Lakot loppuu, loma alkaa

Juopottelusta tulee tyhmä olo. Vanha totuus on taas paikallaan, kun eilen rauhallisen saunaillan päätteeksi saimme vielä puoliltaöin kaverini kanssa loistavan idean lähteä vielä kaupunkiin. Myöhään se meni.

Lakot loppuu, paperissakin. Osapuolet eivät vielä kerro mitä kaikkea sovintoesitys pitää sisällään, mutta ilmeisesti seisokkeja vähennetään ja toisaalta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tulee tiukempia ehtoja. Kompromissi on toivottavasti hyvä. Eniten pitää toivoa, että työriita ei aiheuta pysyvämpää säröä suomalaiseen neuvottelumalliin. Sopimustoiminta on suomalaisen pärjäämisen selkäranka.

Huomenna on ensimmäinen lomapäivä. Takaisin palaan elokuun alussa. Blogi hiljenee heinäkuuksi. Joku satunnainen merkintä saattaa ilmestyä - tai sitten ei.

Greenpeace totaalisesti hukassa

Eilen saatiin (vihdoin) päätös siitä, että uusi koefuusioreaktori - ITER - sijoitetaan Ranskaan. Japani ja Ranska saivat kädenvääntönsä sijoituspaikasta loppuun.

Mitä tekee ympäristöjärjestö Greenpeace? Tuomitsee reaktorin rakentamisen mielettömänä aikana jolloin kasvihuonekaasuja pitäisi vähentää. Täysin käsittämätöntä! (Tässä linkki tiedotteseen)

Lisäksi tiedotteessa on aivan käsittämättömiä väitteitä:
"Fusion energy - if it would ever operate - would create a serious waste problem, would emit large amounts of radioactive material and could be used to produce materials for nuclear weapons. A whole new set of nuclear risks would thus be created. "

En ole mikään ydinfyysikko, mutta nuo väitteet ovat silti täyttä sontaa. Wikipedian mukaan radioaktviista jätettä ei synny eikä fuusioreaktoria pystytä käyttämään asetuotantoon ilman suuria muutostöitä. Greenpeace ei myöskään kommentoi sitä, että fuusioreaktori ei tuottaisi kasvihuonekaasuja lainkaan.

On totta, että kasvihuonekaasuja pitää vähentää, mutta se ei saa, se ei voi, sulkea pois uuden teknologian tutkimista. Fuusion onnistuminen antaa meille käyttöön energiamuodon, joka ei tuota kasvihuonekaasuja, ei ydinjätettä ja jolla on loppumattomat raaka-aineet käytettävissään ja joiden käyttöön saaminen ei tuota ympäristöongelmia.

Pistää vihaksi noiden ympäristöihmisten lyhytnäköisyys.

Fuusio on suuri mahdollisuus. Tällä hetkellä tutkijat ennustavat, että se voisi olla kaupallisessa käytössä jo 2050, mikä minusta on itse asiassa aika pian.

Lakot tasan

Sittenkin vähän lakkoasiaa: Eilen Vanhanen "sovitteli" paperiteollisuuden työtaistelua ja tänään on rajavartijoiden vuoro Kalliomäen kanssa.

Vähän vaikuttaa siltä, että hallituksessa on pistetty lakot tasan demareiden ja kepun välillä. Taisi käydä niin, että Vanhanen pääministerin valtuuksilla otti tuon isomman kokonaisuuden omakseen ja Kalliomäki sai tyytyä rajavartijoihin?

Sinänsä kiva, että hallitus näyttää kutsumalla osapuolia neuvotteluihin, että tilannetta seurataan, mutta eipä siitä varmaan paljon apua ole. Ainakin kovempia sanoja voisi käyttää - keinot on vähän toinen juttu.

Lisäys 29.6.2005: Kalliomäki taisikin olla ovelampi, rajavartijat pääsivät neuvottelutulokseen samana päivänä, jolloin tapaaminen järjestettiin.

Politiikka ja Filosofia

Tekisi taas mieleni kirjoittaa lakoista, mutta päätin mennä hetkeksi lakkoon sillä sektorilla ja odottaa, jos sameissa vesissä jokin liikkuisi.

Politiikka ja Filosofia. Arjessa politiikka pidetään kovi käytännöllisenä asiana ja filosofiaa teoreettisena. Filosofia on kuitenkin politiikan teon ydin. Tai ainakin sen pitäisi olla. En voi kuin ihmetellä niitä ihmisiä, jotka jaksavat politiikkaa ilman heidän toimintaansa ohjaavia periaatteita, aatetta eli filosofiaa. Kai sitä jotkut karrierismillakin jaksavat, vaikka henkilökohtaisesti ihmettelenkin, että miten.

Ehkä tärkein politiikkaa ja yhteiskunnan perusrakennetta koskettava kysymys on hyvä elämä. Ensinnäkin miten se määritellään ja toisekseen saako yhteiskunta eli julkinen valta edistää hyvää elämää vai olla neutraali sen suhteen. Klassinen liberalismi haluaa olla neutraali, libertarismi agressiivisen neutraali ja kommunitarismi (minusta yksi liberalismin muoto) haluaa edistää hyvää elämää.

Valtio on kovin erinäköinen apparaatti, kun se toimii jonkin käsityksen hyvästä elämästä pohjalta suhteessa neutraaliuteen. Esimerkiksi suomalainen veikkausmonopoli on osoitus tästä. Se on mahdollinen, koska uhkapelaaminen on arvotettu vähempiarvoiseksi toiminnaksi kuin kulttuuri ja nuorisotyö, joita Veikkauksen rahoilla tuetaan.

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitää tukea jotakin käsitystä hyvästä elämästä, yrittää rakentaa kaikille parempaa ympäristöä. Mutta jos kysytte mikä tuo käsitys tarkkaan ottaen on, niin on pakko vastata etten tiedä. Joskus tulevaisuudessa siihen olisi mielenkiintoista yrittää vastata - ja täydentää vastausta palautteen pohjalta.

Viestintäsotaa paperilla

Paperiteollisuun työsulku/lakko - työtaistelu - on myös melkoista viestintäsotaa.

Esimerkiksi viimeinen sovintoesitys jakaa osapuolet tiedotuksessa aikalailla kahtia:
Metsäteollisuus toteaa tiedotteessaan:
"Sovintoesitys olisi myös lyhentänyt vuotuista työaikaa ja säilyttänyt työntekijöiden tärkeinä pitämät alihankintakäytännöt lähes ennallaan."

Kun taas Paperiliiton näkemyksen mukaan:
"Ulkoistamista koskevat määräykset sopimuksessa heikkenisivät, mikä vaarantaisi työsuhteiden jatkuvuutta."

Melkoista toisen osapuolen ymmärtämättömyyttä ja propagandataistelua on myös osapuolten käsityksissä, siitä mistä neuvotteluissa on kyse. Työnantaja korostaa, että työntekijät olisivat saaneet paremman palkankorotukset kuin Tupossa. Työntekijäpuoli taas korostaa etteivät he halua enempää kuin Tupon mukaiset korotukset muiden sopimusasioiden ollessa tärkeämpiä. Yritä tuosta sitten tehdä sopua.

Kun lukee Paperin ja Metsäteollisuuden tiedotteita vierekkäin on välillä vaikea ymmärtää, että kyse on edes samoista neuvotteluista...

Poliittinen Juhannus?

Juhannus ei ole poliittinen juhla, enkä siitä otsikosta huolimatta sellaista halua tehdä. Tosin jussi nostaa pintaa ja kärjistää monia ilmiöitä, joiden hoitaminen on politiikkaa.

Ruuhkat. Ei varmaankaan ole tiesuunnittelun vika, jos ne paikoin eivät kestä sitä kuormitusta, joka tänään syntyy ihmisten suunnetassa massapsykoosin vallassa mökeille yms. juhannuksenviettopaikkoihin. Tiettyjen sumppujen purkaminen ja liikenneturvallisuuden kestäminen sitä vastoin ovat politiikalla ratkaistavissa olevia asioita. Onneksi kansallinen murheenkryyni Lahti-Heinola on jo työn alla.

Viina. 70 miljoonaa euroa (plus ulkomaan tuliaiset päälle) menee kurkuista alas seuraavan muutaman päivän aikana. Ei viinan juontia estää voi, mutta on eri asia toimiiko kansallinen alkoholimonopolimme riittävästi myymisen lisäksi ennaltaehkäisevän työn sektorilla.

Perheriidat. Vaikka jussi onkin leppoisa juhla niin aivan liian monella mökillä vedetään perheherneet nenään viinan voimalla ja selvitellään välejä. On politiikan asia miten perheiden tukeminen on hoidettu ja kuinka paljon purkamattomia ongelmia pöhnässä ratkotaan primitiivisn menetelmin.

Hukkuminen. Hukkuminen on kovin yksilöllinen juttu, mutta monesti syyt ovat sellaisia, että niihin olisi saatettu voida puuttua. En kuitenkaan yritä edes väittää, että kaikkiin umpiluukalloihin saataisiin faktoja taottua mitenkään. Yrittää pitäisi, enemmän.

Sukupuolitaudit. Juhannus on aktiivista sukupuoltenvälisen interaktion aikaa, toivottavasti moni muistaa myös turvallisuuden ja tilastopiikki sukupuolitautien klinikoilla ei tulisi ihan niin isoksi. Voisikohan varmuusvälineiden hintaan vaikuttaa jotenkin...

Hyvää Juhannusta joka tapauksessa. Olkaahan kunnolla ja juhlikaan kukin kykynne mukaan.

Syyllisyyttä ja lakkotunnelmia

Olin eilen ystävien kanssa kaljalla, pitkästä aikaa. Kummaa on tämä perheellisen elämä. Vaikka on sopinut perheen(luetaan vaimon) kanssa, että menee kaljalla ja homma on täysin ok, sitä silti tulee syyllisyys siitä, että mitä minä täällä teen, pitäisi olla kotona. Niinpä homma ei venähtynyt pitkäksi, vaan olin jo ennen seitsemää kotona. Välillä pitäisi ehkä harkita sitäkin, että tapaa kavereitaa muutenkin kuin kaljoittelun merkeissä.

Lakkokesä saattaa loppua alkuunsa - tai sitten ei. Molemmat käynnissä olevat työkiistat ovat taas vaiheessa, jossa sovinto ainakin periaatteessa on mahdollinen. Paperipuoli on saanut sovintoesityksen ja rajariitelijätkin jatkavat neuvotteluja.

Valtakunnan sovittelijalla on varmasti tuskaisest ajat. Sillä puljullahan on periaatteena, että sovintoesityksiä ei tehdä, jos neuvottelijat eivät anna merkkejä siitä, että että sovitteluesitys myös voisi mennä läpi. Siksi olikin vähän outoa, että edellinen sovitteluesitys meni niin selvästi nurin. Ellei kysymyksessä ollut taktiikka, jolla sovittelija yritti lisätä painetta. Sitä pidän kuitenkin hyvin kyseenalaisena, sillä sen tyyppinen toiminta istuu huonosti sovittelijan rooliin.

Rajariita on ihan oma lukunsa. Rajavartioliitto ei hyväksy uutta palkkausjärjestelmää, jonka muut rajavalvonnan liitot jo hyväksyivät. Kai heilläkin perusteensa on, mutta kuitenkin. Eduskunnan toiminta hallituksen lakkolakiasian osalta on outoa aikalisineen. Pistetään pää pensaaseen vaikean asian kanssa ja toivotaan, että sovinto tulee, jotta lakia ei tarvita. Kyllä asiat pitäisi pystyä ratkaisemaan, vaikka ne vaikeita ovatkin.

Kesäpolitiikkaa?

Kesällä saadaan yleensä aikaan polittinen kesä"pommi", joka yleensä on kuitenkin lintu elikäs ankka. Vielä ei ole sellaista näkynyt, hallituksen esitystä rajavartijoiden lakosta ei sellaisena voi pitää, vaikka se on farssin piirteitä saanutkin - liian vakava aihe.

Jos arvata pitää, ja vaikka ei varsinaisesti pidäkään niin, veikkaan ja ennustan, että tämän kesän jutut revitään tulevan presidenttikamppailun tiimoilta. Ehdokkaita - tai siis niitä vakavasti otettavia - esitellään useammissa lehdissä ja muissa medioissa. Sen lisäksi jostakin ehdokkaasta, todennäköisimmin istuvasta presidentistä - repäistään näyttävä uutinen, jonka merkittävyys tai jopa totuudenmukaisuus voi olla vähän niin ja näin.

Tämä olisi loogista jatkoa viime kesälle, jolloin Tarjaa istuteltiin näyttävillä jutuilla vaikka mihin kansainvälisiin tehtäviin.

Tautiset vatsapöpöt

Nyt on ilmeisesti jo torstai. Pari päivää hujahti off-line tiistaina iskeneen vatsapöpön vuoksi, koko perhehän sen tietyisti sairasti, Neo pääsi helpommailla, mitä nyt muutaman kerran kouraisi mahaansa. Me vanhemma taas suoritimme tyhjennysharjoituksia oikein urakalla.

Vatsapöpöt kiristävät myös Eu:n politiikansulatusjärjestelmää edelleen. Hetken, aivan pienen hetken oli positiiviset suunnitelmat talousuudistuksen suhteen, kun "ei" äänestystulokset olivat tulleet sisään. Sitten pöpöt taas iskivät ja tietyt maat ilmoittivat, että eivät tule uudistuksia hyväksymään (vaikka samalla ovat hyvin kipeän tietoisia niiden välttämättömyydestä...)

Puoluekokouksen anatomia

Puoluekokous kesti kolme päivää: torstai-aamusta lauantai-iltapäivään. Mitään poliittisen eliitin glamouria siihen ei juuri sisälly, päivät venyvät pitkiksi ja kokouspersausta koetellaan.

Torstaina käytiin läpi Paavon jäähyväiset, Eurooppa- ja hyvinvointivisioiden lähetekeskustelut, poliittisen tilanteen keskustelut, muodollisuudet ja valiokuntatyön aloittaminen. Kokous päättyi kahdeksan aikaan ja yhdeksältä oli Jyväskylän kaupungin vastaanotto.

Perjantai meni kokonaisuudessaan henkilövalintoihin, lukuunottamma 8-10 välillä tapahtunutta valiokuntatyöskentelyä. Äänestykset loppuivat muutamaa minuuttia vaille 20, jolloin jo puoluekokousen jäsenistölle avoin iltajuhla alkoi. Siinä ei enää edes vaatteita ehtinyt vaihtamaan.

Lauantaina valittiin vielä puoluevaltuuston puheenjohtaja ja päätettiin asioista eli kannanotoista, aloitevastauksista, visiopapereista ja julkilausumista. Siinä välissä kuultiin vielä uuden puheenjohtajan linjapuhe.

Valinnat kokouksessa muodostuvat sen mukaan, mitä piirit ovat keskenään neuvotelleet. Käytännössä homma menee niin, että 7-eteläistä piirijärjestöä, jotka muodostavat enemmistön, päättää keskenään paikkajaosta ja huomioi halunsa mukaan itäisten ja pohjoisten piirien tahdon. Vaalivaliokunnan tehtäväksi jää noissa neuvotteluissa tehtyjen päätösten uudelleenesittämisen. Toimiva neuvottelujärjestelmä, kyllä. Parhaat valinnat varmistava mekanismi, ei.

Puolueen olisi syytä päästä irti tiukasta alueellisesta paikkojen jaosta ja miettiä tarkemmin mitä ominaisuuksia ja kykyjä puoluejohdon tehtäviin pitää saada. Etukäteen saa ja pitääkin neuvotella, mutta valintojen muodostumisperustetta pitäisi saada muutettua piirijaosta ihmisten ominaisuuksien suuntaan.

Asiakysymykset hoidetaan hyvin pitkälle valiokuntatyössä. Kun valiokunnat ovat muutoksensa tehneet, on niihin hyvin vaikea saada muutoksia salissa. Se johtuu pitkälle siitä, että valiokunnissa asiat käydään kohtuullisen huolellisesti läpi ja valiokunnat lisäksi heijastelevat hyvin pitkälle koko kokouksen ajatusmaailmaa. On hyvä, että asioihin paneudutaan huolellisesti salin ulkopuolella, mutta joskus toivoisi avoimempaa suhtautumista salissa äänestykseen vedettävissä asioissa.

Jää hyvästi puoluejohto

Puoluekokous merkitsi minulle myös henkilökohtaisesti yhden aikakauden päättymistä. En enää ole puoluehallituksen jäsen. En saanut kuuluisaa puukkoa selkääni, vaan jo pari viikkoa ennen kokousta ilmoitin, etten enää ole käytettävissä tehtävään.

Kysymys oli lähinnä ajankäytöllisestä ongelmasta suhteessa uuteen työhöni KTV:ssä, nuorisoliiton puheenohtajuuden hoitamiseen ja perhe-elämään. Nyt aikaa vapautuu tältä osin muiden osa-alueiden käyttöön. Informaatiokanavani ovat onneksi sen verran hyvät, että tämä ei vaikuta siihen, mitä ja kuinka paljon politiikan sisäpiirintiedosta saan käsiini.

Uudessa puoluehallituksessa on ikävintä se, että yrityksestämme huolimatta siellä ei enää ole yhtään alle 30v. jäsentä. Tasan kolmekymppinen kyllä löytyy, ja muutama juuri rajan yli menevä. Keski-ikäkin taisi hieman laskea. Tosin puoluekokousta ei tästä voi liian pitkälle syyllistää, olisinhan minä tullut valituksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä, jos olisin edelleen ollut käytettävissä.

Kuka Feldt-Ranta?

Myös uusi puoluesihteeri tuli SDP:lle valittua. Ennakkokaavailut toteuivat ja Maarit Feldt-Ranta tuli valittua suurella ääntenenemmistöllä. Hän ei ole monelle sosialidemokraatillekaan tuttu, saati sitten suurelle yleisölle.

Veikkaisin, että puoluesihteeri jää nyt uuden puheenjohtajan pimentoon poliittisesti. Palataan takaisin järjestöllisen puoluesihteerin aikaan. Feldt-Ranta on tehnyt kovaa ja uhrautuvaakin työtä erityisavustajana ja viimeksi pääpeluri numero ykkösenä, eli hallitusryhmämme ykkösavustajana. Hänen poliittisesta ja järjestöjohtamiskyvystään on vähemmän tietoa ja näyttöä. En oikein osaa pitää suomenruotsalaisten demarien puheenjohtajuutta kummoisena opinnäytteenä tässä suhteessa.

Kovasti toivon, että Feldt-Rannan kielipoliittiset mielipiteet eivät nouse keskiöön. Hän vastusti mm. ylioppilastutkinnon rakenneuudistuksen vakinaistamista. SDP ei tarvitse vanhakantaista kielipolitiikkaa, vaan asiaa on pystyttävä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti miettimään suhteessa yhteiskunnan muuttuneisiin vaatimuksiin - mikä tarkoittaa kaikenlaisen pakollisuuden vähentämistä mm. kieltenopetuksessa.

Elinvoima vs. Näkemys

SDP:n puoluekokous valitsi selvin numeroin Eero Heinäluoman puheenjohtajakseen. Olinhan siellä minäkin, äänestin miten äänestin.

Kokouspaikalla oli itseasiassa tunnelma, joka ei sopinut yhteen äänestystuloksen kanssa. Torstain aikana oli ilmassa tunnelmaa, joka vaikutti siltä, että Tuomiojan osakkeet olisivat olleet kovemmassakin nousussa. Ilmeisesti kysymyksessä oli pitkälti harhaa, vaikkakin Tuomiojan äänimäärä oli kohtuullinen.

Jälkikäteen tulkittuna kysymys oli valinnasta elinvoiman ja näkemyksen välillä. Heinäluomalla on eteenpäinpyrkivää, ulospäinsuuntautuvaa elinvoimaa, joka kerää kannattajia hänen ympärilleen. Tuomiojalla on näkemystä, visio kauemmas tulevaisuuteen, mutta hänen elinvoimaisuuteensa on selkeästi heikompi. Heinäluoma taas ei toistaiseksi ole osoittanut visionäärin ja ideologin ominaisuuksia, vaan luottaa ajassa elävään poliittiseen näkemykseen. Ideaalitapauksessa nämä ominaisuudet olisivat tasapainossa, mutta se on harvoin inhimillisesti edes mahdollista. SDP valitsi nyt elinvoiman.

Lähetystyötä

Uutisten mukaan Ruotsissa selvitetään tietoja, joiden mukaan Saudi-Arabia rahoittaa Islamin levittämistä maassa. Huolestuttavinta on se, että tietojen mukaan kysymys on jyrkästä islamilaisuudesta. Se ei oikein kuitenkaan tunnu kyseisen valtion tyyppiseltä toiminnalta, mutta odotetaan selvitysten tuloksia.

Muutenhan tuossa nyt ei oikein ole mitään ihmeellistä. Ihan samalla tavalla meidän kirkollinen verotusoikeutemme kanavoi yhteiskunnan rahaa kirkon(kirkkojen) työhön, myös lähetystyöhön muiden valtioiden alueella. Varsinkin koska kirkko saa myös yhteisöverotuottoja jäsenmaksuverojensa lisäksi niin voidaan varsin totuudenmukaisesti sanoa, että myös kirkon lähetystyö on valtiovallan suojeluksessa. Että ihan mukavaa uskontojen rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Kirkko ja valtio pitäisi meillä(kin) saada pikaisesti temmatua kokonaan toisistaan irti. Se merkitsisi kirkon verotusoikeuden päättymistä ja uskonnollisten seremonioiden poistumista julkisista, virallisista tapahtumista ellei niiden luonne muuta edellyttäisi. Uskonnonopetuksen tunnustuksettomuutta pitäisi myös edelleen kehittää. Samaten se olisi loppu kirkon käytännölliselle hautausmonopolille. Myös kirkkorekisteri voitaisin lakkauttaa ja siirtää uskonnot asioimaan yhdistysrekisteriin muiden aatteellisten yhdistysten kanssa.

Henkinen ja maallinen valta ovat toisistaan erillisiä asioita. Nykyaikaisen yhteiskunnan pitäisi ero saattaa voimaa loppuun saakka.

Paperisotaa

Eilisellä Paperiliiton päätöksellä suomalainen paperisota jatkuu edelleen. Kysymyksessä on moneltakin kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen tapahtumaketju. Tämän mittaluokan työtaistelukiistaa ei Suomessa ole hetkee nähty. Tällaisia työnantajan työsulkuja ei ole Suomessa nähty sitten 1950-luvun.

Tehtaathan seisovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi juuri työsulusta - ei työntekijöiden lakosta - johtuen. Lakossa ovat eräät sellaiset tehtaat, jotta työnantaja on jättänyt sulun ulkopuolelle - kysymyksessä on työntekijäpuolen vastalause sululle. Molemmat sekä sulku, että lakko ovat laillisia. Tuotannonmenetykset johtuvat edelleen siis työnantajasta, joten heidän lausuntonsa siitä, että Paperiliitto olisi nyt vastuussa Suomen talouden heikentämisestä ovat aiheettomia.

Miksi Paperi ei sitten eilen hyväksynyt sovintoesitystä? Siihen on varmasti monta syytä, mutta kärjessä on se, että työnantaja yrittää väkisin runnoa työsuhteen heikennyksiä työehtosopimukseen. Työnantajan käyttämä sulku on varmasti myös ollut omiaan koventaamaan asenteita työntekijäpuolella, ilman sulkua ratkaisu olisi saattanut syntyä. Työnantajan olisi voinut kuvitella jo alunperin haluavansa turvata tuotannon ja solmia täysin tupon mukaisen sopimuksen ja aloittaa samalla neuvottelut haluamistaan muutoksista.

Seisokkien vähentäminen on vaikea aihe, eikä siihen sopimuksen ollessa voimassa ole varmasti helppo saada muutosta. Neuvottelutulos voisi kuitenkin varmaan olla mahdollinen. Nyt yritetty sanelumenettely onnistuu vähän huonommin.

Edelleen on ainakin minulle selviämättä, mistä paperiteollisuuden työnantajien kova taisteluhenki johtuu. Suomalainen paperiteollisuus on kuitenkin tällä hetkellä kannattavaa, joten mistä kriisin vaatimista pakkotoimista ei suoraan voi olla kyse. Valmistautuminen tulevaan on tietysti aina mukana, mutta miksi juuri nyt? Toivoa sopii, että kysymyksessä ei ole EK:n pilottihanke, jolla halutaan seuraavaa sopimuskierrosta varten koetella työntekijöiden taistelykykyä -ja tahtoa.

Pieniä hetkiä

Henkilökohtaisia pieniä hetkiä: Aamulla olin poikani Neon kanssa syönyt aamupuuron ja käynyt ulkoilemassa. Tulimme takaisin sisään ja tulin koneelle lukemaan päivän lehtiä. Pieni mies tuli viereen haluamaan syliin ja jatkoimme yhdessä. En kiinnittänyt huomiota kaverin rauhallisuuteen. Jonkin ajan kuluttua Neo muutti asentoaan ja luulin, että nyt pitää päästä taas takaisin lattialle leikkimään: väärä vastaus, pikkukaveri oli ottanut ja nukahtanu syliin... Erittäin epätavallista meillä.

Illalla olimme Neon kanssa tutustumassa vesisateeseen, sadevaatteet päällä pihalla leikkimässä veden ropistessa niskaan. Neo ei juurikaan häkeltynyt tästä tutusmisesta, vaan siirtyi aktiiviesti tutustumaan lätäköihin ja räystäältä tippuvaan veteen. Melkoista elämysmatkailua hänelle, luulen.

Pieni hetkiä, jolloin sitä on todella kosketuksissa elämään itseensä.

Mitä "ei" tarkoittaa

Enkä nyt viittaa sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyvään asialliseen "no means no" sloganiin vaan ei niin yllättäen Ranskan ja Hollannin äänestystuloksiin.

Itseasiassa sillä, mille noiden maiden kansalaiset sanoivat ei, ei ole kovin paljon väliä. Oleellista on se, mitä tuon äänestystuloksen kanssa tehdään. Ei unionin tarvitse kriisityä, mutta pysähtymisen paikka tässä on. Olisi hullunkurista jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perustuslaillinen sopimus kuin se tunnetaan tuskin tulee voimaan, muutettuna ja editoituna ehkä.

Kriisin lietsominen ei auta ketään, mutta eteenpäin katsottaessa on nyt pakko miettiä, millaisen unionin ja millä ehdoilla haluamme luoda. Sen pitää selvästi, kuten nyt on osoitettu, olla sellainen että myös kansalaiset sekä ymmärtävät että hyväksyvät tuon vision. Unionilla on myös selvä viestintäongelma, kun kansalaisten käsitykset ovat kaukana poliittisen eliitin käsityksistä