Olin eilen ystävien kanssa kaljalla, pitkästä aikaa. Kummaa on tämä perheellisen elämä. Vaikka on sopinut perheen(luetaan vaimon) kanssa, että menee kaljalla ja homma on täysin ok, sitä silti tulee syyllisyys siitä, että mitä minä täällä teen, pitäisi olla kotona. Niinpä homma ei venähtynyt pitkäksi, vaan olin jo ennen seitsemää kotona. Välillä pitäisi ehkä harkita sitäkin, että tapaa kavereitaa muutenkin kuin kaljoittelun merkeissä.
Lakkokesä saattaa loppua alkuunsa - tai sitten ei. Molemmat käynnissä olevat työkiistat ovat taas vaiheessa, jossa sovinto ainakin periaatteessa on mahdollinen. Paperipuoli on saanut sovintoesityksen ja rajariitelijätkin jatkavat neuvotteluja.
Valtakunnan sovittelijalla on varmasti tuskaisest ajat. Sillä puljullahan on periaatteena, että sovintoesityksiä ei tehdä, jos neuvottelijat eivät anna merkkejä siitä, että että sovitteluesitys myös voisi mennä läpi. Siksi olikin vähän outoa, että edellinen sovitteluesitys meni niin selvästi nurin. Ellei kysymyksessä ollut taktiikka, jolla sovittelija yritti lisätä painetta. Sitä pidän kuitenkin hyvin kyseenalaisena, sillä sen tyyppinen toiminta istuu huonosti sovittelijan rooliin.
Rajariita on ihan oma lukunsa. Rajavartioliitto ei hyväksy uutta palkkausjärjestelmää, jonka muut rajavalvonnan liitot jo hyväksyivät. Kai heilläkin perusteensa on, mutta kuitenkin. Eduskunnan toiminta hallituksen lakkolakiasian osalta on outoa aikalisineen. Pistetään pää pensaaseen vaikean asian kanssa ja toivotaan, että sovinto tulee, jotta lakia ei tarvita. Kyllä asiat pitäisi pystyä ratkaisemaan, vaikka ne vaikeita ovatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti