Eilisellä Paperiliiton päätöksellä suomalainen paperisota jatkuu edelleen. Kysymyksessä on moneltakin kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen tapahtumaketju. Tämän mittaluokan työtaistelukiistaa ei Suomessa ole hetkee nähty. Tällaisia työnantajan työsulkuja ei ole Suomessa nähty sitten 1950-luvun.
Tehtaathan seisovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi juuri työsulusta - ei työntekijöiden lakosta - johtuen. Lakossa ovat eräät sellaiset tehtaat, jotta työnantaja on jättänyt sulun ulkopuolelle - kysymyksessä on työntekijäpuolen vastalause sululle. Molemmat sekä sulku, että lakko ovat laillisia. Tuotannonmenetykset johtuvat edelleen siis työnantajasta, joten heidän lausuntonsa siitä, että Paperiliitto olisi nyt vastuussa Suomen talouden heikentämisestä ovat aiheettomia.
Miksi Paperi ei sitten eilen hyväksynyt sovintoesitystä? Siihen on varmasti monta syytä, mutta kärjessä on se, että työnantaja yrittää väkisin runnoa työsuhteen heikennyksiä työehtosopimukseen. Työnantajan käyttämä sulku on varmasti myös ollut omiaan koventaamaan asenteita työntekijäpuolella, ilman sulkua ratkaisu olisi saattanut syntyä. Työnantajan olisi voinut kuvitella jo alunperin haluavansa turvata tuotannon ja solmia täysin tupon mukaisen sopimuksen ja aloittaa samalla neuvottelut haluamistaan muutoksista.
Seisokkien vähentäminen on vaikea aihe, eikä siihen sopimuksen ollessa voimassa ole varmasti helppo saada muutosta. Neuvottelutulos voisi kuitenkin varmaan olla mahdollinen. Nyt yritetty sanelumenettely onnistuu vähän huonommin.
Edelleen on ainakin minulle selviämättä, mistä paperiteollisuuden työnantajien kova taisteluhenki johtuu. Suomalainen paperiteollisuus on kuitenkin tällä hetkellä kannattavaa, joten mistä kriisin vaatimista pakkotoimista ei suoraan voi olla kyse. Valmistautuminen tulevaan on tietysti aina mukana, mutta miksi juuri nyt? Toivoa sopii, että kysymyksessä ei ole EK:n pilottihanke, jolla halutaan seuraavaa sopimuskierrosta varten koetella työntekijöiden taistelykykyä -ja tahtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti