Hei, Suomessa on vaalit, siis se virallinen vaalipäivä, viikon päästä. Eikö olekin helppoa tehdä ratkaisu sen perusteella, kuka on tehnyt lokaavimman mainoksen ja toisaalta punniten sitä kuka on haukkunut kenenkin mainoksen parhaiten. Sitähän tämä imago –ja mediapolitiikka on. Katsotaan sitten vaalien jälkeen, paremmalla ajalla noita oikeita asioita.
Yhtä puoluetta epäilen, yhdestä en ole varma ja muista en tiedä, mutta tuskin kovin monen tarkoitus oli vetää nämä vaalit tällaisella keskustelussa läpi. Jossain vaiheessa jotain vain tapahtui. Jos kysymys olisi taloudesta, niin voisi klassisesti sanoa, että näkymätön käsi otti ja puuttui peliin. Puolueilla ja niiden johdolla olisi vielä viikko aikaa korjata asia kuitenkin.
Resepti on yksinkertainen, mölyt pidetään omalla puolella siitä, mitä muut tekevät ja heitetään ne omat konkreettiset ratkaisuehdotukset kehiin, toistaen, toistaen ja esimerkeillä selventäen. Ja tehdään se yhtä isosti kuin toisten kampanjoiden moittiminen.
Asioista puhumattomuus on toki vain osin silmänlumetta. Perustasolla, missä aktiiviset ehdokkaat kohtaavat äänestäjiä kuka missäkin, puhutaan nimenomaan asiaa. Tehdään kysymyksiä, vastataan enemmän tai vähemmän viisaita. Mutta julkisuuden kautta tuleva viesti ei tue tätä työ ollenkaan.
Vaaliennusteita tehdään, useita ja erilaisia. Niiden pääviesti on kuitenkin sama: tasaista on. Kokoomus voittaa viime vaaleihin nähden jokatapauksessa, tuskin kuitenkaan missään olosuhteissa viittä paikkaa enempää. Maalaisliitto ja demarit tulevat suurin piirtein pitämään tasonsa, mutta paikkamäärien heilahtelut tulevat olemaan ratkaiseva juttu.
Mitä muuten tehdään silloin, jos sdp maalaisliitto ovat tasoissa, mutta demarit voittavat Ahvenanmaan paikan (mikä on mahdollista tällä kertaa). Sitähän ei varsinaisesti lasketa suoraan tuloksiin, kun se tulee erillisenä? Lasketaanko silloin suoraan yhden paikan voitto, mitä se käytännössä on, vai joudutaanko asiasta vääntämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti