Vesilasissa nousi myrsky, kun Helsinki kertoi havittelevansa Länsi-Sipoota, ihan omaksi. Hui kamala. Kuka on yllättänyt? Kenenkään pk-seudulla politiikka seuraavan ei pitäisi olla, Helsingin halu (valtaosiin omiin maihinsa) on ollut tiedossa jo pitkään. Kysymys on ollut vain ajoituksesta, siitä koska todenteolla alkaa tapahtumaan. Nyt tapahtunut päätös oli vain looginen ja odotettavissa oleva seuraus. Tämä kuittaa myös ne höperehdinnät, joita julkisuudessa on esiintynyt salaisesta valmistelusta.
Toivottavasti Helsinki tietää mitä tekee, eli vihreä valo Sipoon oleellisten osien nappaamiselle on todella olemassa. Mielenkiintoisempaa on se, mitä tästä voi seurata. Pakkopäätöksiä kuntien liittämisestä, tai niiden osien liittämisestä toisiin kuntiin ei ole tehty ihan hetkeen. Tästä voisi parhaimmillaan syntyä oiva ennakkotapaus.
Se pakko -tai jumitilanne, johon kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS) on nyt jäänyt kuvastaa hyvin sitä, mikä on tilanne ja mitä pitäisi tehdä. Tarvitaan suunnitelma ja tahto sen toteuttamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että piirretään kartta, johon merkitään kunnat ja sitten päätetään niiden muodostamisesta. Tämä tosin tarvinnee uuden hallituspohjan, josta maalaisliitto on ulkona.
Maalaisliiton on pakko vastustaa pakkoa, koska sen valta nojautuu lukuisiin kunnallisiin päättäjiin ja virkamiehiin. Lisäksi sen virkamieskoulu muodostuu sen hallitsemista pienistä kunnista, joihin voidaan sijoittaa sopivia ihmisä kunnanjohtajan paikoille kasvamaan korkoa ja lähteä sitten valuttamaan näitä etelään, isompiin kuntiin ja ministeriöihin. Tätä sillä ei ole varaa menettää tai ainakin menetys sattuu paljon.
Kokoomus ja SDP taas ovat käytännössä pakkoliitoksiin valmiita. Tuskin kuitenkaan haikailemassani kunnat kartalle ja päätökset toteen mielessä, mutta osin joka tapauksessa. Vaikka äänestäjän pelko saakin - ikävä kyllä - molemmat olemaan julkisuudessa toista mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti