Kysymyslista

Matti kysyy nyt ja kohta muut vastaavat. Vanhasen kysymyslista on yllätyksetön ja aika odotettu, samoja asioita noin suurin piirtein olisivat todennäköisesti kysyneet kaikki muutkin hallitustunnustelijan asemaan päästessään.

Vain yksi pieni huomio. Kysymyksessä yksi lienee pieni ansa. Sinne on talouskasvun, työllisyyden ja tuottavuuden sekaan lipsautettu "suotuisa aluekehitys". Tai siis, no, ansa ei ole kummoinen, koska kaikki huomannevat melko helposti, mikä mahtaa olla maalaisliiton tarkoittama juttu tässä kohtaa.

Tosin lähes kaikki (kaikki) muut saattavat olla suotuisasta aluekehityksestä hyvinkin erimielisiä tunnustelijan kanssa. Tosin sitä ei myöskään usein uskalleta sanoa ääneen, että maalaisliittolainen pidä joka kylä asuttuna politiikka, ei ole kovin suotavaa aluekehitystä.

Suomi kun nyt ei vaan tule pysymään asuttuna siinä laajudessa kuin se sitä tänä päivänä on. Sitä yrittämällä saadaan ehkä lähinnä tuota samaan kysymykseen sisältyvää talouskasvua ja tuottavuuden nousua hidastettua.

Kokoomuksen triangeli

Eihän tässä nyt mistään triangelista ole kysymys, se vaan kuulosti hyvältä. Kyse on oikeasti triangulaatiosta. En tiedä onko tuota politiikan termiä suomennettu, en ainakaan ole kuullut.

On hämmentävää, että demarileiri ei ennen vaaleja huomioinut, että triangulaatio oli nimenomaan se oppi, joka Ruotsista tuotiin tuliaisiksi. Sitä kuitenkin käytettiin jo presidentinvaaleissa. Toisaalta on hämmentävää, että kokoomuksen taktiikkaa ei ole kommentoitu jälkeenpäin, ainakaan julkisesti.

Kokoomuksen kampanja on aika tyylipuhdas esimerkki triangulaatiosta. Olen enemmän vihollisesi kuin vihollisesi itse on (työ ja työelämäkysymykset), varasta tämän parhaat argumentit (lisää liksaa ja parempi hyvinvointi) ja asetu oikeisto-vasemmiston jaon ylä/ulkopuolelle (vastakkainasettelun aika on ohi). Taktiikka oli etukäteen tiedossa, mutta siihen ei osattu reagoida.

On hyvin mielenkiintoista nähdä mitä tämän jälkeen. Kyynikko toteaisi, että tähän vaalitaktiikkaan kuuluu osana vielä se ohje, että tee valtaanpäästyäsi kaikki toisin (Ruotsi). Ja kun vaalit on nyt voitettu tällä taktiikalla ja valtaapääsy hyvin todennäköistä, mikä on seuraava vaihe. Triangulaatio tuskin toimii kokoomuksen kohdalla enää seuraavissa vaaleissa?

Tasa-arvo tupo

Odotan suurella mielenkiinnolla syksyä, jolloin päästään näkemään miten tasa-arvo tupo tehdään. Siis sillä edellytyksellä, että kokoomus pääsee hallitukseen ja asia sitä siellä vielä kiinnostaa. Ensin mainittua ei tarvitse epäillä yhtä paljon kuin jälkimmäistä.

Tasa-arvo tupossa on ensinnä sisäinen ristiriita. Tupoilu perustuu yleiskorotuksiin, karkeasti ottaen. Siihen on sisältynyt usein matalapalkka tai tasa-arvoeriä, mutta nämä on jaettu aloille aika tasaisesti. Sellainen tupo, jossa yhdelle työntekijäryhmälle jaetaan suuremmat korotukset ja muille tasaisesti, on vielä näkemättä. Ehkä siksi, että se sotii vähän koko ajatusta vastaan.

Toiseksi, kokoomus puhui kokoajan "koulutetusta hoitohenkilökunnasta". Tämä tarkoittanee siis sairaanhoitajia, vai? Ainakin näin kokoomuslaisen käyttämänä tuon kielenkäytön tulkitsen, vaikka toki lähihoitajat ovat myös koulutettuja, kuten myös siivoojat ja muu henkilökunta. Suurimmassa palkkakuopassa ovat lähihoitajat, eivät sairaanhoitajat. Vaikka jälkimmäistenkään palkka-asiat eivät ole kunnossa. Minulle ei vielä ole selvinnyt, mille ryhmälle, vai tasaisesti kaikille, tasokorotukset aiotaan ohjata.

Kolmanneksi on sellainen pieni vaikeus, että rajallisen käsitykseni mukaan, hoitajat ovat työnvaativuuteen perustuvassa palkkauksessa. Silloin on lähes mahdotonta ohjata korotuksia yhdelle ryhmälle, koska se käytännössä tarkoittaisi, että ryhmän kohdalta pitäisi todeta, että tepäs olettekin nyt vaativuusluokkaa paria ylempänä kuin aiemmin. Palkkojen nostaminen siis vaatii, koko vaativuusluokkataulukon korotusta, jolloin tarvittavat rahamäärät ovat vähän toista luokkaa kuin mistä nyt on puhuttu.
Toki voisi olla mahdollista muuttaa palkkausjärjestelmää tai sen perusteita, jolloin homma vähän helpottuisi korotusten ohjaamisen kannalta. Mutta sopimusten tekemisen kannalta, asia ei ainakaan helpommaksi muuttuisi.

Että odottellaan mielenkiinnolla, miten tämä toteutetaan. Toki kokoomus ansaitsee pisteet retorisesti loistavasta innovaatiostaan, käytäntö jää näytettäväksi.

Ei nyt

Koska en tänäänkään ole kovin analyyttisellä, tai syvää luotaavalla tuulella, niin en myöskään muuta maailmaa kirjoittamalla paremmaksi. Päivän hyvä asia on se, että nilkka ei mennyt niin tohjoksi kuin syksyllä, kyllä siitä hyvä taas tulee.

Todettakoon näin aurinkoisen kevätviikon aluksi vielä yksi viisaus, jonka vastuulliset vaalitappiota ruotivat voisivat muistaa:

"Jos ihminen tarkastelee ongelmaansa riittävän yksityiskohtaisesti, hän huomaa olevansa itse osa ongelmaa"

Ei yksin ikä

Taas on vasen nilkka tohjona. Marraskuussa se edellisen kerran meni, ihan samalla tavalla sählykentällä kaatumalla. Ja taas kompastuin ihan itsekseni, ilman muiden pelaajien myötävaikutusta. Olisikohan syytä opetella pelaamaan, jotta saisi pysyttyä pystyssä palloa tavoitellessa?

Ei se nimittäin varmaan ole yksin ikä, mikä alkaa näitä vammoja generoimaan. Veikkaisin aika vahvasti, että naurettavalla kunnollakin on jotain tekemistä asian kanssa.

Ja sopivasti juniorit tuli viikonlopuksi mun luokse. Eli saan kertoa Neolle sata kertaa päivässä, että ei, nyt ei ole juoksukilpailuja, kun isi ei nyt pysty juoksemaan, kun jalkaan sattuu. Ja tätä seuraa aina kehotus mennä lääkäriin...

Uudistus ja kaksi lakia

On selvää, että nyt tarvitaan puolueessa uudistamista niin organisatorisesti kuin poliittisestikin.

Asiallisesti myöhemmin lisää, mutta (valitettavasti) totean näin perjantaina, että tähän(kin) pätee kaksi lakia:

Kushnerin laki: Todennäköisyys sille, että joku tekee jotain, on kääntäen verrannollinen siihen, kuinka moni muu pystyy asian hoitamaan.

Leviämisen todennäköisyyden laki: Kun paska alkaa haista, niin haju ei tartu kaikkiin tasapuolisesti.

Pakko päästä oppositioon?

Joidenkin puheissa on viikolla välähdellyt se, että puolueen on nyt pakko päästä oppositioon kasvattamaan kannatustaan. Tämä on väärä lähtökohta, vaikka vaalitulos mitä todennäköisimmin opposition ovea demareille osoittaakin.

Poliittisen puolueen perustehtävä on pyrkiä valtaan. Ilman valtaa asioihin ei voida vaikuttaa, eikä omasta arvomaailmasta kumpuavia näkemyksiä ajaa läpi. Opposition päätehtävä on yrittää kaataa hallitus. Oppositioon ei siis päästä, sinne joudutaan.

Sosialidemokraatit voivat tässä tilanteessa mennä hallitukseen, jos se on ohjelmallisesti ja teknisesti yhtäkkiä mahdollista - mihin en usko. Vastuuta on oltava valmis kantamaan, vaikka vaalitulos onkin katastrofaalinen.

Oppositio tai ei: nyt on aika vetää yhtäläisyysmerkit vaaliohjelman ja tehtävän toiminnan välille. Tuoda ajatukset esiin, ajaa niitä ja pitää esillä.

Nukutun yön jälkeen

Maailma näyttää heti vähän toisenlaiselta, kun vaalien jälkeen on nukkunut yhden yön kunnolla. Pelottaahan maan suunta edelleen, mutta kun oma olo paranee, niin sitä vaan on edes vähän paremmalla tuulella...

Hallitusohjelmaneuvottelut eivät todellakaan tule olemaan helpot, riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat loppusuoralla mukana. Vaalitappion kärsineen SDP:n kohtalo lienee se, että ohjelmamme mukaiset vaatimukset menonlisäyksistä, joilla tähdätään hyvinvoinnin kehittämiseen, eivät kelpaa maalaisliitolle, eivätkä kokoomukselle.

Kokoomuksella ja maalaisliitolla tulee olemaan vaikeata ainakin saada aikaa yhteinen linja kuntauudistuksen jatkosta. Kokoomus on uudistuksen kohdalla vielä jyrkempi kuntien määrän suhteen, kuin SDP. Verolinjauksissa löytyy myös koko lailla eroavaisuutta, mutta niiden kohdalla yhteensovittaminen tuskin on kovinkaan vaikeaa, kun kumpikin tekee muutaman kompromissin. Palveluiden yksityistyistämisten ja ulkoistamisen kohdalla puolueet ovat myös ainakin osittain eri linjoilla. Tosin melko varmana voi pitää sitä, että suunta tulee olemaan voimakkaammin yksityisille markkoille palveluiden järjestämisessä.

Suurimmat vaikeudet tulevat kuitenkin neuvotteluissa ja aikanaan hallitusneuvotteluissa henkisellä puolellea. Kokoomus on itsetunto katossa voittonsa jälkeen ja maalaisliitto hivenen varautunut. Jälkimmäisessä elää edelleen selkäydinpelko siitä, mitä tapahtui edellisen yhteisen hallituselon aikana: kokoomus kuskasi hallituskumppaniaan kuin kuoriämpäriä.

Niin kävi kuin kävi

Ensin onnittelut Mirkalle, erinomainen tulos suhteessa puolueen kannatukseen, hyvä äänimäärän lisäys, konkarien menettäessä ääniään. Kansanedustaja 2011 on tulossa...

Tällä kertaa omat ennakkoarvioni menivät metsään. Maalaisliiton kohdalta olin aika lähellä sikäli, että heille tuli pientä laskua hallitusvastuusta käsin. Suurimman puolueen asema pysyi kuitenkin näpeissä. Ilmeisesti demareiden pitkä hallitustaival painoi nyt enemmän, kuin maalaisliiton johtajuus viimeissä hallituksessa. 12 vuotta vallassa on pitkä aika ja ilmeisesti siitä pitää jossain vaiheessa maksaa poliittinen hinta.

Syiden hakeminen onkin tällä kertaa mielenkiintoista. Suuria selittäviä tekijöitä sittenkään ei löydy. Mainoskampanja-asioilla on varmasti oma merkityksensä, mutta niitä ei voi ylikorostaa. Puolueen mainonta oli periaatteessa onnistunutta - samanlaista imagomainontaa kuin kahdella muullakin suurella. Olisiko nyt sitten kuitenkin ollut niin, että puolueen olisi pitänyt panostaa asiamainontaan erottuakseen?

Heinäluoman oma, ennakoitua huomattavasti parempi, äänimäärä taas ainakin jonkin verran poistaa niitä epäilyksiä, että vaalitappio olisi ollut hänen persoonastaan kiinni. Tosin siitäkin varmasti löytyy jonkun verran selittäviä tekijöitä. Heinäluoma saa kuitenkin varmasti kokeilla vetää vielä seuraavat kunnallisvaalit läpi ennen kuin hänen kohdaltaan on suurempien arvioiden aika. Sitä paitsi olen melko luottavainen, että jos siihen mennään, niin Eerosta tulee erinomainen oppositiojohtaja. Siinä käsitykset persoonastakin muokkautuvat.

Suurimman selittävän tekijän oman vaalityön osalta sanoisin olevan kenttäorganisaation yskimisessä. Perustyö tehtiin onnistuneesti, mutta ei riittävällä intensiteelillä eikä tarpeeksi suuren väkimäärän voimin. Sanoisin myös, että käyttämättömiä henkiöresursseja jäi jäljellä, johtuen ehkä organisoinnin puutteesta. Kun syntipukkeja aletaan hakea, niin puoluesihteerin vaihtaminen olisi henkisen puhdistautumisen kohdalla ihan hyvä ratkaisu. Varsinkin oppositioaikana tarvitaan järjestöjohtaja.

Yleisestä poliittisesta ilmapiiristä on liian helppo hakea syitä vaalitappioon. Niitäkin on varmasti olemassa, mutta enemmän lienee kyse siitä, että asioista ei ainakaan osattu puhua oikein - eikä myöskään ihan oikeista asioista.

Nyt täytyy laittaa sormet ristiin ja toivoa, että todennäköisesti muodostettava täysporvarillinen hallitus ei ehdi neljässä vuodessa aiheuttamaan Suomelle peruuttamatonta tuhoa. Edellisen jälkien korjaamisen ei oikein riittänyt edes 12 vuotta. Täysporvarillinen on sitäpaitsi oikeampi nimitys kuin sinivihreä hallitus, jos hallitukseen nousevat kaikki vahvat porvaripuolueet: maalaisliitto, kokoomus, svenskit ja vihreät.

Tänään on se päivä

Tänään on se päivä, kun kansanvalta juhlii itseään äänestyspäivän muodossa. Tänään on se päivä, kun jokaisella on mahdollisuus yrittää muutosta tai halunsa mukaan pysyvyyttä täyttämällä mieleisen ehdokkaan numeron äänestyslippuun.

Tänään on se päivä, kun kaikilla on vielä mahdollisuus antaa ääni Mirkalle (74). Vaikka äänipotti kasvaakin nyt koko ajan reipasta vauhtia, siihen pottiin pääsee mukaan jokainen. Siis suunta kohti paikallista äänestyspaikkaa.

London Calling

Vaalikiireiden keskellä sain varattua itselleni lentoliput Lontooseen, pitkään viikonloppuun rakkaan ystäväni ja bloggaajan kanssa. Tuolta voikin tarkistaa matkan ohjelmaa. Onpahan jotain odottamista vaalien jälkeenkin. Olut, jalkapallo ja Lontoo - toimiva tripla tulossa!

Siitä onkin aikaa, kun olen omalla reisulla ollut Tallinnaa pidemmällä. Reissussa on tullut oltua, mutta ne ovat olleet työmatkoja, jotka usein ovat sekä hyödyllisiä että hauskoja, mutta niissä on se vika, että on periaatteessa melkein se ja sama missä kokousta tai seminaaria ollaan pitämässä. Sen verran vähän tulee paikallista toimintaa nähtyä.

Niin, ja vaalit ovat edelleen tulossa ja jo hyvin lähellä. Jotta olisi ääni, jolla valittaa jatkossa, se pitää antaa (viimeistään) sunnuntaina pois.

Vaalitelineestä nähden

Vaalikentillä näkee ja vaalitelineestä bongaa. Tuon kuvasin kotikulmilla Jakomäessä. Siinähän ollaan siis oikealla oikeasti vasemmalla ja vasemmalla taas ollaan reilusti oikealla.

:)

Vaikeaa kohderyhmää

Jos en nyt sattuisi jollain tavalla olevani kiinnostunut politiikasta ja siksi seuraisi myös vaaliviestintää, olisin kaikkien puolueiden kampanjoiden kannalta vaikeaa kohderyhmää.

Nimittäin, koska asun ovikoodillisessa talossa ja ovessani on ”ei mainoksia” lappu, ei postiluukusta kolahda eikä ole kolahtanut yhtään vaalimainosta. Kuljen töihin normaalisti Vantaalta tulevalla bussilla, jossa ei näin ollen ole helsinkiläisten ehdokkaiden mainoksia. Nousen bussiin välipysäkiltä, en miltään isommalta kokooja-asemalta, joten siellä ei aamujakelijoita näy. En normaalisti liiku isoissa kauppakeskuksissa, enkä keskustassa, eli en törmää vaalitöitä tekeviin ehdokkaisiin ja heidän tukijoukkoihinsa. En myöskään juuri liiku sporalla enkä metrolla, joten niissä oleva ehdokasmainonta ei kohtaa minua. Kotiini ei tule sanomalehtiä, vaan luen ne töissä – siellä ei paljon tule vaalimainoksia silmäiltyä.

Tuskin olen ihan ainoa ihminen, joka näin elää. Miten kaltaiseni kohderyhmä tavoitetaan? Kannattaisi miettiä ihan kaikkien, etenkin tietysti sosialidemokraattien.

Tv-mainontaa tietysti tulee nähtyä. Siinä on vain se ongelma, että nyt tv-mainontaa on niin paljon, että suurin osa mainoksista menee hukkaan, ne hukkuvat toistensa sekaan.

Numeron 74, oman ehdokkaani, jolle jo ennakkoääni lähti, tv-mainontaa tuli viikon talviloman aikana nähtyä, koska se tulee kohdennettuna eri aikaa kuin lähes kaikilla muilla. Sen näin kolme kertaa viikossa, yrittämättä sitä varta vasten nähdä. On itse asiassa hämmentävää, että ne ehdokkaat, jotka ovat tv:ssä, eivät näytä juuri kohdentamista miettineen, vaan ovat yrittäneet ostaa vain maksimaalisen katsojapeiton.

Mielipidetutkimusveikkailua

Parasta aikaa Nelosella on käynnissä "pääministeritentti". Lähes - mutta ei ihan - samaa kuin jo monessa väittelyssä aiemmin. Silmiinpistävää on Kataisen uusi vaihde ja aggressiviisuus.

Hyvä kysymys onkin, että onko kysymyksessä ennalta sovittujen kampanjanuottien mukainen viimeisen viikon taktiikka, vai onko Katainen nähnyt seuraavat gallupluvut - ja huolestunut. Tosiasiahan on se, että puolueilla lähes poikkeuksetta on mielipideluvut aikaisemmin käytösään ennen kuin media antaa ne ulos. Olisiko kokoomuksen käyrä kääntynyt alas? Todennäköisenä voisi pitää ainakin nousun katkeamista.

Mielenkiintoista on myös se, että tietojen mukaan ainakin Maikkarilta, Yleltä ja Hesarilta on vielä tulossa mielipidetutkimukset. Lähinnä siis se, että tekeillä/tehty on vielä kolme tutkimusta. Eli jos ne kaikki julkaistaan - mitä ei välttämättä tapahdu - on viime metreille tulossa lukuja aika paljonkin. Varsinkin jos ne kaikki julkaistaan ja mittarit osoittavat samaan suuntaan, voidaan jo ennakoida tulosta - ja saadaan samalla vahva voittajan taakse ryhmittymisilmiö.

Minkähän takia Suomessa ei muuten tehdä exit-poll tutkimuksia? Tietääkseni se ei mitenkään ole kiellettyä, mutta minun muistiini ei yhtään mahdu. Varsinkin kun ennakkoäänten osuus on kohonnut hyvin merkittäväksi olisivat suuntaviivat jo aika selkeitä.

Toisaalta on hyvä, että niitä ei tehdä, juuri tuon voittaja vie kaiken ilmiön vuoksi - esimerkiksi. Muutenkin olen sitä mieltä, että olisi parempi jos muutaman viimeisen viikon aikana ennen vaaleja ei mielipidetutkimuksia enää julkaistaisi. Silloin gallupluvut eivät voisi ohjata äänestyskäyttäytymistä ja seki media-aika menisi asiakysymyksille, eikä tutkimuksista johtuvalle spekulaatiolle.

EDIT 19.32
Olisi näemmä pitänyt katsoa samaan aikaan myös maikkarin uutisia. Sieltähän se seuraa gallup pamahti silmille ja kokoomuksen nousu ei varsinaisesti ollut katkennut. Eli kyseessä on ennaltasovittu kampanjataktiikka.

Ennakkoäänet, uutisointi ja rattikelkka

Ennakkoääniä on uutisten mukaan kertynyt mukavasti. Kiva kiva. Siis oikeasti hyvä, että on käyty äänestämässä. Kuten jo aiemmin totesin, ei tarvitse olla profeetta, että voi etukäteen veikata ennakkoäänestysprosentin nousevan.

Uutisoinnin kohdalla tässä vain häiritsee se, että useammassakin mediassa kerrotaan faktat, montako ihmistä on käynyt äänestämässä ja mikä on tilanne verrattuna viime vaaleihin. Itse äänestysprosentin kannalta oleellista asiaa ei kuitenkaan kerrota.

Yksikään media – ainakaan oman huomioni mukaan – ei ole tehnyt sitä työtä, että olisi verrannut ennakkoäänten määrää siihen trendiin, jonka mukaan ennakkoäänten suhteellinen osuus on jatkuvasti kasvanut. Jos nyt ennakkoäänten määrä olisi kasvamassa nopeammin kuin trendi, voitaisiin arvella varsinaisen äänestysprosentinkin kasvua, mikä olisi jo merkittävä asia – varsinkin kun kampanjoita on syystäkin syytelty hiljaisiksi.

Tai sitten hätäilen ja näitä tietoja tulee huomisen jälkeen, kun ennakkoäänestys päättyy. En kuitenkaan usko. Oleellista ei uutisoida, ei kerrota mitä mahdollista merkitystä äänestysaktiivisuudella juuri nyt on.

Ja se rattikelkka? Kuten jo joskus aikaa sitten merkitsin, niin Brion puinen rautatie kestää isältä pojalle. Samoin näyttää erinomaisesti tekevän myös Stigan rattikelkka. Isosiskoni luovuttu nimittäin viikko takaperin minulle eteenpäin oman vanhan Stigani – ne olivat pelkkiä stigoja silloin joskus.

Rattikelkka on 24 vuotta vanha, palveli minua aikanaan pitkään, sitten isosiskoni poikaa ja nyt omia junioreita. On se vaan jotenkin nostalgista itsekin nousta vanhan stigansa kyytiin ja ottaa kisat pulkkamäessä.

Vaaliveikkaus

Vaaliveikkausten tai arviointien teko on pitkälle hupia ja osa poliittista viihdettä. On arvioita ja toisia arvioita, erilaisilla kaavoilla laskettuja, asiantuntevia ja vähemmän sitä. Parhaat arviot olen toistaiseksi kuitenkin vaalien alla kuullut niiltä, jotka eivät yritä laskea vaalitulosta erilaisten muuttujien avulla, vaan perustavat arvionsa politiikan tuntemiseen ja ”nenäänsä”.

Olen toistanut jo moneen kertaan näiden vaalien tasaisuudesta. En viitsi lähteä arvioimaan tarkkaa kannatusta puolueille, koska tarkkojen prosenttien veikkailu on nimenomaan veikkailua. Vaikka nimenomaan veikkailua omaksi huviksi tämäkin on.

Lähtökohtana on se, että maalaisliitto kärsii hallitusvastuusta enemmän kuin demarit. Tämä siksi, että SDP on ollut hallituksessa jo pidempään ja hallitusvastuun aiheuttama vaikutus kannatukseen on jo tullut edellisissä(kin) vaaleissa. Kokoomus ei pysty täysin hyödyntämään oppositiopotentiaaliaan, koska ei oikein osaa päättää mistä kulmasta se tulisi päälle, yrittääkö täysiä, vai varmistella hallituspaikkaa. SDP taas kärsii siitä, että vaaleissa ei ole varsinaisesti päästy asiaan.

Maalaisliiton ja SDP:n kannatus asettunee molemmilla 24 ja 25 % väliin. Isoimman puolueen asema ratkaistaan taas hyvin pienellä marginaalilla. Paikoissa ero tulee kuitenkin olemaan kahdesta neljään paikkaan. Kokoomus asettuu 21,5 ja 22,5% väliin. Se ei kuitenkaan pystyne muuttamaan kannatuksen nousua samassa suhteessa paikoiksi.

Todettakoon, että veikkauksen osumatarkkuudesta en kanna minkäänlaista vastuuta.

Viikko aikaa

Hei, Suomessa on vaalit, siis se virallinen vaalipäivä, viikon päästä. Eikö olekin helppoa tehdä ratkaisu sen perusteella, kuka on tehnyt lokaavimman mainoksen ja toisaalta punniten sitä kuka on haukkunut kenenkin mainoksen parhaiten. Sitähän tämä imago –ja mediapolitiikka on. Katsotaan sitten vaalien jälkeen, paremmalla ajalla noita oikeita asioita.

Yhtä puoluetta epäilen, yhdestä en ole varma ja muista en tiedä, mutta tuskin kovin monen tarkoitus oli vetää nämä vaalit tällaisella keskustelussa läpi. Jossain vaiheessa jotain vain tapahtui. Jos kysymys olisi taloudesta, niin voisi klassisesti sanoa, että näkymätön käsi otti ja puuttui peliin. Puolueilla ja niiden johdolla olisi vielä viikko aikaa korjata asia kuitenkin.

Resepti on yksinkertainen, mölyt pidetään omalla puolella siitä, mitä muut tekevät ja heitetään ne omat konkreettiset ratkaisuehdotukset kehiin, toistaen, toistaen ja esimerkeillä selventäen. Ja tehdään se yhtä isosti kuin toisten kampanjoiden moittiminen.

Asioista puhumattomuus on toki vain osin silmänlumetta. Perustasolla, missä aktiiviset ehdokkaat kohtaavat äänestäjiä kuka missäkin, puhutaan nimenomaan asiaa. Tehdään kysymyksiä, vastataan enemmän tai vähemmän viisaita. Mutta julkisuuden kautta tuleva viesti ei tue tätä työ ollenkaan.

Vaaliennusteita tehdään, useita ja erilaisia. Niiden pääviesti on kuitenkin sama: tasaista on. Kokoomus voittaa viime vaaleihin nähden jokatapauksessa, tuskin kuitenkaan missään olosuhteissa viittä paikkaa enempää. Maalaisliitto ja demarit tulevat suurin piirtein pitämään tasonsa, mutta paikkamäärien heilahtelut tulevat olemaan ratkaiseva juttu.

Mitä muuten tehdään silloin, jos sdp maalaisliitto ovat tasoissa, mutta demarit voittavat Ahvenanmaan paikan (mikä on mahdollista tällä kertaa). Sitähän ei varsinaisesti lasketa suoraan tuloksiin, kun se tulee erillisenä? Lasketaanko silloin suoraan yhden paikan voitto, mitä se käytännössä on, vai joudutaanko asiasta vääntämään?

Paljastus ja tarkkoja havaintoja

Tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä on hyvien lyhyen pätkän eduskunnassa nyt tehneen Jörn Donnerin teksti ajastaan eduskunnassa. Kannattaa lukea, tarkkaan – ja myös rivien välit. Vaikka Jörkan poliittisuutta ja politiikan tekoa sopii välillä epäillä, miehen poliittinen kantahan on lähinnä Donner, tai kulttuuri – sarkasmilisällä.

Hauska sivuhuomaus on muuten se, että se pienoinen kohu, joka syntyi RKP:n vaatimuksesta Donnerille, tämän tullessa kansanedustajaksi, kuittaantui olemattomiin. Eli siis se, että JD:n olisi pitänyt jättää SDP:n jäsenyys. Svenskit eivät asiaa tarkistaneet ja JD ei tehnyt itse asialle mitään… Loistavaa.

Ja se paljastus. JD kertoo yhden maalaisliiton pääsutkeista, Risto Volasen, laukaisseen eräässä tilaisuudessa: ”Ilman Jäätteenmäkeä Suomi olisi tänään Irakissa ja sotilasliitossa”. Ei luulisi valtiosihteeri Volasta hymyilyttävän, kun JD:llä riittää kantti kertoa tuo julkisuuteen… Eikä pitäisi muita maalaisliittolaisiakaan hymyillä. Me taas, jotka uskomme vakaasti vanhaan suomalaiseen kansanviisauteen, joka kertoo ko. puolueesta ja pettämisestä, voimme vetää ainakin toista suupieltä ylöspäin.

Tarkat havainnot kertovat eduskunnasta, sen arjesta, ikääntymisestä niin Arkadianmäen graniittikalterien takana kuin samalla yhteiskunnassakin ja edustajanjantyön luonteesta. Donner on täsmälleen oikeassa yleistäessään, että eduskunta on täynnä pilalle hemmoteltuja prinssejä ja prinsessoja, kuten myös kutsuessaan taloa Laitokseksi.

Edustajien palvelut on oltava hyvällä tolalla ja riittävät edustajantoimeen keskittymiseen. Ne menevät nyt kuitenkin osin yli, koska laitostuminen tapahtuu liian helposti. Se on yksi, ei välttämättä suurin, syy siihen, miksi osa kansanedustajista todella on todellisuudesta vieraantuneita.

Kenen puolesta?

Lähdin poikien kanssa aamupäivällä kaupunkiin. Bussipysäkillä oli vastassa J.Vapaavuoren hymyilevät kasvot. Ensin huvitti, miksi ihmeessä rehellistäkin porvaria umpirehellisempi porvari mainostaa Jakomäessä? Sitten ei enää huvittanut, luin tekstin.

Kaveri ilmoittaa olevansa helsinkiläisten kansanedustaja. Minusta ja minulle kansanedustajien pitää olla suomalaisten kansanedustajia, ei minkään kylän, kaupungin tai muun paikan ihan omia kivoja pikku edunajajia. Eduskuntaa ei saa olla eri alueiden välisten lyhytnäköisten intressien riitelypaikka.

Kaikkien paikkojen edut tulevat turvatuksi, kun kannetaan huolta kokonaisuudesta. Etenkin Helsinki häviää ihan takuuvarmasti, jos teemme politiikkaa siitä lähtökohdasta, että huudamme syvässä uskossa kotikaupunkimme nimeä. Provinssi lyö näpeille ja kovaa ihan samalla sekunnilla.

Tulokset syntyvät yhteistyöstä ja kokonaisuuksien hallinnasta. Sapettaa, että joko ollaan niin tyhmiä, että halutaan edustaa jotain paikkaa tai sitten yritetään pissiä äänestäjiä linssiin kosiskelemalla heidän kotiseuturakkauttaan.

Samalla tavalla muuten sapetti, kun E.Heinäluoma vaalitentissä ilmoitti keskeiseksi unionipolitiikan lähtökohdaksi kansallisten etujen ajamisen. Olen tismalleen erimieltä, yllä olevia perusteluita mukaillen. Valitettavaa mutta totta, ’kansallinen etu’ on Euroopan johtava valtioaate.

Naistenpäivää ja pienpuolueita

Otsikon kahdella asialla ei ole mitää tekemistä toistensa kanssa. Älkää käykä syyttämään mistään.

Naistenpäivällä on omat historialliset juurensa, mutta muuten se on vähän kummallinen (juhla)päivä, kuten yksi naispuolinen ystäväni minulle vastasi, kun toivotusviestin lähetin. Käytetään tilaisuus nyt kuitenkin hyväksi toivottamalla kaikille sukupuoleen katsomatta hyvää naistepäivää ja muistuttamalla, ettei tasa-arvoinen yhteiskunta suinkaan ole vielä valmis.

Naistenpäivästä elävin muisto on se, kun lukioaikana pidin aamunavauksen koululle juuri naistenpäivänä. En tietenkään ollut huomannut koko asiaa, vaan puhuin muistaakseni Hegelin opetuksesta "Historiasta opimme, että historiasta emme opi mitään". Seuraavalla tunnilla armas historianopettajamme - erinomaisen hyvä ja mukava - muisti minua ripittää unohduksestani pitkään ja hartaasti. Jäi mieleen.

Otsikon toinen asia. Eduskuntaan pyrkii 10 ns. pienpuoluetta eli puoluetta, jolla tällä hetkellä ei ole kansanedustajia. Niistä tuskin yksikään kansanedustajia saa, jos kommareilla (siis SKP) menee kaikki putkeen, niin heille yksi edustaja Helsingistä on jollakin tavalla mahdollisuuksien rajoissa. Kaikki nämä puolueet ovat kuitenkin tärkeitä, niin idioottimaisia ajatuksia ja äärimielipiteitä kuin osalla niistä onkin - nekin kuuluvat kansanvaltaan.

Kansanvallan juhlapäivä

Tänään on 1. ennakkoäänestyspäivä, kansanvallan juhlapäivä. Kaikki äänestyspäivät ovat sitä.

Tänään on myös (edelleen) talvilomapäivä. Tosin vähän väsyneissä tunnelmissa, koska herra 1vee heräsi yöllä kirjaimellisesti scheisset pöksyissä ja nukuttuaan lisää päätti, että aamu alkaa tänään 5.50. Mutta se tietty kuuluu asiaan, nythän voisi olla päiväunilla poikien kanssa, eikä naputtelemassa koneella, joten ihan oma vika.

Äänestysaktiivisuus on tietysti seuraavina päivinä mielenkiinnon kohteena. Ei tarvinne olla profeetta, jos veikkaa, että ennakkoon äänestetään enemmän kuin viime vaaleissa. Se on sitten eri juttu, mikä on kokonaisäänestysprosentti. Ja jos ennakoäänten määrä jää viimekertaisen alle, niin sitten on syytä huolestua...

Jos muuten haluatte tehdä erilaisen vaalikoneen, niin menkää osoitteesee naama.fi. Siellä valitaan ehdokas pärstäkerrointen yhteensopivuuden perusteella. Tuohan on siis yhden firman mainos heidän kuvantunnistussoftastaan, mutta tarjoaapa viihdettä. Minun kuuluisi äänestää jotain Keskisuomalaista keski-ikäistä maalaisliittolaista tuon mukaan, että silleen.

Talvilomalle

Tänään on talviloman ensimmäinen päivä. Ja hyvä niin, vaikka joku saattaakin kummastella ajankohtaa. Ensinnäkin on hyvä lomailla, koska eilenkin oli vielä sellainen tunne, että enhän minä nyt voi jäädä lomalle, liikaa hommia ja keskeneräisiä projekteja - juuri silloin onkin syytä vetää henkeä. Siksi toisekseen, nyt ehdokas saa lomani aikana keskittyä paremmin vaalitöihin, kun otin pojat lomani ajaksi minulle.

Vaalitilanteesta sen verran, että nyt alkavat ne ajat, jotka ratkaisevat. Kansanedustaja Bryggare entisenä aiturina totesi eilen, että se on viimeinen askel ennena aitaa, joka ratkaisee - ja se askel otetaan vasta nyt. Eli lähes kaiken voi vielä voittaa tai hävitä. Mutta kuten urheilussakin, taustalla pitää olla harjoittelua ja kovaa työtä, jotta sen askeleen voi ottaa nyt.

Olen edelleen sitä mieltä, että SDP:lle sopii se, että viimeisten gallupien mukaan se on takaa-ajoasemassa. Se aktivoi ehdokkaita ja tukijoukkoja liikkeelle ja todennäköisesti ainakin osaa kannattajista äänestämään asti. Kysymys kuuluukin onko kirittävää liikaa vai ei. Oleellinen juttu on myös se, että gallupit mittaavat vain puoluekannatusta. Todelliset äänet ja ratkaisut tapahtuvat myös (ja kuitenkin) ehdokaskannatuksen mukaan. Eli ne puolueet, joilla on tasaisimmat ja mielenkiintoisimmat listat kokonaisuudessaan voittavat. Varsinkin kolmen suuren osalta, tilanteen ollessa tasainen.

Vaalijännityksen virittäminen

Kyllä siihen vissiin seisahtuneessa vedessä tarvitaan yksi SAK, että Suomessa saadaan vaalitunnelma kohoamaan. Sinällään surullista. Enempää en sano SAK:n mainoksesta, sitä tölvineistä tovereista enkä mainoksen poisvetämisestä - siinä voisi tulla tehtyä peruuttamatonta vahinkoa.

On erittäin nurinkurista, että oikeastaan kaikki puolueet syyttävät toisiaan toistensa parjaamisesta ja samaan aikaan kaikki (ainakin isot) syyllistyvät kukin tahollaan nimenomaan tähän. Koska kokoomus on sanonut jotain, mikä ei olisi liittynyt jonkun muun kampanjaan? Noin esimerkiksi.

Sinällään tilanne saattaa muodostua ehdokaslistojen sisällä herkulliseksi. Havainnot vaalikentältä näyttävät, että istuvat edustajat joutuvat enemmän vastaamaan syytöksiin, joita näistä syyttelyistä nousee. Se saattaa tarjota haastajille mahdollisuuden tehdä yllätyksiä. Katsotaan...

Perintövero

Näistä vaaleista on vähän - ainakin kokoomuksen taholta - yritetty lämmitellä perintöverovaaleja. Perintövero on sikäli herkullinen aihe, että se alkaa konkreettisesti koskettaa melkoista osaa suomalaisista. Ja kohdalle sattuessaan se ihan varmasti veetuttaa.

Perintöverossa on paljon viilaamista kyllä, se kohtelee varsin rajusti ja epäoikeudenmukaisestikin ihmisiä tietyissä tilanteissa. Mutta ei siitä nyt.

Varsinaisesti tässä keskustelussa häiritsee se, että veroa vastustetaan ja puolustetaan sen käytännön vaikutuksilla ja verokertymän määrällä. Tässä on kuitenkin kyseessä vero, jonka oikeutus tulee yksinomaan sen tuloja tasaavasta vaikutuksesta. Tai vero ei sinällään tasaa tuloja mitenkään tehokkaasti, mutta jos muu yhteiskuntajärjestelmä jakaa tuloja uudelleen, on perintövero hyvä lisäinstrumentti.

Sen tarkoitus on lohkaista kootuista pääomista osa uudelleenjaettavaksi ja mahdollistaa näin ihmiten elinolojen parantaminen - ja uusien pääomien muodostuminen. Se on oikeutettu vero, jos järjestelmä aidosti suorittaa tulojen uudelleenjakoa. Mitä vähemmän tätä jakovaikutusta on, sen vähemmän on legimiteettiä perintöverolla.

Eli perintöveron kohdalla on oikeasti kysymys siitä, haluntaanko yhteiskunnan jakavan tuloja uudelleen vai ei.