Jyrki-boy ei tykkää kolmikannasta. Siinä ei sinällään ole mitään hämmästyttävää, kannassa siis.
Se on vähän hämmentävää, että kolmikantaan ei haluta Jyrkin sanojen mukaan sitoutua tietämättä sisältöä. Ursäkta mig? Kolmikannassa on kysymys neuvotteluista työntekijäin -ja antajain sekä julkisen vallan välillä. Ei kait ole mitää keinoa tietää neuvottelujen saati niitä mahdollisesti seuraavien sopimusten sisältöä etukäteen.
Sitoutumisessa kolmikantaan on kyse siitä, halutaanko sitoutua neuvottelujärjestelmään, jossa työmarkkinoiden eri osapuolet istuvat samassa pöydässä. Ei siinä ole kysymys sitoutumisesta etukäteen tiettyihin sopimuksiin. Historia todistaa, että kolmikanta on saavuttanut tuloksia ja että eri osapuolet ovat eri aikoina taipuneet kompromisseihin - esimerkiksi työntekijäpuoli laman aikana nollakorotuslinjaan.
Miksi siis ei haluta sitoutua neuvotteluihin? Se on kummallista - tai olisi kummallista ellei näkisi, että kysymys on siitä, että neuvotteluja ei pidetä haluttavina, vaan politiikan tarkoituksena on päästää yksi osapuoli asemaan, jossa ehtoja voidaan sanella. Mikä sinällään on pelottavaa. Yhteistyö ja neuvotteleminen ovat olleet - ja ovat - suomalaisen politiikan ja työmarkkinajärjestelmän voima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti