No, niin sen kuuluisa viimeinen taisto on tulossa. Tekijänoikeuslaista järjestetään eduskuntatalolla mielenosoitus 4.10. kello 13. Järjestäjäninä edustava joukko järjestöjä, poliittiset nuorisojärjestöt laidasta laitaan, muita asiasta kiinnostuineita sekä yksityishenkilöitä.
Kun erilaisilla nettifoorumeilla oli ensin alettu puhua mahdollisesta miekkarista ja kun järjestäjää ei löytynyt, otti eräs ihminen yhteyttä poliittisiin nuorisojärjestöihin. Samaan aikaan Mikko Särelä yksityisesti oli alkanut puhaltaa miekkaria kasaan. Särelän aktiivisella työllä nämä saatiin yhdistetettyä tiistain mielenosoituksekseksi. Lisätiedot osoitteesta www.masinointi.org. Tietoa mielenosoituksesta saa ja kannattaa levittää, taisi siitä jo Pinserikin kertoa.
Ai, miksi hallituspuolueen nuorisojärjestö on mukana vastustamassa lakiesitystä? Koska se on yksinkertaisesti kelvoton laki - sellaista ei tarvitse hyväksyä edes hallituksen puolustamisen nimissä. Eipä nuorisojärjestöllä muutenkaan ole mitään erityistä tarvetta hallituksen puolustamiseen, siellä on eduskuntaryhmä sitä varten.
perjantaina, syyskuuta 30, 2005
torstaina, syyskuuta 29, 2005
Optio my ass
Poliittinen syysmyrsky lennähti eduskuntaan, Fortumin optioiden muodossa. Yhtiö itse hämmästelee aiheellisesti aiheen politisoitumista.
Optiosoppa my ass! Tämä on nyt suoraan sanottuna sieltä ja syvältä. Eduskunta riehaantuu optiojärjestelyistä, jotka on aikanaan päätetty asianmukaisessa järjestyksessä. Riehannutaan, kun huomataan pörssikurssin nousun alkovan laukoa optiorajoja urakalla.
Optiot ovat suurimmalta osin epäonnistunut yritysjohdon sitouttamisen muoto. Esimerkit osoittavat, että niillä on hyvin vähän merkitystä sitouttamisessa. Tällä ei kuitenkaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa miten voimassa olevien ohjelmien kanssa menetellään. Valtio antaa itsestään täydellisen amatöörin ja pellen kuvan omistajana, kun edes keskustellaan sovittujen järjestelyjen purkamisesta. On eri juttu mitä kannustin -ja sitouttamisjärjestelyille pitäisi jatkossa sitten tehdä.
Täydelliset pohjat pelleilyssä ovat vetäneet Mönkäre ja Sasi. Mönkäreen lausunto, jossa tämä pyytää Fortumin toimitusjohtaja Liliusta palauttamaan optionsa on yksinkertaisesti naiivi. Sasin kommentit demareiden ex-ministerien vetämisestä korvausvastuuseen on poliittisen pelailun pohjamutia kyntävä ykkösjuttu vähään aikaan. Sasi taisi unohtaa olevansa itsekin ex-kauppa-ja teollisuusministeri.
En voi ymmärtää niitä heittoja, jossa Fortumia syytetään rahan jakamisesta pois, kun pääomistaa eli valtio on (jatkuvassa) rahapulassa. Optiot kun ovat siitä mukava juttu, että ne verotetaan ansiotuloina, mikä merkitsee niiden valtaosaista palautumista veroina valtion kassaan.
Luulisi kaikkien kansanedustajien tajuavan, että pörssikurssit ja sijoittaminen ovat periaatteessa vedonlyönnin kehittynyt muoto. Näin ollen optiorajat saattavat - ja usein tekevät niin - laueta tai olla laukeamatta täysin yrityksen johdon toimenpiteistä huolimatta.
Arvon syysmyrskyn silmässä olevat edustajat, teillä olisi parempaakin tekemistä kuin tämä sekä valtion mainetta omistajana ja Fortumia liikeyrityksenä vahingoittava pelleily.
Optiosoppa my ass! Tämä on nyt suoraan sanottuna sieltä ja syvältä. Eduskunta riehaantuu optiojärjestelyistä, jotka on aikanaan päätetty asianmukaisessa järjestyksessä. Riehannutaan, kun huomataan pörssikurssin nousun alkovan laukoa optiorajoja urakalla.
Optiot ovat suurimmalta osin epäonnistunut yritysjohdon sitouttamisen muoto. Esimerkit osoittavat, että niillä on hyvin vähän merkitystä sitouttamisessa. Tällä ei kuitenkaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa miten voimassa olevien ohjelmien kanssa menetellään. Valtio antaa itsestään täydellisen amatöörin ja pellen kuvan omistajana, kun edes keskustellaan sovittujen järjestelyjen purkamisesta. On eri juttu mitä kannustin -ja sitouttamisjärjestelyille pitäisi jatkossa sitten tehdä.
Täydelliset pohjat pelleilyssä ovat vetäneet Mönkäre ja Sasi. Mönkäreen lausunto, jossa tämä pyytää Fortumin toimitusjohtaja Liliusta palauttamaan optionsa on yksinkertaisesti naiivi. Sasin kommentit demareiden ex-ministerien vetämisestä korvausvastuuseen on poliittisen pelailun pohjamutia kyntävä ykkösjuttu vähään aikaan. Sasi taisi unohtaa olevansa itsekin ex-kauppa-ja teollisuusministeri.
En voi ymmärtää niitä heittoja, jossa Fortumia syytetään rahan jakamisesta pois, kun pääomistaa eli valtio on (jatkuvassa) rahapulassa. Optiot kun ovat siitä mukava juttu, että ne verotetaan ansiotuloina, mikä merkitsee niiden valtaosaista palautumista veroina valtion kassaan.
Luulisi kaikkien kansanedustajien tajuavan, että pörssikurssit ja sijoittaminen ovat periaatteessa vedonlyönnin kehittynyt muoto. Näin ollen optiorajat saattavat - ja usein tekevät niin - laueta tai olla laukeamatta täysin yrityksen johdon toimenpiteistä huolimatta.
Arvon syysmyrskyn silmässä olevat edustajat, teillä olisi parempaakin tekemistä kuin tämä sekä valtion mainetta omistajana ja Fortumia liikeyrityksenä vahingoittava pelleily.
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005
Eu-kanne Suomen sudenmetsästyksestä
Suomi on saanut komissiolta kanteen sudenmetsätyksestä.
Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että susi on kohtuullisen harmiton eläin eikä aiheuta ihmisille vaaraa. Sitä pelätää paljon enemmän kuin olisi tarvetta. Ihmisten vaatimukset metsästysluvista ovat kuitenkin ihan ymmärrettäviä, kun vaikkapa koira on joutunut kirjaimellisesti suden suuhun. Ja kyllä se tietysti poron omistajaakin porottaa, kun susi laumaa verottaa.
Kommission kanne tuntuu jokatapauksessa liioitellulta. Suomessa elää arvioiden mukaan 130-160 sutta, kantolupia myönnettään suurusluokkaa plusmiinus parikymmentä vuodessa, eikä susia aina saada edes kaadettua.
Vaikka susi ei kovin vaarallinen eläin olekaan niin ihmisten pelot sitä kohtaan pitää ottaa todesta. Ei sen toki tarvitse merkitä kuulaa kalloon kaikissa tapauksissa, mutta syntyneet haitat koti -ja talouseläimille pitää ainakin pahimmissa tapauksissa ottaa huomioon.
Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että susi on kohtuullisen harmiton eläin eikä aiheuta ihmisille vaaraa. Sitä pelätää paljon enemmän kuin olisi tarvetta. Ihmisten vaatimukset metsästysluvista ovat kuitenkin ihan ymmärrettäviä, kun vaikkapa koira on joutunut kirjaimellisesti suden suuhun. Ja kyllä se tietysti poron omistajaakin porottaa, kun susi laumaa verottaa.
Kommission kanne tuntuu jokatapauksessa liioitellulta. Suomessa elää arvioiden mukaan 130-160 sutta, kantolupia myönnettään suurusluokkaa plusmiinus parikymmentä vuodessa, eikä susia aina saada edes kaadettua.
Vaikka susi ei kovin vaarallinen eläin olekaan niin ihmisten pelot sitä kohtaan pitää ottaa todesta. Ei sen toki tarvitse merkitä kuulaa kalloon kaikissa tapauksissa, mutta syntyneet haitat koti -ja talouseläimille pitää ainakin pahimmissa tapauksissa ottaa huomioon.
Veropäivän puheita
Tänään on mitä ilmeisimmin Keskuskauppakamarin Suuri Veropäivä, mikä se sitten tarkalleen ottaen onkin, paitsi seminaari.
Suomalainen veroinstituutio professori Kari S. Tikka ennustaa, että vuodesta 2010 eteenpäin aletaan Suomessakin tosissaan puuhata tasaverojärjestelmää. Pääargumentteinaan kansainvälinen verokilpailu, pääomatulon ja palkkatulon epätasa-arvon poistaminen ja verokeinottelun vähentäminen. Verotusjärjestelmän näkökulmasta varmaan ihan valideja argumenttaja.
Tasaverojärjestelmä ei ole aina tasaverojärjestelmä. Eli jos siitä puhutaan olisi kovin mielekästä puhua myös siitä, että miten muut järjestelmät silloin toimivat. Eli lisätäänkö muita tulonsiirtoelementtejä vai pidetäänkö nykyisellään ja vauhditetaan tuloerojen kasvua ja leikataan pienempi tuloisten ostovoimaa.
Pääministeri toppuutteli samassa tilaisuudessa uusia veronalennuksia ja esitti samalla, että tämän vaalikauden kestäessä pitää perustaa työryhmä pohtimaan ansiotuloverotuksen uusimista seuraaviin hallitusneuvotteluihin.
Veronalennuksista puhuttaessa usein, niin kuin MV nyt, tarkoitetaan vain ansiotuloverotuksen alentamista. Järkevämpää olisi kuitenkin puhua kokonaisveroasteen laskemisesta ja käyttää myös muita keinoja kuin ansiotuloverotusta, jossa ennen pitkää tullaan tien päähän.
Tuo uusimistyöryhmä onkin mielenkiintoinen tapaus. Ajatteleeko maalaisliiton puheenjohtaja todellakin, että tällä vaalikaudella voidaan asettaan jokin (virkamies?poliittinen?) työryhmä valmistelemaan materiaalia seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Tietämättä sitä, että mitkä puolueet neuvotteluihin osallistuvat ja minkälaisen vaaliohjelman perusteella. Käsittämätön ajatus.
Saattaa toki olla, että MV yrittää näin vastata siihen, että heikäläisiä kuskattiin edellisissä ohjelmaneuvotteluissa kuin sitä kuuluissaa kuoriämpäriä. Jotkut muut olivat tehneet kotiläksynsä vähän toiseen malliin ja "neuvotteleminen" oli välillä surkuhupaisaa, kun tulevalla pääkumppanilla ei ole mitään paperilla ja omalla puolella on valmiit listat ja esitykset.
Suomalainen veroinstituutio professori Kari S. Tikka ennustaa, että vuodesta 2010 eteenpäin aletaan Suomessakin tosissaan puuhata tasaverojärjestelmää. Pääargumentteinaan kansainvälinen verokilpailu, pääomatulon ja palkkatulon epätasa-arvon poistaminen ja verokeinottelun vähentäminen. Verotusjärjestelmän näkökulmasta varmaan ihan valideja argumenttaja.
Tasaverojärjestelmä ei ole aina tasaverojärjestelmä. Eli jos siitä puhutaan olisi kovin mielekästä puhua myös siitä, että miten muut järjestelmät silloin toimivat. Eli lisätäänkö muita tulonsiirtoelementtejä vai pidetäänkö nykyisellään ja vauhditetaan tuloerojen kasvua ja leikataan pienempi tuloisten ostovoimaa.
Pääministeri toppuutteli samassa tilaisuudessa uusia veronalennuksia ja esitti samalla, että tämän vaalikauden kestäessä pitää perustaa työryhmä pohtimaan ansiotuloverotuksen uusimista seuraaviin hallitusneuvotteluihin.
Veronalennuksista puhuttaessa usein, niin kuin MV nyt, tarkoitetaan vain ansiotuloverotuksen alentamista. Järkevämpää olisi kuitenkin puhua kokonaisveroasteen laskemisesta ja käyttää myös muita keinoja kuin ansiotuloverotusta, jossa ennen pitkää tullaan tien päähän.
Tuo uusimistyöryhmä onkin mielenkiintoinen tapaus. Ajatteleeko maalaisliiton puheenjohtaja todellakin, että tällä vaalikaudella voidaan asettaan jokin (virkamies?poliittinen?) työryhmä valmistelemaan materiaalia seuraaviin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Tietämättä sitä, että mitkä puolueet neuvotteluihin osallistuvat ja minkälaisen vaaliohjelman perusteella. Käsittämätön ajatus.
Saattaa toki olla, että MV yrittää näin vastata siihen, että heikäläisiä kuskattiin edellisissä ohjelmaneuvotteluissa kuin sitä kuuluissaa kuoriämpäriä. Jotkut muut olivat tehneet kotiläksynsä vähän toiseen malliin ja "neuvotteleminen" oli välillä surkuhupaisaa, kun tulevalla pääkumppanilla ei ole mitään paperilla ja omalla puolella on valmiit listat ja esitykset.
tiistaina, syyskuuta 27, 2005
Kuntien verotusoikeus
Rahaministeri Heinäluoma, ennen ministeriyttään jo, esitti että kuntauudistuksessa pitää ottaa käyttöön kuntien verotusoikeus eli että ne kantaisivat itse omat veronsa. Oppositiopuolue kokoomus on tätä vt puoluesihteeri Kujalan suulla jopa kiittänyt. Vähän tosin hämmentää se, että jos kokoomus on jotain joskus esittänyt, niin siitä sitten tulee automaattisesti "porvarillinen tavoite", miksi kuntien verotusoikeutta Kujala puheessaan kutsuu.
Pääministeri Vanhanen (ja koko maalaisliitto) suhtautuu tähän uudistukseen epäilevästi. Pääponttina Vanhasella se, että uudistus vaatisi suurta rahastointia ja kuntien veroprosentin nostoa.
Sehän on tietysti totta, jos nykyjärjestelmää kehitetään vain siirtämällä tuo verotusoikeus suoraan noin. Mutta jos samalla lakkautetaan valtion tekemän henkilöverotus kokonaan ja valtio verottaa kuntia progressiivisesti niin tuosta ongelmasta päästään eroon. Eli valtio kerää verotulot kunnilta niiden asukasmäärään suhteutettujen tulojen mukaisesti, progressiivisella taulukolla.
Progresssiivisella siksi, että näin ainakin osasta kuntien välisistä rahansiirroista valtion kautta päästään eroon, kun rahoitus on valmiiksi huomioitu siinä, kuinka paljon valtiovalta näitä kuntia verottaa. Toki rahansiirroille esimerkiksi investointien tukemiseen jäisi tässäkin mallissa varmasti tarvetta.
On myös syytä huomata, että kuntien verotusoikeus ei voi toteutua kuin tilanteessa, jossa meillä on radikaalisti pienempi määrä kuntia. Muutoin verotuksen hallintaan liittyvästä työstä tulee pienillä kunnille ylitsepääsemätön rasite.
Pääministeri Vanhanen (ja koko maalaisliitto) suhtautuu tähän uudistukseen epäilevästi. Pääponttina Vanhasella se, että uudistus vaatisi suurta rahastointia ja kuntien veroprosentin nostoa.
Sehän on tietysti totta, jos nykyjärjestelmää kehitetään vain siirtämällä tuo verotusoikeus suoraan noin. Mutta jos samalla lakkautetaan valtion tekemän henkilöverotus kokonaan ja valtio verottaa kuntia progressiivisesti niin tuosta ongelmasta päästään eroon. Eli valtio kerää verotulot kunnilta niiden asukasmäärään suhteutettujen tulojen mukaisesti, progressiivisella taulukolla.
Progresssiivisella siksi, että näin ainakin osasta kuntien välisistä rahansiirroista valtion kautta päästään eroon, kun rahoitus on valmiiksi huomioitu siinä, kuinka paljon valtiovalta näitä kuntia verottaa. Toki rahansiirroille esimerkiksi investointien tukemiseen jäisi tässäkin mallissa varmasti tarvetta.
On myös syytä huomata, että kuntien verotusoikeus ei voi toteutua kuin tilanteessa, jossa meillä on radikaalisti pienempi määrä kuntia. Muutoin verotuksen hallintaan liittyvästä työstä tulee pienillä kunnille ylitsepääsemätön rasite.
maanantaina, syyskuuta 26, 2005
Tasoitetaan verotusta
HS tietää kertoa, että tutkimukseen mukaan valtaosa yritysjohtajista kannattaa tasaveroa henkilöverotuksessa.
Ajattelin ensin kirjoittaa, että eipä yllätä. Mietin sitten toisenkin sekunnin ja jouduin toteamaan, että yllättää sittenkin. En tiedä selittääkö kyselyn huono kattavuus ja vastausprosentti mitään, mutta kovia lukuja nuo ovat silti. Epäselväksi jää myös se, mitä itse asiassa on kysytty.
Puhdas tasaveromalli, sama verotusprosentti kaikille tuloista riippumatta, on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Siinä taataan kaikille sama verotusprosentti sinänsä näennäisen oikeudenmukaisesti. Mutta jätetään huomiotta se, että tällöin varsinainen verorasitus, eli se millä on väliä, ei ole tasainen.
Yllättää, että yritysjohtajat eivät ajattele pidemmälle. Tasavero aiheuttaa oikeudenmukaisuusnäkökulmasta riippumatta sen, että alemmissa tuloluokissa on vähemmän mahdollisuutta kuluttaa. Ja keskistuloiset ja alemmat tuloluokat ovat ne, jotka tulonsa laittavat varmuudella kulutukseen eli ostavat yritysten tuotteita. Mitä järkeä yritysjohtajien siis on kannattaa sellaista veromallia, joka leikkaa näiden ryhmien ostovoimaa?
Progression poistaminen aiheuttaisi myös voimakkaat paineet erilaisten subventiojärjestelmien kehittämiseen. Sama tulonjakovaikutus, joka nyt on progressiolla, pyrittäisiin saavuttamaan erilaisten tukien ja muiden suorien tulonsiirtojen kautta, mikä olisi kankeampaa ja kalliimpaa hallinnoida. Käytännöllisyyskin perustelee progressiota. Vai olettavatko tutkimuksen vastaajat, että tasavero tarkoittaisi kaikkinaisen tulonjakopolitiikan lopettamista?
Ajattelin ensin kirjoittaa, että eipä yllätä. Mietin sitten toisenkin sekunnin ja jouduin toteamaan, että yllättää sittenkin. En tiedä selittääkö kyselyn huono kattavuus ja vastausprosentti mitään, mutta kovia lukuja nuo ovat silti. Epäselväksi jää myös se, mitä itse asiassa on kysytty.
Puhdas tasaveromalli, sama verotusprosentti kaikille tuloista riippumatta, on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Siinä taataan kaikille sama verotusprosentti sinänsä näennäisen oikeudenmukaisesti. Mutta jätetään huomiotta se, että tällöin varsinainen verorasitus, eli se millä on väliä, ei ole tasainen.
Yllättää, että yritysjohtajat eivät ajattele pidemmälle. Tasavero aiheuttaa oikeudenmukaisuusnäkökulmasta riippumatta sen, että alemmissa tuloluokissa on vähemmän mahdollisuutta kuluttaa. Ja keskistuloiset ja alemmat tuloluokat ovat ne, jotka tulonsa laittavat varmuudella kulutukseen eli ostavat yritysten tuotteita. Mitä järkeä yritysjohtajien siis on kannattaa sellaista veromallia, joka leikkaa näiden ryhmien ostovoimaa?
Progression poistaminen aiheuttaisi myös voimakkaat paineet erilaisten subventiojärjestelmien kehittämiseen. Sama tulonjakovaikutus, joka nyt on progressiolla, pyrittäisiin saavuttamaan erilaisten tukien ja muiden suorien tulonsiirtojen kautta, mikä olisi kankeampaa ja kalliimpaa hallinnoida. Käytännöllisyyskin perustelee progressiota. Vai olettavatko tutkimuksen vastaajat, että tasavero tarkoittaisi kaikkinaisen tulonjakopolitiikan lopettamista?
lauantaina, syyskuuta 24, 2005
Onko niin, jos siltä näyttää?
Tässä on vietetty perjantai-iltaa ja lauantaita perheen poikien kesken Mirkan ollessa kurssilla. Oltu hiekkalaatikolla, potkittu palloa, kävelty ja niin edelleen. Mitä kaikkea kivaa puolitoistavuotias nyt keksiikin tehdä. Tai mitä isä keksii virikkeeksi, lankunpätkän laittaminen pihalla autojen luiskaksi oli kova juttu. Neo istui puolisen tuntia laittaen autoja rullaamaan luiskaa alas.
Tämän viikon ei-niin-näkyviin uutisiin kuului SDP:n ministerikierrätyksen jatko, eli eduskuntaryhmän valinnat poistuneiden ja saapuneiden johdosta. Valiokuntapaikkojen jako on oma juttunsa, se perustuu kiinnostukseen, senioriteettiin ja niin edelleen.
Mutta: eduskuntaryhmä äänesti Maija Raskin, entisen opetusministerin, ryhmän varapuheenjohtajaksi. Vastaehdokkaina olivat Sinikka Mönkäre ja Susanna Rahkonen. Se mikä tässä on mielenkiintoista, on se, että kierrätyksessä sivuun siivottu ministeri pyrki ryhmän johtopaikoille, eikä päässyt.
Eli puolueen johto ei minimissään ole tehnyt asiassa mitään, jos olisi tehnyt positiiviseen suuntaan, olisi Mönkäre valittu. Asia näyttää nyt tietysti joltakin, mutta onko asia niin kuin se näyttää. En (vielä) tiedä.
Tämän viikon ei-niin-näkyviin uutisiin kuului SDP:n ministerikierrätyksen jatko, eli eduskuntaryhmän valinnat poistuneiden ja saapuneiden johdosta. Valiokuntapaikkojen jako on oma juttunsa, se perustuu kiinnostukseen, senioriteettiin ja niin edelleen.
Mutta: eduskuntaryhmä äänesti Maija Raskin, entisen opetusministerin, ryhmän varapuheenjohtajaksi. Vastaehdokkaina olivat Sinikka Mönkäre ja Susanna Rahkonen. Se mikä tässä on mielenkiintoista, on se, että kierrätyksessä sivuun siivottu ministeri pyrki ryhmän johtopaikoille, eikä päässyt.
Eli puolueen johto ei minimissään ole tehnyt asiassa mitään, jos olisi tehnyt positiiviseen suuntaan, olisi Mönkäre valittu. Asia näyttää nyt tietysti joltakin, mutta onko asia niin kuin se näyttää. En (vielä) tiedä.
perjantaina, syyskuuta 23, 2005
Tulee vielä kiviä kenkään
Hallituspuolueiden tähän saakka enemmän tai vähemmän kohtuullisesti toiminut yhteistyö tulee saamaan vielä kiviä kenkään, kun kunta- ja palvelurakenneuudistusta ruvetaan tosissaan toteuttamaan.
Päähallituspuolue maalaisliiton verkkolehti apila suomii tänään pääkirjoituksessaan demaripomo Heinäluomaa tämän kannanotoista kuntarakenteen uudistamiseksi. Tai siis Heinäluomaa ja demareita konaisuudessaan samalla.
Näkemykset uudistukset ovat hyvin kaukana toisistaan. Jos asiassa aiotaan tosissaan edetä, niin vastassa on vielä iso riita. Toivottavasti nyt ei vain mene lapsi pesuveden mukana ja jäädä kiinni malleissa siihen, miten ne valtapoliittisesti palvelevat kenenkin etua. Siltä nimittäin pahasti aina välillä näyttää.
Apila:
"Eero Heinäluoma on avannut nyt pelin ottamalla kantaa oman mallinsa puolesta, joka johtaisi rajuun kuntarakenteen muutokseen ja kuntien lukumäärän vähenemiseen. Heinäluomalta on syytä saada pian selkeä vastaus ja lista siitä, mitkä kunnat hän kuoppaisi. "
Haloo! Kai maalaisliitollekin pitäisi olla selvää, että kuntarakenne tarvitsee isoa remonttia, eikä näpertelyä. Se tarkoittaa väistämättä rajua pudostusta kuntien lukumäärässä ja kuntakentän organisoinnissa. Miksi ihmeessä ensi vaiheessa pitäisi vastata siihen, mitkä kunnat aiotaan lopettaa? Kai sen pitäisi tapahtua tarkoituksenmukaisuusperusteisesti ja niin, että kunnilla on itselläänkin mielipide asiasta, viimeistään pakon edessä. Ei kai Apollonkadulla pelota, että eräät tietyt yksinvaltaisesti hallitut kunnat lopetetaan...
Päähallituspuolue maalaisliiton verkkolehti apila suomii tänään pääkirjoituksessaan demaripomo Heinäluomaa tämän kannanotoista kuntarakenteen uudistamiseksi. Tai siis Heinäluomaa ja demareita konaisuudessaan samalla.
Näkemykset uudistukset ovat hyvin kaukana toisistaan. Jos asiassa aiotaan tosissaan edetä, niin vastassa on vielä iso riita. Toivottavasti nyt ei vain mene lapsi pesuveden mukana ja jäädä kiinni malleissa siihen, miten ne valtapoliittisesti palvelevat kenenkin etua. Siltä nimittäin pahasti aina välillä näyttää.
Apila:
"Eero Heinäluoma on avannut nyt pelin ottamalla kantaa oman mallinsa puolesta, joka johtaisi rajuun kuntarakenteen muutokseen ja kuntien lukumäärän vähenemiseen. Heinäluomalta on syytä saada pian selkeä vastaus ja lista siitä, mitkä kunnat hän kuoppaisi. "
Haloo! Kai maalaisliitollekin pitäisi olla selvää, että kuntarakenne tarvitsee isoa remonttia, eikä näpertelyä. Se tarkoittaa väistämättä rajua pudostusta kuntien lukumäärässä ja kuntakentän organisoinnissa. Miksi ihmeessä ensi vaiheessa pitäisi vastata siihen, mitkä kunnat aiotaan lopettaa? Kai sen pitäisi tapahtua tarkoituksenmukaisuusperusteisesti ja niin, että kunnilla on itselläänkin mielipide asiasta, viimeistään pakon edessä. Ei kai Apollonkadulla pelota, että eräät tietyt yksinvaltaisesti hallitut kunnat lopetetaan...
torstaina, syyskuuta 22, 2005
Sirkus lentää jo
Pari merkintää takaperin kirjoitin eduskunnan budjettikäsittelystä Suurena Sirkuksena.
Sirkus lentää jo. Budjetin lähetekeskustelussa nousivat taas esiin tiemäärärahat. Asian otti ensimmäisena esiin maalaisliiton ryhmäpuhuja, ryhmän puheenjohtaja Timo Kalli:
"Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että eduskunta palaa talousarvion käsittelyn yhteydessä perustien- ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen.
Joukkoliikenteen edistämiseksi toteutetaan Keskustan pitkään ajama työsuhdematkalippu. Työsuhdematkalippu lisää toivottavasti joukkoliikenteen käyttöä ja kilpailukykyä sekä samalla edistää ympäristön tilaa."
Sirkuksessa tehdään temppuja. Revitään esimerkiksi hallituspuolueen toimesta auki se, mitä hallituspuolueena ollaan kuukausi sitten oltu sopimassa. Samaan nokitteluun syyllistyttiin toki myös demareiden taholla - svenskeistä nyt puhumattakaan.
Tieliikennemäärärahat ovat kansanedustajille ja eduskuntaryhmille vain valitettevan helppoja kohteita. On kovin konkreettista näyttää omassa vaalipiirissä, "että tämän tien minä tänne hankin". Jos jotain pitää laittaa uusiksi, niin parempiakin kohteita olisi.
Työsuhdematkalipusta sen verran, että se nyt on tainnut olla aika monen muunkin kuin kepun ajama hanke. On hyvä, että periaatepäätös siitä saadaan nyt aikaan, mutta taso on kovin riittämätön, ei sillä 25% korvausosuudella ihmeitä tehdä. Todellisen tason pitäisi olla siellä 75%, jos toden teolla haluttaisiin panostaa asiaan.
Sirkus lentää jo. Budjetin lähetekeskustelussa nousivat taas esiin tiemäärärahat. Asian otti ensimmäisena esiin maalaisliiton ryhmäpuhuja, ryhmän puheenjohtaja Timo Kalli:
"Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että eduskunta palaa talousarvion käsittelyn yhteydessä perustien- ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen.
Joukkoliikenteen edistämiseksi toteutetaan Keskustan pitkään ajama työsuhdematkalippu. Työsuhdematkalippu lisää toivottavasti joukkoliikenteen käyttöä ja kilpailukykyä sekä samalla edistää ympäristön tilaa."
Sirkuksessa tehdään temppuja. Revitään esimerkiksi hallituspuolueen toimesta auki se, mitä hallituspuolueena ollaan kuukausi sitten oltu sopimassa. Samaan nokitteluun syyllistyttiin toki myös demareiden taholla - svenskeistä nyt puhumattakaan.
Tieliikennemäärärahat ovat kansanedustajille ja eduskuntaryhmille vain valitettevan helppoja kohteita. On kovin konkreettista näyttää omassa vaalipiirissä, "että tämän tien minä tänne hankin". Jos jotain pitää laittaa uusiksi, niin parempiakin kohteita olisi.
Työsuhdematkalipusta sen verran, että se nyt on tainnut olla aika monen muunkin kuin kepun ajama hanke. On hyvä, että periaatepäätös siitä saadaan nyt aikaan, mutta taso on kovin riittämätön, ei sillä 25% korvausosuudella ihmeitä tehdä. Todellisen tason pitäisi olla siellä 75%, jos toden teolla haluttaisiin panostaa asiaan.
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005
SAK presidenttiä tekemässä
SAK on tehnyt, tai tarkemmin sanoen sen valtuusto on, päätöksen tukea Tarja Halosen valintaa tasavallan presidentiksi.
Tästä on noussut keskustelua, jossa äänekkäimmät kovinkin sanoin tuomitsevat SAK:n päätöksen. Argumentit on kuultu ennenkin "kuvitteleeko SAK että kaikki sen jäsenet ovat demareita", "miten tämä kuuluu SAK: toimialaan" ja niin edelleen.
Hetkinen. Ymmärrän kyllä, että ainakin tiettyjä, myös SAK:laisten liittojen jäseniä, närästää yhdelle ehdokkaalle annettava tuki. Mutta, mutta. SAK on kuitenkin vapaa kansalaisjärjestö, joka saa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Ammatillisella keskusjärjestöllä on lisäksi vahva yhteiskuntavaikuttamisen intressi.
Vaikka SAK:laisten liittojen jäseninä on varmaan kaikkien poliittisten puolueiden kannattajia, niin miksi sen pitäisi tarkoittaa sitä, ettei keskusjärjestö voi asettua jonkin ehdokkaan taakse. Järjestössä pidetään kuitenkin vapaat ja demokraattiset vaalit, joilla sen hallinto valitaan.
Poru on sikälikin vähän turhaa, että rahallinen tuki kampanjaan on minimaalista. Suurimmat panostukset tehdään äänestysaktiivisuuskampanointiin. Kekusjärjestön oman tiedotuksen mukaan kokonaissumma on joitakin kymmeniätuhansia euroja, joka valtaosaltaan käytetään siis tuohon äänestysaktiivsuuden kohottamiseen pyrkivään kampanjointiin.
Tästä on noussut keskustelua, jossa äänekkäimmät kovinkin sanoin tuomitsevat SAK:n päätöksen. Argumentit on kuultu ennenkin "kuvitteleeko SAK että kaikki sen jäsenet ovat demareita", "miten tämä kuuluu SAK: toimialaan" ja niin edelleen.
Hetkinen. Ymmärrän kyllä, että ainakin tiettyjä, myös SAK:laisten liittojen jäseniä, närästää yhdelle ehdokkaalle annettava tuki. Mutta, mutta. SAK on kuitenkin vapaa kansalaisjärjestö, joka saa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Ammatillisella keskusjärjestöllä on lisäksi vahva yhteiskuntavaikuttamisen intressi.
Vaikka SAK:laisten liittojen jäseninä on varmaan kaikkien poliittisten puolueiden kannattajia, niin miksi sen pitäisi tarkoittaa sitä, ettei keskusjärjestö voi asettua jonkin ehdokkaan taakse. Järjestössä pidetään kuitenkin vapaat ja demokraattiset vaalit, joilla sen hallinto valitaan.
Poru on sikälikin vähän turhaa, että rahallinen tuki kampanjaan on minimaalista. Suurimmat panostukset tehdään äänestysaktiivisuuskampanointiin. Kekusjärjestön oman tiedotuksen mukaan kokonaissumma on joitakin kymmeniätuhansia euroja, joka valtaosaltaan käytetään siis tuohon äänestysaktiivsuuden kohottamiseen pyrkivään kampanjointiin.
Tasataan, tasataan
Sosiaali- ja terveysministeriölle perhevapaiden kustannusten tasausta selvittänyt Janne Metsämäki on jättänyt raporttinsa. Aiemminkin asiaa korostanut ja sitä tärkenä pitänyt sektoriministeri Mönkäre suhtautuu raporttiin hyvin kiittävästi.
Koska Metsämäen ehdotuksissa uudistusta kustannettaisiin työnantajamaksujen korotuksilla, on Elinkeinoelämän Keskusliitto jo ehättänyt tyrmäämään ehdotukset. Sinänsä kummallista, että he eivät kommentoi sitä, että samalla Metsämäki ehdottaa työnantajapalautusten kasvattamista.
Metsämäen malliakustannusten jakamiseksi ei tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Oleellista on, että tästä eteenpäin saadaan sorvattua jokin malli, joka tasaa kustannukset lapsen molempien vanhempien työnantajille tasaisesti. Tämä on puhtaasti tasa-arvokysymys liittyen naisten työmarkkina-asemaan. Samalla voidaan edistää miesten(kumppanien) osallistumista lapsen hoitoon varhaisessa vaiheessa.
Metsämäki kiinnitti huomiota myös muihin asioihin. Isän näkökulmasta yksi oleellinen on isien huomioiminen neuvoloissa. Olen itse yrittänyt - ja ollut - olla läsnä valtaosassa lapsen neuvolakäyntejä. Jos itse ei ole aktiivinen ja ota roolia käynneillä, saa istua vahtimassa lapsen tavaroita nurkassa. Isyyteen ei neuvolasta oman kokemuksen mukaan saa minkäänlaista tukea. Tämä ei ole niinkään kustannus- kuin koulutus- ja asennekysymys.
Koska Metsämäen ehdotuksissa uudistusta kustannettaisiin työnantajamaksujen korotuksilla, on Elinkeinoelämän Keskusliitto jo ehättänyt tyrmäämään ehdotukset. Sinänsä kummallista, että he eivät kommentoi sitä, että samalla Metsämäki ehdottaa työnantajapalautusten kasvattamista.
Metsämäen malliakustannusten jakamiseksi ei tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Oleellista on, että tästä eteenpäin saadaan sorvattua jokin malli, joka tasaa kustannukset lapsen molempien vanhempien työnantajille tasaisesti. Tämä on puhtaasti tasa-arvokysymys liittyen naisten työmarkkina-asemaan. Samalla voidaan edistää miesten(kumppanien) osallistumista lapsen hoitoon varhaisessa vaiheessa.
Metsämäki kiinnitti huomiota myös muihin asioihin. Isän näkökulmasta yksi oleellinen on isien huomioiminen neuvoloissa. Olen itse yrittänyt - ja ollut - olla läsnä valtaosassa lapsen neuvolakäyntejä. Jos itse ei ole aktiivinen ja ota roolia käynneillä, saa istua vahtimassa lapsen tavaroita nurkassa. Isyyteen ei neuvolasta oman kokemuksen mukaan saa minkäänlaista tukea. Tämä ei ole niinkään kustannus- kuin koulutus- ja asennekysymys.
tiistaina, syyskuuta 20, 2005
Perheen ja työn yhteensovittamistutkimus
Vaimo oli bongannut hyödyllisen oloisen tutkimuksen netistä. Työn ja perheen yhteensovittamista on tullut pohdittua itsekin.
Linkki tutkimukseen siis Mirkan blogista, tai suoraan tästä
Linkki tutkimukseen siis Mirkan blogista, tai suoraan tästä
Radikaali ay-liike?
Radikalismi ja suomalainen ay-liike tuntuvat sopivan huonosti samaan yhteyteen. Metalliliiton puheenjohtaja Vuorenmaa kuitenkin sanoo, että ay-liike voi radikalisoitua nopeastikin. Siitä huolimatta, että alkuvuosien jälkeen kovimmat otteet on käytetty jäsentenvälisissä, kun kommunistit ja sosialidemokraatit mittelivät suomalaisen ammatillisen työväenliikkeen suunnasta.
Paperin työselkkauksen jälkituulistahan tässä on kyse. Työnantajaa varoitellaan enempää horjuttamasta sopimusyhteiskunnan perusteita. Muistutetaan siitä tosiasiasta, että sopimalla ja neuvottelemalla asioita hoitanut työntekijäpuoli(kin) voi ottaa myös muita keinoja käyttöön.
Vuorenmaan haastattelu tosin kokonaan luettuna ei ole mitään uhittelua. Muuttuneesta ilmapiiristä, siis viime tupokierroksen jälkimaininkien jälkeen, kertoo tosin paljon se, että juuri metalliliiton johtaja käyttää tällaisen varoituspuheenvuoron.
Paperin työselkkauksen jälkituulistahan tässä on kyse. Työnantajaa varoitellaan enempää horjuttamasta sopimusyhteiskunnan perusteita. Muistutetaan siitä tosiasiasta, että sopimalla ja neuvottelemalla asioita hoitanut työntekijäpuoli(kin) voi ottaa myös muita keinoja käyttöön.
Vuorenmaan haastattelu tosin kokonaan luettuna ei ole mitään uhittelua. Muuttuneesta ilmapiiristä, siis viime tupokierroksen jälkimaininkien jälkeen, kertoo tosin paljon se, että juuri metalliliiton johtaja käyttää tällaisen varoituspuheenvuoron.
Syksyn Suuri Sirkus
Hallituksen esitys vuoden 2006 talousarvioksi on nyt eduskunnan pureskeltevana.
Esityksen ympäriltä tulee riittämään paljonkin puhetta, vaatimuksia ja esityksiä käsittelyn kestäessä. Surullisen kuuluisat tiehankkeetkin ovat varmasti vielä esillä.
Budjetin käsittely tulee viemään lähiaikoina politiikan huomiosta suuren osan. Eduskunnan työ asiassa on kuitenkin pääasiallisesti Suuri Sirkus. Tehdään näyttäviä esiintuloja, kannatetaan ja vastustetaan.
Poliittiset ryhmittymät pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon huomiota omille kannoilleen, olivatpa ne esityksessä sisällä tai siitä ulkona. Tosiasia on kuitenkin se, että mitään (isoja) muutoksia ei tapahdu. Budjetti menee läpi sellaisena kuin se eduskuntaan tulikin.
Joitakin pieni määrärahoja lisättäneen sinne ja tänne. Jotain tekstinkohtaa viilataan vähän toisenlaiseksi. Talousarvion suuri linja on kuitenkin se, mikä hallituksessa on päätetty.
Ei pieniä muutoksiakaan toki pidä aliarvioida. Niillä voi olla paljonkin alueellista ja inhimillistä vaikutusta. Oleellista on kuitenkin se, että kunnollinen talousarviovaikuttaminen tässä vaiheessa on jo käytännössä myöhäistä. Kansanedustaja, joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
Esityksen ympäriltä tulee riittämään paljonkin puhetta, vaatimuksia ja esityksiä käsittelyn kestäessä. Surullisen kuuluisat tiehankkeetkin ovat varmasti vielä esillä.
Budjetin käsittely tulee viemään lähiaikoina politiikan huomiosta suuren osan. Eduskunnan työ asiassa on kuitenkin pääasiallisesti Suuri Sirkus. Tehdään näyttäviä esiintuloja, kannatetaan ja vastustetaan.
Poliittiset ryhmittymät pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon huomiota omille kannoilleen, olivatpa ne esityksessä sisällä tai siitä ulkona. Tosiasia on kuitenkin se, että mitään (isoja) muutoksia ei tapahdu. Budjetti menee läpi sellaisena kuin se eduskuntaan tulikin.
Joitakin pieni määrärahoja lisättäneen sinne ja tänne. Jotain tekstinkohtaa viilataan vähän toisenlaiseksi. Talousarvion suuri linja on kuitenkin se, mikä hallituksessa on päätetty.
Ei pieniä muutoksiakaan toki pidä aliarvioida. Niillä voi olla paljonkin alueellista ja inhimillistä vaikutusta. Oleellista on kuitenkin se, että kunnollinen talousarviovaikuttaminen tässä vaiheessa on jo käytännössä myöhäistä. Kansanedustaja, joka muuta väittää, yksinkertaisesti valehtelee.
maanantaina, syyskuuta 19, 2005
Go Space
Nasa suunnittelee uutta kuulentoa 2018. Avaruusintoilijana minusta aina hyvä juttu. Täytyy vaan todeta, että vähän on kylmän sodan jälkeen tuo into avaruustutkimukseen panostamiseen hiljentynyt, myös tuolla Amerikan mantereen pohjoispuolella.
Neon viikon jatkunut flunssa todettiin tänään poikineen keuhkoputkentulehduksen. Kaikkea harmia sitä pienelle ihmiselle tuleekin.
Neon viikon jatkunut flunssa todettiin tänään poikineen keuhkoputkentulehduksen. Kaikkea harmia sitä pienelle ihmiselle tuleekin.
Lisäys vielä Saksasta
Ennen kuin vetäydyn Saksan vaalien osalta odottelemaan tarkempia tietoja niin vielä yksi lisäys: Saksalaiset demarituttuni kertoivat, että SPD ihan tosissaan pitää itseään vaalien ykkösvoittajana huolimatta siitä, että konservatiivit saivat enemmän paikkoja kuin he. Tämä perustuu siihen, että "vasemmistorintama" (eihän siellä mitään rintamaa ole...) eli demarit + vihreät + vasemmistopuolue saivat enemmän ääniä ja paikkoja kuin konservatiivit yhteensä.
SPD:n johdon ykköstavoite onkin siis nyt "liikennevalohallitus" eli koalitio yhdessä vihreiden ja liberaalien kanssa. Kahden suuren yhteistyötä ei myöskään suljeta kokonaan pois. Tosin ehkä suurin ongelma siinä neuvotteluvaiheessa on se, että demarit eivät hyväksy Merkeliä missään tapauksessa liittokansleriksi. Veikkaisin että samat fiilikset pätevät konservatiivien puolella Schröderiin.
SPD:n johdon ykköstavoite onkin siis nyt "liikennevalohallitus" eli koalitio yhdessä vihreiden ja liberaalien kanssa. Kahden suuren yhteistyötä ei myöskään suljeta kokonaan pois. Tosin ehkä suurin ongelma siinä neuvotteluvaiheessa on se, että demarit eivät hyväksy Merkeliä missään tapauksessa liittokansleriksi. Veikkaisin että samat fiilikset pätevät konservatiivien puolella Schröderiin.
Saksa jatkuu
BBC arvioi eri hallitusvaihtoehtoja sivuillaan. Tilanteen yllättävyydestä kertoo jo sekin, että ottavat suhteellisen vakavasti harkinnat useista eri koalitioista, joita ei ennen tätä ole edes vakavasti esitetty. Saksalaisen bloggaajan David Kasparin blogi, kertoo tarkemmin vaalin tuloksista.
On lähes pakko yhtyä siihen arvioon, että tälle hetkellä näyttää siltä, että tämä vaalitulos oli pahinta, mitä Saksalle saattoi tapahtua. Vahvan hallituksen muodostaminen näyttää mahdottomalta.
Vahvimman pohjan hallitus saisi edelleen kahden suuren liitosta, mutta vaikka yhdistäviäkin tekijöitä löytyy, niin kovin erimielisiä ollaan. CDU tuskin pystyy ottamaan vihreitä tai vasemmistopuoluetta vahvistamaan koalitiota liberaalidemokraattien kanssa. Vihreiden kanssa on jonkinasteinen mahdollisuus olemassa.
Vasemmisto - Die Linke - taas ei halua hallitukseen SPD:n kanssa, onhan sen nykyinen kannatus pitkälti kritiikkiä harjoitetulle hallituspolitiikalle. Lisäksi sinne loikanneita demareita karastetaan aika pahasti. SPD:n mahdollisuus mennä hallitukseen ilman CDU:ta on siinä, että liberaalidemokraatit suostuvat mukaan, päästäkseen usean vuoden tauon jälkeen takaisin valtaan. Tämäkään ei ole todennäköistä.
Jos vetoa pitäisi lyödä, niin kahden suuren liitto olisi veikkaukseni. Tosi pitää muistaa, että Dresdenin vaalipiiri saattaa vielä 2. lokakuuta muuttaa tilannetta, kun sen myöhennetyt vaalit on pidetty.
Vaalitulos herättää senkin mielenkiintoisen kysymyksen, että miten puolueiden pitää toimia ristiriitaisen tuloksen kanssa. Äänestäjien tahdon, kun voi tulkita tarkoittavan sitä, että nyt pitää ottaa lusikka kiltisti käteen, niellä erimielisyydet ja alkaa hoitaa asioita. Tai sitten sitä, että eri puolueilta vaaditaa nimenomaan niiden omaa politiikkaa, eikä kompromisseja haluta.
On lähes pakko yhtyä siihen arvioon, että tälle hetkellä näyttää siltä, että tämä vaalitulos oli pahinta, mitä Saksalle saattoi tapahtua. Vahvan hallituksen muodostaminen näyttää mahdottomalta.
Vahvimman pohjan hallitus saisi edelleen kahden suuren liitosta, mutta vaikka yhdistäviäkin tekijöitä löytyy, niin kovin erimielisiä ollaan. CDU tuskin pystyy ottamaan vihreitä tai vasemmistopuoluetta vahvistamaan koalitiota liberaalidemokraattien kanssa. Vihreiden kanssa on jonkinasteinen mahdollisuus olemassa.
Vasemmisto - Die Linke - taas ei halua hallitukseen SPD:n kanssa, onhan sen nykyinen kannatus pitkälti kritiikkiä harjoitetulle hallituspolitiikalle. Lisäksi sinne loikanneita demareita karastetaan aika pahasti. SPD:n mahdollisuus mennä hallitukseen ilman CDU:ta on siinä, että liberaalidemokraatit suostuvat mukaan, päästäkseen usean vuoden tauon jälkeen takaisin valtaan. Tämäkään ei ole todennäköistä.
Jos vetoa pitäisi lyödä, niin kahden suuren liitto olisi veikkaukseni. Tosi pitää muistaa, että Dresdenin vaalipiiri saattaa vielä 2. lokakuuta muuttaa tilannetta, kun sen myöhennetyt vaalit on pidetty.
Vaalitulos herättää senkin mielenkiintoisen kysymyksen, että miten puolueiden pitää toimia ristiriitaisen tuloksen kanssa. Äänestäjien tahdon, kun voi tulkita tarkoittavan sitä, että nyt pitää ottaa lusikka kiltisti käteen, niellä erimielisyydet ja alkaa hoitaa asioita. Tai sitten sitä, että eri puolueilta vaaditaa nimenomaan niiden omaa politiikkaa, eikä kompromisseja haluta.
sunnuntai, syyskuuta 18, 2005
Minne menet, Saksa?
Saksan vaaleista on juuri näillä näkymin tulossa jännitysnäytelmä, joka ei pääty vaalituloksen ratkeamiseen. Vaalit ovat ohi vasta, kun hallitus on muodostettu. Tilanne on syntymässä, koska sen enempää kristillisdemokraatit (CDU) liittolaisineen kuin sosialidemokraatit (SPD) kumppaneineen ei ole saamassa enemmistöä taakseen.
Jos taas Saksassa tehtäisiin (toistamiseen) historiaa ja muodostettaisiin kahden suuren hallitus, niin se saattaisi tietää ikäviä aikoja koko Euroopalle. Saksan pääpuolueet ovat sen verran kaukana toisistaaan niin eurooppapolitiikan kuin talousnäkemystenkin suhteen, että todennäköisen seuraus olisi saksalainen stagnaatio hallituskaudeksi. Ellei tietysti yllätystä tapahdu ja yhteinen ohjelma muodostu jonkun "kansallinen pelastus" otsikon alla.
Tosin hallituskuviot saattavat saada ihan uusiakin mielenkiintoisia käänteitä. Katsotaan.
Varmaa on kuitenkin se, että Saksan vaaleilla ja niitä seuraavilla toimenpiteillä on hyvin paljon merkitystä koko Euroopan kannalta.
Jos taas Saksassa tehtäisiin (toistamiseen) historiaa ja muodostettaisiin kahden suuren hallitus, niin se saattaisi tietää ikäviä aikoja koko Euroopalle. Saksan pääpuolueet ovat sen verran kaukana toisistaaan niin eurooppapolitiikan kuin talousnäkemystenkin suhteen, että todennäköisen seuraus olisi saksalainen stagnaatio hallituskaudeksi. Ellei tietysti yllätystä tapahdu ja yhteinen ohjelma muodostu jonkun "kansallinen pelastus" otsikon alla.
Tosin hallituskuviot saattavat saada ihan uusiakin mielenkiintoisia käänteitä. Katsotaan.
Varmaa on kuitenkin se, että Saksan vaaleilla ja niitä seuraavilla toimenpiteillä on hyvin paljon merkitystä koko Euroopan kannalta.
lauantaina, syyskuuta 17, 2005
YK
Yk:n uudistaminen jäi enemmän kuin kesken maailmanjärjestön 60-vuotisjuhlakokouksessa. Itse asiassa ei ole epäoikeudenmukaista sanoa, että uudistusasiakirjan suurin ansio on se, että se on olemassa. Ainakin myönnetään Yk järjestelmän uudistamisen tarve.
Tuskin kukaan sulkee enää silmiään siltä, että Yk on rampa ankka. Sen toimintakyky ja monin osin uskottovuuskin on, jos ei nyt kadonnut, niin ainakin syvässä kriisissä. Uudistamista tarvittaisiin nyt saatavia kosmeettisia asioita enemmän turvallisuusneuvoston rakenteesta ja asemasta alkaen.
Kuitenkin, meillä on vain Yk, kun ajatellaan todellista maailmanlaajuista demokraattista toimijaa. Vaikka se ontuu, niin eteenpäin mennään kuitenkin. Yk on tärkeä sellaisenakin kuin se nyt on.
Tosin usko yk-järjestelmään ja samalla ihmisiin on välillä koetuksella, kun ajattelee, että kaikki tunnustavat mitä pitäisi tehdä, mutta maailman johtajat eivät tarvittavaa pysty tekemään, koska (lähes) jokainen pelkää oman maansa edun kärsivän. Surullista.
Tuskin kukaan sulkee enää silmiään siltä, että Yk on rampa ankka. Sen toimintakyky ja monin osin uskottovuuskin on, jos ei nyt kadonnut, niin ainakin syvässä kriisissä. Uudistamista tarvittaisiin nyt saatavia kosmeettisia asioita enemmän turvallisuusneuvoston rakenteesta ja asemasta alkaen.
Kuitenkin, meillä on vain Yk, kun ajatellaan todellista maailmanlaajuista demokraattista toimijaa. Vaikka se ontuu, niin eteenpäin mennään kuitenkin. Yk on tärkeä sellaisenakin kuin se nyt on.
Tosin usko yk-järjestelmään ja samalla ihmisiin on välillä koetuksella, kun ajattelee, että kaikki tunnustavat mitä pitäisi tehdä, mutta maailman johtajat eivät tarvittavaa pysty tekemään, koska (lähes) jokainen pelkää oman maansa edun kärsivän. Surullista.
perjantaina, syyskuuta 16, 2005
Mainoslause paikallaan
Brio mainostaa itseään lauseella "connecting generations". Pakko todeta, että markkinamiehet ovat osuneet oikeaan. Mirka oli tänään kaivanut esiin vanhan puisen Brio junaratani, jolla siis itse olen lapsena leikkinyt.
Puolitoistavuotiaamme innostui radasta yllättävän paljon, leikki junilla työnnellen niitä rautatiesiltaa alas ja työnnellen junaa raiteita pitkin (osan aikaa tietysti jossain ihan muualla). Hän tosin kutsu junanvaunuja autoiksi, mutta eipä juna sanaa ole paljon käytettykään.
Kyllä siinä sukupolvet yhdistyivät. Ja tunteelliseksikin sitä rupesi, kun pojalle rautatieinsinöörinä toimi.
Puolitoistavuotiaamme innostui radasta yllättävän paljon, leikki junilla työnnellen niitä rautatiesiltaa alas ja työnnellen junaa raiteita pitkin (osan aikaa tietysti jossain ihan muualla). Hän tosin kutsu junanvaunuja autoiksi, mutta eipä juna sanaa ole paljon käytettykään.
Kyllä siinä sukupolvet yhdistyivät. Ja tunteelliseksikin sitä rupesi, kun pojalle rautatieinsinöörinä toimi.
Muuttuva Norja
Norjan vaalitulos on kaikilla asiasta kiinnostuneilla jo varmasti tiedossa. Ihan kohtuullinen analyysi vaalien tuloksesta löytyy täältä.
Oleellisin muutos norjalaisessa politiikassa on se, että siellä muodostetaan nyt enemmistöhallitus yhteistyössä useamman puolueen kesken. Norjan demareilla on aiemmin, eli ennen 1990 luvun vaalitappioita, ollut tapana muodostaa tai pyrkiä muodostamaan hallitus yksin, enemmistönä tai vähemmistönä. Yhteistyön politiikan välttämättömyys on nyt huomattu sielläkin.
Toinen merkittävä muutos on blokkiutuminen. Vaaleissa taisteli keskenään kaksi eri puolueista muodostuvaa selkeää blokkia. Päävaihtoehtoja siis kaksi ja niiden sisällä lisää vaihtoehtoja, vähän niin kuin sellaisen maatuskanuken malliin. Blokkipolitiikka on esimerkiksi Ruotsissa arkipäivää. Jotkut ovat sitä Suomeenkin kaipailleet, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen. Blokkiuttaminen lisää tarpeetonta vastakkainasettelua ja yksinkertaistaa esiteltäviä poliittisia näkemyksiä.
Norja liittyy vaalituloksen myötä niihin maihin, jotka vetävät (symboliset) joukkonsa Irakista.
Oleellisin muutos norjalaisessa politiikassa on se, että siellä muodostetaan nyt enemmistöhallitus yhteistyössä useamman puolueen kesken. Norjan demareilla on aiemmin, eli ennen 1990 luvun vaalitappioita, ollut tapana muodostaa tai pyrkiä muodostamaan hallitus yksin, enemmistönä tai vähemmistönä. Yhteistyön politiikan välttämättömyys on nyt huomattu sielläkin.
Toinen merkittävä muutos on blokkiutuminen. Vaaleissa taisteli keskenään kaksi eri puolueista muodostuvaa selkeää blokkia. Päävaihtoehtoja siis kaksi ja niiden sisällä lisää vaihtoehtoja, vähän niin kuin sellaisen maatuskanuken malliin. Blokkipolitiikka on esimerkiksi Ruotsissa arkipäivää. Jotkut ovat sitä Suomeenkin kaipailleet, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen. Blokkiuttaminen lisää tarpeetonta vastakkainasettelua ja yksinkertaistaa esiteltäviä poliittisia näkemyksiä.
Norja liittyy vaalituloksen myötä niihin maihin, jotka vetävät (symboliset) joukkonsa Irakista.
torstaina, syyskuuta 15, 2005
Fillaristatistiikkaa
Tämänsyksyinen työmatkapyöräilykausi on ollut sen verran, sanotaanko nyt vaikka epäonninen tai tapahtumarikas, että kirjataan vähän tilastoja ylös:
Rikkoutuneita pyörän ulkokumeja 1 kpl
Rikkoutuneita sisäkumeja 3 kpl
Törmäyksiä valkoposkihanheen 1 kpl
Törmäyksiä toiseen pyörään 1 kpl
Keskisormen nostoja autoilijoilta 2 kpl
Nämä siis sen jälkeen, kun palasin elokuun alussa töihin. Kyllä voi välillä olla työmatkan kulku pyörällä hankalaa.
Rikkoutuneita pyörän ulkokumeja 1 kpl
Rikkoutuneita sisäkumeja 3 kpl
Törmäyksiä valkoposkihanheen 1 kpl
Törmäyksiä toiseen pyörään 1 kpl
Keskisormen nostoja autoilijoilta 2 kpl
Nämä siis sen jälkeen, kun palasin elokuun alussa töihin. Kyllä voi välillä olla työmatkan kulku pyörällä hankalaa.
Loukkaava mainos
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi eilen päätöksen, jonka mukaan oli oikeutettua kieltää Vapaa-ajattelijoiden "eroa kirkosta" bussinkylkimainos. Perusteluna se, että eroamiskehotus on loukkaava.
Loukkaava? Loukkaava! Voi herran kiesus, jos siis ostat kaupallisen mainoksen bussinkylkeen, missä kehotat eroamaan jostakin uskontokunnasta, se loukkaa tuota uskontokuntaa. Onko siis yhtä loukkaavaa, jos minä täällä kehottaisin eroamaan kirkosta?
Ihan kuin minä muistaisin, että kirkolla oli joku aika takaperin mainos "liity kirkkoon". Eikö se sitten puolestaan loukaa muihin uskontokuntiin kuulumattomia ja uskonnottomia?
Käsittämätön päätös minusta, osoittanee kirkkoinstituutiomme ylikorostonutta asemaa. Ei sillä, että minulla hirveitä sympatioita olisi vapaa-ajattelijoidenkaan suuntaan, he kun tuntuvat useimmiten kannattavan ateismia, joka minusta on ihan samaa tavaraa kuin jonkin jumalan kannattaminen. Uskotaan kovasti ettei mitään jumalaa ole, uskon asia siis sekin.
Olen ja pysyn agnostikkona, mutta tuo oikeuden päätös on silti käsittämätön, toivottavasti korkein hallinto-oikeus ottaa ja kumoaa sen.
Loukkaava? Loukkaava! Voi herran kiesus, jos siis ostat kaupallisen mainoksen bussinkylkeen, missä kehotat eroamaan jostakin uskontokunnasta, se loukkaa tuota uskontokuntaa. Onko siis yhtä loukkaavaa, jos minä täällä kehottaisin eroamaan kirkosta?
Ihan kuin minä muistaisin, että kirkolla oli joku aika takaperin mainos "liity kirkkoon". Eikö se sitten puolestaan loukaa muihin uskontokuntiin kuulumattomia ja uskonnottomia?
Käsittämätön päätös minusta, osoittanee kirkkoinstituutiomme ylikorostonutta asemaa. Ei sillä, että minulla hirveitä sympatioita olisi vapaa-ajattelijoidenkaan suuntaan, he kun tuntuvat useimmiten kannattavan ateismia, joka minusta on ihan samaa tavaraa kuin jonkin jumalan kannattaminen. Uskotaan kovasti ettei mitään jumalaa ole, uskon asia siis sekin.
Olen ja pysyn agnostikkona, mutta tuo oikeuden päätös on silti käsittämätön, toivottavasti korkein hallinto-oikeus ottaa ja kumoaa sen.
keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005
Tekijänoikeuslaki uudelleen auki
Eduskunta avaa suuressa valiokunnassa tekijänoikeuslain uudelleen. Tämä kannattaa pistää merkille niin vaikuttamismielessä kuin sen erityisyyden takia.
Hallituksen lakiesityksiä ei usein dramaattisesti muuteta eduskunnassa. Niihin tehdään vain pieniä viilauksia, kuten tekijänoikeuslain kohdalla kirkossa soitettavan musiikin kanssa, mutta varsinainen pääasiallinen sisältö ei muutu.
Tämä johtuu tietysti yksinkertaisuudessaan siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät yleisesti ottaen hallituksen esitysten puolesta. Esitykset on jo eduskuntaan tullessaan neuvoteltu puolueiden välillä, eikä niitä avata ilman suurta yhteisymmärrystä. Tekijänoikeuslaki kuuluu varmaankin sarjaan, josta melkoinen osa kansanedustajista ei riittävässä määrin ole kiinnostunut ja he ovatkin heränneet asian vasta saatuaa siitä ilmeisen runsaasti palautetta.
Itse asiassa parasta mitä tekijänoikeuslaille voisi nyt tapahtua, on se, että hallitus vetäisi esityksensä pois ja valmistelisi sen uudelleen. Muuten on vaarana, että siihen tehdään lisää lähinnä kosmeettisia muutoksia ja eduskunta antaa lausuman laista, joka ei kuitenkaan välittömästi johda mihinkään.
Toivottavasti suuri valiokunta pystyy oikeitakin muutoksia tekemään. Samalla on kuitenkin aiheellista viestittää hallitukseen päin, että laki olisi syytä vetää takaisin ja palata korjatun esityksen kanssa asiaan vähän myöhemmin.
Nyt olisikin aiheellista laittaa kiivaasti viestejä hallitusryhmien vetäjille (ja ministereille muutenkin) sekä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien vetäjille, jotta nämä ottaisivat ja vetäisivät esityksen pois eduskunnasta. Pieni mahdollisuus tähän voisi olla olemassa, kun kerran eduskunta asiaa vielä harkitsee. Eikä hallitus välttämättä halua, että oppositio pääsee (ainakaan liikaa) lakia sorkkimaan. Toki edustajia, varsinkin suuren valiokunnan jäseniä, kannattaa myös pommittaa.
Hallituksen lakiesityksiä ei usein dramaattisesti muuteta eduskunnassa. Niihin tehdään vain pieniä viilauksia, kuten tekijänoikeuslain kohdalla kirkossa soitettavan musiikin kanssa, mutta varsinainen pääasiallinen sisältö ei muutu.
Tämä johtuu tietysti yksinkertaisuudessaan siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät yleisesti ottaen hallituksen esitysten puolesta. Esitykset on jo eduskuntaan tullessaan neuvoteltu puolueiden välillä, eikä niitä avata ilman suurta yhteisymmärrystä. Tekijänoikeuslaki kuuluu varmaankin sarjaan, josta melkoinen osa kansanedustajista ei riittävässä määrin ole kiinnostunut ja he ovatkin heränneet asian vasta saatuaa siitä ilmeisen runsaasti palautetta.
Itse asiassa parasta mitä tekijänoikeuslaille voisi nyt tapahtua, on se, että hallitus vetäisi esityksensä pois ja valmistelisi sen uudelleen. Muuten on vaarana, että siihen tehdään lisää lähinnä kosmeettisia muutoksia ja eduskunta antaa lausuman laista, joka ei kuitenkaan välittömästi johda mihinkään.
Toivottavasti suuri valiokunta pystyy oikeitakin muutoksia tekemään. Samalla on kuitenkin aiheellista viestittää hallitukseen päin, että laki olisi syytä vetää takaisin ja palata korjatun esityksen kanssa asiaan vähän myöhemmin.
Nyt olisikin aiheellista laittaa kiivaasti viestejä hallitusryhmien vetäjille (ja ministereille muutenkin) sekä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien vetäjille, jotta nämä ottaisivat ja vetäisivät esityksen pois eduskunnasta. Pieni mahdollisuus tähän voisi olla olemassa, kun kerran eduskunta asiaa vielä harkitsee. Eikä hallitus välttämättä halua, että oppositio pääsee (ainakaan liikaa) lakia sorkkimaan. Toki edustajia, varsinkin suuren valiokunnan jäseniä, kannattaa myös pommittaa.
tiistaina, syyskuuta 13, 2005
Ministerikierrätyksestä tapa ?
SDP: n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta kommentoi ministerikierrätystä todeten, että tästä voisi tulla jatkossa tapakin.
Toveri puoluesihteeri, toivottavasti ei tule. Kierrätyksellä tässä nykyisessä tilanteessa oli tietyt perustelunsa, nekin osan epäselvät ja näkökulmasta riippuen myös epätoivottavat. Nyt kyseessä on tietoinen riskinotto kohti seuraavia vaaleja, pyritään hakemaan lisää kannatusta sopivilla alueilla ja kohderyhmissä, jotta voidaan olla hallituksessa jatkossakin.
Pysyvänä tapana ministerikierrätys ei nyt vaan toimi. Ministerin pitää pystyä johtamaa ministeriötään ja politiikan lohkoaan mahdollisimman suvereenisti. Mitä vähemmän hän on niin sanotusti "asioiden päällä", sitä enemmän valtaa on valmistelevilla virkamiehillä ja avustajilla. Tämä ei ole poliittisen järjestelmän toimivuuden kannalta mitenkään toivottavaa. Mitä enemmän ministereitä vaihdellaan, sitä vähemmän heillä on mahdollisuus olla todella perillä ministeriönsä asioista ja sitä enemmän he ovat pelkkiä puhuvia päitä.
Jatkossa onkin edelleen syytä pyrkiä siihen, että ministerivastuuta kantavat pystyvimmät ja osaavimmat. Ministeriys ei saa olla poliittinen palkinto tai äänientavoitteluun tähtäävä puolueen sijoitus.
Toveri puoluesihteeri, toivottavasti ei tule. Kierrätyksellä tässä nykyisessä tilanteessa oli tietyt perustelunsa, nekin osan epäselvät ja näkökulmasta riippuen myös epätoivottavat. Nyt kyseessä on tietoinen riskinotto kohti seuraavia vaaleja, pyritään hakemaan lisää kannatusta sopivilla alueilla ja kohderyhmissä, jotta voidaan olla hallituksessa jatkossakin.
Pysyvänä tapana ministerikierrätys ei nyt vaan toimi. Ministerin pitää pystyä johtamaa ministeriötään ja politiikan lohkoaan mahdollisimman suvereenisti. Mitä vähemmän hän on niin sanotusti "asioiden päällä", sitä enemmän valtaa on valmistelevilla virkamiehillä ja avustajilla. Tämä ei ole poliittisen järjestelmän toimivuuden kannalta mitenkään toivottavaa. Mitä enemmän ministereitä vaihdellaan, sitä vähemmän heillä on mahdollisuus olla todella perillä ministeriönsä asioista ja sitä enemmän he ovat pelkkiä puhuvia päitä.
Jatkossa onkin edelleen syytä pyrkiä siihen, että ministerivastuuta kantavat pystyvimmät ja osaavimmat. Ministeriys ei saa olla poliittinen palkinto tai äänientavoitteluun tähtäävä puolueen sijoitus.
maanantaina, syyskuuta 12, 2005
Varastettujen paperien taakka (4)
Ja kaiken piti olla ohi. Olen aiemmin merkinnyt ylös lompakkovarkaudestani ja sitä seuranneista tapahtumista sekä luullusta lopusta.
No nyt kuitenkin posti toi kirjeen perintätoimisto Instrum Justitialta. Dna Finland karhuaa minulta neljän kuukauden puhelinlaskusaatavia. Kyseisen puljun asiakas en ole koskaan ollut, joten kyse on taas varastetuilla papereilla avatusta liittymästä.
Dna ei sitten ole osannut tarkistaa, että kaveri on ilmoittanut väärän osoitteen. Kyvytöntä toimintaa heiltä.
Pitänee soittaa poliisille ja hoitaa tämä nyt pois alta ennen kuin perintätoimisto innostuu tiivistämään karhuamistaan. Pöh, turhauttaa.
No nyt kuitenkin posti toi kirjeen perintätoimisto Instrum Justitialta. Dna Finland karhuaa minulta neljän kuukauden puhelinlaskusaatavia. Kyseisen puljun asiakas en ole koskaan ollut, joten kyse on taas varastetuilla papereilla avatusta liittymästä.
Dna ei sitten ole osannut tarkistaa, että kaveri on ilmoittanut väärän osoitteen. Kyvytöntä toimintaa heiltä.
Pitänee soittaa poliisille ja hoitaa tämä nyt pois alta ennen kuin perintätoimisto innostuu tiivistämään karhuamistaan. Pöh, turhauttaa.
perjantaina, syyskuuta 09, 2005
Ministerikierrätys
SDP siis eilen päätti kierrättää ministereitään aika rajustikin. Osa vaihdoksista varmasti herättää kysymyksiä suuntaan jos toiseenkin. Vastauksia jo kaipaillaankin.
Eero Heinäluoman nousu hallitukseen ja nimenomaan valtiovarainministeriksi on yllätyksetön. Puolueen puheenjohtajan oli pakko mennä hallitukseen ja käytännössä pakko ottaa kovin puolueella oleva ministerin salkku. Näin hallitusryhmään ei jää hänen yläpuolelleen arvoasteikossa olevaa ministeriä ja hänet on luonteva nimittää hallitusryhmän veturiksi ja samalla "kolmen koplan" neuvotteluihin. Muulla ministeriratkaisulla Heinäluoman kohdalla olisi ollut pelättävissä myös "Itälä-ilmiö", eli että puheenjohtaja hallituksessa jää jonkun toisen ministerin varjoon.
Antti Kalliomäen siirto opetusministeriksi oli tavallaan yllätyksellinen. Etukäteen oli selvää, että Kalliomäki jää joko ministeriksi tai siirtyy esimerkiksi eduskuntaryhmän johtoon. Siitä on luultavasti sovittu jo silloin, kun puolueen puheenjohtajakamppailun alkumetreillä Kalliomäki ilmoitti ettei lähde kisaan ja kannatti voimakkaasti Heinäluomaa.
Kalliomäellä on vanhasta muistista kokemusta koulutuspolitiikastakin ja opettajan tausta. Ratkaisulla on varmasti haettu myös ministerin painotuksen siirtämistä ammattillisen ja perusopetuksen puolelle. Nykyinen opetusmininisteri on/on joutunut tekemään kaikkein eniten korkeakoulupolitiikkaa ja nyt yritetään varmasti hakea vielä enemmän ratkaisuja muuallakin. Haatainenkin tosin piti paljon esillä mm. koulupudokkaiden asioita, mutta oli korkeakoulu(yliopisto) painottunut ministeri.
Tuula Haataisen siirtyminen sosiaali- ja terveysministeriksi on looginen. Ennen ministeripostiaan Haatainen on ollut nimenomaan kiinnostunut ja perehtynyt tämän alan kysymyksiin. Nyt vaihdettiin hyvä substanssiministeri toiseen. Ratkaisussa on varmasti myös halua painottaa pääkaupunkiseudun erityisongelmien ratkaisua tällä saralla, Haatainen kun on helsinkiläinen.
Leena Luhtanen goes oikeusministeri. Tämä on ehkä kaikkein eniten keskusteluttanut siirto. Luhtasen oleellisin substanssiosaaminen on ennen ministeriyttä ollut koulutuspolitiikan kysymyksissä. Luhtasella on kuitenkin pitkä poliittinen kokemus sekä pitkä kokemus virkamiehenä. Häntä eivät virkamiehet pääse pyörittämään, vaikka juristin papereita ei olekaan. Luhtanen on lisäksi pikkutarkka paperien kanssa ja painaa asioiden perässä loppuun asti (tästä on omakohtaista kokemusta, kun aikanaan toimin erään työryhmän, jota Luhtanen veti, sihteerinä). Oikeusministerillä on lisäksi erittäin hyvin asioihin perehtynyt erityisavustaja, joka on juristi.
Susanna Huovisen nousu liikenne- ja viestintäministeriksi on myönteinen yllätys. Huovinen on ollut eduskunnan demariryhmän nuorten naisten joukosta ehkä eniten 'ministeriputkessa', esiintynyt vastuullisena asioidenhoitajana ja lisäksi perehtenyt ministeriön toimialaan, etenkin viestintäpuoleen. Toinen kovassa kurssissa oleva nuorempi nainen eli Pia Viitanen, valittiin juuri kesällä puolueen varapuheenjohtajaksi, joten Huovinen oli ehkä siksi looginen ratkaisu. Lisäksi keskisuomalaisen ministerin nimittämisellä haetaan varmasti vauhtia sen alueen seuraaviin vaaleihin.
Johannes Koskisen ja Sinikka Mönkäreen poistuminen hallituksesta ei loppujen lopuksi ole kauhean yllättävää. Ratkaisu on Heinäluoman näköinen, eli haetaan uutta voimaa hallitukseen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että pisimpään istuneet ministerit syrjään ja uusia kasvoja tilalle. Tällä pyritään hakemaan demareiden kasvogalleriaan vaihtuvuutta ja sitä kautta potkua, sekä valtakunnallisesti että täsmäkohdennettuna alueellisesti, myös seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Eero Heinäluoman nousu hallitukseen ja nimenomaan valtiovarainministeriksi on yllätyksetön. Puolueen puheenjohtajan oli pakko mennä hallitukseen ja käytännössä pakko ottaa kovin puolueella oleva ministerin salkku. Näin hallitusryhmään ei jää hänen yläpuolelleen arvoasteikossa olevaa ministeriä ja hänet on luonteva nimittää hallitusryhmän veturiksi ja samalla "kolmen koplan" neuvotteluihin. Muulla ministeriratkaisulla Heinäluoman kohdalla olisi ollut pelättävissä myös "Itälä-ilmiö", eli että puheenjohtaja hallituksessa jää jonkun toisen ministerin varjoon.
Antti Kalliomäen siirto opetusministeriksi oli tavallaan yllätyksellinen. Etukäteen oli selvää, että Kalliomäki jää joko ministeriksi tai siirtyy esimerkiksi eduskuntaryhmän johtoon. Siitä on luultavasti sovittu jo silloin, kun puolueen puheenjohtajakamppailun alkumetreillä Kalliomäki ilmoitti ettei lähde kisaan ja kannatti voimakkaasti Heinäluomaa.
Kalliomäellä on vanhasta muistista kokemusta koulutuspolitiikastakin ja opettajan tausta. Ratkaisulla on varmasti haettu myös ministerin painotuksen siirtämistä ammattillisen ja perusopetuksen puolelle. Nykyinen opetusmininisteri on/on joutunut tekemään kaikkein eniten korkeakoulupolitiikkaa ja nyt yritetään varmasti hakea vielä enemmän ratkaisuja muuallakin. Haatainenkin tosin piti paljon esillä mm. koulupudokkaiden asioita, mutta oli korkeakoulu(yliopisto) painottunut ministeri.
Tuula Haataisen siirtyminen sosiaali- ja terveysministeriksi on looginen. Ennen ministeripostiaan Haatainen on ollut nimenomaan kiinnostunut ja perehtynyt tämän alan kysymyksiin. Nyt vaihdettiin hyvä substanssiministeri toiseen. Ratkaisussa on varmasti myös halua painottaa pääkaupunkiseudun erityisongelmien ratkaisua tällä saralla, Haatainen kun on helsinkiläinen.
Leena Luhtanen goes oikeusministeri. Tämä on ehkä kaikkein eniten keskusteluttanut siirto. Luhtasen oleellisin substanssiosaaminen on ennen ministeriyttä ollut koulutuspolitiikan kysymyksissä. Luhtasella on kuitenkin pitkä poliittinen kokemus sekä pitkä kokemus virkamiehenä. Häntä eivät virkamiehet pääse pyörittämään, vaikka juristin papereita ei olekaan. Luhtanen on lisäksi pikkutarkka paperien kanssa ja painaa asioiden perässä loppuun asti (tästä on omakohtaista kokemusta, kun aikanaan toimin erään työryhmän, jota Luhtanen veti, sihteerinä). Oikeusministerillä on lisäksi erittäin hyvin asioihin perehtynyt erityisavustaja, joka on juristi.
Susanna Huovisen nousu liikenne- ja viestintäministeriksi on myönteinen yllätys. Huovinen on ollut eduskunnan demariryhmän nuorten naisten joukosta ehkä eniten 'ministeriputkessa', esiintynyt vastuullisena asioidenhoitajana ja lisäksi perehtenyt ministeriön toimialaan, etenkin viestintäpuoleen. Toinen kovassa kurssissa oleva nuorempi nainen eli Pia Viitanen, valittiin juuri kesällä puolueen varapuheenjohtajaksi, joten Huovinen oli ehkä siksi looginen ratkaisu. Lisäksi keskisuomalaisen ministerin nimittämisellä haetaan varmasti vauhtia sen alueen seuraaviin vaaleihin.
Johannes Koskisen ja Sinikka Mönkäreen poistuminen hallituksesta ei loppujen lopuksi ole kauhean yllättävää. Ratkaisu on Heinäluoman näköinen, eli haetaan uutta voimaa hallitukseen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että pisimpään istuneet ministerit syrjään ja uusia kasvoja tilalle. Tällä pyritään hakemaan demareiden kasvogalleriaan vaihtuvuutta ja sitä kautta potkua, sekä valtakunnallisesti että täsmäkohdennettuna alueellisesti, myös seuraaviin eduskuntavaaleihin.
torstaina, syyskuuta 08, 2005
Kenkää Loimaan pomolle
Loimaan kassan johtaja sai sitten kenkää. Oletan että herra itse on aiemmin johtamansa työttömyyskassan jäsen. Toivottavasti, edes ihan pikkuriikkisen verran, on nyt käynyt mielessä, että olisi kannattanut laittaa työsopimusasiat kuntoon - ja olla liiton jäsen, saada oikeusavut laittomaan irtisanomiseen...
Uutena johtajana aloittava hotellipuolen työnantajaliitosta tuleva Veli-Matti Aittoniemi sanoo, että kassan linja muuttuu, sillä se lopettaa ideologisen toimintansa, eli kuten Aittoniemi toteaa:
"Kerroin henkilökunnallekin, että nyt kaikki, mikä viittaa poliittiseen tai johonkin kilpailijaan, loppuu. Yritän pitää kassan toiminnan täysin neutraalina palveluna. Nyt loppuvat myös turhat puheet. "
(tarkoittaakohan tämä nyt sitten rehellisempää markkinointia heiltä?)
Saa nähdä muuttaako tämä joitakin asetelmia loppuje lopuksi ihan oikeasti. Vähän veikkaan, että työnantajapuolelta tulevalla uudellakin johtajalla on edelleen intressiä jatkaa Loimaan toimintaa nimenomaan sen takia, että sillä pyritään vähentämään työntekijäpuolen neuvotteluvoimaa.
Uutena johtajana aloittava hotellipuolen työnantajaliitosta tuleva Veli-Matti Aittoniemi sanoo, että kassan linja muuttuu, sillä se lopettaa ideologisen toimintansa, eli kuten Aittoniemi toteaa:
"Kerroin henkilökunnallekin, että nyt kaikki, mikä viittaa poliittiseen tai johonkin kilpailijaan, loppuu. Yritän pitää kassan toiminnan täysin neutraalina palveluna. Nyt loppuvat myös turhat puheet. "
(tarkoittaakohan tämä nyt sitten rehellisempää markkinointia heiltä?)
Saa nähdä muuttaako tämä joitakin asetelmia loppuje lopuksi ihan oikeasti. Vähän veikkaan, että työnantajapuolelta tulevalla uudellakin johtajalla on edelleen intressiä jatkaa Loimaan toimintaa nimenomaan sen takia, että sillä pyritään vähentämään työntekijäpuolen neuvotteluvoimaa.
Burning the Flag?
Laki Suomen lipusta sanoo kahdennassessa pykälässään seuraavaa:
Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon.
Joka oikeudettomasti käyttää tasavallan presidentin lippua tai muuta valtiolippua taikka käyttää sellaista Suomen lippua, johon vastoin 6 §:n säännöksiä on sijoitettu lisäkuvioita, tahi Suomen lippuna pitää kaupan sellaista lippua, joka väreiltään tai mittasuhteiltaan selvästi poikkeaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesta lipusta, on tuomittava Suomen lipusta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon.
Yhdysvalloissa keskustellaan välillä oikein kovastikin lipun polttajista erilaisten mielenosoitusten yhteydessä.
Lain mukaan meilläkin lipun polttaminen on rangaistava teko, samoin kuin sen turmeleminen. Periaatteessa niille, jotka urheilukilpailuissa ottavat hikisiin käsiinsä lipun, maalaavat siihen kuvioita ja niin edelleen, pitäisi saada sakot.
En suoraan sanottuna ymmärrä lipun erikoisasemaa. Jos haluan ostaa Suomen lipun ja tuhota sen, niin mitä ihmettä teen väärin? Ostoksen jälkeenhän lippu varmaan on omaa omaisuuttani. Ymmärrän kyllä, että jos jostain syystä saisin päähäni mennä polttamaan vaikkapa valtioneuvoston linnan lipputangossa liehuvan lipun, niin siitä mätkähtäisi sakot omaisuuden turmelemisesta.
Nationalismi on lujassa lainsäädännön tasolla, myös meillä.
Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon.
Joka oikeudettomasti käyttää tasavallan presidentin lippua tai muuta valtiolippua taikka käyttää sellaista Suomen lippua, johon vastoin 6 §:n säännöksiä on sijoitettu lisäkuvioita, tahi Suomen lippuna pitää kaupan sellaista lippua, joka väreiltään tai mittasuhteiltaan selvästi poikkeaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesta lipusta, on tuomittava Suomen lipusta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon.
Yhdysvalloissa keskustellaan välillä oikein kovastikin lipun polttajista erilaisten mielenosoitusten yhteydessä.
Lain mukaan meilläkin lipun polttaminen on rangaistava teko, samoin kuin sen turmeleminen. Periaatteessa niille, jotka urheilukilpailuissa ottavat hikisiin käsiinsä lipun, maalaavat siihen kuvioita ja niin edelleen, pitäisi saada sakot.
En suoraan sanottuna ymmärrä lipun erikoisasemaa. Jos haluan ostaa Suomen lipun ja tuhota sen, niin mitä ihmettä teen väärin? Ostoksen jälkeenhän lippu varmaan on omaa omaisuuttani. Ymmärrän kyllä, että jos jostain syystä saisin päähäni mennä polttamaan vaikkapa valtioneuvoston linnan lipputangossa liehuvan lipun, niin siitä mätkähtäisi sakot omaisuuden turmelemisesta.
Nationalismi on lujassa lainsäädännön tasolla, myös meillä.
keskiviikkona, syyskuuta 07, 2005
Kirkollisvero
Kun nyt tässä on verotuksen ääreen päästy, niin jatketaan aiheesta ainakin vähän.
Jos jokin verotusmuoto, tai tässä tapauksessa pikemminkin oikeus, on rukkaamisen tarpeessa, niin se on kirkollisvero.
En näe mitään muita kuin kulttuurihistoriallisia syitä, miksi kirkolla vielä Suomessa on verotusoikeus. Tästäkin vanhan valtiokirkon jäänteestä olisi vähitellen syytä päästä eroon.
Kirkon verotusoikeuden kannattajat perustelevat veroa useimmiten kirkon hoitamilla tehtävillä. Niissä ei laajuutta lukuunottamatta ole kuitenkaan mitään eroa usean eri järjestön hoitamiin vastaaviin tehtäviin, joten ei kelpaa perusteluksi ainakaan minulle. Sitä paitsi esimerkiksi hautaustoimi on kirkon käytännöllinen monopoli, joka olisi syytä purkaa.
Oma näkökulmani on se, että kaikki kirkot ovat ihan samassa mielessä aatteellisia yhdistyksiä kuin kaikki muutkin ympäristöjärjestöistä poliittiisiin. Niinpä niiden pitäisi toimia samoilla pelisäännöillä, kerätä jäsenmaksunsa itse ja mahdollisesti saada järjestöavustusta samoilla ehdoilla kuin muutkin. Erillinen kirkkorekisteri voitaisiin myös lakkauttaa ja siirtää uskonnot yhdistysrekisteriin asioimaan.
Sitten on eri asia, mitä tehtäisiin kirkollisveron poistuttua vapautuvalla vero-osuudellla. Tarkoitan lähinnä sitä yhteisövero-osuutta, tuo jäsenmaksupuoli olisi syytä jättää ihmisille itselleen. Joko sitä käytettäisiin verotuksen alentamiseen tai tehtäisiin siitä esimerkiksi sosiaalisten palveluiden rahoittamiseen täsmävero eli käytettäisiin veroa samoihin tarkoituksiin kuin kirkkokin.
Jos jokin verotusmuoto, tai tässä tapauksessa pikemminkin oikeus, on rukkaamisen tarpeessa, niin se on kirkollisvero.
En näe mitään muita kuin kulttuurihistoriallisia syitä, miksi kirkolla vielä Suomessa on verotusoikeus. Tästäkin vanhan valtiokirkon jäänteestä olisi vähitellen syytä päästä eroon.
Kirkon verotusoikeuden kannattajat perustelevat veroa useimmiten kirkon hoitamilla tehtävillä. Niissä ei laajuutta lukuunottamatta ole kuitenkaan mitään eroa usean eri järjestön hoitamiin vastaaviin tehtäviin, joten ei kelpaa perusteluksi ainakaan minulle. Sitä paitsi esimerkiksi hautaustoimi on kirkon käytännöllinen monopoli, joka olisi syytä purkaa.
Oma näkökulmani on se, että kaikki kirkot ovat ihan samassa mielessä aatteellisia yhdistyksiä kuin kaikki muutkin ympäristöjärjestöistä poliittiisiin. Niinpä niiden pitäisi toimia samoilla pelisäännöillä, kerätä jäsenmaksunsa itse ja mahdollisesti saada järjestöavustusta samoilla ehdoilla kuin muutkin. Erillinen kirkkorekisteri voitaisiin myös lakkauttaa ja siirtää uskonnot yhdistysrekisteriin asioimaan.
Sitten on eri asia, mitä tehtäisiin kirkollisveron poistuttua vapautuvalla vero-osuudellla. Tarkoitan lähinnä sitä yhteisövero-osuutta, tuo jäsenmaksupuoli olisi syytä jättää ihmisille itselleen. Joko sitä käytettäisiin verotuksen alentamiseen tai tehtäisiin siitä esimerkiksi sosiaalisten palveluiden rahoittamiseen täsmävero eli käytettäisiin veroa samoihin tarkoituksiin kuin kirkkokin.
tiistaina, syyskuuta 06, 2005
Bensaveropopulistit keskuudessamme II
Aikaisemmin moitin ministeri Pekkarista(maal.) bensaveropopulismista. Nyt tähän tautiin näyttää pikkuhiljaa olevan sairastumassa politiikka laajemminkin (tosi iso yllätys, huoh).
Kokoomus miettii nyt välikysymyksen tekoa bensan korkean hinnan takia. Hei, hetkinen mikä minulta on mennyt ohi: kokoomus haluaa puuttua markkinoiden asettamaan hintaan? Jos heillä on verotusta vastaan jotain, niin siitä olisi voinut olla aloitteellinen jo aiemminkin. Mutta ei tainnut tulla mieleen ennen kuin hinnat nousivat ja asia on uutisissa? Olisi ehkä aiemmin hallituksessa oloaikana saattanut tehdä esityksen verotuksen korjaamiseksi?
Loppujen lopuksi bensan hinta tulee pikku hiljaa joka tapauksessa hilautumaan ylöspäin. Se kun on aine, joka tulee sukupolveni elinaikana loppumaan. Piste.
Kokoomus miettii nyt välikysymyksen tekoa bensan korkean hinnan takia. Hei, hetkinen mikä minulta on mennyt ohi: kokoomus haluaa puuttua markkinoiden asettamaan hintaan? Jos heillä on verotusta vastaan jotain, niin siitä olisi voinut olla aloitteellinen jo aiemminkin. Mutta ei tainnut tulla mieleen ennen kuin hinnat nousivat ja asia on uutisissa? Olisi ehkä aiemmin hallituksessa oloaikana saattanut tehdä esityksen verotuksen korjaamiseksi?
Loppujen lopuksi bensan hinta tulee pikku hiljaa joka tapauksessa hilautumaan ylöspäin. Se kun on aine, joka tulee sukupolveni elinaikana loppumaan. Piste.
YLE irtisanoo ja saneeraa
Kaikki, jotka ovat tänään yrittäneet katsoa ylen:n kanavia tai kuunneella sen taajuuksia, ovat viimeistään nyt tietoisia Yle:n saneeraustoimista. Nyt henkilökunta ulosmarssii ilmoitettujen yt-neuvottelujen vuoksi.
Sinänsä Yle:n irtisanomiset ovat historiallisia. Aikaisemmin oli yhtä todennäköistä, että lehmät lensivät kuin että yleisradiosta tulisi kenkää. Onko tämä hyvää omistaja- ja henkilöstöpolitiikkaa julkiselta vallalta, se onkin kokonaan toinen juttu. On nimittäin enemmän kuin aste-ero siinä tulevatko irtisanomiset puljun yleisistä taloudellisista syistä, vai oman kyvyttömyyden tai yrittämättömyyden johdosta.
Irtisanomiset eivät koskaan ole välttämättömiä ellei olla jo konkurssitilassa. Varsinkaan instituutiossa, jonka ensijainen tarkoitus ei ole takoa voittoa. Vaihtoehtoja irtisanomisille varmasti on, mutta tuntematta Yleä sen tarkemmin en osaa sanoa olisivatko ne kuinka kipeitä. Paljonkohan säästettäisiin lopettamalla ruotsinkielinen ohjelmatoiminta?
Sinänsä Yle:n irtisanomiset ovat historiallisia. Aikaisemmin oli yhtä todennäköistä, että lehmät lensivät kuin että yleisradiosta tulisi kenkää. Onko tämä hyvää omistaja- ja henkilöstöpolitiikkaa julkiselta vallalta, se onkin kokonaan toinen juttu. On nimittäin enemmän kuin aste-ero siinä tulevatko irtisanomiset puljun yleisistä taloudellisista syistä, vai oman kyvyttömyyden tai yrittämättömyyden johdosta.
Irtisanomiset eivät koskaan ole välttämättömiä ellei olla jo konkurssitilassa. Varsinkaan instituutiossa, jonka ensijainen tarkoitus ei ole takoa voittoa. Vaihtoehtoja irtisanomisille varmasti on, mutta tuntematta Yleä sen tarkemmin en osaa sanoa olisivatko ne kuinka kipeitä. Paljonkohan säästettäisiin lopettamalla ruotsinkielinen ohjelmatoiminta?
maanantaina, syyskuuta 05, 2005
Yleisestä yksityiseen: koska politiikka seuraa perässä?
Niin kutsutuissa teollistuneissa maissa on monen kehityksen summana siirrytty useammalla elämänalalla yleistä yksityiseen. Mediasoitumisen myötä myös politiikan tekemisestä on tullut paljon enemmän yksilöistä riippuvaa toimintaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa monet yleiset asiat on politiikan keinoin ratkottu. Halusimmepa tai emme, myös politiikan täytyy alkaa reagoimaan siihen, että myös ne asiat joihin politiikalla yritetään vaikuttaa muuttuvat enemmän yksittäisiä henkilöitä koskeviksi.
Yhteiskunnan jatkuva sirpaloituminen merkitsee sitä, että asiat siirtyvät entistä enemmän yleiseltä tasolta yksityiseen. Se vaikeuttaa ja ehkä jopa muuttaa mahdottomaksi tehdä kaikkia tai tiettyjä kansanosia koskevia ratkaisuja. Tarvitaan entistä yksilöllisempää politiikkaa.
Vaikka poliitikot ovat jo tottuneet siihen, että pärjätäkseen ei oman puolueen menestys riitä, vaan tarvitaan myös yksityisiä menestystekijöitä, niin siihen ajatukseen, että politiikan pitäisi räätälöidä keinoja myös yksityisiin tarpeisiin, ei olla totuttu. Suoraan esitettynä ajatus ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta. Se on kuitenkin yhdentekevää. Juuri tämänhetkisessä vaiheessa yhteiskuntamme tarvitsee erillisiä ja hajautuvia järjestelmiä ja rakenteita.
Monesta ihmisestä politiikka saattaa juuri tästä syystä tuntua vieraalta. Uutiset päätöksenteosta kertovat järjestelmätason ratkaisuista, joilla on hyvin vähän tai ei mitään vaikutusta siihen arkeen, jota ihminen elää. Sekä käytännöllisesti että kansanvallan kannalta viestinnällisesti olisi ensiarvoisen tärkeää, että yleisen tason rinnalle alettaisiin mahdollisimman pian kehittää yksityisen tason politiikkaa.
Monet yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset ovat jo sisäistäneet sen, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa. Mutta samaan aikaan he eivät ymmärrä miten politiikan valinnat vaikuttavat heihin. Ketjut ja syy-seuraussuhteet ovat liian pitkiä ja monimutkaisia. Järjestelmän rakenteita ei missään nimissä ole syytä tarvetta purkaa, mutta ne tarvitsevat rinnalleen/alleen uusia mikrorakenteita, jotka huomioivat yksityiset tilanteet.
Yhteiskunnan jatkuva sirpaloituminen merkitsee sitä, että asiat siirtyvät entistä enemmän yleiseltä tasolta yksityiseen. Se vaikeuttaa ja ehkä jopa muuttaa mahdottomaksi tehdä kaikkia tai tiettyjä kansanosia koskevia ratkaisuja. Tarvitaan entistä yksilöllisempää politiikkaa.
Vaikka poliitikot ovat jo tottuneet siihen, että pärjätäkseen ei oman puolueen menestys riitä, vaan tarvitaan myös yksityisiä menestystekijöitä, niin siihen ajatukseen, että politiikan pitäisi räätälöidä keinoja myös yksityisiin tarpeisiin, ei olla totuttu. Suoraan esitettynä ajatus ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta. Se on kuitenkin yhdentekevää. Juuri tämänhetkisessä vaiheessa yhteiskuntamme tarvitsee erillisiä ja hajautuvia järjestelmiä ja rakenteita.
Monesta ihmisestä politiikka saattaa juuri tästä syystä tuntua vieraalta. Uutiset päätöksenteosta kertovat järjestelmätason ratkaisuista, joilla on hyvin vähän tai ei mitään vaikutusta siihen arkeen, jota ihminen elää. Sekä käytännöllisesti että kansanvallan kannalta viestinnällisesti olisi ensiarvoisen tärkeää, että yleisen tason rinnalle alettaisiin mahdollisimman pian kehittää yksityisen tason politiikkaa.
Monet yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset ovat jo sisäistäneet sen, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa. Mutta samaan aikaan he eivät ymmärrä miten politiikan valinnat vaikuttavat heihin. Ketjut ja syy-seuraussuhteet ovat liian pitkiä ja monimutkaisia. Järjestelmän rakenteita ei missään nimissä ole syytä tarvetta purkaa, mutta ne tarvitsevat rinnalleen/alleen uusia mikrorakenteita, jotka huomioivat yksityiset tilanteet.
sunnuntai, syyskuuta 04, 2005
Aluekunnista ei tykätä
Tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista vastustaa esitettyä aluekuntamallia. Arvattava tulos, samoin kuin se, että eniten vastustusta on pienissä kunnissa, vasemmistoliiton ja kepun kannattajissa. Se on ihan sama mitä mallia kuntakoon ja kuntahallinnon rukkaamiseksi tutkitaan, aina tullaan saamaan sama tulos. Kuntaan, joka on hallinnollinen perusyksikkö, suhtaudutaan jostain käsittämättömän kieroutuneesta syystä suurella tunteella.
En tosin menisi tämänkään tutkimuksen jäljiltä paljoa sanomaan siitä, mitä mieltä ihmiset juuri esitetystä aluekuntamallista ovat. Suurin osa ei tiedä mikä se on. Sitä paitsi esitys itse on niin luonnosmainen, että siitä on vaikea olla lopullista mieltä.
En tosin menisi tämänkään tutkimuksen jäljiltä paljoa sanomaan siitä, mitä mieltä ihmiset juuri esitetystä aluekuntamallista ovat. Suurin osa ei tiedä mikä se on. Sitä paitsi esitys itse on niin luonnosmainen, että siitä on vaikea olla lopullista mieltä.
lauantaina, syyskuuta 03, 2005
Bensaveropopulistit keskuudessamme
Keski-Suomen suurihme tekee sen taas! Tällä kertaa kerätään irtopisteitä bensaverosta. Pekkarinen sanoo siis, että kuljettajille voisi tulla veroetuja, jos bensan hintataso ei tästä laske.
Ai, miten niin bensaveropopulisimia? Ensinnä, on varmaan oletettavaa, että hirmumyrsky K:n tekemien tuhojen vaikutus bensan hinnasta (enimmäkseen) häviää pikkuhiljaa. Toiseksi, vaikka Pekkarinen ministeri onkin, niin kauppa- ja teollisuussellainen ei päätä verotasosta tai tasoista.
Ja finaaliksi: bensaveroon ei ole juuri kajottu, tuskin siihen kajotaan nytkään. Se on aivan liian tuottoisa ja lisäksi kauniisti perusteltavissa. Ei sillä etteikö minuakin harmittaisi tankata tämän hintaista löpöä.
Pekkarinen pelaaa julkisuuspeliään, jossa hän kieltämättä on Suomen parhaita ellei paras, poliitikko - kepulaisuudestaan huolimatta tai todennäököisesti siitä johtuen.
Ai, miten niin bensaveropopulisimia? Ensinnä, on varmaan oletettavaa, että hirmumyrsky K:n tekemien tuhojen vaikutus bensan hinnasta (enimmäkseen) häviää pikkuhiljaa. Toiseksi, vaikka Pekkarinen ministeri onkin, niin kauppa- ja teollisuussellainen ei päätä verotasosta tai tasoista.
Ja finaaliksi: bensaveroon ei ole juuri kajottu, tuskin siihen kajotaan nytkään. Se on aivan liian tuottoisa ja lisäksi kauniisti perusteltavissa. Ei sillä etteikö minuakin harmittaisi tankata tämän hintaista löpöä.
Pekkarinen pelaaa julkisuuspeliään, jossa hän kieltämättä on Suomen parhaita ellei paras, poliitikko - kepulaisuudestaan huolimatta tai todennäököisesti siitä johtuen.
perjantaina, syyskuuta 02, 2005
Oikeus ja velvollisuus, vapaus ja tasa-arvo
Ahon, ilmeisesti vanhan Keskustan vaalimainoksen innoittamana, johnwaynemäisesti ammuttu lonkkalaukaus epäterveellisien elämäntapojen vaikutuksesta terveydenhuollon hintaan on nostattanut keskustelua. Katsokaapa vaikka Soopa, Haltian Vaaliyö, ja Lipsanen&Ruso.
Keskustelu on mennyt sen periaatteelliseen puoleen eli kysymykseen yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista yhteiskunnassa. Selvennän omaa näkökulmaani tähän.
Oikeudet ja velvollisuudet ovat luonnollinen yhteiskunnallinen vastinpari. Mutta missään olosuhteissa ne eivät ole eivätkä ne saa olla ainoa vastinpari. On virhepäätelmä alistua keskustelemaan näiden kahden vuorovaikutussuhteesta ottamalla kokonaisuutta mukaan.
Oikeudet ja velvollisuudet kuvaavat niitä asioita, joita yksilö joko nauttii yhteiskunnassa tai joita hän joutuu suorittamaan. Ne kuvaavat yhteiskunnan vaikutuksia henkilökohtaisella, yksittäisen kansalaisen tasolla. Lienee väistämätön tosiasia, että suurin osa oikeuksista ja velvollisuuksista on tilanne- ja vaihesidonnaisia, ne astuvat voimaan kun tietyt ehdot tietyssä tilanteessa täyttyvät. Esimerkiksi kun yksilöllä on oikeus opiskella, hänelle astuu voimaan velvollisuus suorittaa opintoja järjestelmän vaatimalla tavalla.
Ensinnäkin: oikeuksien ja velvollisuuksien vastinpari ja vuorovaikutussuhde on mieletön ilman sen rinnalla olevaan vapauden ja tasa-arvon paria. Vapaus ja tasa-arvo eivät ehkä ole yhtä ilmeinen pari kuin ensin mainittu, mutta yhtä elimellisesti toisiinsa liittynyt. Täydellisen vapauden vallitessa ei ole tasa-arvoa ja taas täydellisen tasa-arvon vallitessa ei ole vapauksia. Sama leikkuriperiaate pätee myös oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Nämä kaksi vastinparia muodostavat kaksi toisensa leikkaavaa akselia.
Parit eivät siis myöskään ole toisistaan sillä tavalla erilliset, että niiden esittäminen ilman toisiaan olisi mahdollista. Tasa-painon pitää vallita molempien akselien välillä yhtä aikaa, ei toisella akselilla ilman toista. Oikeuksien ylikorostaminen aiheuttaa kallistuman kohti tasa-arvon päätä ja vastaavasti vapauden korostuminen aiheuttaa kallistuman kohti oikeuksia. Jos se ei siis sanomattakin ole selvää, niin minä asemoin itseni akselien leikkauspisteeseen.
Minusta ei siis voida keskustella pelkästään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ottamatta huomioon hänen vapauttaan ja tasa-arvoisuuttaan. Ahon ehdotus liikkuu vain tuolla oikeus-velvollisuus akselilla ja onnistuu loukkaamaan sekä tasa-arvoisuutta että vapautta.
Keskustelu on mennyt sen periaatteelliseen puoleen eli kysymykseen yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista yhteiskunnassa. Selvennän omaa näkökulmaani tähän.
Oikeudet ja velvollisuudet ovat luonnollinen yhteiskunnallinen vastinpari. Mutta missään olosuhteissa ne eivät ole eivätkä ne saa olla ainoa vastinpari. On virhepäätelmä alistua keskustelemaan näiden kahden vuorovaikutussuhteesta ottamalla kokonaisuutta mukaan.
Oikeudet ja velvollisuudet kuvaavat niitä asioita, joita yksilö joko nauttii yhteiskunnassa tai joita hän joutuu suorittamaan. Ne kuvaavat yhteiskunnan vaikutuksia henkilökohtaisella, yksittäisen kansalaisen tasolla. Lienee väistämätön tosiasia, että suurin osa oikeuksista ja velvollisuuksista on tilanne- ja vaihesidonnaisia, ne astuvat voimaan kun tietyt ehdot tietyssä tilanteessa täyttyvät. Esimerkiksi kun yksilöllä on oikeus opiskella, hänelle astuu voimaan velvollisuus suorittaa opintoja järjestelmän vaatimalla tavalla.
Ensinnäkin: oikeuksien ja velvollisuuksien vastinpari ja vuorovaikutussuhde on mieletön ilman sen rinnalla olevaan vapauden ja tasa-arvon paria. Vapaus ja tasa-arvo eivät ehkä ole yhtä ilmeinen pari kuin ensin mainittu, mutta yhtä elimellisesti toisiinsa liittynyt. Täydellisen vapauden vallitessa ei ole tasa-arvoa ja taas täydellisen tasa-arvon vallitessa ei ole vapauksia. Sama leikkuriperiaate pätee myös oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Nämä kaksi vastinparia muodostavat kaksi toisensa leikkaavaa akselia.
Parit eivät siis myöskään ole toisistaan sillä tavalla erilliset, että niiden esittäminen ilman toisiaan olisi mahdollista. Tasa-painon pitää vallita molempien akselien välillä yhtä aikaa, ei toisella akselilla ilman toista. Oikeuksien ylikorostaminen aiheuttaa kallistuman kohti tasa-arvon päätä ja vastaavasti vapauden korostuminen aiheuttaa kallistuman kohti oikeuksia. Jos se ei siis sanomattakin ole selvää, niin minä asemoin itseni akselien leikkauspisteeseen.
Minusta ei siis voida keskustella pelkästään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ottamatta huomioon hänen vapauttaan ja tasa-arvoisuuttaan. Ahon ehdotus liikkuu vain tuolla oikeus-velvollisuus akselilla ja onnistuu loukkaamaan sekä tasa-arvoisuutta että vapautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)