Blair teki (viimein) mitä odotettiin ja kertoi, koska on lähdön aika. Vaikka kaikki oleellinen on sanottu jo tuolla, niin muutama sivuhuomio kuitenkin.
Mitä oli se blairismi, joka teki kaverista tähden? Mikä oli se nk. III tie, jonka apostolina tyyppi tunnettiin? Onko meillä opittavaa? Onhan 42 edelleen elämän tarkoitus?
Blairismin/III tien kantavin uudistus oli retoriikka. Tapa puhua asioista uudistettiin säilyttäen samalla ainakin osa vanhasta sisällöstä. Ymmärrettiin se, että politiikka on retoriikka - asiat usein ovat sitä miltä ne näyttävät. Tätä emme vielä ymmärrä tarpeeksi. Se nyt ei vaan riitä, että meillä on sanottavaa - se myös pitää osata sanoa.
Toinen keskeinen asia oli talouspolitiikka. "Vanhan" vasemmistolaisuuden heittäminen romukoppaan ja markkinatalouden syleily. Oikein meni siinä kohdin, että markkinamekanismi oli jo aikaa voittanut taistelun suunnitelmataloutta vastaan. Mutta virhe oli ja on siinä, että jos vasemmistolla ei ole tarjottavaa mitään uskottavaa omaa talouspolitiikkaa "markkinat hoitavat" ajattelun lisäksi, vasemmistolla ei ole kohta mitään tarjottavaa. Pelkät arvot eivät riitä.
Eri asia sitten on se, mikä vaihtoehtomme on. Nythän usein korostetaan sitä, että markkinoita pitäisi jotenkin hallita ja ohjata. Mutta useimmiten emme edes itse usko siihen, toisin sanoen äänestäjämme uskovat kykyymme tehdä se vielä vähemmän.
Ja 42 on elämän tarkoitus ja pysyy. Siihen ei onneksi pysty blairismi tai mikään muukan pseudoideologia. Ne ymmärtävät, jotka ymmärtävät. Loput lukekoot käsikirjansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti