Ahon, ilmeisesti vanhan Keskustan vaalimainoksen innoittamana, johnwaynemäisesti ammuttu lonkkalaukaus epäterveellisien elämäntapojen vaikutuksesta terveydenhuollon hintaan on nostattanut keskustelua. Katsokaapa vaikka Soopa, Haltian Vaaliyö, ja Lipsanen&Ruso.
Keskustelu on mennyt sen periaatteelliseen puoleen eli kysymykseen yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista yhteiskunnassa. Selvennän omaa näkökulmaani tähän.
Oikeudet ja velvollisuudet ovat luonnollinen yhteiskunnallinen vastinpari. Mutta missään olosuhteissa ne eivät ole eivätkä ne saa olla ainoa vastinpari. On virhepäätelmä alistua keskustelemaan näiden kahden vuorovaikutussuhteesta ottamalla kokonaisuutta mukaan.
Oikeudet ja velvollisuudet kuvaavat niitä asioita, joita yksilö joko nauttii yhteiskunnassa tai joita hän joutuu suorittamaan. Ne kuvaavat yhteiskunnan vaikutuksia henkilökohtaisella, yksittäisen kansalaisen tasolla. Lienee väistämätön tosiasia, että suurin osa oikeuksista ja velvollisuuksista on tilanne- ja vaihesidonnaisia, ne astuvat voimaan kun tietyt ehdot tietyssä tilanteessa täyttyvät. Esimerkiksi kun yksilöllä on oikeus opiskella, hänelle astuu voimaan velvollisuus suorittaa opintoja järjestelmän vaatimalla tavalla.
Ensinnäkin: oikeuksien ja velvollisuuksien vastinpari ja vuorovaikutussuhde on mieletön ilman sen rinnalla olevaan vapauden ja tasa-arvon paria. Vapaus ja tasa-arvo eivät ehkä ole yhtä ilmeinen pari kuin ensin mainittu, mutta yhtä elimellisesti toisiinsa liittynyt. Täydellisen vapauden vallitessa ei ole tasa-arvoa ja taas täydellisen tasa-arvon vallitessa ei ole vapauksia. Sama leikkuriperiaate pätee myös oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Nämä kaksi vastinparia muodostavat kaksi toisensa leikkaavaa akselia.
Parit eivät siis myöskään ole toisistaan sillä tavalla erilliset, että niiden esittäminen ilman toisiaan olisi mahdollista. Tasa-painon pitää vallita molempien akselien välillä yhtä aikaa, ei toisella akselilla ilman toista. Oikeuksien ylikorostaminen aiheuttaa kallistuman kohti tasa-arvon päätä ja vastaavasti vapauden korostuminen aiheuttaa kallistuman kohti oikeuksia. Jos se ei siis sanomattakin ole selvää, niin minä asemoin itseni akselien leikkauspisteeseen.
Minusta ei siis voida keskustella pelkästään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ottamatta huomioon hänen vapauttaan ja tasa-arvoisuuttaan. Ahon ehdotus liikkuu vain tuolla oikeus-velvollisuus akselilla ja onnistuu loukkaamaan sekä tasa-arvoisuutta että vapautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti