Brittiläisen, ah niin ihanan kieron ja vastakkainasetteluun perustuvan, politiikan ykkösuutinen pitkästä aikaa ja pitkäksi aikaa, on tietysti Tony Blairin ero tai sen ajankohta. Muusta siihen liittyvästä hutusta en ainakaan tässä yhteydessä ylösmerkitse, mutta pieni mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy tähän ilmoitukseen ja sen syntyyn.
Nyt tapahtunutta ilmoitusta erosta vuoden sisällä edelsi tunnettu avoin kapina apulaisministerien eroineen. Selvästi tuskastunut Blair kommentoi, että olisi halunnut tehdä tämän (eronsa) omalla tavallaan.
Joku voisi ajatella, että kaveri on vetänyt kärryjä sen verran pitkään, että kai hänellä on siihen oikeus. Mutta kun ei ole, eikä olisi ollut. Ihminen on toiminut maansa ja puolueensa johdossa liian pitkään, jos hän alkaa ajatella, että ratkaisevat päätökset kuuluvat vain ja yksin hänelle. Ratkaisujen pitäisi tapahtua yhteistyössä oman puolueen ja maan etua ajatellen. Ei siten kuin ne nyt itse haluaisi tehdä.
Jos ja kun tällainen perustavaa laatua oleva neuvotteluyhteys omien kanssa on menetetty, ei yhtää tarvitse ihmetellä sitä mylläkkää, joka ilmoituksen ympärillä on vellonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti