Yk:n uudistaminen jäi enemmän kuin kesken maailmanjärjestön 60-vuotisjuhlakokouksessa. Itse asiassa ei ole epäoikeudenmukaista sanoa, että uudistusasiakirjan suurin ansio on se, että se on olemassa. Ainakin myönnetään Yk järjestelmän uudistamisen tarve.
Tuskin kukaan sulkee enää silmiään siltä, että Yk on rampa ankka. Sen toimintakyky ja monin osin uskottovuuskin on, jos ei nyt kadonnut, niin ainakin syvässä kriisissä. Uudistamista tarvittaisiin nyt saatavia kosmeettisia asioita enemmän turvallisuusneuvoston rakenteesta ja asemasta alkaen.
Kuitenkin, meillä on vain Yk, kun ajatellaan todellista maailmanlaajuista demokraattista toimijaa. Vaikka se ontuu, niin eteenpäin mennään kuitenkin. Yk on tärkeä sellaisenakin kuin se nyt on.
Tosin usko yk-järjestelmään ja samalla ihmisiin on välillä koetuksella, kun ajattelee, että kaikki tunnustavat mitä pitäisi tehdä, mutta maailman johtajat eivät tarvittavaa pysty tekemään, koska (lähes) jokainen pelkää oman maansa edun kärsivän. Surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti