maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Kun poliittisesta tuli eettistä

"Testamentti" tilitys jatkuu.

Politiikka on ongelma. Sitä ei uskalleta tehdä. Siitä syystä esimerkiksi seksinoston kielto, hedeltmöityshoidot, tai samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti muodostuvat isoiksi asioiksi. Siis sellaisiksi, joita puidaan paljon ja joista otetaan yhteen.

Ne ovat eettisiä kysymyksiä, joissa kannat yleensä liittyvät kunkin omaan vakaumukseen. Ne eivät kuulu - tai niiden ei katsota kuuluvan - siihen joukkoon asioita, joita politiikka ohjaavat ideologiset rakenteet kuuluvat. Sekin on tavallaan virheellinen kuva, mutta kertoo paljon.

Kun ei uskalleta käydä keskustelua siitä, millaisilla arvopohjaisilla ratkaisuilla halutaan mennä eteenpäin, perusteellaan muita (kuin eettisiä) asioita, hyötyyn tai faktoihin perustuvilla ajatuksilla. Näin ollen politiikka katoaa, käydään muka-keskustelua, muka-tosiasioilla ja yritetään löytää kaikkia yhdistävää hyötyä päätöksistä.

Eettiset kysymykset ovat sinällään erittäin tärkeitä, mutta niiden asema ei ole politiikan pyramidin huipulla. Ne nousevat sinne, koska keskustelua yhteiskuntarakenteesta ei käydä. Ei uskalleta tai ei haluta. Jostain syystä esimerkiksi veronalennusten tai veropolitiikan osalta ylipäätään ei haluta käydä keskustelua niiden arvoihin perustuvista vaikutuksista mm. suhteessa tulonjakoon ja yhteiskuntarakenteesen. Niistä keskustellaan vain mainituin hyötyargumentein, eli parantavatko ne työllisyyttä tms. Huomionarvoisia näkökohtia, mutta entä se kokonaisuus, entä se ideologia - se mitä me haluamme sen sijaan mitä tapahtuu?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli arvokas puheenvuoro.

Minusta eettisyyden rajoittaminen johonkin seksinostoon tai hedelmöityshoitoon on... jotakin.

Eettisyyden pitää kantaa kaikkeen toimintaan ja eettisyys pitää nähdä hyödyllisenä itsessään, oikein tekeminen palkitsee itsensätä.

Työmarkkina-, tulonjako-, ympäristöpolitiikka ja kaikki inhimillinen toiminta ovat eettistä toimintaa, jos niistä tiputtaa eettisen kontekstin, niin kyseessä ei enää ole inhimillinen toiminta vaan pikkuporvarillinen, ellei peräti kokoomuslainen runkkaaminen, välittömän ja itsekeskeisen hyödyn tavoittelu.