Jaa. Ei mitään uutta auringon alla. Tuomiojan sangen varomattomat ja epä-älylliset kommentit heti vaalien jälkeen ovat aiheuttaneet sekä varsin niljakkaita reaktioita, että jotain älyllistäkin kritiikiä. Toki Tuomiojan pitäisi muistaa, että hän on kiviä heitellessään siinä kuuluisassa lasikaapissa, vaikka eihän Eki siellä lasikaapissa, mitään kiviä heittelisi - Eki lukisi kirjaa.
Reaktion käytännössä aiheutti yhdistelmä Tuomiojan persoonaa ja vaalitappion tuomaa katkeruutta. Niljakkaimmissa reaktioissa kyse on myös oman egon ja statuksen pönkittämisestä sekä julkisuudenkaipuun täyttämisestä. Saahan sitä keskustella mistä vaan.
Mutta entä se asia. Oliko SDP:n unelmointi höttöä, vai saako politiikassa vielä unelmoida?
Minusta katsoen unelmakampanja kyllä veti SDP:n mopoa metsään, vaikka ei varmaan aiheuttanutkaan itse ulosajoa.
Vantaa demaripomo Markku J. "Asterix" Jääskeläinen kyseli päivän Pravdassa, että eikö politiikassa saa enää unelmoida. Hän muistuttaa - aivan aiheesta - että eräästä Tarjasta tehtiin Linnan emäntä unelmaretoriikalla. Siinä on vain se keskeinen ero, että Tarja oli uskottava ja Jutta ei. Jutan epävarmuus - luonnollinen, suoraan tuleen valinnan jälkeen - näkyi, ja muutti unelmat unelmoinniksi, tavoitteellisen paremman maailman rakentamisen taivaanrannan maalaamiseksi.
SDP:n retoriikka epäonnistui, koska kokoomus puhui työstä ja toimeentulosta demarien unelmointia vastaan. Samaan aikaan taloustilanne synkkeni entisestään. Jos toinen haluaa unelmoida ja toinen antaa toivoa, kumpi kuulosta paremmalta? Jos toinen kerää unelmia ja toinen puhuu työstä, niin kumpi toimii? Osin aavistamaton aikojen muuttuminen, osin huono tilanteenluku: Siinä unelmaretoriikan sudenkuoppa.
Oliko Tuomioja oikeassa? Kyllä, osittain. SDP:n unelmaretoriikka oli höttöä, joka ei toiminut. Olisiko Tuomiojan kannanotto viisas. Ei, älykkään miehen olisi pitänyt nähdä mihin hänen huomionsa keskustelua vie. Muuta - ja mitään älykästä - minulla ei aiheesta ole sanottavana.
6 kommenttia:
Tuosta taivaanrannan maalailusta ei voi kuitenkaan syyttää Juttaa vaan puoluekokousta - niin kuin Markku "Asterix" Jääskeläinenkin totesi. Kesän puoluekokous oli - niin kuin SDP:n eduskuntaryhmäkin oppositioon "päästyään" - villinä laitumilla kirmailemassa, vapaana kaikesta vastuusta.
Tämä katajainen kansa on luonnoltaan kohtuullisen askeettista väkeä, eikä heikkenevinä aikoina puheet lisäsatsauksista sinne sun tänne ja maksuttomista palveluista siihen uppoa.
Puolueen lisävaatimusten epärealistisuus vielä korostui taloustilanteen nopean heikkenemisen seurauksena. Puolueen puheenjohtaja on kuitenkin velvollinen edistämään puoluekokouksen päätöksiä. Sen johdosta Jutta on saanut valinnastaan lähtien kantaa epäkiitollista tehtävää selitellä julkisuudessa Sdp:n vaatimuksia sen sijaan että olisi saanut olla aloitteentekijänä.
oliko unelmaretoriikka ja unelmakiertue puoluekokouksen keksintöä? Luulin että ne olivat uuden puoluejohdon lisä jo käynnistettyihin kampanjatoimiin. Retoriikka on asia erikseen, ja tavoitteet erikseen.
Kaikkia puoluekokouspäätöksiä ei toki olisi tarvinnut heti alkaa puolustamaan. Parempi ehkä kuitenkin näin kuin joku aika takaperin, kun puheenjohtajaa ei pahemmin olisi voinut kokouspäätökset kiinnostaa.
Joo ei ollut. Mutta minä olen siinä kohtaa analyysisi kanssa eri mieltä. Minusta unelmaretoriikka on ok, joulupukkina toiminen ei.
Asiaa. Tästä pitäisikin keskustella.
Ei minullakaan mitään unelmaretoriikkaa vastaan ole. Se vain ei toiminut.
Se ei myöskään missään nimessä aiheuttanut vaalitappiota yksin. Politiikallakin muun muassa oli vaikutusta sen lisäksi.
Asiaa. Tästä pitäisikin keskustella.
Ei minullakaan mitään unelmaretoriikkaa vastaan ole. Se vain ei toiminut.
Se ei myöskään missään nimessä aiheuttanut vaalitappiota yksin. Politiikallakin muun muassa oli vaikutusta sen lisäksi.
Lähetä kommentti