keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Nimipeliä

Jatkoa tuohon edelliseen merkintään. Ison-H:n haastaja voi käytänössä tulla vain eduskuntaryhmän sisältä, mikä rajaa vaihtoehtoja. Painotukset ketkä ovat mahdollisia tulla valituiksi ja tarpeeksi hyviä hoitaaksen homman ovatkin vähän toinen juttu.

Puheenjohtajaehdokas tarvitsee järjestöllistä, poliittista ja persoonakohtaista uskottavuutta saadakseen kannuksensa. Reaalimailmassa hän tarvitsee myös toimivat yhteydet ainakin osaan suurimpien piirijärjestöjen johtohenkilöistä. Tämä johtuu siitä, että puolueen puoluekokous on hyvin rajattu. 350:een kokousedustajaan ei jäsenvaaleilla (sopu/äänestys) kovin montaa radikaalin muutoslinjan kannattajaa valikoidu.

Allaolevat ovat hyvinkin subjektiivisia arvioita, karkeita eivätkä kovin tyhjentäviä - tehdään lista. Tunnen kaikki ehdokkaat, enkä osaa kovin ulkopuolisesti heitä arvioida. Enkä edes yritä.

Nimipeliä, SDP:n puheenjohtaja 2008->

Eero "Leader of the Pack" Heinäluoma
Varmasti mukana kisassa. Voisi vetäytyä ainoastaan siinä tilanteessa, että järjestöllinen paine kasvaisi niin isoksi, että tappio olisi varma - äärimmäisen epätodennäköistä siis. Eero on johtajana juuri lauman johtaja, eli muut alfaksi alfan paikalle haluavat saavat tapella paikastaan kaikin keinoin.
Asema puoluekokouksessa kiinni hyvin pitkälle siitä, miten kannatusluvut kehittyvät syksyn ja ensi kevään aikana. Oppositiojohtajana ei tehnyt vielä mitään, eli agressiivinen toiminta samana aikana saattaa hyvinkin putsata kaikki mahdolliset haastajaehdokkaat pois pelistä.

Tarja Filatov
Omaa naisista parhaat mahdollisuudet kokemuksen ja järjestöllisen statuksen kautta lähteä puheenjohtajapeliin. Pitkä toiminta vaikeassa työministerin pestissä on vahva plussa. Filatoviin kohdistuu kuitenkin ainakin jonkinasteisia järjestöllisiä skismoja. Omaa vahvan kritiikin harjoitettua politiikkalinjaa kohden (vaikka on sitä ollut tekemässä), mutta ei sano sitä kovin usein eikä kovin suureen ääneen. Hermot ja osaaminen riittävät, mutta karisma voi olla kyseenalainen juttu. Todennäköinen kompromissiehdokas, jos naiset ryhmittyisivät jonkun taakse.

Tuula Haatainen
Ei koskaan lunastanut hallituksessa häneen kohdistuneita odotuksia ministerinä. Tehokas, mutta äkkiväärä. Liiankin agressiivnen tietyissä asioissa, mikä karkottaa osaa mahdollisista tukijoista. Ei nauti omassa piirissään kovin yksimielistä luottamusta. Kunnianhimoinen, lähtee ehdolle, jos peli on auki - mutta ei avaa peliä.

Susanna Huovinen
Ei ministeriksi noustuaan saanut konetta käyntiin kunnolla. Puurtaja ja tekijä, mutta nousu ykköskaartiin antaa vielä odottaa itseään. Epäilen vahvasti halukkuutta haastaa Heinäluoma, samoin kuin halukkuutta (vielä) lähteä tavoittelemaan puolueen puheenjohtajan pestiä.

Johannes Koskinen
Aikanaan jo lähes varmana puolueen perintöprinssinä pidetty tekijä. On pidetty ja pienessä piirissä karismaattinenkin poliitikko. Ei kuitenkaan ole onnistunut sytyttämään kunnolla suurempien joukkojen edessä tai mediassa. Tai liekit ovat jo hiipumaan päin. Oikealla tavalla tuettuna ja rakennettuna kuitenkin mahdollinen haastaja. Tosin jos lähdetään hakemaan uudistumista, voi olla että Johanneksen pitkä mukanaolo erilaisissa spekulaatiossa on miinusta.

Mia-Petra Kumpula-Natri
Eu- ja kv- asioiden tuntija. Niissä substanssipolitiikko. On liukunut näkymättömämmäksi olleessaan eduskunnassa. Aiemmin vahvempi järjestötunnettavuus, mutta se lienee elvytettävissä, jos tilanne tulee. En kuitenkaan pidä varsinaisesti johtajatyyppinä. Oikeiden henkilöiden kysyessä voisi olla ehdolla.

Heli Paasio
Seuraavan Paasion aika ei taida olla nyt - tai siis ainakaa vielä. Kova kriitikko monessa asiassa, mutta ei omaa sellaista pohjaa, jolta haastamista lähteä tekemään. Lähtee tuskin kovin epävarmaan peliin mukaan, eli en odota että asettuu ehdolle.

Erkki "aina hopealla" Tuomioja
Toisiko vielä yksi ehdokkuus palkinnon? En oikein jaksa uskoa, että Eki lähtisi enää kisaan mukaan. Poissuljettua se missään tapauksessa ei kuitenkaan ole. Ekin luokse varmasti alkaa tulla ehdolle pyytäjiä, kun puoluekokous alkaa lähestymään. Vierastetaan kuitenkin erilaisista syistä Eeron vahvoissa tukijajoukoissa, eikä välttämättä edes kunnon kapinatilanteessa pystyisi puoluekokouksessa voittamaan äänestystä. Ja jos uudistamista haetaan, niin Ekilläkin alkaa olla ikää. Monesta hyvästä syystä kuitenkin suuren osan väkeä kestosuosikki.

Jutta Urpilainen
Enemmän johtajamateriaalia kuin tuo toinen pohjalainen naismahdollisuus. Valitettavasti sellaiset muutoksen tuulet kuitenkaan meillä vielä puhaltavat, että ikää pidettäisiin riittävänä puheenjohtajalle. Voisi kuitenkin veikkailla tietyissä tilanteissa mahdolliseksi mustaksi hepaksi - ehkä. Kyvykäs.

Pia Viitanen
Varapuheenjohtajasta puheenjohtaksi? Haluaisi todennäköisesti, mutta omaa liikaa vastustusta tietyissä piireissä (sekä maantieteellisissä että poliittisissa). Kuuluu Eeron kriitikoihin, mutta ei omaa sellaista järjestöllistä mainetta, että pystyisi nousemaan vakavasti otettavaksi haastajaksi. Marginalisoi itse itsensä tietyillä teemoilla ja esiintymisillä aina välillä. Kohtuullisen pitkä linja takana kuitenkin ja tähän suuntaan kisatilanteessa katsellaan myös melko varmasti.

Tuosta joukosta puheenjohtajan käytännössä pitäisi nousta. Vastakkaisia mielipiteitä saa toki esittää. Eeron todellinen haastaminen edellyttäisi sitä, että ainakin osa joukoista alkaisi hyvin pian kerääntyä jonkun ehdokkaan taakse.

4 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

Muutama kommentti ja eriäväkin näkemys.

Eerosta. Hmm, Eerohan on taktikko ja peluri, mikä maine valitettavasti näkyy myös hänen huonossa kansansuosiossaan. Niinpä hän _ei_ lähde ehdolle puheenjohtajakisaan jos siinä on mahdollisuus hävitä. Ei myöskään varmasti katsele mielellään äänestystulosta jossa merkittävä osa - ehkä yli kolmannes - puoluekokouedustajista olisi valmis vaihtamaan hänet.
Taktikkona hänelle pitäisi olla selvää, että jättää homman vapaaehtoisesti elleivät puolueen kannatusluvut lähde tämän vuoden aikana nousuun - ellei hänellä sitten ole sokea piste itsensä kohdalla.

Tuula Haataisesta. En oikein ymmärrä näkemyksiä äkkivääryydestä ja aggressiivisuudesta. Minusta hänen ongelmansa on pikemminkin tieynlainen värittömyys. Puhujana vähän kankea, mikä on poliitiiselle johtajalla suuri miinus.

Susanna Huovisesta. Minä näin hänen ministerikautensa Petteriä positiivisemmin. Lausunnoissaan selkeä, kansantajuinen ja antoi itsestään määrätietoisen kuvan. Puhujana vähintään yhtä hyvä kuin Filatov, mutta menee vielä Tarjasta ohi siinä että osaa puhua lyhyemmin. Filatovilla kuitenkin enemmän kokemusta ja substanssiosaamista.

Mitähän vielä? Minusta Kumpulan Mippeä on kompetenssiinsa nähden pidetty liian näkymättömissä SDP:ssä. Puheenjohtajaksi on minunkaan vaikea häntä mieltää mutta osaksi uutta tiimiä kyllä. Eurooppapolitiikkaan profioituva varapuheenjohtaja puolueelle? Ja toiseksi varapuheenjohtajaksi joku ay-taustainen mies.

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän ettet halua luetella koko eduskuntaryhmää, mutta yksi hyvä uusi johtopoppoossa voisi olla minna lintonen?

Petteri Oksa kirjoitti...

Luettelin nimiä jotka ovat mielestäni mahdollisia pj ehdokkaita edes jossakin mielessä. Siihen joukkoon Lintonen ei kuulu.

Vpj valintojen kohdalta lista onkin sitten paljon laajempi. Ensimmäisenä pitäisi lisätä Maria G.

Petri Mustakallio kirjoitti...

*Rientää vahvistamaan Petterin näkemyksen Lintosesta*