SDP:n puoluekokous valitsi selvin numeroin Eero Heinäluoman puheenjohtajakseen. Olinhan siellä minäkin, äänestin miten äänestin.
Kokouspaikalla oli itseasiassa tunnelma, joka ei sopinut yhteen äänestystuloksen kanssa. Torstain aikana oli ilmassa tunnelmaa, joka vaikutti siltä, että Tuomiojan osakkeet olisivat olleet kovemmassakin nousussa. Ilmeisesti kysymyksessä oli pitkälti harhaa, vaikkakin Tuomiojan äänimäärä oli kohtuullinen.
Jälkikäteen tulkittuna kysymys oli valinnasta elinvoiman ja näkemyksen välillä. Heinäluomalla on eteenpäinpyrkivää, ulospäinsuuntautuvaa elinvoimaa, joka kerää kannattajia hänen ympärilleen. Tuomiojalla on näkemystä, visio kauemmas tulevaisuuteen, mutta hänen elinvoimaisuuteensa on selkeästi heikompi. Heinäluoma taas ei toistaiseksi ole osoittanut visionäärin ja ideologin ominaisuuksia, vaan luottaa ajassa elävään poliittiseen näkemykseen. Ideaalitapauksessa nämä ominaisuudet olisivat tasapainossa, mutta se on harvoin inhimillisesti edes mahdollista. SDP valitsi nyt elinvoiman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti