Toissanumero Suomen Kuvalehteä tai tarkemmin sanottuna sen Jälkiruokanen palsta kommentoi, että media päästää Suomessa poliitikot luvattoman helpolla. Pysähdys. Liian helpolla?
Poliitikothan päinvastoin valittavat syynin olevan liiankin tarkka ja kaikken asioiden tulevan käsiteltyä vähän liiankin kanssa. Mutta mutta, sittenkin. Poliitikoistahan ruoditaan pohjamutia myöten yksityisasiat ja henkilökohtaisuudet, varsinkin jos poliitikko on tehnyt jossain vaiheessa sen ratkaisun, että asioitaan julkisuudessa ruotii. Ja se ratkaisu on monen helppo tehdä, se takaa palstatilaa, mitä asiat eivät takaa.
Asioita ei suomalainen media jahtaa. Niistä poliitikot ja politiikka pääsevät liian helpolla. Otetaan esimerkiksi tämä surullinen paras-hanke. Sen etenemisestä, tai etenemisen puutteesta raportoitiin kyllä, mutta tuloksista ei hiillostettu ketään - eikä hiillosteta. Yksikään media ei ainakaan kovin suureen ääneen ihmetellyt, sitä miten tällaiseen hankkeeseen lähdetään, kun hallituksella ei ole yhteisymmärrystä edes siitä, mitkä ovat uudistuksen tarpeet ja keskeiset tavoitteet.
Menemällä ohi puolueiden liturgiasta ja etsimällä tahoja, jotka tietävät, olisi voitu päästä tilanteeseen, jossa todelliset ongelmat ja asetelmat olisivat tulleet kuvatuiksi - esimerkiksi asiaan liittyvän valtapolitiikan osalta. Näin ei tapahtunut.
Median edustajat tietysti sanovat, että he kirjoittavat siitä, mistä kansa haluaa lukea. Se on surullista, jos viihteen ja viihtymisen nälkä (alkaa) ohjata kaikkea myös journalistista uutisointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti