja sen suhteesta tasa-arvopolitiikka ja erityisesti sosialidemokratiaan.
Länsinaapurissahan kaikki puolueet sosialidemokraattien perässä ovat julistautuneet feministisiksi puolueiksi. Suomessakin näitä yrityksiä ainakin demarien sisällä on ollut, mutta ne eivät oikein - lue yhtään - saa vastakaikua yksittäisiä ihmisiä lukuunottamatta. Ruotsalaiset toverit ihmettelevätkin välillä osan suomalaisista nuivaa suhtautumista asiaan.
Omasta näkökulmastani feminismi on kovin latautunut käsite Suomessa. Se yksinkertaisesti ei maistu suussa yleisen tasa-arvon edistämiseltä. Näin ollen on erittäin vaikeaa ottaa sitä tasa-arvopuolueen (esim. SDP) julistukselliseksi teesiksi. Feminismi on kapea-alaisempi käsite kuin tasa-arvo ja siksikin tarpeeton lisä julistaa aate/puolue sen kannattajaksi.
Lisäksi itse asennoidun siten, että tasa-arvo edistetään parhaiten edistämällä kokonaisuutta. Sen kanssa ristiriidassa on minkään, alistetussakaan asemassa olevan, erityisryhmän nostaminen muiden edelle. On kyseenalaista näin arvottaa tasa-arvoon liittyviä ongelmia - sanoen, että tämä on erityisen tärkeä. Ja siis samalla sanoen, että jokin muu ei ole.
Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole kunnossa, sitä en yritä väittää. Mutta se korjataan osana yleistä tasa-arvotyötä, ei feministisiksi julistautumalla.
Länsinaapurissahan kaikki puolueet sosialidemokraattien perässä ovat julistautuneet feministisiksi puolueiksi. Suomessakin näitä yrityksiä ainakin demarien sisällä on ollut, mutta ne eivät oikein - lue yhtään - saa vastakaikua yksittäisiä ihmisiä lukuunottamatta. Ruotsalaiset toverit ihmettelevätkin välillä osan suomalaisista nuivaa suhtautumista asiaan.
Omasta näkökulmastani feminismi on kovin latautunut käsite Suomessa. Se yksinkertaisesti ei maistu suussa yleisen tasa-arvon edistämiseltä. Näin ollen on erittäin vaikeaa ottaa sitä tasa-arvopuolueen (esim. SDP) julistukselliseksi teesiksi. Feminismi on kapea-alaisempi käsite kuin tasa-arvo ja siksikin tarpeeton lisä julistaa aate/puolue sen kannattajaksi.
Lisäksi itse asennoidun siten, että tasa-arvo edistetään parhaiten edistämällä kokonaisuutta. Sen kanssa ristiriidassa on minkään, alistetussakaan asemassa olevan, erityisryhmän nostaminen muiden edelle. On kyseenalaista näin arvottaa tasa-arvoon liittyviä ongelmia - sanoen, että tämä on erityisen tärkeä. Ja siis samalla sanoen, että jokin muu ei ole.
Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole kunnossa, sitä en yritä väittää. Mutta se korjataan osana yleistä tasa-arvotyötä, ei feministisiksi julistautumalla.
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005
Voihan Maaseutu!
Satuin eilen hetken verran katsomaan Ylen Ajankohtaista kepulaista Kakkosta. Silmille vyöryi sympatisoiden tehty juttu Kastarin kyläkoulun pelastamisliikkeestä. Sinällään ei mitään hätää, olen itsekin sitä mieltä, että usein pienten koulujen lakkauttaminen ei ole järkevää, eikä niillä toimilla saada merkittäviä säästöjä aikaan.
Enemmän hämmennyin kyläkoululiikkeen tilaisuudessa esiintynyt rock(?)henkilö Sakari Kuosmanen, joka sanoi että hän on mukana siksi, että kaikki(!) poliitikot sanovat, että maaseutu pitää pitää elävänä ja samaan aikaan kouluja tuhotaan ja silleen. Kaipaili ammattitaitoisia poliitikkoja tarttumaan asiaan.
No, en ilmoittaudu, en. Se on Sakke sellainen juttu, että suomalainen maaseutu sellaisena kuin sen tunnemme ei nyt vaan tule elävänä pysymään. Suomi asutettu evakoilla ympäri peräkorpia ja maailma on jo vähän muuttunut. Kaikki syrjäkylät eivät nyt vain tule selviämään enää hengissä, eikä niihin pidä yhteisiä varoja tekohengitykseen pumpata. Kaupungistuminen on ihan normaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella - eikä siitä mitään hyötyäkään olisi.
Ne maaseutumaiset alueet, joilla riittää veto- ja elinvoimaa, tuleva kyllä selviämään. Muut kuolevat ja kuihtuvat pois. Joku säällinen saattohoito pitää varmistaa, mutta siten, että väkisin ei mitään kyliä hengissä pidetä. Suomi ei tule pysymään kokonaan asuttuna.
Enemmän hämmennyin kyläkoululiikkeen tilaisuudessa esiintynyt rock(?)henkilö Sakari Kuosmanen, joka sanoi että hän on mukana siksi, että kaikki(!) poliitikot sanovat, että maaseutu pitää pitää elävänä ja samaan aikaan kouluja tuhotaan ja silleen. Kaipaili ammattitaitoisia poliitikkoja tarttumaan asiaan.
No, en ilmoittaudu, en. Se on Sakke sellainen juttu, että suomalainen maaseutu sellaisena kuin sen tunnemme ei nyt vaan tule elävänä pysymään. Suomi asutettu evakoilla ympäri peräkorpia ja maailma on jo vähän muuttunut. Kaikki syrjäkylät eivät nyt vain tule selviämään enää hengissä, eikä niihin pidä yhteisiä varoja tekohengitykseen pumpata. Kaupungistuminen on ihan normaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella - eikä siitä mitään hyötyäkään olisi.
Ne maaseutumaiset alueet, joilla riittää veto- ja elinvoimaa, tuleva kyllä selviämään. Muut kuolevat ja kuihtuvat pois. Joku säällinen saattohoito pitää varmistaa, mutta siten, että väkisin ei mitään kyliä hengissä pidetä. Suomi ei tule pysymään kokonaan asuttuna.
maanantaina, marraskuuta 28, 2005
Perustusvaliokunnan soppa
Perustuslakivaliokunta onnistui keittämään varsinkin näin presidentinvaalien alla kuuman keiton todetessaan, että eu tehtävissä kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä päättää pääministeri. Valiokunnan kantahan on sikäli erityisasemassa, että tämä valiokunta toimii ikäänkuin perustuslakituomioistuimena, jonka kantaa ei eduskunnan täysistuntokaan voi muuttaa.
Kuuma keskustelu käydäänkin nyt siitä, tekikö valiokunta politiikkaa tehdessään päätöksensä vai tulkitsiko se perustuslakia johdonmukaisesti.
Politiikka tehtiin, sitä voi pitää faktana. Missä mielessä sitä tehtiin, on eri kysymys. Politiikkaa tehdään jo nimittäin siinä, että perustuslakivaliokunta on julkilausutusti tehnyt tulkinnoissaan linjan, joka vahvistaa parlamenterismia muiden toimijoiden kustannuksella. Jo tämä - aikanaan ja nyt - on tietoinen ja nimenomaan poliittinen valinta.
Ei siis voida väittää, että valiokunta ei tekisi politiikkaa.
Suurin "syntihän" tässä tapahtui siinä, että valiokunta rikkoi suurimpien puolueiden sopimuksen presidentinvaltaoikeuksiin kajoamattomuudesta ennen vaaleja. Toisena tulkintana on se, että valiokunta noudatti vain jo omaksuttua linjaa siitä, että Eu-asiat ovat sisä- eivät ulkopolitiikkaa. Tämän tulkinnan mukaan he eivät tosiasiallisesti rajoittaneet oikeuksia, vaan löivät leiman jo olemassaolevaan tilanteeseen.
Mutta vaikka muutoin eu-politiikassa toimitaan sisäpolitiikan nimissä, kriisinhallintehtävät ovat tähän saakka olleet presidentin päätettävissä. Eli valtaoikeuksia rajoitettiin.
Ongelmallisinta on kuitenkin ehkä se, että päätös rajoittaa presidentin valtaa puolustusvoimien ylipäällikkönä. Nyt muu toimija voi lähettää muodollisesti hänen komennossaan olevia sotilaita ulkomaille tehtäviin, koska lähettäjien yhteinen taho tulkitaan sisäpoliittiseksi toimijaksi. Nurinkurista.
Valiokunnassa oleva tulkinta linjan muuttamattomuudesta on kuitenkin ollut vahva. Siitä kertoo se, että hallituksen esitystä vastaan äänestivät myös sellaiset demariedustajat, jotka voisin luokitella "hallituksen uskollisiksi puolustajiksi". Tai sitten jotain on vedätetty.
Kuuma keskustelu käydäänkin nyt siitä, tekikö valiokunta politiikkaa tehdessään päätöksensä vai tulkitsiko se perustuslakia johdonmukaisesti.
Politiikka tehtiin, sitä voi pitää faktana. Missä mielessä sitä tehtiin, on eri kysymys. Politiikkaa tehdään jo nimittäin siinä, että perustuslakivaliokunta on julkilausutusti tehnyt tulkinnoissaan linjan, joka vahvistaa parlamenterismia muiden toimijoiden kustannuksella. Jo tämä - aikanaan ja nyt - on tietoinen ja nimenomaan poliittinen valinta.
Ei siis voida väittää, että valiokunta ei tekisi politiikkaa.
Suurin "syntihän" tässä tapahtui siinä, että valiokunta rikkoi suurimpien puolueiden sopimuksen presidentinvaltaoikeuksiin kajoamattomuudesta ennen vaaleja. Toisena tulkintana on se, että valiokunta noudatti vain jo omaksuttua linjaa siitä, että Eu-asiat ovat sisä- eivät ulkopolitiikkaa. Tämän tulkinnan mukaan he eivät tosiasiallisesti rajoittaneet oikeuksia, vaan löivät leiman jo olemassaolevaan tilanteeseen.
Mutta vaikka muutoin eu-politiikassa toimitaan sisäpolitiikan nimissä, kriisinhallintehtävät ovat tähän saakka olleet presidentin päätettävissä. Eli valtaoikeuksia rajoitettiin.
Ongelmallisinta on kuitenkin ehkä se, että päätös rajoittaa presidentin valtaa puolustusvoimien ylipäällikkönä. Nyt muu toimija voi lähettää muodollisesti hänen komennossaan olevia sotilaita ulkomaille tehtäviin, koska lähettäjien yhteinen taho tulkitaan sisäpoliittiseksi toimijaksi. Nurinkurista.
Valiokunnassa oleva tulkinta linjan muuttamattomuudesta on kuitenkin ollut vahva. Siitä kertoo se, että hallituksen esitystä vastaan äänestivät myös sellaiset demariedustajat, jotka voisin luokitella "hallituksen uskollisiksi puolustajiksi". Tai sitten jotain on vedätetty.
keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005
Liitto on kuollut, eläköön JHL!
Tänään ja eilen on Helsingin Marina kongressikeskuksessa perustettu uutta ammattiliittoa Suomeen. KTV ja VAL ovat kuolleet ja tuhkasta nousee uuden ajan liitto JHL.
Kysymys on siis siitä, että sak:laiset julkisen alan liitot pistävät hynttyyt yhteen uuden liiton nimissä. Merkittävä asennemuutos on jo siinä, että yhdentyvät liitot ovat suostuneet luopumaan vanhoista nimistään ja lähteneet tosissaan rakentamaan uutta.
Merkittävää on myös se, että muutoksella pyritään ihan tosissaan siirtymään siihen, että uusi liitto pyrkii järjestämään niitä aloja, joilla julkinen raha on maksajana. Oli sitten kysymyksessä oma palvelu tai ostettu palvelu. Oleellistahan tässä on se, että maksaja on sama - ja tämähän viimekädessä on määrittelemässä sekä työntekijöiden palkkoja että palveluiden laatua. Ja liittohan on työntekijöiden edunvalvonnan lisäksi kiinnostunut myös tuotettujen palveluiden laadusta.
Tämä ei varmasti jää viimeiseksi myllerrykseksi matkalla kohti 2000-luvun suomalaista työmarkkinapolitiikkaa. Sekä järjestörakenteissa että edunvalvonnan tavoissa tullaan varmasti näkemään vielä suuriakin muutoksia.
Kysymys on siis siitä, että sak:laiset julkisen alan liitot pistävät hynttyyt yhteen uuden liiton nimissä. Merkittävä asennemuutos on jo siinä, että yhdentyvät liitot ovat suostuneet luopumaan vanhoista nimistään ja lähteneet tosissaan rakentamaan uutta.
Merkittävää on myös se, että muutoksella pyritään ihan tosissaan siirtymään siihen, että uusi liitto pyrkii järjestämään niitä aloja, joilla julkinen raha on maksajana. Oli sitten kysymyksessä oma palvelu tai ostettu palvelu. Oleellistahan tässä on se, että maksaja on sama - ja tämähän viimekädessä on määrittelemässä sekä työntekijöiden palkkoja että palveluiden laatua. Ja liittohan on työntekijöiden edunvalvonnan lisäksi kiinnostunut myös tuotettujen palveluiden laadusta.
Tämä ei varmasti jää viimeiseksi myllerrykseksi matkalla kohti 2000-luvun suomalaista työmarkkinapolitiikkaa. Sekä järjestörakenteissa että edunvalvonnan tavoissa tullaan varmasti näkemään vielä suuriakin muutoksia.
perjantaina, marraskuuta 18, 2005
Ulos kaapista
SDP:n suhteellisen uudelta puheenjohtaja Eero Heinäluomalta on julkisuudessa kaipailtu jo selkeitä viestejäkin. Tänään puoluevaltuutossa pitämässään puheessa niitä jo (vähän) tulikin. (koko teksti täällä).
Selkeäsanainen tasa-vero mallin torjuminen oli jo kaivattukin viesti. Tässä viestissä on myös selkeä piikki sisällä Keskustan suuntaan, josta on väläytelty tasa-veron kehittelyn mahdollisuutta.
Vaikka kuntarakenteesta Keskustan suuntaan Heinäluoma antaa näennäisen myönteistä palautetta:
"On syytä antaa tunnustusta keskustalle siitä, että se on ollut kykenevä näkemään kuntauudistuksen tarpeellisuuden ja käynnistämään tämän kauaskantoisen hankkeen."
Niin tämä ei kuitenkaan ihan kiittävä arvio ole. Keskusta on siis Heinäluoman mielestä ollut kykenevä (viimeinkin) tunnustamaan uudistuksen tarpeen ja käynnistämään tämän hankkeen. Hän ei pukahda siitä, kuinka keskusta käytännössä on toiminut hankkeen edistämiseksi ja todellisten vaihtoehtojen kannattamisen. Tässä lausunnossa on oleellista se, mikä siitä puuttuu, eli viesti siitä, että hallituspuolueilla olisi yhteinen suunta asiassa.
Selkeäsanainen tasa-vero mallin torjuminen oli jo kaivattukin viesti. Tässä viestissä on myös selkeä piikki sisällä Keskustan suuntaan, josta on väläytelty tasa-veron kehittelyn mahdollisuutta.
Vaikka kuntarakenteesta Keskustan suuntaan Heinäluoma antaa näennäisen myönteistä palautetta:
"On syytä antaa tunnustusta keskustalle siitä, että se on ollut kykenevä näkemään kuntauudistuksen tarpeellisuuden ja käynnistämään tämän kauaskantoisen hankkeen."
Niin tämä ei kuitenkaan ihan kiittävä arvio ole. Keskusta on siis Heinäluoman mielestä ollut kykenevä (viimeinkin) tunnustamaan uudistuksen tarpeen ja käynnistämään tämän hankkeen. Hän ei pukahda siitä, kuinka keskusta käytännössä on toiminut hankkeen edistämiseksi ja todellisten vaihtoehtojen kannattamisen. Tässä lausunnossa on oleellista se, mikä siitä puuttuu, eli viesti siitä, että hallituspuolueilla olisi yhteinen suunta asiassa.
keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005
Ministeriä erottamassa
Eilen useammassakin viestineessä julkaistu tiedotteeni ministeri Rajamäen linjasta suhteessa turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin aiheutti melkoisen mylläkän. Puhelimet ja sähköposti ovat suoltaneet palautetta - paljon.
Valtaosa palautteesta on ollut kielteistä - hyvin kielteistä. Mukaan on mahtunut muutama suoranainen uhkaus ja erittäin suuri osuus rasistista sontaa. Asiallisesti kritisoiviakin kommentteja on tullut. Myönteistä palautettakin on tullut, korkealtakin yhteiskunnalliselta taholta.
Minä olisin sosialidemokraattisena ministerinä huolissani siitä, että palautteessa oli paljon avoimen rasistista mielipidettä, jossa todettiin ministerin olevan hyvä jätkä, kun yrittää hoitaa "sosiaalipummit" Suomesta ulos. Olisin hyvin huolissani, jos saisin tältä porukalta kannatusta.
Kysymys on siitä, että jokainen, niin pakolainen, siirtolainen, maahanmuuttaja ja turvapaikanhakija on ihminen. He ansaitsevat kaikkien ihmisten tavoin oikeutensa ja inhimillisen kohtelun. Siihen ei kuulu leimaaminen "turvapaikkashoppailun" ja "rikollisen" leimoilla. Ei tänne pyrkivä ihminen ole sen enempää potentiaalinen rikollinen kuin kukaan muukaan.
Asiaan varmasti palataan vielä. Odotan nyt tuleeko Rajamäeltä reaktiota asiaan. Jos ei tule, niin erovaatimukseen palataan.
---
Ihan eri asiana. Iltapäivälehdistä se toinen tiesti kertoa, että kokoomuksen risteilyllä tapeltiin naisista. Niinpä niin, sellaisia nuo työläiset ovat, juovat viinaa ja tappelevat naisista.
Valtaosa palautteesta on ollut kielteistä - hyvin kielteistä. Mukaan on mahtunut muutama suoranainen uhkaus ja erittäin suuri osuus rasistista sontaa. Asiallisesti kritisoiviakin kommentteja on tullut. Myönteistä palautettakin on tullut, korkealtakin yhteiskunnalliselta taholta.
Minä olisin sosialidemokraattisena ministerinä huolissani siitä, että palautteessa oli paljon avoimen rasistista mielipidettä, jossa todettiin ministerin olevan hyvä jätkä, kun yrittää hoitaa "sosiaalipummit" Suomesta ulos. Olisin hyvin huolissani, jos saisin tältä porukalta kannatusta.
Kysymys on siitä, että jokainen, niin pakolainen, siirtolainen, maahanmuuttaja ja turvapaikanhakija on ihminen. He ansaitsevat kaikkien ihmisten tavoin oikeutensa ja inhimillisen kohtelun. Siihen ei kuulu leimaaminen "turvapaikkashoppailun" ja "rikollisen" leimoilla. Ei tänne pyrkivä ihminen ole sen enempää potentiaalinen rikollinen kuin kukaan muukaan.
Asiaan varmasti palataan vielä. Odotan nyt tuleeko Rajamäeltä reaktiota asiaan. Jos ei tule, niin erovaatimukseen palataan.
---
Ihan eri asiana. Iltapäivälehdistä se toinen tiesti kertoa, että kokoomuksen risteilyllä tapeltiin naisista. Niinpä niin, sellaisia nuo työläiset ovat, juovat viinaa ja tappelevat naisista.
maanantaina, marraskuuta 14, 2005
Kotihoidon tuki
Vantaa kuohuu taas kotihoidon Vantaa lisän leikkaamisen johdosta. Lapsiperheet järjestävät vaunumarssin leikkausta vastaan.
Ennen omia lapsia suhtauduin kotihoidontukeen hyvin kielteisesti. Pidin sitä pelkästään kepulaisten juonena pitää äidit kotona lasten kanssa sekä saada maatalon emännille, jotka eivät koskaan tilan ulkopuolella töitä tee, lisää rahaa valtiolta. Ajattelin, että molempien vanhempien tulee olla aktiivisesti työelämässä mukana ja että päivähoitojärjestelmä voi hoitaa lapset päivät.
Nyt oma lapsi on äidin kanssa kotihoidossa ja olen äärimmäisen kiitollinen kotihoidontuen olemassaolosta. Voisin itsekin olla kotona lasta hoitamassa, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti minä olen se perheestä, jolla on suuremmat työtulot.
Olen toki edelleen sitä mieltä, että molempien vanhempien on syytä olla jossain vaiheessa takaisin töissä, mutta en enää näe sellaista kiirettä asiassa. Kysymys on tasa-arvosta valinnoissa. Kotihoidontuki mahdollistaa (kuntakohtaisen lisän kanssa) useammalle valinnan jäädäkö kotiin hoitamaan lasta, vai palatako työelämään. Kyse on siis siitä, onko vain rikkaiden vanhempien mahdollisuus hoitaa lasta kotona, vai pyritäänkö valinta mahdollistamaan laajemmalle joukolle.
Uskon, että lapsi voidaan kasvattaa hyvin sekä kotona hoitamalla, että päivähoitoa käyttäen. Kysymys on valinnasta. On nimittäin aina varmasti kova valinta - usein myös pakko - laittaa se alle yksivuotias oma silmäterä päiväksi hoitoon.
Ennen omia lapsia suhtauduin kotihoidontukeen hyvin kielteisesti. Pidin sitä pelkästään kepulaisten juonena pitää äidit kotona lasten kanssa sekä saada maatalon emännille, jotka eivät koskaan tilan ulkopuolella töitä tee, lisää rahaa valtiolta. Ajattelin, että molempien vanhempien tulee olla aktiivisesti työelämässä mukana ja että päivähoitojärjestelmä voi hoitaa lapset päivät.
Nyt oma lapsi on äidin kanssa kotihoidossa ja olen äärimmäisen kiitollinen kotihoidontuen olemassaolosta. Voisin itsekin olla kotona lasta hoitamassa, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti minä olen se perheestä, jolla on suuremmat työtulot.
Olen toki edelleen sitä mieltä, että molempien vanhempien on syytä olla jossain vaiheessa takaisin töissä, mutta en enää näe sellaista kiirettä asiassa. Kysymys on tasa-arvosta valinnoissa. Kotihoidontuki mahdollistaa (kuntakohtaisen lisän kanssa) useammalle valinnan jäädäkö kotiin hoitamaan lasta, vai palatako työelämään. Kyse on siis siitä, onko vain rikkaiden vanhempien mahdollisuus hoitaa lasta kotona, vai pyritäänkö valinta mahdollistamaan laajemmalle joukolle.
Uskon, että lapsi voidaan kasvattaa hyvin sekä kotona hoitamalla, että päivähoitoa käyttäen. Kysymys on valinnasta. On nimittäin aina varmasti kova valinta - usein myös pakko - laittaa se alle yksivuotias oma silmäterä päiväksi hoitoon.
torstaina, marraskuuta 10, 2005
Santahamina
Puolustusministeriön Santahamina selvitys on tänään luovutettu eduskunnan puolustusvaliokunnalle. Selvitys ei, iiso yllätys, näe perusteita Santahaminan sotilaskäytöstä poistamiselle.
Selvitys ei onneksi näe Santahaminaa merkittävänä pääkaupunkiseudun puolustamiselle siksi, että sieltä voidaan siirtyä puolustamaan tärkeiksi katsottuja kohteita. Sehän olisi selvästi ollut vitsi, eristynyt saari joukkojen tukikohtana ei olisikaan toimiva ratkaisu. Kulkuyhteydet on helppo tuhota, varsikin kun Santahaminasta ulos johtava tiestö, on kapeaa ja keskellä asuntoalueita.
Santahaminan sotilaallinen merkitys nähdään pääkaupungin ilmapuolustuksen toteuttamisessa. Siinäkin lähinnä joukkojen koulutuksessa, mille ei nähdä vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja pääkaupunkiseudulla. Selvitys myös korostaa Santahaminan merkitystä tuliasemana, mutta se lienee vähintääkin kyseenalaista. Varsinkin Suomen vähälukuiset ohjusaseet hajautettaisiin todennäköisesti välittömästi kriisin sattuessa ulos varuskuntasaarelta, jossa niihin olisi helppo keskittää voimakas tuli-isku.
En odota eduskunnan puolustusvaliokunnalta paljoakaan tästä poikkeavia näkemyksiä. Selvää kuitenkin on, että Helsinki haluaa - ja tarvitsee - Santahaminan asuntorakentamisen käyttöön. Kyse on nyt siitä, arvotetaanko kaupunkirakenteen kehittämistä rauhanoloissa enemmän kuin mahdollista ja varsin epätodennäköistä sotilaallisen kriisin uhkaa.
Jos ennustajaksi heittäytyy, niin veikkaisin että Santahamina puolustushallinnon vastaanpyristelyistä huolimatta tulee asuntorakentamisen käyttöön seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa.
Selvitys ei onneksi näe Santahaminaa merkittävänä pääkaupunkiseudun puolustamiselle siksi, että sieltä voidaan siirtyä puolustamaan tärkeiksi katsottuja kohteita. Sehän olisi selvästi ollut vitsi, eristynyt saari joukkojen tukikohtana ei olisikaan toimiva ratkaisu. Kulkuyhteydet on helppo tuhota, varsikin kun Santahaminasta ulos johtava tiestö, on kapeaa ja keskellä asuntoalueita.
Santahaminan sotilaallinen merkitys nähdään pääkaupungin ilmapuolustuksen toteuttamisessa. Siinäkin lähinnä joukkojen koulutuksessa, mille ei nähdä vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja pääkaupunkiseudulla. Selvitys myös korostaa Santahaminan merkitystä tuliasemana, mutta se lienee vähintääkin kyseenalaista. Varsinkin Suomen vähälukuiset ohjusaseet hajautettaisiin todennäköisesti välittömästi kriisin sattuessa ulos varuskuntasaarelta, jossa niihin olisi helppo keskittää voimakas tuli-isku.
En odota eduskunnan puolustusvaliokunnalta paljoakaan tästä poikkeavia näkemyksiä. Selvää kuitenkin on, että Helsinki haluaa - ja tarvitsee - Santahaminan asuntorakentamisen käyttöön. Kyse on nyt siitä, arvotetaanko kaupunkirakenteen kehittämistä rauhanoloissa enemmän kuin mahdollista ja varsin epätodennäköistä sotilaallisen kriisin uhkaa.
Jos ennustajaksi heittäytyy, niin veikkaisin että Santahamina puolustushallinnon vastaanpyristelyistä huolimatta tulee asuntorakentamisen käyttöön seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa.
keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005
12 päivää aikaa
Ranskan hallitus päätti eilen saattaa voimaan hätätilalain 12 päiväksi. Ensimmäiset tiedot kertovat, että ulkonaliikkusmiskielloilla on pystytty hillitsemään levottomuuksia vähän.
Päätös tarkoittaa, että Ranskan viranomaisille on nyt annettu 12:sta päivää aikaa lopettaa levottomuudet. Nähtäväksi jää onnistutaanko tässä, vai joudutaanko lain kestoa myöhemmin pidentämään.
Jos levottomuudet ovat enemmän spontaania, turhautumisesta syntynyttää alkuperää, lain tuomat valtuudet eivät välttämättä tehoa. Turhautuminen vain kasvaa, kun poliisivoimat koventavat otteitaan. Jos taas, kuten Ranskan hallitus haluaa uskoa, levottomuudet ovat enemmän järjestäytyneen rikollisuuden masinoimia, laki saattaa (ainakin väliaikaisesti) tehotakin. Itse ajattelen, että mellakoiden takana on molempia syitä.
Ulkomaalaistaustaisten ranskalaisten turhautuminen on todellista. Samoin sitä on myös järjestäytyneen rikollisuuden valta noissa lähiöissä. Hätätilalaki ei kuitenkaan - eikä tietenkään - voi vastata mitenkään niihin syihin, jotka levottomuudet syntyvät. Toivottavasti Ranskan hallinto ottaa myös ne vakavasti ja julkistaan pian toimia myös syrjäytymisen ehkäisemiseksi, lähiöiden tilanteen korjaamiseksi ja niin edelleen. Jos he eivät niihin asioihin puutu, näyttäisivät mellakat mahdollisesti loputtuaankin saavan väistämättä jatkoa.
Toimivasta maahanmuuttopolitiikasta on nyt suuri pula - ympäri Eurooppaa. Suomenkin pitää ottaa haaste vakavasti, vaikka tilanne on meillä jo mittakaavasyistäkin eri.
Päätös tarkoittaa, että Ranskan viranomaisille on nyt annettu 12:sta päivää aikaa lopettaa levottomuudet. Nähtäväksi jää onnistutaanko tässä, vai joudutaanko lain kestoa myöhemmin pidentämään.
Jos levottomuudet ovat enemmän spontaania, turhautumisesta syntynyttää alkuperää, lain tuomat valtuudet eivät välttämättä tehoa. Turhautuminen vain kasvaa, kun poliisivoimat koventavat otteitaan. Jos taas, kuten Ranskan hallitus haluaa uskoa, levottomuudet ovat enemmän järjestäytyneen rikollisuuden masinoimia, laki saattaa (ainakin väliaikaisesti) tehotakin. Itse ajattelen, että mellakoiden takana on molempia syitä.
Ulkomaalaistaustaisten ranskalaisten turhautuminen on todellista. Samoin sitä on myös järjestäytyneen rikollisuuden valta noissa lähiöissä. Hätätilalaki ei kuitenkaan - eikä tietenkään - voi vastata mitenkään niihin syihin, jotka levottomuudet syntyvät. Toivottavasti Ranskan hallinto ottaa myös ne vakavasti ja julkistaan pian toimia myös syrjäytymisen ehkäisemiseksi, lähiöiden tilanteen korjaamiseksi ja niin edelleen. Jos he eivät niihin asioihin puutu, näyttäisivät mellakat mahdollisesti loputtuaankin saavan väistämättä jatkoa.
Toimivasta maahanmuuttopolitiikasta on nyt suuri pula - ympäri Eurooppaa. Suomenkin pitää ottaa haaste vakavasti, vaikka tilanne on meillä jo mittakaavasyistäkin eri.
tiistaina, marraskuuta 08, 2005
A vai AA ?
Tämä on sinällään ei-niin-kovin-tärkeää. Vaikka asia välillä tiettyjä ihmisiä kuohuttaakin.
Kysymys on siis siitä, kirjoitetaanko sosialidemokratia vai sosiaalidemokratia. Tällä yhden tai kahden aan versiolle on vuosien varrella yritetty antaa myös ideologisia sisältöjä. Siis siten, että yhden a:n versio viittaisi sosialismi sanaan ja kahdella kirjoitettuna siis tuo sosiaali. Tuostahan saa kyllä väittelyn aikaan.
Kirjoitusasussa ei kuitenkaan - alunperin - ole kysymys muusta kuin inhimillisestä käännösvirheestä. Sosialidemokratia nimenä ja ohjelmana tuli Suomeen saksankieliseltä alueelta, ideologisesti etenkin Erfurtin ohjelmasta. Käännettäessä siitä, mistä käännöksenä suoraan olisi pitänyt tulla sosiaali tulikin sosiali. Ei siinä sen kummempaa.
Suomalainen sosialidemokratia on kuitenkin omaksunut tämän yhden a:n kirjoitusversion. Ei siinä mitään, suuntaan tai toiseen. Kummallista on kuitenkin se, että lehdistö yrittää jatkuvasti opettaa järjestölle, että se kirjoittaa nimensä väärin. Katsokaa vaikka, mikä tahansa HS:n demareita koskeva juttu; aina kirjoitetaan nimenomaan sosiaalidemokratiasta. Miksi ihmeessä järjestön ei anneta käyttää itsestään haluamaansa nimeä ja nimitystä? Ei ymmärrä, ei.
Kysymys on siis siitä, kirjoitetaanko sosialidemokratia vai sosiaalidemokratia. Tällä yhden tai kahden aan versiolle on vuosien varrella yritetty antaa myös ideologisia sisältöjä. Siis siten, että yhden a:n versio viittaisi sosialismi sanaan ja kahdella kirjoitettuna siis tuo sosiaali. Tuostahan saa kyllä väittelyn aikaan.
Kirjoitusasussa ei kuitenkaan - alunperin - ole kysymys muusta kuin inhimillisestä käännösvirheestä. Sosialidemokratia nimenä ja ohjelmana tuli Suomeen saksankieliseltä alueelta, ideologisesti etenkin Erfurtin ohjelmasta. Käännettäessä siitä, mistä käännöksenä suoraan olisi pitänyt tulla sosiaali tulikin sosiali. Ei siinä sen kummempaa.
Suomalainen sosialidemokratia on kuitenkin omaksunut tämän yhden a:n kirjoitusversion. Ei siinä mitään, suuntaan tai toiseen. Kummallista on kuitenkin se, että lehdistö yrittää jatkuvasti opettaa järjestölle, että se kirjoittaa nimensä väärin. Katsokaa vaikka, mikä tahansa HS:n demareita koskeva juttu; aina kirjoitetaan nimenomaan sosiaalidemokratiasta. Miksi ihmeessä järjestön ei anneta käyttää itsestään haluamaansa nimeä ja nimitystä? Ei ymmärrä, ei.
maanantaina, marraskuuta 07, 2005
Asuntopolitiikka tupoon
STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää sanoo, että asuntopolitiikka pitäisi saada käsittelyyn myös tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Sinällään on tervettä, että tupopöydässä voitaisiin käsitellään palkkoja laajemmin palkansaajien ostovoimaan liittyviä seikkoja. Asuntopolitiikka tietysti kuuluu näihin asioihin aivan keskeisellä tavalla.
Sitten on kokonaan toinen juttu, miten asuntopolitiikkaa voidaan tupon yhteydessä käsitellä. Sitä Mäenpää ei valitettavasti haastattelussaan kerro.
Tupossa ei voida päättää, että asuntojen hintoja nyt sitten lasketaan x prosentilla. Niinhän se nyt ei vain mene. Tupossa on myöskään hankala päättää, että nyt asuntoja rakennetaan sitten lisää x määrää x vuodessa.
Se mitä Mäenpää saattaa hakea, on se, että asumisen hintatason täytyy näkyä palkanmuodostuksessa. Kun ottaa huomioon hänen aiemmat puheensa paikallisesta sopimisesta ei olla kaukana mallista, jossa asumisen hinta olisi palkkoja korottava tekijä paikallisesti. Eli kalliin asumisen alueilla voitaisiin/pitäisi maksaa suurempia palkkoja. Tämä ei kyllä minusta myöskään mitenkään ratkaisisi asuntojen hintaan tai vuokratasoon liittyviä ongelmia.
Perustotuushan on se, että asuntojen hintaso johtuu asuntojen liian pienestä tarjonnasta. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Valtio voisi halutessaan puuttua tähän saattamalla omistamaansa tonttimaata edullisimmilla hinnoilla ja luovutusmääräyksillä asuntorakentemisen tarpeisiin. Tai kohdentamalla valtionosuuksia kunnille asuntorakentemisen edellytysten (kaavoitus) kiihdyttämisen ehdoilla.
Sitten on kokonaan toinen juttu, miten asuntopolitiikkaa voidaan tupon yhteydessä käsitellä. Sitä Mäenpää ei valitettavasti haastattelussaan kerro.
Tupossa ei voida päättää, että asuntojen hintoja nyt sitten lasketaan x prosentilla. Niinhän se nyt ei vain mene. Tupossa on myöskään hankala päättää, että nyt asuntoja rakennetaan sitten lisää x määrää x vuodessa.
Se mitä Mäenpää saattaa hakea, on se, että asumisen hintatason täytyy näkyä palkanmuodostuksessa. Kun ottaa huomioon hänen aiemmat puheensa paikallisesta sopimisesta ei olla kaukana mallista, jossa asumisen hinta olisi palkkoja korottava tekijä paikallisesti. Eli kalliin asumisen alueilla voitaisiin/pitäisi maksaa suurempia palkkoja. Tämä ei kyllä minusta myöskään mitenkään ratkaisisi asuntojen hintaan tai vuokratasoon liittyviä ongelmia.
Perustotuushan on se, että asuntojen hintaso johtuu asuntojen liian pienestä tarjonnasta. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Valtio voisi halutessaan puuttua tähän saattamalla omistamaansa tonttimaata edullisimmilla hinnoilla ja luovutusmääräyksillä asuntorakentemisen tarpeisiin. Tai kohdentamalla valtionosuuksia kunnille asuntorakentemisen edellytysten (kaavoitus) kiihdyttämisen ehdoilla.
perjantaina, marraskuuta 04, 2005
Vasemmistohallitus
Siimes ehdottelee SDP:lle vasemmistohallitusta. Ehdotuksessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta pitääkö tuota nyt välttämättä erikseen ehdotella?
Tarkoitan, että hallitukset muodostetaan aina jossakin suhteessa vaalien tuloksiin. Suomessa on hyvin vahva enemmistöparlamenterismin perinne. Vähemmistöhallitukset ovat meillä olleet harvinaisuuksia.
Jos seuraavien eduskuntavaalien jälkeen vaalitulokset antaisivat SDP + VAS yhdistelmälle enemmistön eduskunnassa, tai enemmistön esimerkiksi vihreiden ja rkp:n kanssa, vasemmistohallitusta varmasti harkittaisiin ihan tosissaan. Poliittinen karttamme tosin on pitkään ollut sellainen, että vakavaa harkintaa tästä ei edes ole voitu tehdä.
Siimeksen viittaus Norjaan on sikäli oikea, että siellä vaalit keikauttivat asetelman juuri tällaiseksi enemmistön mahdollistavaksi. Toisaalta taas se on sikäli huono, että Norjassa on ollut lähes maan tapa, että hallitus on muodoltaa se vähemmistösellainen. Siihen ei kannata mennä, edes vasemmistohallituksen toivossa, toimintakyky- ja mahdollisuudet ovat aivan liian rajalliset.
Tarkoitan, että hallitukset muodostetaan aina jossakin suhteessa vaalien tuloksiin. Suomessa on hyvin vahva enemmistöparlamenterismin perinne. Vähemmistöhallitukset ovat meillä olleet harvinaisuuksia.
Jos seuraavien eduskuntavaalien jälkeen vaalitulokset antaisivat SDP + VAS yhdistelmälle enemmistön eduskunnassa, tai enemmistön esimerkiksi vihreiden ja rkp:n kanssa, vasemmistohallitusta varmasti harkittaisiin ihan tosissaan. Poliittinen karttamme tosin on pitkään ollut sellainen, että vakavaa harkintaa tästä ei edes ole voitu tehdä.
Siimeksen viittaus Norjaan on sikäli oikea, että siellä vaalit keikauttivat asetelman juuri tällaiseksi enemmistön mahdollistavaksi. Toisaalta taas se on sikäli huono, että Norjassa on ollut lähes maan tapa, että hallitus on muodoltaa se vähemmistösellainen. Siihen ei kannata mennä, edes vasemmistohallituksen toivossa, toimintakyky- ja mahdollisuudet ovat aivan liian rajalliset.
torstaina, marraskuuta 03, 2005
Uskonnonvapaus
Kirkollisverosta olen jo aiemmin kirjoittanut, ei siitä nyt enempää. Uskonnovapaus ei muutenkaan toteudu Suomessa kovinkaan täydellisesti.
Myönnetään nyt heti kärkeen, että perusasiat ovat kunnossa. Kuka tahansa saa palvoa mitä tahansa haluamaansa jumalaa, jumaluutta, kiviä saksia tai muuta ylimaallista entiteettiä. Ainoat rajoitukset palvontamenoissa liittyvät muiden ihmisten loukkaamiseen ja muuhun lainsäädäntöön.
Mutta, mutta. Aina tulee se valitettavan kuuluisa mutta. Yksilön kannalta ehkä pahin loukkaus uskonnovapautta kohtaan on lapsikaste. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden liittää yksilö kirkkoon elämänvaiheessa, jossa tämä on kohtuullisen yksiselitteisesti itse kykenemätön asiaan vaikuttamaan. Omasta näkökulmastani olisi ihan vastaava käytäntö saada liittää lapsi syntyessään jonkin poliittisen puolueen jäseneksi. Tätä en todellakaan kannata. Vaikka lapsikaste osaan uskontoja kuuluukin, voisi sen hyvin kieltää uskonnonvapautta loukkaavana. Kaikki voisivat sitten aikanaan liittyä haluamaansa uskontokuntaan tai olla liittymättä.
Ei uskonnonvapaus edelleenkään kovin hyvin toteudu myöskään koulujen uskonnonopetuksessa, vaikka sitä kohtaa yritettiinkin viilata uskonnonvapauslakiuudistuksessa. Opetettavan aine tulisi olla elämänkatsomustieto ja uskonnot käytäisiin läpi moraalisina ja eettisinä oppirakennelmina.
Listan voisi tietysti vielä lisätä asioita vaikkapa hautaustoimen monopolista ja niin edelleen. Uskonnonvapaus toteutuu Suomessa vain osittain, ja osin näennäisesti.
Myönnetään nyt heti kärkeen, että perusasiat ovat kunnossa. Kuka tahansa saa palvoa mitä tahansa haluamaansa jumalaa, jumaluutta, kiviä saksia tai muuta ylimaallista entiteettiä. Ainoat rajoitukset palvontamenoissa liittyvät muiden ihmisten loukkaamiseen ja muuhun lainsäädäntöön.
Mutta, mutta. Aina tulee se valitettavan kuuluisa mutta. Yksilön kannalta ehkä pahin loukkaus uskonnovapautta kohtaan on lapsikaste. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden liittää yksilö kirkkoon elämänvaiheessa, jossa tämä on kohtuullisen yksiselitteisesti itse kykenemätön asiaan vaikuttamaan. Omasta näkökulmastani olisi ihan vastaava käytäntö saada liittää lapsi syntyessään jonkin poliittisen puolueen jäseneksi. Tätä en todellakaan kannata. Vaikka lapsikaste osaan uskontoja kuuluukin, voisi sen hyvin kieltää uskonnonvapautta loukkaavana. Kaikki voisivat sitten aikanaan liittyä haluamaansa uskontokuntaan tai olla liittymättä.
Ei uskonnonvapaus edelleenkään kovin hyvin toteudu myöskään koulujen uskonnonopetuksessa, vaikka sitä kohtaa yritettiinkin viilata uskonnonvapauslakiuudistuksessa. Opetettavan aine tulisi olla elämänkatsomustieto ja uskonnot käytäisiin läpi moraalisina ja eettisinä oppirakennelmina.
Listan voisi tietysti vielä lisätä asioita vaikkapa hautaustoimen monopolista ja niin edelleen. Uskonnonvapaus toteutuu Suomessa vain osittain, ja osin näennäisesti.
keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005
Also spracht Tukiainen
Eilisissä Punaisen julistuksen 100 -v juhlissa puhunut SAK:n Matti Tukiainen sanoo, että vasemmistopuolueet voisi eheyttää, siis yhdistää.
Joku saattaa muistaa vielä sen kohun, joka nousi Vasemmistoliiton sisällä, kun heikäläinen saklainen Matti Viialainen esitti samaa asiaa. Puuhattiinpa miehen erottamista puolueestakin. Tästä syntyi ja jäi olemaan Vasemmisto Yhteen ry, jonka vetäjänä toimii Viialainen yhdessä Metalliliiton yhteiskuntasihteeri Timo Roppolan (vas) kanssa.
Seuraako nyt toiselle SAK:n Matille omiltaan samanlainen huutomyrsky? Vastaus on melko yksiselitteisesti ei. Tukiainen istuu paikalla, josta ei puhuta omiaan - varsinkaan kun kyseessä on Tukiainen. Taustakeskusteluissa on ollut hyvä henki päällä ja nyt kokeillaan kepillä jäätä. Olen täysin varma, ettei Tukiainen käyttänyt puheenvuoroaan yllätyksenä ja pyytämättä.
Toki demareidenkin piiristä tulee soraääniä nousemaan, mutta arvovaltaiset tahot pysyttelevät varmaankin aika hiljaa. Ja tulevat kysyttäessä sanomaan, että Matti on käyttänyt puheenvuoronsa yksityishenkilönä. Se ei kuitenkaan ole - ei vain voi olla - koko totuus.
Mitään nopeaa yhdistymistä tämä(kään) ei enteile. Se kertoo kuitenkin siitä, että vesi on liikkeellä. Mutta kuten kevätpurojen virtaamisessa jäiden sulamisessa, liikkeen suuntaa ja päämäärää ei vielä täysin pysty ennakoimaan. Varmaa on se, että jotain liikkeitä tulee tapahtumaan.
Joku saattaa muistaa vielä sen kohun, joka nousi Vasemmistoliiton sisällä, kun heikäläinen saklainen Matti Viialainen esitti samaa asiaa. Puuhattiinpa miehen erottamista puolueestakin. Tästä syntyi ja jäi olemaan Vasemmisto Yhteen ry, jonka vetäjänä toimii Viialainen yhdessä Metalliliiton yhteiskuntasihteeri Timo Roppolan (vas) kanssa.
Seuraako nyt toiselle SAK:n Matille omiltaan samanlainen huutomyrsky? Vastaus on melko yksiselitteisesti ei. Tukiainen istuu paikalla, josta ei puhuta omiaan - varsinkaan kun kyseessä on Tukiainen. Taustakeskusteluissa on ollut hyvä henki päällä ja nyt kokeillaan kepillä jäätä. Olen täysin varma, ettei Tukiainen käyttänyt puheenvuoroaan yllätyksenä ja pyytämättä.
Toki demareidenkin piiristä tulee soraääniä nousemaan, mutta arvovaltaiset tahot pysyttelevät varmaankin aika hiljaa. Ja tulevat kysyttäessä sanomaan, että Matti on käyttänyt puheenvuoronsa yksityishenkilönä. Se ei kuitenkaan ole - ei vain voi olla - koko totuus.
Mitään nopeaa yhdistymistä tämä(kään) ei enteile. Se kertoo kuitenkin siitä, että vesi on liikkeellä. Mutta kuten kevätpurojen virtaamisessa jäiden sulamisessa, liikkeen suuntaa ja päämäärää ei vielä täysin pysty ennakoimaan. Varmaa on se, että jotain liikkeitä tulee tapahtumaan.
tiistaina, marraskuuta 01, 2005
Punainen Julistus 100v.
Tänään marraskuun 1. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun runoilija Kössi Kaatra luki Tampereen Raatihuoneen parvekkeelta Kansan Lehden toimittoja Yrjö Mäkelinin kirjoittaman Punaisen julistuksen. Julistuksen nimi tuli siitä, että se oli painettu punaiselle paperille.
Julistus sisälsi aikanaan yltiödemokraattisia vaatimuksia muun muassa yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Se oli poliittisen vasemmiston tahdonjulistus sekavana murrosaikana. Se alleviivasi vasemmiston demokraattisia tavoitteita Suomen muuttamiseksi.
"Sen sijaan kutsuttakoon täydellä lainsäädäntö-vallalla varustettu kansalliskokous heti kokoon. Kansalliskokousta kokoon pantaessa olkoon jokaisella 21 vuotta täyttäneellä hyvämaineisella Suomen kansalaisella, niin miehellä kuin naisella, yhtäläinen ja välitön ääni- ja vaalioikeus."
Tampereella on juhlaohjelmaa päivän kunniaksi.
Tuon ajan vaatimukset olivat ehdottomia. Niihin oli helppo uskoa väkevästi. Vasemmisto tarjosi selkeitä vaatimuksia epäkohtien ratkaisemiseksi. Epäkohdat olivat ehkä räikeämpiä kuin tänään, mutta siitä huolimatta ei voi olla ajattelemmatta, että eikö meillä todellakaan ole tarjota ratkaisuja ongelmiin?
Politiikka tarjoaa tänään liian usein monimutkaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä ratkaisuehdotusten sijaan. Liian selviä kannanottoja varotaan erehtymisen pelosta. Politiikka, ja pakko myöntää, poliittinen vasemmisto etunenässä, kaipaa rohkeutta tarjota näkemyksen haluamastaan kehityssuunnasta.
Julistus sisälsi aikanaan yltiödemokraattisia vaatimuksia muun muassa yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Se oli poliittisen vasemmiston tahdonjulistus sekavana murrosaikana. Se alleviivasi vasemmiston demokraattisia tavoitteita Suomen muuttamiseksi.
"Sen sijaan kutsuttakoon täydellä lainsäädäntö-vallalla varustettu kansalliskokous heti kokoon. Kansalliskokousta kokoon pantaessa olkoon jokaisella 21 vuotta täyttäneellä hyvämaineisella Suomen kansalaisella, niin miehellä kuin naisella, yhtäläinen ja välitön ääni- ja vaalioikeus."
Tampereella on juhlaohjelmaa päivän kunniaksi.
Tuon ajan vaatimukset olivat ehdottomia. Niihin oli helppo uskoa väkevästi. Vasemmisto tarjosi selkeitä vaatimuksia epäkohtien ratkaisemiseksi. Epäkohdat olivat ehkä räikeämpiä kuin tänään, mutta siitä huolimatta ei voi olla ajattelemmatta, että eikö meillä todellakaan ole tarjota ratkaisuja ongelmiin?
Politiikka tarjoaa tänään liian usein monimutkaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä ratkaisuehdotusten sijaan. Liian selviä kannanottoja varotaan erehtymisen pelosta. Politiikka, ja pakko myöntää, poliittinen vasemmisto etunenässä, kaipaa rohkeutta tarjota näkemyksen haluamastaan kehityssuunnasta.
maanantaina, lokakuuta 31, 2005
Kirjamessujen satoa
Lauantaina tuli vierailtua Kirjamessuilla vaimon ja pojan kanssa. Poika nautti messuista puolitoistatoistavuotiaan antaumuksella, paljon käytäviä joilla juosta, ihmisiä ihmeteltevänä sekä lastenhahmoja tavattavana. Kun vastaan tullut Muumi-mamma antoi pojalle muumikortin vei tämä sen vieressä patsastelleelle Muumi-papalle, tällä kun ei ollut yhtään korttia...
Mukaan tarttui myös (pieni) kasa kirjoja. Ensimmäisenä ostin Terry Pratchettin "Pienet Jumalat". Pratchett on armoitettu satiirikko, jonka Kiekkomaailma teokset ovat varsin antoisaa hekoteltavaa, loistava kielenkäyttäjä ja - sanotaanko nyt vaikka - ajatusten tulokulmien muuttaja. Pratchetin kirjoihin tutuistuin 1992, kun Finnconista ostin hänen yhdessä Neil Gaimanin (se mm. Sandman sarjiksien tekijä) kirjoittaman "Hyviä Enteitä", ehkä hauskin maailmanlopun teos, muuten.
Toisena mukaan lähti edukas "The Complete Hitchiker's Guide" eli Douglas Adamsin viisiosainen trilogia alkukielisenä yhteisteoksena, yhdellä pitkänovellilla ryyditettynä. Käsikirjaa ei ole alkuperäisellä kielellä tullutkaan luettua, joten halpana tämä oli suorastaan pakko-ostos.
Miekka ja Magia osastoon kirjahyllyn täydennystä tuli R.A.Salvatoren "Yönaamiot" seikkailupläjäyksen muodossa. Ei niin monimutkaisia juonirakenteita, viihdyttävää meleetä, taikoja ja seikkailua sitäkin enemmän. Minä nyt vain pidän näistä. Kyllä kunnon fantasiaseikkailu aina dekkarin hakkaa meikäläisen lukutouhuissa.
Ja vielä edullisena hankintana Dan Simmonsin "Hyperion", joka on tullut jo aiemmin luettua, mutta pääsi edullisella hinnalla kotihyllyyn hankittavien joukkoon.
Olen pistänyt merkille, että mitä enemmän työn puolesta joutuu lukemaan asiakirjallisuutta ja tekstejä, sitä enemmän hankin itselleni kotiin viihdepuolen kirjallisuutta. Filosofian ja politiikan hankkiminen on oikeastaan jäänyt turhankin vähälle.
Mukaan tarttui myös (pieni) kasa kirjoja. Ensimmäisenä ostin Terry Pratchettin "Pienet Jumalat". Pratchett on armoitettu satiirikko, jonka Kiekkomaailma teokset ovat varsin antoisaa hekoteltavaa, loistava kielenkäyttäjä ja - sanotaanko nyt vaikka - ajatusten tulokulmien muuttaja. Pratchetin kirjoihin tutuistuin 1992, kun Finnconista ostin hänen yhdessä Neil Gaimanin (se mm. Sandman sarjiksien tekijä) kirjoittaman "Hyviä Enteitä", ehkä hauskin maailmanlopun teos, muuten.
Toisena mukaan lähti edukas "The Complete Hitchiker's Guide" eli Douglas Adamsin viisiosainen trilogia alkukielisenä yhteisteoksena, yhdellä pitkänovellilla ryyditettynä. Käsikirjaa ei ole alkuperäisellä kielellä tullutkaan luettua, joten halpana tämä oli suorastaan pakko-ostos.
Miekka ja Magia osastoon kirjahyllyn täydennystä tuli R.A.Salvatoren "Yönaamiot" seikkailupläjäyksen muodossa. Ei niin monimutkaisia juonirakenteita, viihdyttävää meleetä, taikoja ja seikkailua sitäkin enemmän. Minä nyt vain pidän näistä. Kyllä kunnon fantasiaseikkailu aina dekkarin hakkaa meikäläisen lukutouhuissa.
Ja vielä edullisena hankintana Dan Simmonsin "Hyperion", joka on tullut jo aiemmin luettua, mutta pääsi edullisella hinnalla kotihyllyyn hankittavien joukkoon.
Olen pistänyt merkille, että mitä enemmän työn puolesta joutuu lukemaan asiakirjallisuutta ja tekstejä, sitä enemmän hankin itselleni kotiin viihdepuolen kirjallisuutta. Filosofian ja politiikan hankkiminen on oikeastaan jäänyt turhankin vähälle.
Tosissaan ?
Hesarin nykyisin jo ylitsevuotavan blogimassan Perässähiihtäjä eli Unto Hämäläisen presidentinvaaliblogi ruotii Kepun ylimääräistä puoluekokousta. Katsoin itsekin YLE24:ltä pätkän noita asettamista -ja ylistyspuheita.
Hämäläisen päätelmä on se, että Vanhanen on itse tosissaan vaaleissa. Samaa hän ei voi sanoa pu0lueesta.
Oma johtopäätökseni tuon kokouksen puheista on samankaltainen. Jos puolueella ja sen edustajilla on lähes jokaisessa puheenvuorossa tarve korostaa sitä, että "hei nämä ovat ihan oikeat vaalit" ja että "me olemme tosissaan" johon vielä lisätään vaimealla äänellä "Keskusta voi oikeasti voittaa nämä vaalit", niin ei siitä kovin määrätietoista ja voitontahtoista kuvaa välity.
Vanhasen voi ihan yhtä hyvin päätellä olevan tosisaan kuin ei-tosissaan. Hänen esiintymistyylinsä on sen verran persoonaton ja läsnäolematon, että mitään tunteenliikahduksia ei mahdu mukaan. Säntillisyydestään tunnettuna lienee kuitenkin tosissaan, ei anna itselleen muuta mahdollisuutta, kun on kerran mukaan lähtenyt.
On sinällään jo mielenkiintoista, että siitä, onko jokin puolue ja sen ehdokast tosissaan vaaleissa mukana, keskustellaan. Yleisesti ottaen tällaisesta ei pitäisi olla keskustelua. Aina oletuksen mukaan ollaan tosissaan ja täysillä mukana. Vaaleihin on myös suhteellisen turha lähteä, jos ei usko omiin tai puolueensa voitonmahdollisuuksiin.
Hämäläisen päätelmä on se, että Vanhanen on itse tosissaan vaaleissa. Samaa hän ei voi sanoa pu0lueesta.
Oma johtopäätökseni tuon kokouksen puheista on samankaltainen. Jos puolueella ja sen edustajilla on lähes jokaisessa puheenvuorossa tarve korostaa sitä, että "hei nämä ovat ihan oikeat vaalit" ja että "me olemme tosissaan" johon vielä lisätään vaimealla äänellä "Keskusta voi oikeasti voittaa nämä vaalit", niin ei siitä kovin määrätietoista ja voitontahtoista kuvaa välity.
Vanhasen voi ihan yhtä hyvin päätellä olevan tosisaan kuin ei-tosissaan. Hänen esiintymistyylinsä on sen verran persoonaton ja läsnäolematon, että mitään tunteenliikahduksia ei mahdu mukaan. Säntillisyydestään tunnettuna lienee kuitenkin tosissaan, ei anna itselleen muuta mahdollisuutta, kun on kerran mukaan lähtenyt.
On sinällään jo mielenkiintoista, että siitä, onko jokin puolue ja sen ehdokast tosissaan vaaleissa mukana, keskustellaan. Yleisesti ottaen tällaisesta ei pitäisi olla keskustelua. Aina oletuksen mukaan ollaan tosissaan ja täysillä mukana. Vaaleihin on myös suhteellisen turha lähteä, jos ei usko omiin tai puolueensa voitonmahdollisuuksiin.
perjantaina, lokakuuta 28, 2005
Voi maatalous!
Keskustan eduskuntaryhmä on vetänyt lantapaakun nenään SDP:n ryhmäpuheenvuorosta hallituksen maatalouspoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä.
Kepu peräänkuuluttaa hyviä menettelytapoja ja vaatii, että sosialidemokraattien on oltava yhdessä ruodussa puolustamassa selontekoa. Näin varmasti tapahtuukin.
Eduskunnan on kuitenkin oltava mahdollisuus puhua ja esittää kriittisiä näkemyksiä. Myös hallituspuolueiden välillä. Ryhmäpuheenvuorossa esiinnostetut ongelmat maatataloustuista ja maataloudesta Itämeren saastuttajina ovat todellisiä, eikä niistä pääse eroon, vaikka maalaisliitto kuinka haluaisi.
Maatalouden pitäisi olla yritystoimintaan siinä missä muukin yritystoiminta. Sen pitäisi saada tukia samoin ehdoin, ei missään erityissuojelussa. Se on elinkeino, ei elämänmuoto. Maatalous on tosiasiallisesti edelleen Itämeren saastuttamisen suurin syyllinen.
Maalaisliitto ei kestä totuutta. Taistelu aikaa vastaan jatkuu.
Kepu peräänkuuluttaa hyviä menettelytapoja ja vaatii, että sosialidemokraattien on oltava yhdessä ruodussa puolustamassa selontekoa. Näin varmasti tapahtuukin.
Eduskunnan on kuitenkin oltava mahdollisuus puhua ja esittää kriittisiä näkemyksiä. Myös hallituspuolueiden välillä. Ryhmäpuheenvuorossa esiinnostetut ongelmat maatataloustuista ja maataloudesta Itämeren saastuttajina ovat todellisiä, eikä niistä pääse eroon, vaikka maalaisliitto kuinka haluaisi.
Maatalouden pitäisi olla yritystoimintaan siinä missä muukin yritystoiminta. Sen pitäisi saada tukia samoin ehdoin, ei missään erityissuojelussa. Se on elinkeino, ei elämänmuoto. Maatalous on tosiasiallisesti edelleen Itämeren saastuttamisen suurin syyllinen.
Maalaisliitto ei kestä totuutta. Taistelu aikaa vastaan jatkuu.
torstaina, lokakuuta 27, 2005
Kampanjavalinnat ja syvä sanoma
Kokoomuksen lanseerattua Niinistölle kampanjasloganin "Työväen presidentti" on aiheesta syntynyt vilkastakin keskustelua. Katso Esan blogi ja Lipsanen&Ruso.
Tarja Halosen kampanjan sininen värivalinta on myös ollut keskustelujen aiheena.
Kysymys on pelkästään kampanjavalinnoista. Kokoomuksen "työväen presidentti" valinta on rohkea, ja pakko sanoa että kyllä on Vantaassa paljon vettä virrannut, että tällainen on mahdollista. Pisteet myös siitä, että näyttävät tällä valinnallaan olevan tosissaan haastamassa Halosen. Aiemmin jo näytti siltä, että tyytyvät peruskampanjaan ja varmistelemaan kannatusta eduskuntavaaleihin.
On sitten aivan eri asia, miten Niinistön aiempi toiminta on suhteessa hänen mainoksissaan mainostamansa vahvaan valtiontalouteen. Ja kuinka kokoomuksen paikallinen politiikka on suhteessa työntekijöiden etuihin. Velanmaksupolitiikan voi nähdä vahvan valtiontalouden puolustamisena, mutta pitkälle viety puuttumattomuuden periaatte taas toisaalta ei.
Niinistön kampanjavalinnassa on kysymys markkinallisen ristiriidan avulla ratsastamiesta. (suur)Pääoman puolue kääntää sanomansa palvelemaan työntekijöitä. Osin kohdillaan, osin ei.
Halosen värivalinta on myös täysin kampanjakamaa. Yritetään tulla lähemmäksi vaalit ratkaisevia toimihenkilönaisia häivyttämällä aatteelliseksi miellettyä punaväriä. Samalla ärsytetään vasemman laidan tukijoita, mutta ajatellaan että se menee, koska heidän oletetaan käyttävän äänensä Haloselle joka tapauksessa.
Mielenkiintoista on se, kuinka kaikki puhuvat arvovaaleista, mutta pyrkivät liudentamaan arvoihin liitettyjä asioita kampanjan ilmeissä. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että jos presidentinvaalit ovat arvovaalit ja Halonen kerää sellaiset kannatusluvut kuin kerää, niin mitä sitten ovat eduskuntavaalit, jossa vasemmistopuolueet eivät tällaisiin lukuihin ole päässeet. Ihmiset eivät siis äänestä eduskuntavaaleissa arvojensa mukaan, vai?
Tarja Halosen kampanjan sininen värivalinta on myös ollut keskustelujen aiheena.
Kysymys on pelkästään kampanjavalinnoista. Kokoomuksen "työväen presidentti" valinta on rohkea, ja pakko sanoa että kyllä on Vantaassa paljon vettä virrannut, että tällainen on mahdollista. Pisteet myös siitä, että näyttävät tällä valinnallaan olevan tosissaan haastamassa Halosen. Aiemmin jo näytti siltä, että tyytyvät peruskampanjaan ja varmistelemaan kannatusta eduskuntavaaleihin.
On sitten aivan eri asia, miten Niinistön aiempi toiminta on suhteessa hänen mainoksissaan mainostamansa vahvaan valtiontalouteen. Ja kuinka kokoomuksen paikallinen politiikka on suhteessa työntekijöiden etuihin. Velanmaksupolitiikan voi nähdä vahvan valtiontalouden puolustamisena, mutta pitkälle viety puuttumattomuuden periaatte taas toisaalta ei.
Niinistön kampanjavalinnassa on kysymys markkinallisen ristiriidan avulla ratsastamiesta. (suur)Pääoman puolue kääntää sanomansa palvelemaan työntekijöitä. Osin kohdillaan, osin ei.
Halosen värivalinta on myös täysin kampanjakamaa. Yritetään tulla lähemmäksi vaalit ratkaisevia toimihenkilönaisia häivyttämällä aatteelliseksi miellettyä punaväriä. Samalla ärsytetään vasemman laidan tukijoita, mutta ajatellaan että se menee, koska heidän oletetaan käyttävän äänensä Haloselle joka tapauksessa.
Mielenkiintoista on se, kuinka kaikki puhuvat arvovaaleista, mutta pyrkivät liudentamaan arvoihin liitettyjä asioita kampanjan ilmeissä. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että jos presidentinvaalit ovat arvovaalit ja Halonen kerää sellaiset kannatusluvut kuin kerää, niin mitä sitten ovat eduskuntavaalit, jossa vasemmistopuolueet eivät tällaisiin lukuihin ole päässeet. Ihmiset eivät siis äänestä eduskuntavaaleissa arvojensa mukaan, vai?
maanantaina, lokakuuta 24, 2005
Kuntauudistus again
Taas on asiaa kuntauudistuksesta. Se ei myöskään varmaan ihan heti lopu, sen verran mittava ja todennäköisesti suuria muutoksia tuova projekti on kyseessä.
Tuoreimmassa Kuntalehdessä on pääministeri, puoluejohtaja Vanhasen haastattelu aiheesta . Hänet on haastateltu erikseen molemmissa rooleissa.
Vanhasen mukaan on mahdotonta, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla:
"On nimittäin älyllistä epärehellisyyttä väittää, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla. Että valtio ja vahvat peruskunnat riittäisivät. Eivät riitä."
Käsittämätön käsien nostaminen pystyyn. Etteikö Suomessa todellakaan voida pärjätä vain kahdella hallinnon tasolla? Olen erimieltä. Hallinnossa pitää peruslähtökohtana olla vain kaksi tasoa, mikä edellyttää kuntien vahvistamista. Suomen suurin ongelma ovat juuri käsistä riistäytyneet monet hallinnon tasot. Vanhanen ei ilmeisesti halua puuttua hallinnon eri tasoihin mitenkään, vaikka suurimmat ongelmat johtuvat juuri moniportaisesta hallinnosta.
Maalaisliitto näyttää multaisen karvansa:
"Keskustaa moititaan muissa puolueissa myös kaupunkipolitiikan näkemyksen puutteesta. Väitetään, että puolue alistaisi aluekeskusohjelmat yhä vahvemmin maakunnalliseen ohjaukseen. Kaupunkeja ikään kuin "jarrutellaan" pääsemästä vauhtiin?- Niin, emme me tosiaankaan halua tiputtaa kelkasta aluekeskusten ulkopuolisia ihmisiä."
Eli kaupunkikeskusten kasvua ja vauhtia pitää jarruttaa tasaisemman kehityksen nimissä. Voi perkele miten järjettömästi tasavallan pääministerin ajatukset voivatkaan kulkea. Tasainen kehitys on hyvä juttu, mutta se pitää toteuttaa kasvun kautta saatua pelivaraa jakaen, ei kurjistamalla elinvoimaisia alueita. On myös karu tosiasia etteivät kaikki nykyiset syrjäkylät tule yksinkertaisesti pysymään asuttuina.
Tuoreimmassa Kuntalehdessä on pääministeri, puoluejohtaja Vanhasen haastattelu aiheesta . Hänet on haastateltu erikseen molemmissa rooleissa.
Vanhasen mukaan on mahdotonta, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla:
"On nimittäin älyllistä epärehellisyyttä väittää, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla. Että valtio ja vahvat peruskunnat riittäisivät. Eivät riitä."
Käsittämätön käsien nostaminen pystyyn. Etteikö Suomessa todellakaan voida pärjätä vain kahdella hallinnon tasolla? Olen erimieltä. Hallinnossa pitää peruslähtökohtana olla vain kaksi tasoa, mikä edellyttää kuntien vahvistamista. Suomen suurin ongelma ovat juuri käsistä riistäytyneet monet hallinnon tasot. Vanhanen ei ilmeisesti halua puuttua hallinnon eri tasoihin mitenkään, vaikka suurimmat ongelmat johtuvat juuri moniportaisesta hallinnosta.
Maalaisliitto näyttää multaisen karvansa:
"Keskustaa moititaan muissa puolueissa myös kaupunkipolitiikan näkemyksen puutteesta. Väitetään, että puolue alistaisi aluekeskusohjelmat yhä vahvemmin maakunnalliseen ohjaukseen. Kaupunkeja ikään kuin "jarrutellaan" pääsemästä vauhtiin?- Niin, emme me tosiaankaan halua tiputtaa kelkasta aluekeskusten ulkopuolisia ihmisiä."
Eli kaupunkikeskusten kasvua ja vauhtia pitää jarruttaa tasaisemman kehityksen nimissä. Voi perkele miten järjettömästi tasavallan pääministerin ajatukset voivatkaan kulkea. Tasainen kehitys on hyvä juttu, mutta se pitää toteuttaa kasvun kautta saatua pelivaraa jakaen, ei kurjistamalla elinvoimaisia alueita. On myös karu tosiasia etteivät kaikki nykyiset syrjäkylät tule yksinkertaisesti pysymään asuttuina.
perjantaina, lokakuuta 21, 2005
Perjantaipohdintaa
Pohdinta yksi. Velkaantuminen on kovin helppoa. Eilen töistä lähtiessäni en vielä tiennyt, että iltaan mennessä on velkapääomaa lisätty ihan reilusti. Kävimme tarjouksen houkuttelemina vaimon kanssa autokaupassa.
Itse meille tehtyy tarjoukseen emme tarttuneet. Tartuimme tosin toiseen kaupasta löytyneeseen farmariin, joka tuntuisi sopiva lisääntyvään autotilatarpeeseemme hyvin. Koeajolle. Takaisin kauppaan ja kaupat. Myyjä kysyi työnantajan ja ammatin, vain minulta. Muuta ei tarvittu, ei palkkatodistuksia, ei mitään. Kaupat oli tehty ja 4 - 6 viikon päästä meille toimitetaan uusi auto.
Pohdinta kaksi. Ulkoministerin ääneenajattelusta ja mep Hymysuun juoruiluista paisui eläämää suurempi soppa. Europarlamentin konservatiivit kyseenalaistivat jo Suomen mahdollisuudet hoitaa Eu puheenjohtajuutta.
Sinänsä Tuomioja ajatteli ihan oikein. Europarlamentti ei ole oikein mikään parlamentti, sillä ei ole suoraa lainsäädäntövaltaa, eikä se ole suorassa vastuussa oikeastaan mistään. Filosofisemmin voi myös todeta, että miten unionilla voi olla demokraattinen parlamentti, kun ei ole eurooppalaista kansaa (demos), joka voisi käyttää eurooppalaista valtaa (kratos)?
Onko ylikansallinen demokratia äänioikeuden kautta siis edes mahdollinen? Vai onko kysymyksessä näennäisdemokraattinen valinta? Toisaalta voi ihan hyvin kyseenalaistaa koko kansakäsitteen tai minkään kansan olemassaolon. Kuitenkin jotta kansanvalta voisi toimia, niin tarvitaan samoilla arvoilla ja samassa "tilassa" oleva ihmisjoukko, joka voi käyttää valtaa. Euroopan Unioni nimisessä rakennelmassa tämä on vielä hakusessa.
Europarlamentin osalta ei kuitenkaan kelloa voi kääntää taaksepäin. Paluuta kansallisista parlamenteista valittuihin edustajiin ei ole.
Itse meille tehtyy tarjoukseen emme tarttuneet. Tartuimme tosin toiseen kaupasta löytyneeseen farmariin, joka tuntuisi sopiva lisääntyvään autotilatarpeeseemme hyvin. Koeajolle. Takaisin kauppaan ja kaupat. Myyjä kysyi työnantajan ja ammatin, vain minulta. Muuta ei tarvittu, ei palkkatodistuksia, ei mitään. Kaupat oli tehty ja 4 - 6 viikon päästä meille toimitetaan uusi auto.
Pohdinta kaksi. Ulkoministerin ääneenajattelusta ja mep Hymysuun juoruiluista paisui eläämää suurempi soppa. Europarlamentin konservatiivit kyseenalaistivat jo Suomen mahdollisuudet hoitaa Eu puheenjohtajuutta.
Sinänsä Tuomioja ajatteli ihan oikein. Europarlamentti ei ole oikein mikään parlamentti, sillä ei ole suoraa lainsäädäntövaltaa, eikä se ole suorassa vastuussa oikeastaan mistään. Filosofisemmin voi myös todeta, että miten unionilla voi olla demokraattinen parlamentti, kun ei ole eurooppalaista kansaa (demos), joka voisi käyttää eurooppalaista valtaa (kratos)?
Onko ylikansallinen demokratia äänioikeuden kautta siis edes mahdollinen? Vai onko kysymyksessä näennäisdemokraattinen valinta? Toisaalta voi ihan hyvin kyseenalaistaa koko kansakäsitteen tai minkään kansan olemassaolon. Kuitenkin jotta kansanvalta voisi toimia, niin tarvitaan samoilla arvoilla ja samassa "tilassa" oleva ihmisjoukko, joka voi käyttää valtaa. Euroopan Unioni nimisessä rakennelmassa tämä on vielä hakusessa.
Europarlamentin osalta ei kuitenkaan kelloa voi kääntää taaksepäin. Paluuta kansallisista parlamenteista valittuihin edustajiin ei ole.
torstaina, lokakuuta 20, 2005
Kiinalainen juttu
Kiina on julkaissut historiansa ensimmäisen demokratiaraportin. Yllätykseksemme (niinpä niin) saamme huomata, että Kiinassa on jo demokratia. Ei siis mitään tarvetta ottaa asiaa esille länsimaat, eikös niin?
Kiinalla on kaksitahoinen tarkoitus: Ensinnäkin legitimoida maansa sisällä kommunistisen puolueen ylivaltaa sekä viestittää ulospäin, että asiamme ovat omasta mielestämme kunnossa ja puuttumisyrityksiä pidetään asiattomana kulttuurikolonialismina.
Niin kauan kuin demokratia ei Kiinassa voi oikeasti edetä on muusta kehityksestä huolimatta viidennes maailman väestöstä vailla kansalaisoikeuksia. Erittäin vaikea juttu tämä kiinalainen demokratiajuttu.
Demokratiaraportin mukaan Kiinan sosialistisen poliittisen demokratian erityiset kiinalaiset tuntomerkit ovat seuraavat (via People's Daily Online):
-- China's democracy is a people's democracy under the leadership of the Communist Party of China (CPC).
-- China's democracy is a democracy in which the overwhelming majority of the people act as masters of State affairs.
-- China's democracy is a democracy guaranteed by the people's democratic dictatorship.
-- China's democracy is a democracy with democratic centralism as the basic organizational principle and mode of operation.
The white paper says the CPC's leading status was established gradually in the protracted struggle and practice of the Chinese people in pursuing national independence, prosperity and a happy life.
"It was a choice made by history and by the people," the document notes.
Valinnan teki historia ja kansa... Vahva argumentti. En kyllä mitenkään näitä tuntomerkkejä pysty vääntämään omaa hyvinkin relativistista kulttuuri -ja demokratiakäsitystäni vastaavaksi.
Kiinalla on kaksitahoinen tarkoitus: Ensinnäkin legitimoida maansa sisällä kommunistisen puolueen ylivaltaa sekä viestittää ulospäin, että asiamme ovat omasta mielestämme kunnossa ja puuttumisyrityksiä pidetään asiattomana kulttuurikolonialismina.
Niin kauan kuin demokratia ei Kiinassa voi oikeasti edetä on muusta kehityksestä huolimatta viidennes maailman väestöstä vailla kansalaisoikeuksia. Erittäin vaikea juttu tämä kiinalainen demokratiajuttu.
Demokratiaraportin mukaan Kiinan sosialistisen poliittisen demokratian erityiset kiinalaiset tuntomerkit ovat seuraavat (via People's Daily Online):
-- China's democracy is a people's democracy under the leadership of the Communist Party of China (CPC).
-- China's democracy is a democracy in which the overwhelming majority of the people act as masters of State affairs.
-- China's democracy is a democracy guaranteed by the people's democratic dictatorship.
-- China's democracy is a democracy with democratic centralism as the basic organizational principle and mode of operation.
The white paper says the CPC's leading status was established gradually in the protracted struggle and practice of the Chinese people in pursuing national independence, prosperity and a happy life.
"It was a choice made by history and by the people," the document notes.
Valinnan teki historia ja kansa... Vahva argumentti. En kyllä mitenkään näitä tuntomerkkejä pysty vääntämään omaa hyvinkin relativistista kulttuuri -ja demokratiakäsitystäni vastaavaksi.
tiistaina, lokakuuta 18, 2005
Kuntauudistus ja valtapolitiikka
Keskustan puoluesihteeri Lankian nk. paimenkirjeestä on noussut pieni myrsky kuntauudistuksen isossa lasissa. Maalaisliitto voi yrittää väistellä iskuja minkä ehtii, mutta tosiasia, jonka kirje paljasti tai pikemminkin alleviivasi, on se, että kuntauudistuksessa alkaa (enää) olla kyse vain valtapolitiikasta.
Rakenteelliset uudistukset ja palveluiden kohdentaminen ovat toki edelleen virallisia perusteita, sille miksi prosessi on olemassa. Ja ilman näitä syitä ei nyt oltaisi uudistuksen tässä vaiheessa. Uudistus on nyt varmaa ja kyse on suunnan hakemisesta.
Maalaisliitto ei ole yksin syyllinen tällä kertaa. Myös demarit ovat sortumassa uudistuksen tarkasteluun pelkästään valtapolitiikan kautta. Jos kina jatkuu näin, saattaa tulos olla hyväkin, mutta se rakennetaan lähtökohtaisesti sen kautta, että kumpikaan suurista kuntapuolueista ei häviä siinä valtapoliittisesti. Ei tervein mahdollinen asetelma. Kyllä homman nimen pitäisi olla se, että kannatus hankitaan vaaleissa aina rakenteista riippumatta.
Tulevan kuntauudistuksen mallin voisi siis hahmotella laskemalla esitetyistä malleista niiden vaikutukset sekä demareiden että kepun kunnallisiin luottamuspaikkoihin ja ottaa niistä sellaiset palat, joilla vaikutus on vähäinen ja tasaisesti molempiin vaikuttava.
Rakenteelliset uudistukset ja palveluiden kohdentaminen ovat toki edelleen virallisia perusteita, sille miksi prosessi on olemassa. Ja ilman näitä syitä ei nyt oltaisi uudistuksen tässä vaiheessa. Uudistus on nyt varmaa ja kyse on suunnan hakemisesta.
Maalaisliitto ei ole yksin syyllinen tällä kertaa. Myös demarit ovat sortumassa uudistuksen tarkasteluun pelkästään valtapolitiikan kautta. Jos kina jatkuu näin, saattaa tulos olla hyväkin, mutta se rakennetaan lähtökohtaisesti sen kautta, että kumpikaan suurista kuntapuolueista ei häviä siinä valtapoliittisesti. Ei tervein mahdollinen asetelma. Kyllä homman nimen pitäisi olla se, että kannatus hankitaan vaaleissa aina rakenteista riippumatta.
Tulevan kuntauudistuksen mallin voisi siis hahmotella laskemalla esitetyistä malleista niiden vaikutukset sekä demareiden että kepun kunnallisiin luottamuspaikkoihin ja ottaa niistä sellaiset palat, joilla vaikutus on vähäinen ja tasaisesti molempiin vaikuttava.
perjantaina, lokakuuta 14, 2005
Väliportaan hallinnosta ja kepusta ei pääse eroon?
Juurevan Suomen juurekas periedustaja, Kääriäisen Seppo on avannut sanaista arkkuaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta.
Hänen mukaansa väliportaan hallinnosta ei päästä eroon, tehdään mikä ratkaisu tahansa. Jaaha. Olen käsittänyt, että yksi uudistuksen tavoitteista on, tai ainakin pitäisi olla hallintoportaiden karsiminen. Minusta peruslähtökohta on se, että tehtäviä hoitavat kunnat ja valtio, muut hallintorakenteet ovat laastareita.
Toinen Kääriäisen argumentti on innostavampi. Hänen mukaansa kaikki 1960 luvulta lähtien tehdyt kuntaliitosratkaisut ovat nostaneet Keskustan kannatusta. Eli tehdään mitä tahansa, kepu hyötyy niistä. Tämän maalaisliittouhkakuvan edessä saatan vakavasti olla valmis harkitsevani vastustavani kaikkia kuntauudistustoimenpiteitä....
Hänen mukaansa väliportaan hallinnosta ei päästä eroon, tehdään mikä ratkaisu tahansa. Jaaha. Olen käsittänyt, että yksi uudistuksen tavoitteista on, tai ainakin pitäisi olla hallintoportaiden karsiminen. Minusta peruslähtökohta on se, että tehtäviä hoitavat kunnat ja valtio, muut hallintorakenteet ovat laastareita.
Toinen Kääriäisen argumentti on innostavampi. Hänen mukaansa kaikki 1960 luvulta lähtien tehdyt kuntaliitosratkaisut ovat nostaneet Keskustan kannatusta. Eli tehdään mitä tahansa, kepu hyötyy niistä. Tämän maalaisliittouhkakuvan edessä saatan vakavasti olla valmis harkitsevani vastustavani kaikkia kuntauudistustoimenpiteitä....
torstaina, lokakuuta 13, 2005
Tasoitetaan verotusta (2)
Kirjoitin jo aiemmin tasaverosta Keskuskauppakamarin ei-niin-pätevän selvityksen tiedottamisen yhteydessä. Eilen aiheesta keskusteltiin Ylen A-talk ohjelmassa.
Ensimmäinen huomio. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen ei puoltanut tasaveromallia, vaikka itse olisin kuvitellut hänen ja edustamansa tahon hyvinkin voivan kuulua tasaveron kannattajiin. Sinänsä hänen pragmaattiset perustelunsa olivat oikeaan osuvia. Hämmästyksekseni huomasin tässä asiassa olevani samaa mieltä monessa kohdin.
Toinen huomio. Veroprofessori Kari S. Tikka totesi lähetyksessä:" Tottakai tasainen progressiivinen vero olisi kaikkein oikeudenmukaisin..." Lisää, nyt jo syvää, hämmennystä. Tikka kannattaa tasaveroa, mutta pitää kuitenkin progressiivista veroa kaikkein oikeudenmukaisimpana. Hänen mukaansa siis on niin, että verokilpailu ja pääomatulojen ja ansiotulon verotuksen välinen kuilu, johtavat kuitenkin käytännössä siihen, että tasavero on käytännössä järkevä. Oikeudenmukaisuus on hänen mukaansa siis käytännössä mahdoton pitää yllä/toteuttaa vallitsevissa olosuhteissa.
Kolmas huomio. Tikalla oli e r i t t ä i n merkittävä huomio tarjoiltavanaan. 1980-luvun lopulla ei kukaan asiantuntijakaan pitänyt Suomessa mahdollisena eikä edes mielekkäänä progression purkamista pääomaverotuksesta. Tasavero pääomatuloista alkoi kuitenkin levitä Itämeren piirissä ja kun Ruotsi ja Norja tekivät ratkaisut siihen siirtymisestä oli Suomi pakon edessä.
Periaatteessa samankaltaisen kehityskulun voisi ennakoida myös nyt. Tasavero leviää jo Itämeren piirissä. Se tarkoittaa ainakin sitä, että asia pitää huomioida ja kehittää vaihtoehtoisia malleja, jotta emme joudu tilanteeseen, jossa todellisuus pakottaa meidät verotuksellisesta oikeudenmukaisuudesta luopumiseen.
Ensimmäinen huomio. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen ei puoltanut tasaveromallia, vaikka itse olisin kuvitellut hänen ja edustamansa tahon hyvinkin voivan kuulua tasaveron kannattajiin. Sinänsä hänen pragmaattiset perustelunsa olivat oikeaan osuvia. Hämmästyksekseni huomasin tässä asiassa olevani samaa mieltä monessa kohdin.
Toinen huomio. Veroprofessori Kari S. Tikka totesi lähetyksessä:" Tottakai tasainen progressiivinen vero olisi kaikkein oikeudenmukaisin..." Lisää, nyt jo syvää, hämmennystä. Tikka kannattaa tasaveroa, mutta pitää kuitenkin progressiivista veroa kaikkein oikeudenmukaisimpana. Hänen mukaansa siis on niin, että verokilpailu ja pääomatulojen ja ansiotulon verotuksen välinen kuilu, johtavat kuitenkin käytännössä siihen, että tasavero on käytännössä järkevä. Oikeudenmukaisuus on hänen mukaansa siis käytännössä mahdoton pitää yllä/toteuttaa vallitsevissa olosuhteissa.
Kolmas huomio. Tikalla oli e r i t t ä i n merkittävä huomio tarjoiltavanaan. 1980-luvun lopulla ei kukaan asiantuntijakaan pitänyt Suomessa mahdollisena eikä edes mielekkäänä progression purkamista pääomaverotuksesta. Tasavero pääomatuloista alkoi kuitenkin levitä Itämeren piirissä ja kun Ruotsi ja Norja tekivät ratkaisut siihen siirtymisestä oli Suomi pakon edessä.
Periaatteessa samankaltaisen kehityskulun voisi ennakoida myös nyt. Tasavero leviää jo Itämeren piirissä. Se tarkoittaa ainakin sitä, että asia pitää huomioida ja kehittää vaihtoehtoisia malleja, jotta emme joudu tilanteeseen, jossa todellisuus pakottaa meidät verotuksellisesta oikeudenmukaisuudesta luopumiseen.
keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005
Pelimonopoli
Ministeri Rajamäki on vastannut komissaaari McCreevyn pelimonopolien purkamisesitykseen.
Uhkapelaamisen monopoli on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa on, jos ei nyt vallalla niin enemmistönä käsitys siitä, että valtio/yhteiskunta saa suosia toisia elämänmuotoja toisten kustannuksella. Eli uhkapelaamista pidetään vähemmän arvokkaan kuin esimerkiksi kulttuurin tekemistä. Näin pelimonopolin kautta siirretään varoja mm. kulttuuriin. Ja näin pelimonopolilla on legitiimi yhteiskunnallinen perustelunsa.
Monopolilla ei ole perustetelua, jos katsotaan, että valtio/yhteiskunnan pitää olla eri elämänmuotojen suhteen neutraali. Minusta pelkkä taloudellinen hyöty ei riitä perustelemaan pelimonopolia.
Uhkapelaamisen monopoli on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa on, jos ei nyt vallalla niin enemmistönä käsitys siitä, että valtio/yhteiskunta saa suosia toisia elämänmuotoja toisten kustannuksella. Eli uhkapelaamista pidetään vähemmän arvokkaan kuin esimerkiksi kulttuurin tekemistä. Näin pelimonopolin kautta siirretään varoja mm. kulttuuriin. Ja näin pelimonopolilla on legitiimi yhteiskunnallinen perustelunsa.
Monopolilla ei ole perustetelua, jos katsotaan, että valtio/yhteiskunnan pitää olla eri elämänmuotojen suhteen neutraali. Minusta pelkkä taloudellinen hyöty ei riitä perustelemaan pelimonopolia.
tiistaina, lokakuuta 11, 2005
Saattajia, Rouva Presidentti!
Tasavallan presidentin matkoille saattaminen on saanut hassut mittasuhteet mediassa. Ikäänkuin jollekin asian varsinaiselle osapuolelle tässä olisi jokin ongelma.
Kysymyshän on siitä, että presidentin kanslia on lähestynyt valtioneuvostoa kirjeellä todeten, että jonkun ministerin olisi oltava saattamassa presidenttiä ulkomaanmatkoille. Valtioneuvosto on kirjannut asian. Halonen itse kommentoi asiaa toteamalla saattokysymyksen olevan valtioneuvoston ratkaistavissa. Hän ei siis (käsittääkseni) missään vaiheessa ole ollut itse aktiivinen asiassa. Pikemmin eilen uutisissa väläytetyssä pätkässä hyvinkin kiusaantunut.
On ministerien ja virkamiesten ajanhukkaa käydä saattamassa tp:tä matkoille. Eihän siinä tämän päivän maailmassa enää tunnu mitään järkeä olevan. Kysymyksessä on vanha seremonia, jonka voisi lopettaa. Ei tasavalta tarvitse tällaisia seremonioita. Kun tp painuu ulkomaille, hän lähtee työmatkalle, ei siinä sen kummempia seremonioita tarvita.
Halonen on todennäköisesti antanut ohjeistuksen olla, koska häntä muutenkin on syytelty presidenttiyden arkipäiväistämisestä (missä ei minusta ole todellakaan mitään pahaa). TP:n kanslian protokollan vahtijat ottivat nyt asian esiin ja se päätyi julkisuuden pyöritettäväksi. Toki kanslian protokollaihmiset tekevät vain töitään, mutta ihan oikeesti, eikö tuollaisen pelleilyn voisi antaa olla?
Kysymyshän on siitä, että presidentin kanslia on lähestynyt valtioneuvostoa kirjeellä todeten, että jonkun ministerin olisi oltava saattamassa presidenttiä ulkomaanmatkoille. Valtioneuvosto on kirjannut asian. Halonen itse kommentoi asiaa toteamalla saattokysymyksen olevan valtioneuvoston ratkaistavissa. Hän ei siis (käsittääkseni) missään vaiheessa ole ollut itse aktiivinen asiassa. Pikemmin eilen uutisissa väläytetyssä pätkässä hyvinkin kiusaantunut.
On ministerien ja virkamiesten ajanhukkaa käydä saattamassa tp:tä matkoille. Eihän siinä tämän päivän maailmassa enää tunnu mitään järkeä olevan. Kysymyksessä on vanha seremonia, jonka voisi lopettaa. Ei tasavalta tarvitse tällaisia seremonioita. Kun tp painuu ulkomaille, hän lähtee työmatkalle, ei siinä sen kummempia seremonioita tarvita.
Halonen on todennäköisesti antanut ohjeistuksen olla, koska häntä muutenkin on syytelty presidenttiyden arkipäiväistämisestä (missä ei minusta ole todellakaan mitään pahaa). TP:n kanslian protokollan vahtijat ottivat nyt asian esiin ja se päätyi julkisuuden pyöritettäväksi. Toki kanslian protokollaihmiset tekevät vain töitään, mutta ihan oikeesti, eikö tuollaisen pelleilyn voisi antaa olla?
maanantaina, lokakuuta 10, 2005
Virkavalta demokratian uhkana
Kunnallisdemokratian, pätee valitettavasti yhä useammin myös kansallisella tasolla, pahin uhka on virkavaltaistuminen. Tarkoitan kunnallisen kansanvaltamme tilannetta, jossa päätöksiä tehdään jatkuvasti enemmän esittelevien virkamiesten tahdon mukaan, vaaleissa valittujen luottamushenkilöiden lyödessä "kansanvalta hyväksyy" leiman päätöksiin.Valta kunnissa ei ole niinkään annettu kuin aste asteelta liukunut yhä enemmän virkamiesten käsiin.
Ymmärrän täysin, että kysymys on hyvin pitkälle ajankäytöstä, virkamiehet tekevät asioitaan työkseen, kokopäivätoimisesti. Hyvin harvalla, itse asiassa juuri kenelläkään luottamushenkilöllä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta samanlaiseen perehtyneisyyteen.Siitä huolimatta liian usein tulee kuulemaan, näkemään ja kokemaan tapauksia, joissa poliitikot sanovat ettei heillä ole vaihtoehtoja, tai valtaa, vaikuttaa asiaan.
Jos joku kunnallispoliitikko sanoo, ettei hänellä ole mahdollisuuksia, aikaa tai kykyä kyseenalaistaa esittelyä, niin minä sanon hänellä, että tuossa on ovi, on sinun aikasi jättää vaikuttaminen taakse. Poliitikko joka (sokeasti) luottaa esittelyyn, on jo menettänyt valtansa.
Poliitikkojen tulee pitää vallastaan kiinni ja käyttää sitä. Vaikka virkamiehet kuinka vastustaisivat ja sanoisivat, että nyt tehdään huonoja päätöksiä. Ei poliittinen näkemys voi - eikä saa - horjua siitä, että esittelijä on sen kanssa eri mieltä. Myös ristiriidat, erimieliset esitykset ja niiden ratkominen kuuluvat politiikkaan.Virkamiesten vallan suurin lisääjä on ammattitaidottomat poliitikot, jotka eivät osaa kokoustekniikkaa ja tunne lakien heille suomia valtaoikeuksia. Se antaa virkamiehille heille kuulumattoman vallan hallita kokoustilanteita ja päätöksentekijöitä.
Nih.
Ymmärrän täysin, että kysymys on hyvin pitkälle ajankäytöstä, virkamiehet tekevät asioitaan työkseen, kokopäivätoimisesti. Hyvin harvalla, itse asiassa juuri kenelläkään luottamushenkilöllä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta samanlaiseen perehtyneisyyteen.Siitä huolimatta liian usein tulee kuulemaan, näkemään ja kokemaan tapauksia, joissa poliitikot sanovat ettei heillä ole vaihtoehtoja, tai valtaa, vaikuttaa asiaan.
Jos joku kunnallispoliitikko sanoo, ettei hänellä ole mahdollisuuksia, aikaa tai kykyä kyseenalaistaa esittelyä, niin minä sanon hänellä, että tuossa on ovi, on sinun aikasi jättää vaikuttaminen taakse. Poliitikko joka (sokeasti) luottaa esittelyyn, on jo menettänyt valtansa.
Poliitikkojen tulee pitää vallastaan kiinni ja käyttää sitä. Vaikka virkamiehet kuinka vastustaisivat ja sanoisivat, että nyt tehdään huonoja päätöksiä. Ei poliittinen näkemys voi - eikä saa - horjua siitä, että esittelijä on sen kanssa eri mieltä. Myös ristiriidat, erimieliset esitykset ja niiden ratkominen kuuluvat politiikkaan.Virkamiesten vallan suurin lisääjä on ammattitaidottomat poliitikot, jotka eivät osaa kokoustekniikkaa ja tunne lakien heille suomia valtaoikeuksia. Se antaa virkamiehille heille kuulumattoman vallan hallita kokoustilanteita ja päätöksentekijöitä.
Nih.
Vaikuttaako tutulta?
Tiedot kertovat, että Angela Merkelistä tulee Saksan liittokansleri. Kahden suuren koalitiossa tämä tarkoittaisi sitä, että suuri osa painavista salkuista menisi sitten Saksan demareille.
Tuntuuko tutulta? Muistaako joku erään eurooppalaisen pohjoisessa sijaitsevan valtion, jossa demarit hävisivät pienellä erolla ja hallitukseen tuli sitten (nais)pääministeri toisesta puolueesta ja demarit saivat melkoisen osan näistä ns. painavista salkuista?
Alustava salkkujakokin kuulostaa tosi tutulta. Tilanne näyttää muutoinkin samanlaiselta kuin Suomessa. Jos alustavalla jaolla mennään, saavat demarit hyvän osan perinteisesti kovista salkuista. Mutta, samoin kuin Suomessa, hallituskumppani saa ministerit niille tonteille, joissa päätetään sisäpoliittisista rakenteellisista ratkaisuista.
Eli Saksassa syntyy näillä näkymin tilanne, jossa konservatiivit joutuvat päävastuuseen tarvittavista vaikeista uudistuksista. Demarit pääsevät hallitukseen merkittäville paikoille, mutta voivat samalla sektoriministeriöiden ulkopulelta esittää ja ajaa omaa näkemystään uudistuksista. Saksan konservatiivit saattavat maksaa kovan hinnan liittokanslerin paikasta.
Tuntuuko tutulta? Muistaako joku erään eurooppalaisen pohjoisessa sijaitsevan valtion, jossa demarit hävisivät pienellä erolla ja hallitukseen tuli sitten (nais)pääministeri toisesta puolueesta ja demarit saivat melkoisen osan näistä ns. painavista salkuista?
Alustava salkkujakokin kuulostaa tosi tutulta. Tilanne näyttää muutoinkin samanlaiselta kuin Suomessa. Jos alustavalla jaolla mennään, saavat demarit hyvän osan perinteisesti kovista salkuista. Mutta, samoin kuin Suomessa, hallituskumppani saa ministerit niille tonteille, joissa päätetään sisäpoliittisista rakenteellisista ratkaisuista.
Eli Saksassa syntyy näillä näkymin tilanne, jossa konservatiivit joutuvat päävastuuseen tarvittavista vaikeista uudistuksista. Demarit pääsevät hallitukseen merkittäville paikoille, mutta voivat samalla sektoriministeriöiden ulkopulelta esittää ja ajaa omaa näkemystään uudistuksista. Saksan konservatiivit saattavat maksaa kovan hinnan liittokanslerin paikasta.
perjantaina, lokakuuta 07, 2005
Sydämeni jäi Kosovoon
Uutiset kertovat, että YK saattaa aloittaa Kosovon aseman käsittelyn piankin. Kosovoa on 1990 luvun lopun kriisistä alkaen käsitelty toki paljonkin, mutta yhä kysymys on ratkaisematta.
En juuri nyt aio enempää kirjoittaa Kosovosta ja alueen ongelmista tai niiden ratkaisuyrityksistä. Tuosta uutisesta vain nousi esiin muistumia. Kosovon sota oli käännekohta omassa kansainvälispoliittisessa ajattelussani.
Asennoitumiseni Nato:on ja ennenkaikkea Yhdysvaltoihin sotilasliiton johtajana oli ennen Kosovoa varovaisen myönteinen. Turvallisuuspoliittinen viattomuuteni kuitenkin hautautui pommitusten myötä Balkanin multiin. Sydämen jäi Kosovoon.
Ajat muuttuvat, mutta vielä en ole kokonaan unohtanut sitä, kuinka maailman suurin sotilasmahti hyökkäsi Etelä-Suomen kokoista aluetta vastaan. Ja kuten jälkikäteen kävi ilmi, osin tekaistuin perustein. Sitä kysyy itseltään, onko mikään oikeasti muuttunut sen jälkeen?
En juuri nyt aio enempää kirjoittaa Kosovosta ja alueen ongelmista tai niiden ratkaisuyrityksistä. Tuosta uutisesta vain nousi esiin muistumia. Kosovon sota oli käännekohta omassa kansainvälispoliittisessa ajattelussani.
Asennoitumiseni Nato:on ja ennenkaikkea Yhdysvaltoihin sotilasliiton johtajana oli ennen Kosovoa varovaisen myönteinen. Turvallisuuspoliittinen viattomuuteni kuitenkin hautautui pommitusten myötä Balkanin multiin. Sydämen jäi Kosovoon.
Ajat muuttuvat, mutta vielä en ole kokonaan unohtanut sitä, kuinka maailman suurin sotilasmahti hyökkäsi Etelä-Suomen kokoista aluetta vastaan. Ja kuten jälkikäteen kävi ilmi, osin tekaistuin perustein. Sitä kysyy itseltään, onko mikään oikeasti muuttunut sen jälkeen?
torstaina, lokakuuta 06, 2005
Huomionarvoista
Saksan vaalitulosta seuraavat hallitusneuvottelut ovat edelleen enemmän tai vähemmän jumissa. Neuvottelut jatkuvat, ja kahden suuren koalitio näyttää entistä varmemmalta. Kanslerin nimestä ei kuitenkaan edellenkään ole mitään varmuutta.
Schröderin ilmoitus, että hän voi luopua kanslerin paikasta, jos SPD niin haluaa on pelin politiikkaa. Eihän SPD toki vielä tässä vaiheessa ole valmis kanslerin paikasta luopumaan. Schröder näyttää näin kuitenkin joustavalta, toisin kuin konservatiivit, jotka eivät ole kertoneet mistään joustamisvarasta omalta puoleltaan.
Saksan eikä Euroopan etu ole edelleenkään kahden suuren koalitio. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että se hallitus onnistuisi tekemään tarvittavaa ohjelmaa. Tietysti, jos se jotenkin onnistuisi, niin hallituksella olisi tarvittava poliittinen tuki.
Jos ette ole huomanneet valtalehti Hesarin vyörymistä blogien pitoon, niin ei se mitään. Nyt minäkin sorrun niitä linkittelemään. Kun nyt nimittäin blogijutun tekoblogin ja tiedetoimituksen blogin jälkeen HS alkoi julkaista potentiaalisesti erittäin mielenkiintoista blogia.
Kyseessä on politiikan toimittaja Unto Hämäläisen presidentinvaaliblogi. Hämäläisellä on sen verran hyvä perspektiivi, että kokemus asioista, jotta kommentointi voi olla sekä mielenkiintoista että värikästä. Ensimmäisten kirjausten perusteella Hämäläinen kommentoi, myös muuta politiikkaa vaalien sivussa. Huomionarvoista.
Schröderin ilmoitus, että hän voi luopua kanslerin paikasta, jos SPD niin haluaa on pelin politiikkaa. Eihän SPD toki vielä tässä vaiheessa ole valmis kanslerin paikasta luopumaan. Schröder näyttää näin kuitenkin joustavalta, toisin kuin konservatiivit, jotka eivät ole kertoneet mistään joustamisvarasta omalta puoleltaan.
Saksan eikä Euroopan etu ole edelleenkään kahden suuren koalitio. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että se hallitus onnistuisi tekemään tarvittavaa ohjelmaa. Tietysti, jos se jotenkin onnistuisi, niin hallituksella olisi tarvittava poliittinen tuki.
Jos ette ole huomanneet valtalehti Hesarin vyörymistä blogien pitoon, niin ei se mitään. Nyt minäkin sorrun niitä linkittelemään. Kun nyt nimittäin blogijutun tekoblogin ja tiedetoimituksen blogin jälkeen HS alkoi julkaista potentiaalisesti erittäin mielenkiintoista blogia.
Kyseessä on politiikan toimittaja Unto Hämäläisen presidentinvaaliblogi. Hämäläisellä on sen verran hyvä perspektiivi, että kokemus asioista, jotta kommentointi voi olla sekä mielenkiintoista että värikästä. Ensimmäisten kirjausten perusteella Hämäläinen kommentoi, myös muuta politiikkaa vaalien sivussa. Huomionarvoista.
keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005
Heinäluoman onnenpotku
Valtiovarainministeri Heinäluoma kertoi eilen, että valtiontalous kääntyy tänä vuonna 3 mrd (!) euroa ylijäämäiseksi ennakoidun puolen miljardin alijäämän sijaan. Kuka tahansa rahaministeri haluaisi kertoa vastaavan uutisen - puhumattakaan vasta aloittaneesta ministeristä.
Kysymyksessä on varsin taitava julkisuudenhallinta. Tuskin, vaikka onhan se mahdollista, laskelmista saatiin ensimmäiset tiedot vasta nyt Heinäluomalle. Todennäköisempää on, että Kalliomäki ja Heinäluoma ovat sopineet tiedon julkistamisen tulevan vasta nyt, jotta jälkimmäisen ministerikausi alkaa suotuisissa merkeissä.
Se onkin sitten kokonaan eri asia, saako Eero käyttää rahat ilmoituksensa mukaan valtionvelan lyhentämiseen. Voisin kuvitella, että eduskunnasta löytyy piakkoin äänekäs joukko lisäbudjetin vaatijoita. Heillä on varmasti muitakin rahareikiä mielessään.
Kysymyksessä on varsin taitava julkisuudenhallinta. Tuskin, vaikka onhan se mahdollista, laskelmista saatiin ensimmäiset tiedot vasta nyt Heinäluomalle. Todennäköisempää on, että Kalliomäki ja Heinäluoma ovat sopineet tiedon julkistamisen tulevan vasta nyt, jotta jälkimmäisen ministerikausi alkaa suotuisissa merkeissä.
Se onkin sitten kokonaan eri asia, saako Eero käyttää rahat ilmoituksensa mukaan valtionvelan lyhentämiseen. Voisin kuvitella, että eduskunnasta löytyy piakkoin äänekäs joukko lisäbudjetin vaatijoita. Heillä on varmasti muitakin rahareikiä mielessään.
maanantaina, lokakuuta 03, 2005
Yksittäistapaus?
Viikonlopun pienehkö poliittinen pommi, oli mep Hannu Takkulan veto ryhtyä farisealaisen puolueen presidenttiehdokkaan Bjarne Kalliksen kansalaisvaltuuskunnan vetäjäksi.
Maalaisliitossa oli tämä ilmeisesti tiedossa, eikä asia tällä kertaa tullut yllätyksenä, joskin melko varmasti pyytämättä. Takkulalla ei sinänsä ole mitään merkitystä Kalliksen kampanjan kannalta, Kalliksesta ei tule presidenttiä.
Mielenkiintoisempaa ovat ne syyt, joita Takkula listasi siirrolleen. Samoin se, että Kallis kertoi odottavansa "vielä suurempaa lottovoittoa" lähiviikkoina. Ja kertoi tällä tarkoittavansa saman tyyppisten ihmisten tuloa mukaan kampanjaansa.
Takkulan syytä lähtivät hänen vanhakristillisestä vakaumuksestaan ja sen aiheuttamista mielipiteistä hedelmöityshoitojen ja samaa sukupuolta olevien liittojen suhteen. On tunnettu tosiasia, että maalaisliitto on ollut vahva kokoava voima myös lahkolaiskristityille ja vain kovapäisimmät tapausket ovat menneet suoraan farisealaisiin. Maalaisliitto on kd:n ohella ollut myös se kaikkein traditionaalisin puolue suhteessa arvoliberaaleihin kysymyksiin, joskin se kuva on hiukan alkanut murtua.
Mielenkiintoista onkin nyt nähdä mitä tästä seuraa. Onko kepusta irtoamassa osa tästä itseään kristilliseksi kutsuvasta väestä ja siirtymässä kohti farisealaisia? Voisi myös odottaa, että Kalliksen hyökkäys kepua kohtaan saattaa lopullisesti päättä kauan jatkuneen vaaliliittoyhteistyön. Takkula saattaa olla yksittäistapaus, mutta merkkejä ristiriidasta maalaisliiton johdon ja sen tietyn perinteisen kentänosan välillä on nähtävissä. Yksittäistapaus vai puolueriita?
Maalaisliitossa oli tämä ilmeisesti tiedossa, eikä asia tällä kertaa tullut yllätyksenä, joskin melko varmasti pyytämättä. Takkulalla ei sinänsä ole mitään merkitystä Kalliksen kampanjan kannalta, Kalliksesta ei tule presidenttiä.
Mielenkiintoisempaa ovat ne syyt, joita Takkula listasi siirrolleen. Samoin se, että Kallis kertoi odottavansa "vielä suurempaa lottovoittoa" lähiviikkoina. Ja kertoi tällä tarkoittavansa saman tyyppisten ihmisten tuloa mukaan kampanjaansa.
Takkulan syytä lähtivät hänen vanhakristillisestä vakaumuksestaan ja sen aiheuttamista mielipiteistä hedelmöityshoitojen ja samaa sukupuolta olevien liittojen suhteen. On tunnettu tosiasia, että maalaisliitto on ollut vahva kokoava voima myös lahkolaiskristityille ja vain kovapäisimmät tapausket ovat menneet suoraan farisealaisiin. Maalaisliitto on kd:n ohella ollut myös se kaikkein traditionaalisin puolue suhteessa arvoliberaaleihin kysymyksiin, joskin se kuva on hiukan alkanut murtua.
Mielenkiintoista onkin nyt nähdä mitä tästä seuraa. Onko kepusta irtoamassa osa tästä itseään kristilliseksi kutsuvasta väestä ja siirtymässä kohti farisealaisia? Voisi myös odottaa, että Kalliksen hyökkäys kepua kohtaan saattaa lopullisesti päättä kauan jatkuneen vaaliliittoyhteistyön. Takkula saattaa olla yksittäistapaus, mutta merkkejä ristiriidasta maalaisliiton johdon ja sen tietyn perinteisen kentänosan välillä on nähtävissä. Yksittäistapaus vai puolueriita?
lauantaina, lokakuuta 01, 2005
Keikalle
Kävimme pojan kanssa Itäkeskuksessa, lähinnä palloilemassa. Oli meillä kyllä asiakiin suomalaiseen kirjakauppaan, kävimme ostamassa keikkaliput. Onko nyt siis lähtö edessä metallimusiikin kyllästämällä savuiselle klubille?
Ei, ei tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on Fröbelin Palikoiden keikka Herttoniemessä. Tämä on allekirjoittaneelle omien taaperovuosien jälkeen ensimmäinen kosketus lastenkulttuuriin, ainakin tarkoituksella ja vapaaehtoisesti maksettuna.
Lastenkulttuuria muuten on Suomessa häviävän vähän. Onhan meillä toki äärimmäisen pienet markkinatkin sille, mutta silti. Enpä ole moiseen asiaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota pätkääkään.
Ei, ei tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on Fröbelin Palikoiden keikka Herttoniemessä. Tämä on allekirjoittaneelle omien taaperovuosien jälkeen ensimmäinen kosketus lastenkulttuuriin, ainakin tarkoituksella ja vapaaehtoisesti maksettuna.
Lastenkulttuuria muuten on Suomessa häviävän vähän. Onhan meillä toki äärimmäisen pienet markkinatkin sille, mutta silti. Enpä ole moiseen asiaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota pätkääkään.
Hajasijoitusta
Nyt ei seuraa syvälle viiltävää analyysiä hajasijoituspolitiikasta, sen seurauksista ja valmistelusta. Ei edes erään maaseututaustaisen puolueen toimien arvostelua, vaikka sitäkin saattaa vielä myöhemmin esiintyä.
Valtakunnan valtalehti tietää kertoa, että demarit haluavat hajasijoittaa museoviraston. Museovirasto itse kovasti vastustaa, mikä ei tietysti ole missään mielessä yllättävää.
Sinänsä minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, missä tuo virasto sijaitsee. Sitä vain jäin ajattelemaan, että jos hajasijoittaminen viraston mukaan heikentää merkittävästi yhteydenpitomahdollisuuksia, niin tarkoittaako se sitten sitä, että museovirasto ei ole enää suojelemassa Helsinkiä hengiltä (koskenee muitakin paikkakuntia)?
Juu, olen sitä mieltä, että suojelupäätöksiäkin tarvitaan, vanhaa rakennuskantaa pitää säästää. Mutta kaikkea vanhaa ei pidä eikä tarvitse suojella. On esimerkiksi täysin järjetöntä, että Pihlajamäen vanhoihin kerrostaloihin ei saa rakentaa suojelun takia hissiä - ihmisten kiusaamista.
Valtakunnan valtalehti tietää kertoa, että demarit haluavat hajasijoittaa museoviraston. Museovirasto itse kovasti vastustaa, mikä ei tietysti ole missään mielessä yllättävää.
Sinänsä minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, missä tuo virasto sijaitsee. Sitä vain jäin ajattelemaan, että jos hajasijoittaminen viraston mukaan heikentää merkittävästi yhteydenpitomahdollisuuksia, niin tarkoittaako se sitten sitä, että museovirasto ei ole enää suojelemassa Helsinkiä hengiltä (koskenee muitakin paikkakuntia)?
Juu, olen sitä mieltä, että suojelupäätöksiäkin tarvitaan, vanhaa rakennuskantaa pitää säästää. Mutta kaikkea vanhaa ei pidä eikä tarvitse suojella. On esimerkiksi täysin järjetöntä, että Pihlajamäen vanhoihin kerrostaloihin ei saa rakentaa suojelun takia hissiä - ihmisten kiusaamista.
perjantaina, syyskuuta 30, 2005
Tekijänoikeuslakimielenosoitus
No, niin sen kuuluisa viimeinen taisto on tulossa. Tekijänoikeuslaista järjestetään eduskuntatalolla mielenosoitus 4.10. kello 13. Järjestäjäninä edustava joukko järjestöjä, poliittiset nuorisojärjestöt laidasta laitaan, muita asiasta kiinnostuineita sekä yksityishenkilöitä.
Kun erilaisilla nettifoorumeilla oli ensin alettu puhua mahdollisesta miekkarista ja kun järjestäjää ei löytynyt, otti eräs ihminen yhteyttä poliittisiin nuorisojärjestöihin. Samaan aikaan Mikko Särelä yksityisesti oli alkanut puhaltaa miekkaria kasaan. Särelän aktiivisella työllä nämä saatiin yhdistetettyä tiistain mielenosoituksekseksi. Lisätiedot osoitteesta www.masinointi.org. Tietoa mielenosoituksesta saa ja kannattaa levittää, taisi siitä jo Pinserikin kertoa.
Ai, miksi hallituspuolueen nuorisojärjestö on mukana vastustamassa lakiesitystä? Koska se on yksinkertaisesti kelvoton laki - sellaista ei tarvitse hyväksyä edes hallituksen puolustamisen nimissä. Eipä nuorisojärjestöllä muutenkaan ole mitään erityistä tarvetta hallituksen puolustamiseen, siellä on eduskuntaryhmä sitä varten.
Kun erilaisilla nettifoorumeilla oli ensin alettu puhua mahdollisesta miekkarista ja kun järjestäjää ei löytynyt, otti eräs ihminen yhteyttä poliittisiin nuorisojärjestöihin. Samaan aikaan Mikko Särelä yksityisesti oli alkanut puhaltaa miekkaria kasaan. Särelän aktiivisella työllä nämä saatiin yhdistetettyä tiistain mielenosoituksekseksi. Lisätiedot osoitteesta www.masinointi.org. Tietoa mielenosoituksesta saa ja kannattaa levittää, taisi siitä jo Pinserikin kertoa.
Ai, miksi hallituspuolueen nuorisojärjestö on mukana vastustamassa lakiesitystä? Koska se on yksinkertaisesti kelvoton laki - sellaista ei tarvitse hyväksyä edes hallituksen puolustamisen nimissä. Eipä nuorisojärjestöllä muutenkaan ole mitään erityistä tarvetta hallituksen puolustamiseen, siellä on eduskuntaryhmä sitä varten.
torstaina, syyskuuta 29, 2005
Optio my ass
Poliittinen syysmyrsky lennähti eduskuntaan, Fortumin optioiden muodossa. Yhtiö itse hämmästelee aiheellisesti aiheen politisoitumista.
Optiosoppa my ass! Tämä on nyt suoraan sanottuna sieltä ja syvältä. Eduskunta riehaantuu optiojärjestelyistä, jotka on aikanaan päätetty asianmukaisessa järjestyksessä. Riehannutaan, kun huomataan pörssikurssin nousun alkovan laukoa optiorajoja urakalla.
Optiot ovat suurimmalta osin epäonnistunut yritysjohdon sitouttamisen muoto. Esimerkit osoittavat, että niillä on hyvin vähän merkitystä sitouttamisessa. Tällä ei kuitenkaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa miten voimassa olevien ohjelmien kanssa menetellään. Valtio antaa itsestään täydellisen amatöörin ja pellen kuvan omistajana, kun edes keskustellaan sovittujen järjestelyjen purkamisesta. On eri juttu mitä kannustin -ja sitouttamisjärjestelyille pitäisi jatkossa sitten tehdä.
Täydelliset pohjat pelleilyssä ovat vetäneet Mönkäre ja Sasi. Mönkäreen lausunto, jossa tämä pyytää Fortumin toimitusjohtaja Liliusta palauttamaan optionsa on yksinkertaisesti naiivi. Sasin kommentit demareiden ex-ministerien vetämisestä korvausvastuuseen on poliittisen pelailun pohjamutia kyntävä ykkösjuttu vähään aikaan. Sasi taisi unohtaa olevansa itsekin ex-kauppa-ja teollisuusministeri.
En voi ymmärtää niitä heittoja, jossa Fortumia syytetään rahan jakamisesta pois, kun pääomistaa eli valtio on (jatkuvassa) rahapulassa. Optiot kun ovat siitä mukava juttu, että ne verotetaan ansiotuloina, mikä merkitsee niiden valtaosaista palautumista veroina valtion kassaan.
Luulisi kaikkien kansanedustajien tajuavan, että pörssikurssit ja sijoittaminen ovat periaatteessa vedonlyönnin kehittynyt muoto. Näin ollen optiorajat saattavat - ja usein tekevät niin - laueta tai olla laukeamatta täysin yrityksen johdon toimenpiteistä huolimatta.
Arvon syysmyrskyn silmässä olevat edustajat, teillä olisi parempaakin tekemistä kuin tämä sekä valtion mainetta omistajana ja Fortumia liikeyrityksenä vahingoittava pelleily.
Optiosoppa my ass! Tämä on nyt suoraan sanottuna sieltä ja syvältä. Eduskunta riehaantuu optiojärjestelyistä, jotka on aikanaan päätetty asianmukaisessa järjestyksessä. Riehannutaan, kun huomataan pörssikurssin nousun alkovan laukoa optiorajoja urakalla.
Optiot ovat suurimmalta osin epäonnistunut yritysjohdon sitouttamisen muoto. Esimerkit osoittavat, että niillä on hyvin vähän merkitystä sitouttamisessa. Tällä ei kuitenkaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa miten voimassa olevien ohjelmien kanssa menetellään. Valtio antaa itsestään täydellisen amatöörin ja pellen kuvan omistajana, kun edes keskustellaan sovittujen järjestelyjen purkamisesta. On eri juttu mitä kannustin -ja sitouttamisjärjestelyille pitäisi jatkossa sitten tehdä.
Täydelliset pohjat pelleilyssä ovat vetäneet Mönkäre ja Sasi. Mönkäreen lausunto, jossa tämä pyytää Fortumin toimitusjohtaja Liliusta palauttamaan optionsa on yksinkertaisesti naiivi. Sasin kommentit demareiden ex-ministerien vetämisestä korvausvastuuseen on poliittisen pelailun pohjamutia kyntävä ykkösjuttu vähään aikaan. Sasi taisi unohtaa olevansa itsekin ex-kauppa-ja teollisuusministeri.
En voi ymmärtää niitä heittoja, jossa Fortumia syytetään rahan jakamisesta pois, kun pääomistaa eli valtio on (jatkuvassa) rahapulassa. Optiot kun ovat siitä mukava juttu, että ne verotetaan ansiotuloina, mikä merkitsee niiden valtaosaista palautumista veroina valtion kassaan.
Luulisi kaikkien kansanedustajien tajuavan, että pörssikurssit ja sijoittaminen ovat periaatteessa vedonlyönnin kehittynyt muoto. Näin ollen optiorajat saattavat - ja usein tekevät niin - laueta tai olla laukeamatta täysin yrityksen johdon toimenpiteistä huolimatta.
Arvon syysmyrskyn silmässä olevat edustajat, teillä olisi parempaakin tekemistä kuin tämä sekä valtion mainetta omistajana ja Fortumia liikeyrityksenä vahingoittava pelleily.
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005
Eu-kanne Suomen sudenmetsästyksestä
Suomi on saanut komissiolta kanteen sudenmetsätyksestä.
Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että susi on kohtuullisen harmiton eläin eikä aiheuta ihmisille vaaraa. Sitä pelätää paljon enemmän kuin olisi tarvetta. Ihmisten vaatimukset metsästysluvista ovat kuitenkin ihan ymmärrettäviä, kun vaikkapa koira on joutunut kirjaimellisesti suden suuhun. Ja kyllä se tietysti poron omistajaakin porottaa, kun susi laumaa verottaa.
Kommission kanne tuntuu jokatapauksessa liioitellulta. Suomessa elää arvioiden mukaan 130-160 sutta, kantolupia myönnettään suurusluokkaa plusmiinus parikymmentä vuodessa, eikä susia aina saada edes kaadettua.
Vaikka susi ei kovin vaarallinen eläin olekaan niin ihmisten pelot sitä kohtaan pitää ottaa todesta. Ei sen toki tarvitse merkitä kuulaa kalloon kaikissa tapauksissa, mutta syntyneet haitat koti -ja talouseläimille pitää ainakin pahimmissa tapauksissa ottaa huomioon.
Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että susi on kohtuullisen harmiton eläin eikä aiheuta ihmisille vaaraa. Sitä pelätää paljon enemmän kuin olisi tarvetta. Ihmisten vaatimukset metsästysluvista ovat kuitenkin ihan ymmärrettäviä, kun vaikkapa koira on joutunut kirjaimellisesti suden suuhun. Ja kyllä se tietysti poron omistajaakin porottaa, kun susi laumaa verottaa.
Kommission kanne tuntuu jokatapauksessa liioitellulta. Suomessa elää arvioiden mukaan 130-160 sutta, kantolupia myönnettään suurusluokkaa plusmiinus parikymmentä vuodessa, eikä susia aina saada edes kaadettua.
Vaikka susi ei kovin vaarallinen eläin olekaan niin ihmisten pelot sitä kohtaan pitää ottaa todesta. Ei sen toki tarvitse merkitä kuulaa kalloon kaikissa tapauksissa, mutta syntyneet haitat koti -ja talouseläimille pitää ainakin pahimmissa tapauksissa ottaa huomioon.
Veropäivän puheita
Tänään on mitä ilmeisimmin Keskuskauppakamarin Suuri Veropäivä, mikä se sitten tarkalleen ottaen onkin, paitsi seminaari.
Suomalainen veroinstituutio professori Kari S. Tikka ennustaa, että vuodesta 2010 eteenpäin aletaan Suomessakin tosissaan puuhata tasaverojärjestelmää. Pääargumentteinaan kansainvälinen verokilpailu, pääomatulon ja palkkatulon epätasa-arvon poistaminen ja verokeinottelun vähentäminen. Verotusjärjestelmän näkökulmasta varmaan ihan valideja argumenttaja.
Tasaverojärjestelmä ei ole aina tasaverojärjestelmä. Eli jos siitä puhutaan olisi kovin mielekästä puhua myös siitä, että miten muut järjestelmät silloin toimivat. Eli lisätäänkö muita tulonsiirtoelementtejä vai pidetäänkö nykyisellään ja vauhditetaan tuloerojen kasvua ja leikataan pienempi tuloisten ostovoimaa.
Pääministeri toppuutteli samassa tilaisuudessa uusia veronalennuksia ja esitti samalla, että tämän vaalikauden kestäessä pitää perustaa työryhmä pohtimaan ansiotuloverotuksen uusimista seuraaviin hallitusneuvotteluihin.
Veronalennuksista puhuttaessa usein, niin kuin MV nyt, tarkoitetaan vain ansiotuloverotuksen alentamista. Järkevämpää olisi kuitenkin puhua kokonaisveroasteen laskemisesta ja käyttää myös muita keinoja kuin ansiotuloverotusta, jossa ennen pitkää tullaan tien päähän.
Tuo uusimistyöryhmä onkin mielenkiintoinen tapaus. Ajatteleeko maalaisliiton puheenjohtaja todellakin, että tällä vaalikaudella voidaan asettaan jokin (virkamies?poliittinen?) työryhmä valmistelemaan materiaalia seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Tietämättä sitä, että mitkä puolueet neuvotteluihin osallistuvat ja minkälaisen vaaliohjelman perusteella. Käsittämätön ajatus.
Saattaa toki olla, että MV yrittää näin vastata siihen, että heikäläisiä kuskattiin edellisissä ohjelmaneuvotteluissa kuin sitä kuuluissaa kuoriämpäriä. Jotkut muut olivat tehneet kotiläksynsä vähän toiseen malliin ja "neuvotteleminen" oli välillä surkuhupaisaa, kun tulevalla pääkumppanilla ei ole mitään paperilla ja omalla puolella on valmiit listat ja esitykset.
Suomalainen veroinstituutio professori Kari S. Tikka ennustaa, että vuodesta 2010 eteenpäin aletaan Suomessakin tosissaan puuhata tasaverojärjestelmää. Pääargumentteinaan kansainvälinen verokilpailu, pääomatulon ja palkkatulon epätasa-arvon poistaminen ja verokeinottelun vähentäminen. Verotusjärjestelmän näkökulmasta varmaan ihan valideja argumenttaja.
Tasaverojärjestelmä ei ole aina tasaverojärjestelmä. Eli jos siitä puhutaan olisi kovin mielekästä puhua myös siitä, että miten muut järjestelmät silloin toimivat. Eli lisätäänkö muita tulonsiirtoelementtejä vai pidetäänkö nykyisellään ja vauhditetaan tuloerojen kasvua ja leikataan pienempi tuloisten ostovoimaa.
Pääministeri toppuutteli samassa tilaisuudessa uusia veronalennuksia ja esitti samalla, että tämän vaalikauden kestäessä pitää perustaa työryhmä pohtimaan ansiotuloverotuksen uusimista seuraaviin hallitusneuvotteluihin.
Veronalennuksista puhuttaessa usein, niin kuin MV nyt, tarkoitetaan vain ansiotuloverotuksen alentamista. Järkevämpää olisi kuitenkin puhua kokonaisveroasteen laskemisesta ja käyttää myös muita keinoja kuin ansiotuloverotusta, jossa ennen pitkää tullaan tien päähän.
Tuo uusimistyöryhmä onkin mielenkiintoinen tapaus. Ajatteleeko maalaisliiton puheenjohtaja todellakin, että tällä vaalikaudella voidaan asettaan jokin (virkamies?poliittinen?) työryhmä valmistelemaan materiaalia seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Tietämättä sitä, että mitkä puolueet neuvotteluihin osallistuvat ja minkälaisen vaaliohjelman perusteella. Käsittämätön ajatus.
Saattaa toki olla, että MV yrittää näin vastata siihen, että heikäläisiä kuskattiin edellisissä ohjelmaneuvotteluissa kuin sitä kuuluissaa kuoriämpäriä. Jotkut muut olivat tehneet kotiläksynsä vähän toiseen malliin ja "neuvotteleminen" oli välillä surkuhupaisaa, kun tulevalla pääkumppanilla ei ole mitään paperilla ja omalla puolella on valmiit listat ja esitykset.
tiistaina, syyskuuta 27, 2005
Kuntien verotusoikeus
Rahaministeri Heinäluoma, ennen ministeriyttään jo, esitti että kuntauudistuksessa pitää ottaa käyttöön kuntien verotusoikeus eli että ne kantaisivat itse omat veronsa. Oppositiopuolue kokoomus on tätä vt puoluesihteeri Kujalan suulla jopa kiittänyt. Vähän tosin hämmentää se, että jos kokoomus on jotain joskus esittänyt, niin siitä sitten tulee automaattisesti "porvarillinen tavoite", miksi kuntien verotusoikeutta Kujala puheessaan kutsuu.
Pääministeri Vanhanen (ja koko maalaisliitto) suhtautuu tähän uudistukseen epäilevästi. Pääponttina Vanhasella se, että uudistus vaatisi suurta rahastointia ja kuntien veroprosentin nostoa.
Sehän on tietysti totta, jos nykyjärjestelmää kehitetään vain siirtämällä tuo verotusoikeus suoraan noin. Mutta jos samalla lakkautetaan valtion tekemän henkilöverotus kokonaan ja valtio verottaa kuntia progressiivisesti niin tuosta ongelmasta päästään eroon. Eli valtio kerää verotulot kunnilta niiden asukasmäärään suhteutettujen tulojen mukaisesti, progressiivisella taulukolla.
Progresssiivisella siksi, että näin ainakin osasta kuntien välisistä rahansiirroista valtion kautta päästään eroon, kun rahoitus on valmiiksi huomioitu siinä, kuinka paljon valtiovalta näitä kuntia verottaa. Toki rahansiirroille esimerkiksi investointien tukemiseen jäisi tässäkin mallissa varmasti tarvetta.
On myös syytä huomata, että kuntien verotusoikeus ei voi toteutua kuin tilanteessa, jossa meillä on radikaalisti pienempi määrä kuntia. Muutoin verotuksen hallintaan liittyvästä työstä tulee pienillä kunnille ylitsepääsemätön rasite.
Pääministeri Vanhanen (ja koko maalaisliitto) suhtautuu tähän uudistukseen epäilevästi. Pääponttina Vanhasella se, että uudistus vaatisi suurta rahastointia ja kuntien veroprosentin nostoa.
Sehän on tietysti totta, jos nykyjärjestelmää kehitetään vain siirtämällä tuo verotusoikeus suoraan noin. Mutta jos samalla lakkautetaan valtion tekemän henkilöverotus kokonaan ja valtio verottaa kuntia progressiivisesti niin tuosta ongelmasta päästään eroon. Eli valtio kerää verotulot kunnilta niiden asukasmäärään suhteutettujen tulojen mukaisesti, progressiivisella taulukolla.
Progresssiivisella siksi, että näin ainakin osasta kuntien välisistä rahansiirroista valtion kautta päästään eroon, kun rahoitus on valmiiksi huomioitu siinä, kuinka paljon valtiovalta näitä kuntia verottaa. Toki rahansiirroille esimerkiksi investointien tukemiseen jäisi tässäkin mallissa varmasti tarvetta.
On myös syytä huomata, että kuntien verotusoikeus ei voi toteutua kuin tilanteessa, jossa meillä on radikaalisti pienempi määrä kuntia. Muutoin verotuksen hallintaan liittyvästä työstä tulee pienillä kunnille ylitsepääsemätön rasite.
maanantaina, syyskuuta 26, 2005
Tasoitetaan verotusta
HS tietää kertoa, että tutkimukseen mukaan valtaosa yritysjohtajista kannattaa tasaveroa henkilöverotuksessa.
Ajattelin ensin kirjoittaa, että eipä yllätä. Mietin sitten toisenkin sekunnin ja jouduin toteamaan, että yllättää sittenkin. En tiedä selittääkö kyselyn huono kattavuus ja vastausprosentti mitään, mutta kovia lukuja nuo ovat silti. Epäselväksi jää myös se, mitä itse asiassa on kysytty.
Puhdas tasaveromalli, sama verotusprosentti kaikille tuloista riippumatta, on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Siinä taataan kaikille sama verotusprosentti sinänsä näennäisen oikeudenmukaisesti. Mutta jätetään huomiotta se, että tällöin varsinainen verorasitus, eli se millä on väliä, ei ole tasainen.
Yllättää, että yritysjohtajat eivät ajattele pidemmälle. Tasavero aiheuttaa oikeudenmukaisuusnäkökulmasta riippumatta sen, että alemmissa tuloluokissa on vähemmän mahdollisuutta kuluttaa. Ja keskistuloiset ja alemmat tuloluokat ovat ne, jotka tulonsa laittavat varmuudella kulutukseen eli ostavat yritysten tuotteita. Mitä järkeä yritysjohtajien siis on kannattaa sellaista veromallia, joka leikkaa näiden ryhmien ostovoimaa?
Progression poistaminen aiheuttaisi myös voimakkaat paineet erilaisten subventiojärjestelmien kehittämiseen. Sama tulonjakovaikutus, joka nyt on progressiolla, pyrittäisiin saavuttamaan erilaisten tukien ja muiden suorien tulonsiirtojen kautta, mikä olisi kankeampaa ja kalliimpaa hallinnoida. Käytännöllisyyskin perustelee progressiota. Vai olettavatko tutkimuksen vastaajat, että tasavero tarkoittaisi kaikkinaisen tulonjakopolitiikan lopettamista?
Ajattelin ensin kirjoittaa, että eipä yllätä. Mietin sitten toisenkin sekunnin ja jouduin toteamaan, että yllättää sittenkin. En tiedä selittääkö kyselyn huono kattavuus ja vastausprosentti mitään, mutta kovia lukuja nuo ovat silti. Epäselväksi jää myös se, mitä itse asiassa on kysytty.
Puhdas tasaveromalli, sama verotusprosentti kaikille tuloista riippumatta, on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Siinä taataan kaikille sama verotusprosentti sinänsä näennäisen oikeudenmukaisesti. Mutta jätetään huomiotta se, että tällöin varsinainen verorasitus, eli se millä on väliä, ei ole tasainen.
Yllättää, että yritysjohtajat eivät ajattele pidemmälle. Tasavero aiheuttaa oikeudenmukaisuusnäkökulmasta riippumatta sen, että alemmissa tuloluokissa on vähemmän mahdollisuutta kuluttaa. Ja keskistuloiset ja alemmat tuloluokat ovat ne, jotka tulonsa laittavat varmuudella kulutukseen eli ostavat yritysten tuotteita. Mitä järkeä yritysjohtajien siis on kannattaa sellaista veromallia, joka leikkaa näiden ryhmien ostovoimaa?
Progression poistaminen aiheuttaisi myös voimakkaat paineet erilaisten subventiojärjestelmien kehittämiseen. Sama tulonjakovaikutus, joka nyt on progressiolla, pyrittäisiin saavuttamaan erilaisten tukien ja muiden suorien tulonsiirtojen kautta, mikä olisi kankeampaa ja kalliimpaa hallinnoida. Käytännöllisyyskin perustelee progressiota. Vai olettavatko tutkimuksen vastaajat, että tasavero tarkoittaisi kaikkinaisen tulonjakopolitiikan lopettamista?
lauantaina, syyskuuta 24, 2005
Onko niin, jos siltä näyttää?
Tässä on vietetty perjantai-iltaa ja lauantaita perheen poikien kesken Mirkan ollessa kurssilla. Oltu hiekkalaatikolla, potkittu palloa, kävelty ja niin edelleen. Mitä kaikkea kivaa puolitoistavuotias nyt keksiikin tehdä. Tai mitä isä keksii virikkeeksi, lankunpätkän laittaminen pihalla autojen luiskaksi oli kova juttu. Neo istui puolisen tuntia laittaen autoja rullaamaan luiskaa alas.
Tämän viikon ei-niin-näkyviin uutisiin kuului SDP:n ministerikierrätyksen jatko, eli eduskuntaryhmän valinnat poistuneiden ja saapuneiden johdosta. Valiokuntapaikkojen jako on oma juttunsa, se perustuu kiinnostukseen, senioriteettiin ja niin edelleen.
Mutta: eduskuntaryhmä äänesti Maija Raskin, entisen opetusministerin, ryhmän varapuheenjohtajaksi. Vastaehdokkaina olivat Sinikka Mönkäre ja Susanna Rahkonen. Se mikä tässä on mielenkiintoista, on se, että kierrätyksessä sivuun siivottu ministeri pyrki ryhmän johtopaikoille, eikä päässyt.
Eli puolueen johto ei minimissään ole tehnyt asiassa mitään, jos olisi tehnyt positiiviseen suuntaan, olisi Mönkäre valittu. Asia näyttää nyt tietysti joltakin, mutta onko asia niin kuin se näyttää. En (vielä) tiedä.
Tämän viikon ei-niin-näkyviin uutisiin kuului SDP:n ministerikierrätyksen jatko, eli eduskuntaryhmän valinnat poistuneiden ja saapuneiden johdosta. Valiokuntapaikkojen jako on oma juttunsa, se perustuu kiinnostukseen, senioriteettiin ja niin edelleen.
Mutta: eduskuntaryhmä äänesti Maija Raskin, entisen opetusministerin, ryhmän varapuheenjohtajaksi. Vastaehdokkaina olivat Sinikka Mönkäre ja Susanna Rahkonen. Se mikä tässä on mielenkiintoista, on se, että kierrätyksessä sivuun siivottu ministeri pyrki ryhmän johtopaikoille, eikä päässyt.
Eli puolueen johto ei minimissään ole tehnyt asiassa mitään, jos olisi tehnyt positiiviseen suuntaan, olisi Mönkäre valittu. Asia näyttää nyt tietysti joltakin, mutta onko asia niin kuin se näyttää. En (vielä) tiedä.
perjantaina, syyskuuta 23, 2005
Tulee vielä kiviä kenkään
Hallituspuolueiden tähän saakka enemmän tai vähemmän kohtuullisesti toiminut yhteistyö tulee saamaan vielä kiviä kenkään, kun kunta- ja palvelurakenneuudistusta ruvetaan tosissaan toteuttamaan.
Päähallituspuolue maalaisliiton verkkolehti apila suomii tänään pääkirjoituksessaan demaripomo Heinäluomaa tämän kannanotoista kuntarakenteen uudistamiseksi. Tai siis Heinäluomaa ja demareita konaisuudessaan samalla.
Näkemykset uudistukset ovat hyvin kaukana toisistaan. Jos asiassa aiotaan tosissaan edetä, niin vastassa on vielä iso riita. Toivottavasti nyt ei vain mene lapsi pesuveden mukana ja jäädä kiinni malleissa siihen, miten ne valtapoliittisesti palvelevat kenenkin etua. Siltä nimittäin pahasti aina välillä näyttää.
Apila:
"Eero Heinäluoma on avannut nyt pelin ottamalla kantaa oman mallinsa puolesta, joka johtaisi rajuun kuntarakenteen muutokseen ja kuntien lukumäärän vähenemiseen. Heinäluomalta on syytä saada pian selkeä vastaus ja lista siitä, mitkä kunnat hän kuoppaisi. "
Haloo! Kai maalaisliitollekin pitäisi olla selvää, että kuntarakenne tarvitsee isoa remonttia, eikä näpertelyä. Se tarkoittaa väistämättä rajua pudostusta kuntien lukumäärässä ja kuntakentän organisoinnissa. Miksi ihmeessä ensi vaiheessa pitäisi vastata siihen, mitkä kunnat aiotaan lopettaa? Kai sen pitäisi tapahtua tarkoituksenmukaisuusperusteisesti ja niin, että kunnilla on itselläänkin mielipide asiasta, viimeistään pakon edessä. Ei kai Apollonkadulla pelota, että eräät tietyt yksinvaltaisesti hallitut kunnat lopetetaan...
Päähallituspuolue maalaisliiton verkkolehti apila suomii tänään pääkirjoituksessaan demaripomo Heinäluomaa tämän kannanotoista kuntarakenteen uudistamiseksi. Tai siis Heinäluomaa ja demareita konaisuudessaan samalla.
Näkemykset uudistukset ovat hyvin kaukana toisistaan. Jos asiassa aiotaan tosissaan edetä, niin vastassa on vielä iso riita. Toivottavasti nyt ei vain mene lapsi pesuveden mukana ja jäädä kiinni malleissa siihen, miten ne valtapoliittisesti palvelevat kenenkin etua. Siltä nimittäin pahasti aina välillä näyttää.
Apila:
"Eero Heinäluoma on avannut nyt pelin ottamalla kantaa oman mallinsa puolesta, joka johtaisi rajuun kuntarakenteen muutokseen ja kuntien lukumäärän vähenemiseen. Heinäluomalta on syytä saada pian selkeä vastaus ja lista siitä, mitkä kunnat hän kuoppaisi. "
Haloo! Kai maalaisliitollekin pitäisi olla selvää, että kuntarakenne tarvitsee isoa remonttia, eikä näpertelyä. Se tarkoittaa väistämättä rajua pudostusta kuntien lukumäärässä ja kuntakentän organisoinnissa. Miksi ihmeessä ensi vaiheessa pitäisi vastata siihen, mitkä kunnat aiotaan lopettaa? Kai sen pitäisi tapahtua tarkoituksenmukaisuusperusteisesti ja niin, että kunnilla on itselläänkin mielipide asiasta, viimeistään pakon edessä. Ei kai Apollonkadulla pelota, että eräät tietyt yksinvaltaisesti hallitut kunnat lopetetaan...
torstaina, syyskuuta 22, 2005
Sirkus lentää jo
Pari merkintää takaperin kirjoitin eduskunnan budjettikäsittelystä Suurena Sirkuksena.
Sirkus lentää jo. Budjetin lähetekeskustelussa nousivat taas esiin tiemäärärahat. Asian otti ensimmäisena esiin maalaisliiton ryhmäpuhuja, ryhmän puheenjohtaja Timo Kalli:
"Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että eduskunta palaa talousarvion käsittelyn yhteydessä perustien- ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen.
Joukkoliikenteen edistämiseksi toteutetaan Keskustan pitkään ajama työsuhdematkalippu. Työsuhdematkalippu lisää toivottavasti joukkoliikenteen käyttöä ja kilpailukykyä sekä samalla edistää ympäristön tilaa."
Sirkuksessa tehdään temppuja. Revitään esimerkiksi hallituspuolueen toimesta auki se, mitä hallituspuolueena ollaan kuukausi sitten oltu sopimassa. Samaan nokitteluun syyllistyttiin toki myös demareiden taholla - svenskeistä nyt puhumattakaan.
Tieliikennemäärärahat ovat kansanedustajille ja eduskuntaryhmille vain valitettevan helppoja kohteita. On kovin konkreettista näyttää omassa vaalipiirissä, "että tämän tien minä tänne hankin". Jos jotain pitää laittaa uusiksi, niin parempiakin kohteita olisi.
Työsuhdematkalipusta sen verran, että se nyt on tainnut olla aika monen muunkin kuin kepun ajama hanke. On hyvä, että periaatepäätös siitä saadaan nyt aikaan, mutta taso on kovin riittämätön, ei sillä 25% korvausosuudella ihmeitä tehdä. Todellisen tason pitäisi olla siellä 75%, jos toden teolla haluttaisiin panostaa asiaan.
Sirkus lentää jo. Budjetin lähetekeskustelussa nousivat taas esiin tiemäärärahat. Asian otti ensimmäisena esiin maalaisliiton ryhmäpuhuja, ryhmän puheenjohtaja Timo Kalli:
"Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että eduskunta palaa talousarvion käsittelyn yhteydessä perustien- ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen.
Joukkoliikenteen edistämiseksi toteutetaan Keskustan pitkään ajama työsuhdematkalippu. Työsuhdematkalippu lisää toivottavasti joukkoliikenteen käyttöä ja kilpailukykyä sekä samalla edistää ympäristön tilaa."
Sirkuksessa tehdään temppuja. Revitään esimerkiksi hallituspuolueen toimesta auki se, mitä hallituspuolueena ollaan kuukausi sitten oltu sopimassa. Samaan nokitteluun syyllistyttiin toki myös demareiden taholla - svenskeistä nyt puhumattakaan.
Tieliikennemäärärahat ovat kansanedustajille ja eduskuntaryhmille vain valitettevan helppoja kohteita. On kovin konkreettista näyttää omassa vaalipiirissä, "että tämän tien minä tänne hankin". Jos jotain pitää laittaa uusiksi, niin parempiakin kohteita olisi.
Työsuhdematkalipusta sen verran, että se nyt on tainnut olla aika monen muunkin kuin kepun ajama hanke. On hyvä, että periaatepäätös siitä saadaan nyt aikaan, mutta taso on kovin riittämätön, ei sillä 25% korvausosuudella ihmeitä tehdä. Todellisen tason pitäisi olla siellä 75%, jos toden teolla haluttaisiin panostaa asiaan.
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005
SAK presidenttiä tekemässä
SAK on tehnyt, tai tarkemmin sanoen sen valtuusto on, päätöksen tukea Tarja Halosen valintaa tasavallan presidentiksi.
Tästä on noussut keskustelua, jossa äänekkäimmät kovinkin sanoin tuomitsevat SAK:n päätöksen. Argumentit on kuultu ennenkin "kuvitteleeko SAK että kaikki sen jäsenet ovat demareita", "miten tämä kuuluu SAK: toimialaan" ja niin edelleen.
Hetkinen. Ymmärrän kyllä, että ainakin tiettyjä, myös SAK:laisten liittojen jäseniä, närästää yhdelle ehdokkaalle annettava tuki. Mutta, mutta. SAK on kuitenkin vapaa kansalaisjärjestö, joka saa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Ammatillisella keskusjärjestöllä on lisäksi vahva yhteiskuntavaikuttamisen intressi.
Vaikka SAK:laisten liittojen jäseninä on varmaan kaikkien poliittisten puolueiden kannattajia, niin miksi sen pitäisi tarkoittaa sitä, ettei keskusjärjestö voi asettua jonkin ehdokkaan taakse. Järjestössä pidetään kuitenkin vapaat ja demokraattiset vaalit, joilla sen hallinto valitaan.
Poru on sikälikin vähän turhaa, että rahallinen tuki kampanjaan on minimaalista. Suurimmat panostukset tehdään äänestysaktiivisuuskampanointiin. Kekusjärjestön oman tiedotuksen mukaan kokonaissumma on joitakin kymmeniätuhansia euroja, joka valtaosaltaan käytetään siis tuohon äänestysaktiivsuuden kohottamiseen pyrkivään kampanjointiin.
Tästä on noussut keskustelua, jossa äänekkäimmät kovinkin sanoin tuomitsevat SAK:n päätöksen. Argumentit on kuultu ennenkin "kuvitteleeko SAK että kaikki sen jäsenet ovat demareita", "miten tämä kuuluu SAK: toimialaan" ja niin edelleen.
Hetkinen. Ymmärrän kyllä, että ainakin tiettyjä, myös SAK:laisten liittojen jäseniä, närästää yhdelle ehdokkaalle annettava tuki. Mutta, mutta. SAK on kuitenkin vapaa kansalaisjärjestö, joka saa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Ammatillisella keskusjärjestöllä on lisäksi vahva yhteiskuntavaikuttamisen intressi.
Vaikka SAK:laisten liittojen jäseninä on varmaan kaikkien poliittisten puolueiden kannattajia, niin miksi sen pitäisi tarkoittaa sitä, ettei keskusjärjestö voi asettua jonkin ehdokkaan taakse. Järjestössä pidetään kuitenkin vapaat ja demokraattiset vaalit, joilla sen hallinto valitaan.
Poru on sikälikin vähän turhaa, että rahallinen tuki kampanjaan on minimaalista. Suurimmat panostukset tehdään äänestysaktiivisuuskampanointiin. Kekusjärjestön oman tiedotuksen mukaan kokonaissumma on joitakin kymmeniätuhansia euroja, joka valtaosaltaan käytetään siis tuohon äänestysaktiivsuuden kohottamiseen pyrkivään kampanjointiin.
Tasataan, tasataan
Sosiaali- ja terveysministeriölle perhevapaiden kustannusten tasausta selvittänyt Janne Metsämäki on jättänyt raporttinsa. Aiemminkin asiaa korostanut ja sitä tärkenä pitänyt sektoriministeri Mönkäre suhtautuu raporttiin hyvin kiittävästi.
Koska Metsämäen ehdotuksissa uudistusta kustannettaisiin työnantajamaksujen korotuksilla, on Elinkeinoelämän Keskusliitto jo ehättänyt tyrmäämään ehdotukset. Sinänsä kummallista, että he eivät kommentoi sitä, että samalla Metsämäki ehdottaa työnantajapalautusten kasvattamista.
Metsämäen malliakustannusten jakamiseksi ei tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Oleellista on, että tästä eteenpäin saadaan sorvattua jokin malli, joka tasaa kustannukset lapsen molempien vanhempien työnantajille tasaisesti. Tämä on puhtaasti tasa-arvokysymys liittyen naisten työmarkkina-asemaan. Samalla voidaan edistää miesten(kumppanien) osallistumista lapsen hoitoon varhaisessa vaiheessa.
Metsämäki kiinnitti huomiota myös muihin asioihin. Isän näkökulmasta yksi oleellinen on isien huomioiminen neuvoloissa. Olen itse yrittänyt - ja ollut - olla läsnä valtaosassa lapsen neuvolakäyntejä. Jos itse ei ole aktiivinen ja ota roolia käynneillä, saa istua vahtimassa lapsen tavaroita nurkassa. Isyyteen ei neuvolasta oman kokemuksen mukaan saa minkäänlaista tukea. Tämä ei ole niinkään kustannus- kuin koulutus- ja asennekysymys.
Koska Metsämäen ehdotuksissa uudistusta kustannettaisiin työnantajamaksujen korotuksilla, on Elinkeinoelämän Keskusliitto jo ehättänyt tyrmäämään ehdotukset. Sinänsä kummallista, että he eivät kommentoi sitä, että samalla Metsämäki ehdottaa työnantajapalautusten kasvattamista.
Metsämäen malliakustannusten jakamiseksi ei tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Oleellista on, että tästä eteenpäin saadaan sorvattua jokin malli, joka tasaa kustannukset lapsen molempien vanhempien työnantajille tasaisesti. Tämä on puhtaasti tasa-arvokysymys liittyen naisten työmarkkina-asemaan. Samalla voidaan edistää miesten(kumppanien) osallistumista lapsen hoitoon varhaisessa vaiheessa.
Metsämäki kiinnitti huomiota myös muihin asioihin. Isän näkökulmasta yksi oleellinen on isien huomioiminen neuvoloissa. Olen itse yrittänyt - ja ollut - olla läsnä valtaosassa lapsen neuvolakäyntejä. Jos itse ei ole aktiivinen ja ota roolia käynneillä, saa istua vahtimassa lapsen tavaroita nurkassa. Isyyteen ei neuvolasta oman kokemuksen mukaan saa minkäänlaista tukea. Tämä ei ole niinkään kustannus- kuin koulutus- ja asennekysymys.
tiistaina, syyskuuta 20, 2005
Perheen ja työn yhteensovittamistutkimus
Vaimo oli bongannut hyödyllisen oloisen tutkimuksen netistä. Työn ja perheen yhteensovittamista on tullut pohdittua itsekin.
Linkki tutkimukseen siis Mirkan blogista, tai suoraan tästä
Linkki tutkimukseen siis Mirkan blogista, tai suoraan tästä
Radikaali ay-liike?
Radikalismi ja suomalainen ay-liike tuntuvat sopivan huonosti samaan yhteyteen. Metalliliiton puheenjohtaja Vuorenmaa kuitenkin sanoo, että ay-liike voi radikalisoitua nopeastikin. Siitä huolimatta, että alkuvuosien jälkeen kovimmat otteet on käytetty jäsentenvälisissä, kun kommunistit ja sosialidemokraatit mittelivät suomalaisen ammatillisen työväenliikkeen suunnasta.
Paperin työselkkauksen jälkituulistahan tässä on kyse. Työnantajaa varoitellaan enempää horjuttamasta sopimusyhteiskunnan perusteita. Muistutetaan siitä tosiasiasta, että sopimalla ja neuvottelemalla asioita hoitanut työntekijäpuoli(kin) voi ottaa myös muita keinoja käyttöön.
Vuorenmaan haastattelu tosin kokonaan luettuna ei ole mitään uhittelua. Muuttuneesta ilmapiiristä, siis viime tupokierroksen jälkimaininkien jälkeen, kertoo tosin paljon se, että juuri metalliliiton johtaja käyttää tällaisen varoituspuheenvuoron.
Paperin työselkkauksen jälkituulistahan tässä on kyse. Työnantajaa varoitellaan enempää horjuttamasta sopimusyhteiskunnan perusteita. Muistutetaan siitä tosiasiasta, että sopimalla ja neuvottelemalla asioita hoitanut työntekijäpuoli(kin) voi ottaa myös muita keinoja käyttöön.
Vuorenmaan haastattelu tosin kokonaan luettuna ei ole mitään uhittelua. Muuttuneesta ilmapiiristä, siis viime tupokierroksen jälkimaininkien jälkeen, kertoo tosin paljon se, että juuri metalliliiton johtaja käyttää tällaisen varoituspuheenvuoron.
Syksyn Suuri Sirkus
Hallituksen esitys vuoden 2006 talousarvioksi on nyt eduskunnan pureskeltevana.
Esityksen ympäriltä tulee riittämään paljonkin puhetta, vaatimuksia ja esityksiä käsittelyn kestäessä. Surullisen kuuluisat tiehankkeetkin ovat varmasti vielä esillä.
Budjetin käsittely tulee viemään lähiaikoina politiikan huomiosta suuren osan. Eduskunnan työ asiassa on kuitenkin pääasiallisesti Suuri Sirkus. Tehdään näyttäviä esiintuloja, kannatetaan ja vastustetaan.
Poliittiset ryhmittymät pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon huomiota omille kannoilleen, olivatpa ne esityksessä sisällä tai siitä ulkona. Tosiasia on kuitenkin se, että mitään (isoja) muutoksia ei tapahdu. Budjetti menee läpi sellaisena kuin se eduskuntaan tulikin.
Joitakin pieni määrärahoja lisättäneen sinne ja tänne. Jotain tekstinkohtaa viilataan vähän toisenlaiseksi. Talousarvion suuri linja on kuitenkin se, mikä hallituksessa on päätetty.
Ei pieniä muutoksiakaan toki pidä aliarvioida. Niillä voi olla paljonkin alueellista ja inhimillistä vaikutusta. Oleellista on kuitenkin se, että kunnollinen talousarviovaikuttaminen tässä vaiheessa on jo käytännössä myöhäistä. Kansanedustaja, joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Esityksen ympäriltä tulee riittämään paljonkin puhetta, vaatimuksia ja esityksiä käsittelyn kestäessä. Surullisen kuuluisat tiehankkeetkin ovat varmasti vielä esillä.
Budjetin käsittely tulee viemään lähiaikoina politiikan huomiosta suuren osan. Eduskunnan työ asiassa on kuitenkin pääasiallisesti Suuri Sirkus. Tehdään näyttäviä esiintuloja, kannatetaan ja vastustetaan.
Poliittiset ryhmittymät pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon huomiota omille kannoilleen, olivatpa ne esityksessä sisällä tai siitä ulkona. Tosiasia on kuitenkin se, että mitään (isoja) muutoksia ei tapahdu. Budjetti menee läpi sellaisena kuin se eduskuntaan tulikin.
Joitakin pieni määrärahoja lisättäneen sinne ja tänne. Jotain tekstinkohtaa viilataan vähän toisenlaiseksi. Talousarvion suuri linja on kuitenkin se, mikä hallituksessa on päätetty.
Ei pieniä muutoksiakaan toki pidä aliarvioida. Niillä voi olla paljonkin alueellista ja inhimillistä vaikutusta. Oleellista on kuitenkin se, että kunnollinen talousarviovaikuttaminen tässä vaiheessa on jo käytännössä myöhäistä. Kansanedustaja, joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
maanantaina, syyskuuta 19, 2005
Go Space
Nasa suunnittelee uutta kuulentoa 2018. Avaruusintoilijana minusta aina hyvä juttu. Täytyy vaan todeta, että vähän on kylmän sodan jälkeen tuo into avaruustutkimukseen panostamiseen hiljentynyt, myös tuolla Amerikan mantereen pohjoispuolella.
Neon viikon jatkunut flunssa todettiin tänään poikineen keuhkoputkentulehduksen. Kaikkea harmia sitä pienelle ihmiselle tuleekin.
Neon viikon jatkunut flunssa todettiin tänään poikineen keuhkoputkentulehduksen. Kaikkea harmia sitä pienelle ihmiselle tuleekin.
Lisäys vielä Saksasta
Ennen kuin vetäydyn Saksan vaalien osalta odottelemaan tarkempia tietoja niin vielä yksi lisäys: Saksalaiset demarituttuni kertoivat, että SPD ihan tosissaan pitää itseään vaalien ykkösvoittajana huolimatta siitä, että konservatiivit saivat enemmän paikkoja kuin he. Tämä perustuu siihen, että "vasemmistorintama" (eihän siellä mitään rintamaa ole...) eli demarit + vihreät + vasemmistopuolue saivat enemmän ääniä ja paikkoja kuin konservatiivit yhteensä.
SPD:n johdon ykköstavoite onkin siis nyt "liikennevalohallitus" eli koalitio yhdessä vihreiden ja liberaalien kanssa. Kahden suuren yhteistyötä ei myöskään suljeta kokonaan pois. Tosin ehkä suurin ongelma siinä neuvotteluvaiheessa on se, että demarit eivät hyväksy Merkeliä missään tapauksessa liittokansleriksi. Veikkaisin että samat fiilikset pätevät konservatiivien puolella Schröderiin.
SPD:n johdon ykköstavoite onkin siis nyt "liikennevalohallitus" eli koalitio yhdessä vihreiden ja liberaalien kanssa. Kahden suuren yhteistyötä ei myöskään suljeta kokonaan pois. Tosin ehkä suurin ongelma siinä neuvotteluvaiheessa on se, että demarit eivät hyväksy Merkeliä missään tapauksessa liittokansleriksi. Veikkaisin että samat fiilikset pätevät konservatiivien puolella Schröderiin.
Saksa jatkuu
BBC arvioi eri hallitusvaihtoehtoja sivuillaan. Tilanteen yllättävyydestä kertoo jo sekin, että ottavat suhteellisen vakavasti harkinnat useista eri koalitioista, joita ei ennen tätä ole edes vakavasti esitetty. Saksalaisen bloggaajan David Kasparin blogi, kertoo tarkemmin vaalin tuloksista.
On lähes pakko yhtyä siihen arvioon, että tälle hetkellä näyttää siltä, että tämä vaalitulos oli pahinta, mitä Saksalle saattoi tapahtua. Vahvan hallituksen muodostaminen näyttää mahdottomalta.
Vahvimman pohjan hallitus saisi edelleen kahden suuren liitosta, mutta vaikka yhdistäviäkin tekijöitä löytyy, niin kovin erimielisiä ollaan. CDU tuskin pystyy ottamaan vihreitä tai vasemmistopuoluetta vahvistamaan koalitiota liberaalidemokraattien kanssa. Vihreiden kanssa on jonkinasteinen mahdollisuus olemassa.
Vasemmisto - Die Linke - taas ei halua hallitukseen SPD:n kanssa, onhan sen nykyinen kannatus pitkälti kritiikkiä harjoitetulle hallituspolitiikalle. Lisäksi sinne loikanneita demareita karastetaan aika pahasti. SPD:n mahdollisuus mennä hallitukseen ilman CDU:ta on siinä, että liberaalidemokraatit suostuvat mukaan, päästäkseen usean vuoden tauon jälkeen takaisin valtaan. Tämäkään ei ole todennäköistä.
Jos vetoa pitäisi lyödä, niin kahden suuren liitto olisi veikkaukseni. Tosi pitää muistaa, että Dresdenin vaalipiiri saattaa vielä 2. lokakuuta muuttaa tilannetta, kun sen myöhennetyt vaalit on pidetty.
Vaalitulos herättää senkin mielenkiintoisen kysymyksen, että miten puolueiden pitää toimia ristiriitaisen tuloksen kanssa. Äänestäjien tahdon, kun voi tulkita tarkoittavan sitä, että nyt pitää ottaa lusikka kiltisti käteen, niellä erimielisyydet ja alkaa hoitaa asioita. Tai sitten sitä, että eri puolueilta vaaditaa nimenomaan niiden omaa politiikkaa, eikä kompromisseja haluta.
On lähes pakko yhtyä siihen arvioon, että tälle hetkellä näyttää siltä, että tämä vaalitulos oli pahinta, mitä Saksalle saattoi tapahtua. Vahvan hallituksen muodostaminen näyttää mahdottomalta.
Vahvimman pohjan hallitus saisi edelleen kahden suuren liitosta, mutta vaikka yhdistäviäkin tekijöitä löytyy, niin kovin erimielisiä ollaan. CDU tuskin pystyy ottamaan vihreitä tai vasemmistopuoluetta vahvistamaan koalitiota liberaalidemokraattien kanssa. Vihreiden kanssa on jonkinasteinen mahdollisuus olemassa.
Vasemmisto - Die Linke - taas ei halua hallitukseen SPD:n kanssa, onhan sen nykyinen kannatus pitkälti kritiikkiä harjoitetulle hallituspolitiikalle. Lisäksi sinne loikanneita demareita karastetaan aika pahasti. SPD:n mahdollisuus mennä hallitukseen ilman CDU:ta on siinä, että liberaalidemokraatit suostuvat mukaan, päästäkseen usean vuoden tauon jälkeen takaisin valtaan. Tämäkään ei ole todennäköistä.
Jos vetoa pitäisi lyödä, niin kahden suuren liitto olisi veikkaukseni. Tosi pitää muistaa, että Dresdenin vaalipiiri saattaa vielä 2. lokakuuta muuttaa tilannetta, kun sen myöhennetyt vaalit on pidetty.
Vaalitulos herättää senkin mielenkiintoisen kysymyksen, että miten puolueiden pitää toimia ristiriitaisen tuloksen kanssa. Äänestäjien tahdon, kun voi tulkita tarkoittavan sitä, että nyt pitää ottaa lusikka kiltisti käteen, niellä erimielisyydet ja alkaa hoitaa asioita. Tai sitten sitä, että eri puolueilta vaaditaa nimenomaan niiden omaa politiikkaa, eikä kompromisseja haluta.
sunnuntai, syyskuuta 18, 2005
Minne menet, Saksa?
Saksan vaaleista on juuri näillä näkymin tulossa jännitysnäytelmä, joka ei pääty vaalituloksen ratkeamiseen. Vaalit ovat ohi vasta, kun hallitus on muodostettu. Tilanne on syntymässä, koska sen enempää kristillisdemokraatit (CDU) liittolaisineen kuin sosialidemokraatit (SPD) kumppaneineen ei ole saamassa enemmistöä taakseen.
Jos taas Saksassa tehtäisiin (toistamiseen) historiaa ja muodostettaisiin kahden suuren hallitus, niin se saattaisi tietää ikäviä aikoja koko Euroopalle. Saksan pääpuolueet ovat sen verran kaukana toisistaaan niin eurooppapolitiikan kuin talousnäkemystenkin suhteen, että todennäköisen seuraus olisi saksalainen stagnaatio hallituskaudeksi. Ellei tietysti yllätystä tapahdu ja yhteinen ohjelma muodostu jonkun "kansallinen pelastus" otsikon alla.
Tosin hallituskuviot saattavat saada ihan uusiakin mielenkiintoisia käänteitä. Katsotaan.
Varmaa on kuitenkin se, että Saksan vaaleilla ja niitä seuraavilla toimenpiteillä on hyvin paljon merkitystä koko Euroopan kannalta.
Jos taas Saksassa tehtäisiin (toistamiseen) historiaa ja muodostettaisiin kahden suuren hallitus, niin se saattaisi tietää ikäviä aikoja koko Euroopalle. Saksan pääpuolueet ovat sen verran kaukana toisistaaan niin eurooppapolitiikan kuin talousnäkemystenkin suhteen, että todennäköisen seuraus olisi saksalainen stagnaatio hallituskaudeksi. Ellei tietysti yllätystä tapahdu ja yhteinen ohjelma muodostu jonkun "kansallinen pelastus" otsikon alla.
Tosin hallituskuviot saattavat saada ihan uusiakin mielenkiintoisia käänteitä. Katsotaan.
Varmaa on kuitenkin se, että Saksan vaaleilla ja niitä seuraavilla toimenpiteillä on hyvin paljon merkitystä koko Euroopan kannalta.
lauantaina, syyskuuta 17, 2005
YK
Yk:n uudistaminen jäi enemmän kuin kesken maailmanjärjestön 60-vuotisjuhlakokouksessa. Itse asiassa ei ole epäoikeudenmukaista sanoa, että uudistusasiakirjan suurin ansio on se, että se on olemassa. Ainakin myönnetään Yk järjestelmän uudistamisen tarve.
Tuskin kukaan sulkee enää silmiään siltä, että Yk on rampa ankka. Sen toimintakyky ja monin osin uskottovuuskin on, jos ei nyt kadonnut, niin ainakin syvässä kriisissä. Uudistamista tarvittaisiin nyt saatavia kosmeettisia asioita enemmän turvallisuusneuvoston rakenteesta ja asemasta alkaen.
Kuitenkin, meillä on vain Yk, kun ajatellaan todellista maailmanlaajuista demokraattista toimijaa. Vaikka se ontuu, niin eteenpäin mennään kuitenkin. Yk on tärkeä sellaisenakin kuin se nyt on.
Tosin usko yk-järjestelmään ja samalla ihmisiin on välillä koetuksella, kun ajattelee, että kaikki tunnustavat mitä pitäisi tehdä, mutta maailman johtajat eivät tarvittavaa pysty tekemään, koska (lähes) jokainen pelkää oman maansa edun kärsivän. Surullista.
Tuskin kukaan sulkee enää silmiään siltä, että Yk on rampa ankka. Sen toimintakyky ja monin osin uskottovuuskin on, jos ei nyt kadonnut, niin ainakin syvässä kriisissä. Uudistamista tarvittaisiin nyt saatavia kosmeettisia asioita enemmän turvallisuusneuvoston rakenteesta ja asemasta alkaen.
Kuitenkin, meillä on vain Yk, kun ajatellaan todellista maailmanlaajuista demokraattista toimijaa. Vaikka se ontuu, niin eteenpäin mennään kuitenkin. Yk on tärkeä sellaisenakin kuin se nyt on.
Tosin usko yk-järjestelmään ja samalla ihmisiin on välillä koetuksella, kun ajattelee, että kaikki tunnustavat mitä pitäisi tehdä, mutta maailman johtajat eivät tarvittavaa pysty tekemään, koska (lähes) jokainen pelkää oman maansa edun kärsivän. Surullista.
perjantaina, syyskuuta 16, 2005
Mainoslause paikallaan
Brio mainostaa itseään lauseella "connecting generations". Pakko todeta, että markkinamiehet ovat osuneet oikeaan. Mirka oli tänään kaivanut esiin vanhan puisen Brio junaratani, jolla siis itse olen lapsena leikkinyt.
Puolitoistavuotiaamme innostui radasta yllättävän paljon, leikki junilla työnnellen niitä rautatiesiltaa alas ja työnnellen junaa raiteita pitkin (osan aikaa tietysti jossain ihan muualla). Hän tosin kutsu junanvaunuja autoiksi, mutta eipä juna sanaa ole paljon käytettykään.
Kyllä siinä sukupolvet yhdistyivät. Ja tunteelliseksikin sitä rupesi, kun pojalle rautatieinsinöörinä toimi.
Puolitoistavuotiaamme innostui radasta yllättävän paljon, leikki junilla työnnellen niitä rautatiesiltaa alas ja työnnellen junaa raiteita pitkin (osan aikaa tietysti jossain ihan muualla). Hän tosin kutsu junanvaunuja autoiksi, mutta eipä juna sanaa ole paljon käytettykään.
Kyllä siinä sukupolvet yhdistyivät. Ja tunteelliseksikin sitä rupesi, kun pojalle rautatieinsinöörinä toimi.
Muuttuva Norja
Norjan vaalitulos on kaikilla asiasta kiinnostuneilla jo varmasti tiedossa. Ihan kohtuullinen analyysi vaalien tuloksesta löytyy täältä.
Oleellisin muutos norjalaisessa politiikassa on se, että siellä muodostetaan nyt enemmistöhallitus yhteistyössä useamman puolueen kesken. Norjan demareilla on aiemmin, eli ennen 1990 luvun vaalitappioita, ollut tapana muodostaa tai pyrkiä muodostamaan hallitus yksin, enemmistönä tai vähemmistönä. Yhteistyön politiikan välttämättömyys on nyt huomattu sielläkin.
Toinen merkittävä muutos on blokkiutuminen. Vaaleissa taisteli keskenään kaksi eri puolueista muodostuvaa selkeää blokkia. Päävaihtoehtoja siis kaksi ja niiden sisällä lisää vaihtoehtoja, vähän niin kuin sellaisen maatuskanuken malliin. Blokkipolitiikka on esimerkiksi Ruotsissa arkipäivää. Jotkut ovat sitä Suomeenkin kaipailleet, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen. Blokkiuttaminen lisää tarpeetonta vastakkainasettelua ja yksinkertaistaa esiteltäviä poliittisia näkemyksiä.
Norja liittyy vaalituloksen myötä niihin maihin, jotka vetävät (symboliset) joukkonsa Irakista.
Oleellisin muutos norjalaisessa politiikassa on se, että siellä muodostetaan nyt enemmistöhallitus yhteistyössä useamman puolueen kesken. Norjan demareilla on aiemmin, eli ennen 1990 luvun vaalitappioita, ollut tapana muodostaa tai pyrkiä muodostamaan hallitus yksin, enemmistönä tai vähemmistönä. Yhteistyön politiikan välttämättömyys on nyt huomattu sielläkin.
Toinen merkittävä muutos on blokkiutuminen. Vaaleissa taisteli keskenään kaksi eri puolueista muodostuvaa selkeää blokkia. Päävaihtoehtoja siis kaksi ja niiden sisällä lisää vaihtoehtoja, vähän niin kuin sellaisen maatuskanuken malliin. Blokkipolitiikka on esimerkiksi Ruotsissa arkipäivää. Jotkut ovat sitä Suomeenkin kaipailleet, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen. Blokkiuttaminen lisää tarpeetonta vastakkainasettelua ja yksinkertaistaa esiteltäviä poliittisia näkemyksiä.
Norja liittyy vaalituloksen myötä niihin maihin, jotka vetävät (symboliset) joukkonsa Irakista.
torstaina, syyskuuta 15, 2005
Fillaristatistiikkaa
Tämänsyksyinen työmatkapyöräilykausi on ollut sen verran, sanotaanko nyt vaikka epäonninen tai tapahtumarikas, että kirjataan vähän tilastoja ylös:
Rikkoutuneita pyörän ulkokumeja 1 kpl
Rikkoutuneita sisäkumeja 3 kpl
Törmäyksiä valkoposkihanheen 1 kpl
Törmäyksiä toiseen pyörään 1 kpl
Keskisormen nostoja autoilijoilta 2 kpl
Nämä siis sen jälkeen, kun palasin elokuun alussa töihin. Kyllä voi välillä olla työmatkan kulku pyörällä hankalaa.
Rikkoutuneita pyörän ulkokumeja 1 kpl
Rikkoutuneita sisäkumeja 3 kpl
Törmäyksiä valkoposkihanheen 1 kpl
Törmäyksiä toiseen pyörään 1 kpl
Keskisormen nostoja autoilijoilta 2 kpl
Nämä siis sen jälkeen, kun palasin elokuun alussa töihin. Kyllä voi välillä olla työmatkan kulku pyörällä hankalaa.
Loukkaava mainos
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi eilen päätöksen, jonka mukaan oli oikeutettua kieltää Vapaa-ajattelijoiden "eroa kirkosta" bussinkylkimainos. Perusteluna se, että eroamiskehotus on loukkaava.
Loukkaava? Loukkaava! Voi herran kiesus, jos siis ostat kaupallisen mainoksen bussinkylkeen, missä kehotat eroamaan jostakin uskontokunnasta, se loukkaa tuota uskontokuntaa. Onko siis yhtä loukkaavaa, jos minä täällä kehottaisin eroamaan kirkosta?
Ihan kuin minä muistaisin, että kirkolla oli joku aika takaperin mainos "liity kirkkoon". Eikö se sitten puolestaan loukaa muihin uskontokuntiin kuulumattomia ja uskonnottomia?
Käsittämätön päätös minusta, osoittanee kirkkoinstituutiomme ylikorostonutta asemaa. Ei sillä, että minulla hirveitä sympatioita olisi vapaa-ajattelijoidenkaan suuntaan, he kun tuntuvat useimmiten kannattavan ateismia, joka minusta on ihan samaa tavaraa kuin jonkin jumalan kannattaminen. Uskotaan kovasti ettei mitään jumalaa ole, uskon asia siis sekin.
Olen ja pysyn agnostikkona, mutta tuo oikeuden päätös on silti käsittämätön, toivottavasti korkein hallinto-oikeus ottaa ja kumoaa sen.
Loukkaava? Loukkaava! Voi herran kiesus, jos siis ostat kaupallisen mainoksen bussinkylkeen, missä kehotat eroamaan jostakin uskontokunnasta, se loukkaa tuota uskontokuntaa. Onko siis yhtä loukkaavaa, jos minä täällä kehottaisin eroamaan kirkosta?
Ihan kuin minä muistaisin, että kirkolla oli joku aika takaperin mainos "liity kirkkoon". Eikö se sitten puolestaan loukaa muihin uskontokuntiin kuulumattomia ja uskonnottomia?
Käsittämätön päätös minusta, osoittanee kirkkoinstituutiomme ylikorostonutta asemaa. Ei sillä, että minulla hirveitä sympatioita olisi vapaa-ajattelijoidenkaan suuntaan, he kun tuntuvat useimmiten kannattavan ateismia, joka minusta on ihan samaa tavaraa kuin jonkin jumalan kannattaminen. Uskotaan kovasti ettei mitään jumalaa ole, uskon asia siis sekin.
Olen ja pysyn agnostikkona, mutta tuo oikeuden päätös on silti käsittämätön, toivottavasti korkein hallinto-oikeus ottaa ja kumoaa sen.
keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005
Tekijänoikeuslaki uudelleen auki
Eduskunta avaa suuressa valiokunnassa tekijänoikeuslain uudelleen. Tämä kannattaa pistää merkille niin vaikuttamismielessä kuin sen erityisyyden takia.
Hallituksen lakiesityksiä ei usein dramaattisesti muuteta eduskunnassa. Niihin tehdään vain pieniä viilauksia, kuten tekijänoikeuslain kohdalla kirkossa soitettavan musiikin kanssa, mutta varsinainen pääasiallinen sisältö ei muutu.
Tämä johtuu tietysti yksinkertaisuudessaan siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät yleisesti ottaen hallituksen esitysten puolesta. Esitykset on jo eduskuntaan tullessaan neuvoteltu puolueiden välillä, eikä niitä avata ilman suurta yhteisymmärrystä. Tekijänoikeuslaki kuuluu varmaankin sarjaan, josta melkoinen osa kansanedustajista ei riittävässä määrin ole kiinnostunut ja he ovatkin heränneet asian vasta saatuaa siitä ilmeisen runsaasti palautetta.
Itse asiassa parasta mitä tekijänoikeuslaille voisi nyt tapahtua, on se, että hallitus vetäisi esityksensä pois ja valmistelisi sen uudelleen. Muuten on vaarana, että siihen tehdään lisää lähinnä kosmeettisia muutoksia ja eduskunta antaa lausuman laista, joka ei kuitenkaan välittömästi johda mihinkään.
Toivottavasti suuri valiokunta pystyy oikeitakin muutoksia tekemään. Samalla on kuitenkin aiheellista viestittää hallitukseen päin, että laki olisi syytä vetää takaisin ja palata korjatun esityksen kanssa asiaan vähän myöhemmin.
Nyt olisikin aiheellista laittaa kiivaasti viestejä hallitusryhmien vetäjille (ja ministereille muutenkin) sekä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien vetäjille, jotta nämä ottaisivat ja vetäisivät esityksen pois eduskunnasta. Pieni mahdollisuus tähän voisi olla olemassa, kun kerran eduskunta asiaa vielä harkitsee. Eikä hallitus välttämättä halua, että oppositio pääsee (ainakaan liikaa) lakia sorkkimaan. Toki edustajia, varsinkin suuren valiokunnan jäseniä, kannattaa myös pommittaa.
Hallituksen lakiesityksiä ei usein dramaattisesti muuteta eduskunnassa. Niihin tehdään vain pieniä viilauksia, kuten tekijänoikeuslain kohdalla kirkossa soitettavan musiikin kanssa, mutta varsinainen pääasiallinen sisältö ei muutu.
Tämä johtuu tietysti yksinkertaisuudessaan siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät yleisesti ottaen hallituksen esitysten puolesta. Esitykset on jo eduskuntaan tullessaan neuvoteltu puolueiden välillä, eikä niitä avata ilman suurta yhteisymmärrystä. Tekijänoikeuslaki kuuluu varmaankin sarjaan, josta melkoinen osa kansanedustajista ei riittävässä määrin ole kiinnostunut ja he ovatkin heränneet asian vasta saatuaa siitä ilmeisen runsaasti palautetta.
Itse asiassa parasta mitä tekijänoikeuslaille voisi nyt tapahtua, on se, että hallitus vetäisi esityksensä pois ja valmistelisi sen uudelleen. Muuten on vaarana, että siihen tehdään lisää lähinnä kosmeettisia muutoksia ja eduskunta antaa lausuman laista, joka ei kuitenkaan välittömästi johda mihinkään.
Toivottavasti suuri valiokunta pystyy oikeitakin muutoksia tekemään. Samalla on kuitenkin aiheellista viestittää hallitukseen päin, että laki olisi syytä vetää takaisin ja palata korjatun esityksen kanssa asiaan vähän myöhemmin.
Nyt olisikin aiheellista laittaa kiivaasti viestejä hallitusryhmien vetäjille (ja ministereille muutenkin) sekä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien vetäjille, jotta nämä ottaisivat ja vetäisivät esityksen pois eduskunnasta. Pieni mahdollisuus tähän voisi olla olemassa, kun kerran eduskunta asiaa vielä harkitsee. Eikä hallitus välttämättä halua, että oppositio pääsee (ainakaan liikaa) lakia sorkkimaan. Toki edustajia, varsinkin suuren valiokunnan jäseniä, kannattaa myös pommittaa.
tiistaina, syyskuuta 13, 2005
Ministerikierrätyksestä tapa ?
SDP: n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta kommentoi ministerikierrätystä todeten, että tästä voisi tulla jatkossa tapakin.
Toveri puoluesihteeri, toivottavasti ei tule. Kierrätyksellä tässä nykyisessä tilanteessa oli tietyt perustelunsa, nekin osan epäselvät ja näkökulmasta riippuen myös epätoivottavat. Nyt kyseessä on tietoinen riskinotto kohti seuraavia vaaleja, pyritään hakemaan lisää kannatusta sopivilla alueilla ja kohderyhmissä, jotta voidaan olla hallituksessa jatkossakin.
Pysyvänä tapana ministerikierrätys ei nyt vaan toimi. Ministerin pitää pystyä johtamaa ministeriötään ja politiikan lohkoaan mahdollisimman suvereenisti. Mitä vähemmän hän on niin sanotusti "asioiden päällä", sitä enemmän valtaa on valmistelevilla virkamiehillä ja avustajilla. Tämä ei ole poliittisen järjestelmän toimivuuden kannalta mitenkään toivottavaa. Mitä enemmän ministereitä vaihdellaan, sitä vähemmän heillä on mahdollisuus olla todella perillä ministeriönsä asioista ja sitä enemmän he ovat pelkkiä puhuvia päitä.
Jatkossa onkin edelleen syytä pyrkiä siihen, että ministerivastuuta kantavat pystyvimmät ja osaavimmat. Ministeriys ei saa olla poliittinen palkinto tai äänientavoitteluun tähtäävä puolueen sijoitus.
Toveri puoluesihteeri, toivottavasti ei tule. Kierrätyksellä tässä nykyisessä tilanteessa oli tietyt perustelunsa, nekin osan epäselvät ja näkökulmasta riippuen myös epätoivottavat. Nyt kyseessä on tietoinen riskinotto kohti seuraavia vaaleja, pyritään hakemaan lisää kannatusta sopivilla alueilla ja kohderyhmissä, jotta voidaan olla hallituksessa jatkossakin.
Pysyvänä tapana ministerikierrätys ei nyt vaan toimi. Ministerin pitää pystyä johtamaa ministeriötään ja politiikan lohkoaan mahdollisimman suvereenisti. Mitä vähemmän hän on niin sanotusti "asioiden päällä", sitä enemmän valtaa on valmistelevilla virkamiehillä ja avustajilla. Tämä ei ole poliittisen järjestelmän toimivuuden kannalta mitenkään toivottavaa. Mitä enemmän ministereitä vaihdellaan, sitä vähemmän heillä on mahdollisuus olla todella perillä ministeriönsä asioista ja sitä enemmän he ovat pelkkiä puhuvia päitä.
Jatkossa onkin edelleen syytä pyrkiä siihen, että ministerivastuuta kantavat pystyvimmät ja osaavimmat. Ministeriys ei saa olla poliittinen palkinto tai äänientavoitteluun tähtäävä puolueen sijoitus.
maanantaina, syyskuuta 12, 2005
Varastettujen paperien taakka (4)
Ja kaiken piti olla ohi. Olen aiemmin merkinnyt ylös lompakkovarkaudestani ja sitä seuranneista tapahtumista sekä luullusta lopusta.
No nyt kuitenkin posti toi kirjeen perintätoimisto Instrum Justitialta. Dna Finland karhuaa minulta neljän kuukauden puhelinlaskusaatavia. Kyseisen puljun asiakas en ole koskaan ollut, joten kyse on taas varastetuilla papereilla avatusta liittymästä.
Dna ei sitten ole osannut tarkistaa, että kaveri on ilmoittanut väärän osoitteen. Kyvytöntä toimintaa heiltä.
Pitänee soittaa poliisille ja hoitaa tämä nyt pois alta ennen kuin perintätoimisto innostuu tiivistämään karhuamistaan. Pöh, turhauttaa.
No nyt kuitenkin posti toi kirjeen perintätoimisto Instrum Justitialta. Dna Finland karhuaa minulta neljän kuukauden puhelinlaskusaatavia. Kyseisen puljun asiakas en ole koskaan ollut, joten kyse on taas varastetuilla papereilla avatusta liittymästä.
Dna ei sitten ole osannut tarkistaa, että kaveri on ilmoittanut väärän osoitteen. Kyvytöntä toimintaa heiltä.
Pitänee soittaa poliisille ja hoitaa tämä nyt pois alta ennen kuin perintätoimisto innostuu tiivistämään karhuamistaan. Pöh, turhauttaa.
perjantaina, syyskuuta 09, 2005
Ministerikierrätys
SDP siis eilen päätti kierrättää ministereitään aika rajustikin. Osa vaihdoksista varmasti herättää kysymyksiä suuntaan jos toiseenkin. Vastauksia jo kaipaillaankin.
Eero Heinäluoman nousu hallitukseen ja nimenomaan valtiovarainministeriksi on yllätyksetön. Puolueen puheenjohtajan oli pakko mennä hallitukseen ja käytännössä pakko ottaa kovin puolueella oleva ministerin salkku. Näin hallitusryhmään ei jää hänen yläpuolelleen arvoasteikossa olevaa ministeriä ja hänet on luonteva nimittää hallitusryhmän veturiksi ja samalla "kolmen koplan" neuvotteluihin. Muulla ministeriratkaisulla Heinäluoman kohdalla olisi ollut pelättävissä myös "Itälä-ilmiö", eli että puheenjohtaja hallituksessa jää jonkun toisen ministerin varjoon.
Antti Kalliomäen siirto opetusministeriksi oli tavallaan yllätyksellinen. Etukäteen oli selvää, että Kalliomäki jää joko ministeriksi tai siirtyy esimerkiksi eduskuntaryhmän johtoon. Siitä on luultavasti sovittu jo silloin, kun puolueen puheenjohtajakamppailun alkumetreillä Kalliomäki ilmoitti ettei lähde kisaan ja kannatti voimakkaasti Heinäluomaa.
Kalliomäellä on vanhasta muistista kokemusta koulutuspolitiikastakin ja opettajan tausta. Ratkaisulla on varmasti haettu myös ministerin painotuksen siirtämistä ammattillisen ja perusopetuksen puolelle. Nykyinen opetusmininisteri on/on joutunut tekemään kaikkein eniten korkeakoulupolitiikkaa ja nyt yritetään varmasti hakea vielä enemmän ratkaisuja muuallakin. Haatainenkin tosin piti paljon esillä mm. koulupudokkaiden asioita, mutta oli korkeakoulu(yliopisto) painottunut ministeri.
Tuula Haataisen siirtyminen sosiaali- ja terveysministeriksi on looginen. Ennen ministeripostiaan Haatainen on ollut nimenomaan kiinnostunut ja perehtynyt tämän alan kysymyksiin. Nyt vaihdettiin hyvä substanssiministeri toiseen. Ratkaisussa on varmasti myös halua painottaa pääkaupunkiseudun erityisongelmien ratkaisua tällä saralla, Haatainen kun on helsinkiläinen.
Leena Luhtanen goes oikeusministeri. Tämä on ehkä kaikkein eniten keskusteluttanut siirto. Luhtasen oleellisin substanssiosaaminen on ennen ministeriyttä ollut koulutuspolitiikan kysymyksissä. Luhtasella on kuitenkin pitkä poliittinen kokemus sekä pitkä kokemus virkamiehenä. Häntä eivät virkamiehet pääse pyörittämään, vaikka juristin papereita ei olekaan. Luhtanen on lisäksi pikkutarkka paperien kanssa ja painaa asioiden perässä loppuun asti (tästä on omakohtaista kokemusta, kun aikanaan toimin erään työryhmän, jota Luhtanen veti, sihteerinä). Oikeusministerillä on lisäksi erittäin hyvin asioihin perehtynyt erityisavustaja, joka on juristi.
Susanna Huovisen nousu liikenne- ja viestintäministeriksi on myönteinen yllätys. Huovinen on ollut eduskunnan demariryhmän nuorten naisten joukosta ehkä eniten 'ministeriputkessa', esiintynyt vastuullisena asioidenhoitajana ja lisäksi perehtenyt ministeriön toimialaan, etenkin viestintäpuoleen. Toinen kovassa kurssissa oleva nuorempi nainen eli Pia Viitanen, valittiin juuri kesällä puolueen varapuheenjohtajaksi, joten Huovinen oli ehkä siksi looginen ratkaisu. Lisäksi keskisuomalaisen ministerin nimittämisellä haetaan varmasti vauhtia sen alueen seuraaviin vaaleihin.
Johannes Koskisen ja Sinikka Mönkäreen poistuminen hallituksesta ei loppujen lopuksi ole kauhean yllättävää. Ratkaisu on Heinäluoman näköinen, eli haetaan uutta voimaa hallitukseen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että pisimpään istuneet ministerit syrjään ja uusia kasvoja tilalle. Tällä pyritään hakemaan demareiden kasvogalleriaan vaihtuvuutta ja sitä kautta potkua, sekä valtakunnallisesti että täsmäkohdennettuna alueellisesti, myös seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Eero Heinäluoman nousu hallitukseen ja nimenomaan valtiovarainministeriksi on yllätyksetön. Puolueen puheenjohtajan oli pakko mennä hallitukseen ja käytännössä pakko ottaa kovin puolueella oleva ministerin salkku. Näin hallitusryhmään ei jää hänen yläpuolelleen arvoasteikossa olevaa ministeriä ja hänet on luonteva nimittää hallitusryhmän veturiksi ja samalla "kolmen koplan" neuvotteluihin. Muulla ministeriratkaisulla Heinäluoman kohdalla olisi ollut pelättävissä myös "Itälä-ilmiö", eli että puheenjohtaja hallituksessa jää jonkun toisen ministerin varjoon.
Antti Kalliomäen siirto opetusministeriksi oli tavallaan yllätyksellinen. Etukäteen oli selvää, että Kalliomäki jää joko ministeriksi tai siirtyy esimerkiksi eduskuntaryhmän johtoon. Siitä on luultavasti sovittu jo silloin, kun puolueen puheenjohtajakamppailun alkumetreillä Kalliomäki ilmoitti ettei lähde kisaan ja kannatti voimakkaasti Heinäluomaa.
Kalliomäellä on vanhasta muistista kokemusta koulutuspolitiikastakin ja opettajan tausta. Ratkaisulla on varmasti haettu myös ministerin painotuksen siirtämistä ammattillisen ja perusopetuksen puolelle. Nykyinen opetusmininisteri on/on joutunut tekemään kaikkein eniten korkeakoulupolitiikkaa ja nyt yritetään varmasti hakea vielä enemmän ratkaisuja muuallakin. Haatainenkin tosin piti paljon esillä mm. koulupudokkaiden asioita, mutta oli korkeakoulu(yliopisto) painottunut ministeri.
Tuula Haataisen siirtyminen sosiaali- ja terveysministeriksi on looginen. Ennen ministeripostiaan Haatainen on ollut nimenomaan kiinnostunut ja perehtynyt tämän alan kysymyksiin. Nyt vaihdettiin hyvä substanssiministeri toiseen. Ratkaisussa on varmasti myös halua painottaa pääkaupunkiseudun erityisongelmien ratkaisua tällä saralla, Haatainen kun on helsinkiläinen.
Leena Luhtanen goes oikeusministeri. Tämä on ehkä kaikkein eniten keskusteluttanut siirto. Luhtasen oleellisin substanssiosaaminen on ennen ministeriyttä ollut koulutuspolitiikan kysymyksissä. Luhtasella on kuitenkin pitkä poliittinen kokemus sekä pitkä kokemus virkamiehenä. Häntä eivät virkamiehet pääse pyörittämään, vaikka juristin papereita ei olekaan. Luhtanen on lisäksi pikkutarkka paperien kanssa ja painaa asioiden perässä loppuun asti (tästä on omakohtaista kokemusta, kun aikanaan toimin erään työryhmän, jota Luhtanen veti, sihteerinä). Oikeusministerillä on lisäksi erittäin hyvin asioihin perehtynyt erityisavustaja, joka on juristi.
Susanna Huovisen nousu liikenne- ja viestintäministeriksi on myönteinen yllätys. Huovinen on ollut eduskunnan demariryhmän nuorten naisten joukosta ehkä eniten 'ministeriputkessa', esiintynyt vastuullisena asioidenhoitajana ja lisäksi perehtenyt ministeriön toimialaan, etenkin viestintäpuoleen. Toinen kovassa kurssissa oleva nuorempi nainen eli Pia Viitanen, valittiin juuri kesällä puolueen varapuheenjohtajaksi, joten Huovinen oli ehkä siksi looginen ratkaisu. Lisäksi keskisuomalaisen ministerin nimittämisellä haetaan varmasti vauhtia sen alueen seuraaviin vaaleihin.
Johannes Koskisen ja Sinikka Mönkäreen poistuminen hallituksesta ei loppujen lopuksi ole kauhean yllättävää. Ratkaisu on Heinäluoman näköinen, eli haetaan uutta voimaa hallitukseen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että pisimpään istuneet ministerit syrjään ja uusia kasvoja tilalle. Tällä pyritään hakemaan demareiden kasvogalleriaan vaihtuvuutta ja sitä kautta potkua, sekä valtakunnallisesti että täsmäkohdennettuna alueellisesti, myös seuraaviin eduskuntavaaleihin.
torstaina, syyskuuta 08, 2005
Kenkää Loimaan pomolle
Loimaan kassan johtaja sai sitten kenkää. Oletan että herra itse on aiemmin johtamansa työttömyyskassan jäsen. Toivottavasti, edes ihan pikkuriikkisen verran, on nyt käynyt mielessä, että olisi kannattanut laittaa työsopimusasiat kuntoon - ja olla liiton jäsen, saada oikeusavut laittomaan irtisanomiseen...
Uutena johtajana aloittava hotellipuolen työnantajaliitosta tuleva Veli-Matti Aittoniemi sanoo, että kassan linja muuttuu, sillä se lopettaa ideologisen toimintansa, eli kuten Aittoniemi toteaa:
"Kerroin henkilökunnallekin, että nyt kaikki, mikä viittaa poliittiseen tai johonkin kilpailijaan, loppuu. Yritän pitää kassan toiminnan täysin neutraalina palveluna. Nyt loppuvat myös turhat puheet. "
(tarkoittaakohan tämä nyt sitten rehellisempää markkinointia heiltä?)
Saa nähdä muuttaako tämä joitakin asetelmia loppuje lopuksi ihan oikeasti. Vähän veikkaan, että työnantajapuolelta tulevalla uudellakin johtajalla on edelleen intressiä jatkaa Loimaan toimintaa nimenomaan sen takia, että sillä pyritään vähentämään työntekijäpuolen neuvotteluvoimaa.
Uutena johtajana aloittava hotellipuolen työnantajaliitosta tuleva Veli-Matti Aittoniemi sanoo, että kassan linja muuttuu, sillä se lopettaa ideologisen toimintansa, eli kuten Aittoniemi toteaa:
"Kerroin henkilökunnallekin, että nyt kaikki, mikä viittaa poliittiseen tai johonkin kilpailijaan, loppuu. Yritän pitää kassan toiminnan täysin neutraalina palveluna. Nyt loppuvat myös turhat puheet. "
(tarkoittaakohan tämä nyt sitten rehellisempää markkinointia heiltä?)
Saa nähdä muuttaako tämä joitakin asetelmia loppuje lopuksi ihan oikeasti. Vähän veikkaan, että työnantajapuolelta tulevalla uudellakin johtajalla on edelleen intressiä jatkaa Loimaan toimintaa nimenomaan sen takia, että sillä pyritään vähentämään työntekijäpuolen neuvotteluvoimaa.
Burning the Flag?
Laki Suomen lipusta sanoo kahdennassessa pykälässään seuraavaa:
Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon.
Joka oikeudettomasti käyttää tasavallan presidentin lippua tai muuta valtiolippua taikka käyttää sellaista Suomen lippua, johon vastoin 6 §:n säännöksiä on sijoitettu lisäkuvioita, tahi Suomen lippuna pitää kaupan sellaista lippua, joka väreiltään tai mittasuhteiltaan selvästi poikkeaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesta lipusta, on tuomittava Suomen lipusta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon.
Yhdysvalloissa keskustellaan välillä oikein kovastikin lipun polttajista erilaisten mielenosoitusten yhteydessä.
Lain mukaan meilläkin lipun polttaminen on rangaistava teko, samoin kuin sen turmeleminen. Periaatteessa niille, jotka urheilukilpailuissa ottavat hikisiin käsiinsä lipun, maalaavat siihen kuvioita ja niin edelleen, pitäisi saada sakot.
En suoraan sanottuna ymmärrä lipun erikoisasemaa. Jos haluan ostaa Suomen lipun ja tuhota sen, niin mitä ihmettä teen väärin? Ostoksen jälkeenhän lippu varmaan on omaa omaisuuttani. Ymmärrän kyllä, että jos jostain syystä saisin päähäni mennä polttamaan vaikkapa valtioneuvoston linnan lipputangossa liehuvan lipun, niin siitä mätkähtäisi sakot omaisuuden turmelemisesta.
Nationalismi on lujassa lainsäädännön tasolla, myös meillä.
Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon.
Joka oikeudettomasti käyttää tasavallan presidentin lippua tai muuta valtiolippua taikka käyttää sellaista Suomen lippua, johon vastoin 6 §:n säännöksiä on sijoitettu lisäkuvioita, tahi Suomen lippuna pitää kaupan sellaista lippua, joka väreiltään tai mittasuhteiltaan selvästi poikkeaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesta lipusta, on tuomittava Suomen lipusta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon.
Yhdysvalloissa keskustellaan välillä oikein kovastikin lipun polttajista erilaisten mielenosoitusten yhteydessä.
Lain mukaan meilläkin lipun polttaminen on rangaistava teko, samoin kuin sen turmeleminen. Periaatteessa niille, jotka urheilukilpailuissa ottavat hikisiin käsiinsä lipun, maalaavat siihen kuvioita ja niin edelleen, pitäisi saada sakot.
En suoraan sanottuna ymmärrä lipun erikoisasemaa. Jos haluan ostaa Suomen lipun ja tuhota sen, niin mitä ihmettä teen väärin? Ostoksen jälkeenhän lippu varmaan on omaa omaisuuttani. Ymmärrän kyllä, että jos jostain syystä saisin päähäni mennä polttamaan vaikkapa valtioneuvoston linnan lipputangossa liehuvan lipun, niin siitä mätkähtäisi sakot omaisuuden turmelemisesta.
Nationalismi on lujassa lainsäädännön tasolla, myös meillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)