Suomessa on juhlittu, ainakin maalaisliiton piirissä (mikä selviää valtioneuvoston tiedotteestakin), sitä että Suomessa saadaan edelleen käyttää ihan ikiomaa verorahaa maatalouden tukemiseen. Mikäänhän ei varsinaisesti muutu, Suomi saa tukirahaa eu:n kautta suurinpiirtein saman verran kuin ennenkin. Sitä haetaan vähän eri lomakkeilla ja eri asioita varten, mutta ongelmaan ei kosketa.
Järjestelmähän on kiero kuin poliittinen lobbari saunaillassa. Suomi antaa rahaa unionille, joka sen ehdoilla varustettuna palauttaa takaisin tänne ja lisäehdoin antaa luvan käyttää lisää omaa rahaa maatalouden tukemiseen. Järjen hiventäkään ei tässä systeemissä ole.
Maataloustukipoltiikalla pitäisi olla vain ja ainoastaan yksi tavoite: maataloustukien täydellinen hävittäminen. Maatalousyrittämiselle pitää toki sallia samat yritystuet kuin muullekin teollisuudelle, rahaa innovaatioihin, kehittämiseen, investointeihin ja niin edelleen. Nykyinen tukijärjestelmä lähinnä pistää kehityksen polkemaan paikallaan.
En suoraan sanottuna usko, että suomalainen ruuantuotanto katoaisi yhtään mihinkään tukien lakatessa. Sen muoto saattaisi kyllä muuttua ja tilakoot edelleen kasvaa hyvin paljon.
Elämmeko sellaisessa kriisin pelossa, että haluamme huoltovarmuuden takia varmistaa oman ruuantuotantomme? Vai vieläkö elää kansallisromanttinen käsitys viljelijästä tekemästä työtään ja kasvattamassa leipää pelloista? Jompi kumpi pitänee paikkansa, koska poliittinen järjestelmä edelleen laajasti tukee rahan kaatamista pelloille lannoitteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti