Kaikki, jotka ovat tänään yrittäneet katsoa ylen:n kanavia tai kuunneella sen taajuuksia, ovat viimeistään nyt tietoisia Yle:n saneeraustoimista. Nyt henkilökunta ulosmarssii ilmoitettujen yt-neuvottelujen vuoksi.
Sinänsä Yle:n irtisanomiset ovat historiallisia. Aikaisemmin oli yhtä todennäköistä, että lehmät lensivät kuin että yleisradiosta tulisi kenkää. Onko tämä hyvää omistaja- ja henkilöstöpolitiikkaa julkiselta vallalta, se onkin kokonaan toinen juttu. On nimittäin enemmän kuin aste-ero siinä tulevatko irtisanomiset puljun yleisistä taloudellisista syistä, vai oman kyvyttömyyden tai yrittämättömyyden johdosta.
Irtisanomiset eivät koskaan ole välttämättömiä ellei olla jo konkurssitilassa. Varsinkaan instituutiossa, jonka ensijainen tarkoitus ei ole takoa voittoa. Vaihtoehtoja irtisanomisille varmasti on, mutta tuntematta Yleä sen tarkemmin en osaa sanoa olisivatko ne kuinka kipeitä. Paljonkohan säästettäisiin lopettamalla ruotsinkielinen ohjelmatoiminta?
4 kommenttia:
No on siinä demareilla varsinainen talousnero :D Siinä olisikin kun yhtiö on jo konkurssissa ja sitten vasta aletaan miettiä toimia. Ei sitten enää mitään toimia voi tehdä kun peli on jo menetetty! Voi hyvänen aika sentään...
No heitä nyt vaikka voltti huviksesi, kun kerran sisälukutaito ei viihteen hankkimiseen riitä.
Kirjoitin, että aina on vaihtoehtoja irtisanomiselle. On eri asia ovatko ne hyviä vai huonoja. Irtisanomiset ovat absoluuttinen pakko vasta siellä konkurssikypsässä tilassa.
Miksi jäädä odottamaan "absoluuttista pakkoa"?
Ei välttämättä tarvitsekaan, kysymys on siitä, mitkä ovat vaihtoehdot ja millaisiksi ne arvioidaan.
Pääpointti on siinä, että minusta tällainen "ei ole vaihtoehtoja" politiikka on aina falskia. Ylellä on muitakin vaihtoehtoja kuin lupamaksun korotus tai irtisanominen.
Lähetä kommentti