tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Pitääkö SDP:n oppia yllättämään?

Kohta täytyy ehkä oman henkisen vireyden kannalta pitää tauko oman puolueen asioiden kehittymisen seuraamisesta tai ainakin ennekaikkea niiden kommentoimisesta. Tosin kevääseen saakka on hallituksella sekä kivaa että tuskaisaa. Kivaa siksi, että pääoppositiopuoluetta johtaa poistuva puheenjohtaja, jolla on aina merkityksensä. Sekä siksi, että saavat tehdä aika paljon, ennenkuin pääsevät sdp:tä ympäröivän mediakuohunnan ohi. Jälkimmäinen saattaa myös aiheuttaa sitä tuskastumista.

Mutta se yllättäminen. SDP on muutamatkin viime vaalit pyrkinyt esiintymään ennen kaikkea jatkuvuuden ja turvallisuuden puolueena. Tätä on käytetty myös sitä vastaan syyttämällä pysähtuneisyydestä ja menneisyyden puolustamisesta. Pitäisikö demareiden siis oppia yllättämään? Ei enää varma valinta, vaan tuore ja uudistava valinta?

Monen vastauksen voisin arvata. Mutta jos tätä peilaa tähän puheenjohtajakysymykseen, niin ainakin omat ajatelmani ovat ainakin itsestäni mieleenkiintoisia. Miktä valinnat ja ihmiset olisivat yllätyksellisiä - antaisivat sen kuvan, että sosialidemokraatit muuttavat kurssia ja asettuvat yllättävälle (samalla tietysti hyvälle!) linjalle.

Toverit Tuomioja, Filatov, Koskinen, Kiljunen ja Skinnari saisivat pelistä kenkää ja lopuille kenttä olisi avoin.

Tosin kaikilla tuossa mainituilla on mahdollisuus tulevien viikkojen ja kuukausien aikana osoittaa mielipiteillään ja toivottavasti runsailla näkemyksillään se, että he osaavat olla myös yllättäviä ja niin kutsutusti raikkaita. Mutta tämä vain siinä tapauksessa, että me haluamme oppia yllättämään.

Ei kommentteja: