Taas on vasen nilkka tohjona. Marraskuussa se edellisen kerran meni, ihan samalla tavalla sählykentällä kaatumalla. Ja taas kompastuin ihan itsekseni, ilman muiden pelaajien myötävaikutusta. Olisikohan syytä opetella pelaamaan, jotta saisi pysyttyä pystyssä palloa tavoitellessa?
Ei se nimittäin varmaan ole yksin ikä, mikä alkaa näitä vammoja generoimaan. Veikkaisin aika vahvasti, että naurettavalla kunnollakin on jotain tekemistä asian kanssa.
Ja sopivasti juniorit tuli viikonlopuksi mun luokse. Eli saan kertoa Neolle sata kertaa päivässä, että ei, nyt ei ole juoksukilpailuja, kun isi ei nyt pysty juoksemaan, kun jalkaan sattuu. Ja tätä seuraa aina kehotus mennä lääkäriin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti