Ranskan presidentinvaaleissa vasemmisto hävisi jälleen Euroopassa. Kohta ei ole jäljellä enää mitään hävittävää. Vaikka toivon, että Ranskan vasemmisto ottaisi opikseen ja nousisi ylös 1970 luvun juoksuhaudoista, niin en jaksa uskoa. Jos siihen ei heitä opettanut edellinen kierros, jossa oma ehdokas jäi jopa 2. kierrokselta ulos, niin miksi sitten tämä.
Aurinko laskee tällä hetkellä eurooppalaiselle vasemmistolle. Oikeisto ottaa voiton toisensa jälkeen. Olemmeko todella menossa kohti aikaa, jossa viimeinen saa sammuttaa valot vasemmiston ikkunasta?
Samaan aikaan meillä on tutkimustuloksia, jossa tiettyjä vasemmistolaisia arvoja kannatetaan vankasti. Äänestäjien mielestä me emme kuitenkaan ole uskottavia omien arvojemme ajajia - lisäksi uskotaan, että oikeisto ajaa näitä arvoja paremmin.
Yksi keskeinen syy on se, että vasemmisto odottaa mitä muut tekevät ja reagoi siihen. Samaa virhevastausta on Suomessakin tarjottu oppositiopolitiikkamme ohjenuoraksi: odotetaan, että hallitus mokaa ja toimitaan sitten. Käsittämätöntä, kyvytöntä ja jopa edesvastuutonta. Jokainen poliittinen liike, joka ei ajaa omaa ohjelmaansa, unelmaansa ja visiotansa ansaitseekin kuolla.
En usko, että vasemmiston unelma tai tehtävät ovat kuolleet. Ne ovat liian usein hautautuneet käytännön politiikan - pragmatismin - alle ja ne on puettu vanhaan ja kuluneeseen retoriikkaan. Nyt ei ole odottamisen aika, nyt on toimimisen aika.
5 kommenttia:
Eurooppalaiset - ja suomalaiset siinä mukana - eivät ole oikeistolaistuneet, en usko millään siihen että Euroopassa puhaltaisi jokin oikeistotuuli. Sen sijaan vanhat poliittiset jaot merkitsevät ihmisille yhä vähemmän. Äänestäjät ovat valmiimpia hyppimään puolueiden ja blokkirajojen välillä.
Se taisi olla Loka Laitinen joka Suomenkin menneistä eduskuntavaaleista totesi, että kolmen suuren kesken oli äänestäjille kyse valinnasta kolmen sosiaalidemokraattisen puolueen välillä. Niistä äänestettiin sitten vähiten sitä joka tuntui kuluneimmalta ja retoriikaltaan vanhakantaisimmalta.
"Nyt ei ole odottamisen aika, nyt on toimimisen aika."
Tämä pitäisi käydä maalaamassa puoluetoimiston seinään. SDP:n halvaantuminen näkyy vahvasti etenkin järjestökentällä. Moni aikaisemmin aktiivinen toimija on ilmeisesti käpertynyt vaalimasennuksen murtamana peiton alle.
Kun tätä Petterin blogia kuitenkin luetaan omaa pikku nurkkaani enemmän, niin sanotaan se sitten täällä: Ylös, ulos ja kentälle. Maailma pyörii myös vaalien välillä.
Jep, Pete. Olen itsekin pitänyt tuota "Euroopassa puhaltaa oikeistotuuli, joka lakaisee meidät nurin" selitystä hieman ontuvana.
Parempi olisi sanoa, että täällä puhaltaa organisatorisen ja retorisen kyvyttömyyden tuuli, joka jostain selittämättömästä syystä tarttuu nimenomaan vasemmistolaisiin puolueisiin.
Ilja, maailma pyöriin nimenomaan koko ajan. Ja meillä pitäisi olla - ja on - siitä sanottavaa, vallassa olevan hallituksen kokoonpanosta riippumatta. Oi miksi, tämä tuntuu joillekin olevan niin vaikeaa? Ovatko he ihan todella lähteneet politiikkaan mukaan reagoimaan?
Tuo vasemmiston kyvyttömyys näkyy myös kyvyttömyytenä oppia toisten virheistä. Esim. Ranskan Segolene Royal sortui siihen samaan vastustajalla pelotteluun, jota meikäläiset olivat huonolla menestyksellä aiemmin koettaneet.
Yksi paha ongelma vasemmistolla on tällä hetkellä siinä, ettei osata verkostoitua, eikä osata koordinoida omaa toimintaa. Selväähän se on että läskiksi menee jos kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa mistään. Poliittisen kentän keskeisin muutos ei ole oikeiston nousu, vaan vasemmiston heikentyminen. Ja jossain määrin asioilla on tekemistä myös medialukutaidon puutteen kanssa - jos äänestäjäkunta ei tiedä edes, mitä termeillä oikeisto ja vasemmisto tarkoitetaan, ja toisaalta media toimii aina tavallaan, onko mikään ihmekään jos olosuhteet ovat haasteelliset.
Lähetä kommentti