Harrastin viikonloppuna niinkin vaikeaa lajia kuin ajattelua. Tuleehan siitä pää kipeäksi, mutta tuppaa se tulemaan niistä vaihtoehtoisistakin viikonloppuharrastuksista.
Lopputuloksena voin ilolla kertoa olevani samaa mieltä kokkareiden sloganin "vastakkainasettelun aika on ohi" kanssa. Tämä ei kuitenkaan mitenkään tarkoita, että kovin monessa muussa asiassa välttämättä olisin samaa mieltä. Nimittäin markkinoilla yhteensidotussa maailmassa, jossa keskinäinen vuorovaikutus jatkuvasti lisääntyy, on käytännössä pakko tuloksia halutessaan vannoa yhteistyön nimeen. Toiset ovat sen nimiin vannoneet vuosikymmeniä, jotkut havahtuneet vasta hiljaittain.
Vastakkainasettelu tarkoittaa, että asetetaan - t. joku asettaa - asioita vastakkain ja muodostetaan sekä omaa identiteettiä että toimintaa suhteessa luotuihin viholliskuviin. Tästä saattaa seurata lyhytaikaista hyvää, mutta pitkäkestoista vaikutusta sillä ei saada aikaan.
Vastakkainasettelu saattaa olla ohi, mutta se ei tarkoita, että ristiriitojen aika olisi ohi. Monet niistä tekijöistä, jotka aikaisemmin johtivat vastakkainasetteluun ovat yhä olemassa. Työn ja pääoman välillä on edelleen ristiriita, omistavan ja ei-omistavan joukon välinen ristiriita näyttää pikemmin kasvavan kuin heikkenevän, markkinoiden tuottaman hinnan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä on pysyvä särö, oikeudenmukaisuus ja todellisuus eivät edelleenkään kulje käsi kädessä.
Toden totta. Vastakkainasettelua ei tarvita, koska ristiriidat eivät ole kadonneet maailmasta mihinkään. Itsestäänselvyyden julistamisen sijaan tarvitaan näkemyksiä ristiriidoista, niiden ratkaisemisesta - ja siitä pitääkö kukin jotakin ristiriitaa edes ongelmana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti