tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Mikä suunta, mikä linja?

SDP:n puheenjohtajavaaliin on ainakin toverillisessa blogossfäärissä viitattu linjavaalina, jossa ratkaistaan jokin suunta/linja/vastaava, jonka mukaan edetään.

En ole ihan varma siitä, mikä se Linja on josta nyt puhutaan. Pidän suurta osaa puheesta linjavaalista valintaan liittyvänä kampanjaretoriikkana. Valittaisiin kuka tahansa nyt ehdolle asettuneista ehdokkaista, niin puolueen suuri poliittinen linja tuskin kovin paljoa muuttuisi, siksi samaa mieltä keskeisistä linjakysymyksistä he oman käsitykseni mukaan ovat.

Se missä erot ovat suurimmat ovat henkilökohtaiseen tapaan tehdä politiikkaa - ja toki myös poliittisetkin vivahteet ja painotukset eroavat.

Ajatellaanpa vaikka: monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö - kaikki ehdokkaat kannattavat, sosiaalisten oikeuksien sijoittaminen yli taloudellisten - kaikki varmaankin kannattavat, markkinatalouden arvottaminen välineenä eikä arvona - kaikki ovat yhtä mieltä. Ja niin edelleen. Saataisiinko näistä suuria linjaeroja aikaiseksi?

Käytännölliset kysymykset natosta ydinvoimaan ovat eri juttu. Mutta ne eivät olekaan linjakysymyksiä.

5 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

Eiköhän puheenjohtajakysymyksessä ratkaista ensi sijassa se, kuka katsotaan parhaaksi henkilöksi yhdessä päätettyjä poliittisia linjauksia edistämään. Minusta siinäkin on edustjille aivan riittävästi päänvaivaa miettiä kenellä on parhaat edellytykset Sdp-nimistä laivaa tuleviin koitoksiin johtaa. Eivätköhän nuo ehdokkaat sosialidemokraatteja ole kaikki tyyni.

Maahanmuutto Afrikasta ja islamistisista maista kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Arto J. Virtanen kirjoitti...

Tottakai ehdokkaat ovat sosialidemokraatteja, mutta kyllä sitten saadaan heittää historian romukoppaan monet puheet ja kirjoitukset, ellei poliittisen puolueen sisällä ole linjaakin koskevia erilaisia mielipiteitä. Siis esimerkiksi Lipponen ja Tuomioja eivät edustaneet erilaista linjaa?

Minusta kyse on sekä henkilö- että linjavaalista, nyt ja aina pj-valinnassa. Itselleni tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten ehdokkaat korostavat ja käsittelevät taloudellisen kasvun merkitystä, markkinamekanismin hyödyntämistä, julkisen sektorin kehittämistä, yhteistyön harjoittamista elinkeinoelämän kanssa, veroja jne.

Kyseessä ei ole hymykilpailu, retoriikkakisa tai valloittavin persoona -kisa, vaan linjanvetäjän, johtajan valinta. Tiedän, että ehdokkaissa on eroja. Onneksi.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Eipäs nyt aleta kehittämään kiistaa asioista joista ei edes olla eri mieltä.

Puoluekokouksessa valitaan linjanvetäjä ja johtaja, jonka on myös hyvä olla valloittava persoona ja hyvä retoriikan käyttäjä. Ja kyllä minusta puolueen puheenjohtajan täytyy myös osata hymyillä ;-)

Petteri Oksa kirjoitti...

Aloitin tämän koska ajattelin ensin, että onhan tässä linjasta kysymys. Keksin otsikoita ehdokkaille mistä he voisivat olla erimieltä - ja sitten minut valtasi substantuaalinen tyhjyys.

Arto, talouskasvu? Kuka ehdokkaista ei kannata sitä; tai pidä sitä välttämättömänä. Markkinatalouden taitavat kaikki myös hyväksyä, julkisen sektorin kehittäminen? Onko se linja-asia. Ei ole, ellei tuolla kehittämisellä tarkoiteta julkisen hyvinvointijärjestelmän vaihtamista yksityiseen - jota sydämestäni toivon ettei yksikään ehdokas kannata...
En löydä niitä linjakysymyksiä näistä. Jos eroja näissä on ja ne ovat tiedossa, niin herranjumala, aletaan sitten kommunikoida niistä!

Ja Lipponen ja Tuomioja: tyyli ja korostukset erilaisia - ei niinkään linja. Lipponen kannatti ydinvoimaa - Tuomioja ei. Lipponen syleili integraatiota - Tuomioja oli skeptinen. Lipponen enemmän tai vähemmän kannatttaa natojäsenyyttä - Tuomioja ei. Nuo lienevät totta, mutta en minä niistä linjakysymyksiä saa aikaan.