Sipoo iskee takaisin, kun Helsinki yrittää saada sen maita (omia maitaan) käyttöönsä. Voisipa sanoa samoin kuin eräskin diktaattori aikanaan uusista leluista (Mersun suihkuhävittäjät vai oliko se V2 raketit?) "Liian vähän, liian myöhään".
Ensinnäkin, on kummallista, että kunta päättää heittää yhtäkkiä, yhdellä kokouksella, heittää kaavoitussuunnitelmansa uusiksi. Ei kovin uskottavaa. Kaavoitusuunnitelma on lisäksi kaavoitussuunnitelma, sillä ei ole vielä lainvoimaa. Eli pelkkä suunnitelma ei oikein riitä ja Sipoolla tuskin on valmiita kaavoja takataskussaan? Vedätystä ja ajanpeluuta.
Toinen juttu on sitten tuo pakkolunastusvitsi. Sipoon ajatelmat Helsingin omistamien maiden pakkolunastamisesta eivät taida oikein täyttää lain vaatimuksia. Ensinnäkin, maan omistajalla eli Helsingillä on tahto nimenomaan saada nuo maat rakennetuksi eli kunnan ja omistajan tahdon pitäisi suhteessa tuohon uuteen kaavoitussuunnitelmaan olla yhtenäinen. Näin pakkolunastustarvetta ei synny. Perusteluksi ei järkeni mukaan riitä se, että siten Sipoolla riittäisivät uusiin suunnitelmiin rahat. Jos riittäisivät niin kunnat voisivat sitten laajemminkin pakkolunastella maita, "koska sitten kunnan voimavarat riittävät".
Sipoon esittämä korvaus noista pakkolunastettavista maista ei taida sekään täyttää kohtuullisen korvauksen määritelmää. Korvausesitys taisi olla 3 miljoonaa euroa ja kaavoitetun Helsingin omistaman maan arvo taitaisi olla lähempänä 100 miljoonaa...
Ja vielä, uutisissa ei ole ainakaan mainittu, että Sipoo olisi lisännyt kaavoitussuunnitelmaansa metron. Metron jatkaminen on keskeinen näkökohta Helsingin toimissa tonttimaan ohella. Eli halutaan myös sellaista asutusta, joka kuuluu kaupunkirakenteeseen liikenteellisesti, ei vain taloja. Jos kaavoitustaito ei riitä metron piirtämiseen, niin Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto voinee lainata kohtuuhinnalla valmiit metrokaavansa kopioimista varten.
3 kommenttia:
Minusta tässä koko prosessissa parasta on nimenomaan tuo suunnitelma pakkolunastaa Helsingin maat. Itse asiassa, jos kuntaraja ei sirry niin juuri niinhän Sipoon tulisi tehdäkin. Pakkolunastaa, suunnitella ja rakennuttaa omalle maalleen asuntoja ihmisille.
Kunnalla on oikeus pakkolunastaa asumiseen tarkoitettuja maa-alueita, jos vapaaehtoisesti kauppoja ei synny. Omistajalla tai sen suunnitelmilla ei ole merkitystä. Näinhän on myös eräissä Keski-Uudenmaan kunnissa, joissa valtio haluaisi rahastaa asuntorakentamiselle ja kunta on laittanut lunastusprosessin aiheesta eteenpäin.
Toivottavasti kuntapäättäjät jotain oppivat tästä kaikesta: aktiivinen maapolitiikka ja oman maan hankinta on todella järkevää toimintaa. Omistamalla maan, kunta voi parhaassa tapauksessa (joka ei välttämättä koske Sipoota) kiirehtiä alueen rakentumista ja vaikuttaa parhaiten siihen, millaisia asuntoja kullekin alueelle rakentuu. Maapolitiikka on väline asunto-ohjelman toteuttamiselle.
- Lempiaiheeniko kenties?
Ei muuten ole suoraan niin, että voipi pistää pakkolunastukseen, jos kauppoja ei synny. Siinä on aika paljon reunaehtoja siitä, että pitää olla mahdotonta toteuttaa vastaavaa toimenpidettä muualla ja niin edelleen. Pakkolunastus on hyvin hyvin raskas toimenpide.
Ja joka tapauksessa tuo korvausasia on sitten vielä juttu erikseen. Ei ole laki nyt edessä, mutta siellä taidetaan puhua "kohtuullisesta" korvauksesta, mikä taas on vähän vaikea määrittelykysymys.
Ja miksi ihmeessä kunta edes harkitsisi pakkolunastusta, jos maanomistaja on täysin halukas siihen, mitä kunta aikoo sen omistamalle maalle tehdä?
Ei pakkolunastus ole tietenkään yksinkertaista, mutta se on laillinen ja järkevä tapa hankkia kunnalle maata niissä tapauksissa, kun kauppoja ei synny. Eikä tilanne mielestäni ole riippuvainen siitä, kuka maan omistaa. Ei vaikka maan omistaisi Helsinki.
Kun kunta omistaa itse maan, se pystyy ohjaamaan sen rakentumista ja suunnittelua paremmin kuin esim. maankäyttösopimuksin. Näin kunta saa myös rakennusoikeuksien myyntitulot infran ja palveluiden rakentamiseen suoraan ja säästytään pitkiltä sopimusneuvotteluilta.
Tässä Sipoon kysymyksessä tietysti on oma kysymyksensä se, kumpi toteuttaisi monipuolisempaa asuntorakentamista pääkaupunkiseudun tarpeisiin. Tosin se ei ole tietenkään syy kannattaa tai vastustaa itse lunastusta, mutta kuntarajan siirtämisen yhteydessä sitä sietää miettiä.
Yhtä kaikki: kunta tarvitsee luvan pakkolunastamiseen ja peruste voi olla asuntorakentamisen tarpeet, kun kunta haluaa varmistaa keskeisen kasvualeen rakentumisen. Ja sitähän nämä alueet todella ovat!
Lunastusprosessiin tulee varata myös riittävästi aikaa ja kaupan teko on aina ensisijainen ratkaisu. Lunastusmenettelyssä riippumaton lunastustoimikunta määrittelee maan arvon eli ei siinä kumpikaan osapuoli jää nuolemaan näppejään.
Ja kuten sanoin edelleen parasta tässä on se, että porvarillisissakin piireissä on herätty huomaamaan tämä vaihtoehto ihan kepona tapana hankkia raakamaata, joka on aika kunnalle kannattavaa. Toivottavasti tämä johtaa siihen, että kunnat ovat jatkossa aktiivisempia maapolitiikassaan.
Lähetä kommentti