Ruotsin tiukkoja vaaleja sävyttää nyt myös urkintaskandaali. Kansanpuolueen toimijat ovat saaneet pääsyn demarien sisäiseen verkkoon ja saaneet siten käyttöönsä myös sisäiset vaalisuunnitelmat ja jopa pääsyn muutamien kansanedustajien sähköposteihin.
Kukaan ei liene yllättänyt siitä, että puolueet tekevät kaikkensa hankkiakseen informaatiota toisistaan, kaikkea informaatiota. Sähköpostien lukeminen on asia sinällään, mutta tämä vaalisuunnitelmapuoli on mielenkiintoisempi. Toisten tarkkojen vaalityösuunnitelmien saaminen käsii on lottovoitto, jota tuskin kukaan jättäisi kuittaamatta. Eri asia on sitten miten se tehdään ja mihin tietoa käytetään. Ja tuskinpa Kansapuolue on jättänyt välittämättä tietoja oman blokkinsa muille puolueille, epäilen vahvasti. Nämä tuskin vain jäävät kiinni.
Mutta jos on niin kuin nyt näyttää, eli että käyttäjätunnukset on luovutettu heidän käyttöönsä, varsinaista rikosta tuskin on tapahtunut. Tai saattaa ollakin, juristeria ei ole vahva lajini. Kysymys on tietysti etiikasta. Poliittisilla toimijoilla pitäisi tietysti olla niin korkea moraali, että toisten tietoverkkoon ei mennä materiaalia hakemaan, vaikka tilaisuus on.
Mutta: Kuka tai mikä puolue tai sen toimija jättäisi tilaisuuden käyttämättä, jos sellainen tulisi. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika raadollisia ja varsinkin kun kilpailu on kovaa. Jos nyt vaikka eduskunnassa vieraillessani, joku olisi unohtanut maalaisliiton vaalisuunnitelmat saatavilleni, jättäisinkö ne ottamatta? Houkutus olisi ainakin kova...
Ikävä kyllä, oli asia sitten miten tahansa, tämä urkintaskandaali saattaa viedä päähuomion Ruotsin vaaleissa. Parempi olisi jos homma olisi voitu viedä edes jotenkin asiaperusteisesti loppuun - niin sen aina vaaleissa pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti