Ei, en ole saanut sakko tai tätä nyt kuuluisaa "yksityisoikeudellista pysäköintivirhemaksua" saamaan. Kyse on tästä periaatteesta, mikä oikeus näillä yksityisillä firmoilla (ParkCom ja ParkPatrol) on harjoittaa yksityista pysäköinninvalvontaa ja jakaa siitä näitä virhemaksuja.
Valvontaa saa toki yritys suorittaa, siitä ei ole mitään epäselvää. Nyt kuitenkin jo hovioikeudessa saakka on todettu, että sakonluonteisten maksujen jakaminen on viranomaisilla kuuluva yksinoikeus. Tämä tuskin korkeimmassakaan oikeusasteessa muuttuu, sen verran selvä laki tästä asiasta on.
Myönnän itseki kokevani vahingoniloa, kun näitä firmoja kuritetaan. Sen verran on muutaman kerran ottanut päähän näiden lappuja maksella. Kuitenkin homman nimihän on se, että olen ihan itse pysäköinyt sellaisille paikoille, joissa on kyllä ollut näkyvät kyltit pysäköinnin ehdoista. Lähinnä voisi olla vihainen taloyhtiöiden ja kiinteistöyhtiöiden päätöksille palkata firma töihin - monessa tapauksissa valvontaa suoritetaan paikoissa, joissa siihen ei olisi todellista tarvetta.
Toisaalta tuntuu järkevältä, että yrityksillä on mahdollisuus rangaista "asiakkaitaan", kun nämä laiminlyövät ehdot. Firmat suorittavat pysäköinninvalvontaa usein alueilla, joihin polisii tai muu viranomaisvalvonta ei ehdi - eikä koskaan tule ehtimään.
Lainsäädännön muuttamista tältä osin tullaan varmasti pohtimaan. Käytännössä se lienee mahdollista, mutta ehkä periaate pitää keskutella vielä kunnolla läpi. Onko oikein siirtää viranomaistehtäviä yksityiselle yritykselle?
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
perjantaina, marraskuuta 21, 2008
Maatalous
Suomessa on juhlittu, ainakin maalaisliiton piirissä (mikä selviää valtioneuvoston tiedotteestakin), sitä että Suomessa saadaan edelleen käyttää ihan ikiomaa verorahaa maatalouden tukemiseen. Mikäänhän ei varsinaisesti muutu, Suomi saa tukirahaa eu:n kautta suurinpiirtein saman verran kuin ennenkin. Sitä haetaan vähän eri lomakkeilla ja eri asioita varten, mutta ongelmaan ei kosketa.
Järjestelmähän on kiero kuin poliittinen lobbari saunaillassa. Suomi antaa rahaa unionille, joka sen ehdoilla varustettuna palauttaa takaisin tänne ja lisäehdoin antaa luvan käyttää lisää omaa rahaa maatalouden tukemiseen. Järjen hiventäkään ei tässä systeemissä ole.
Maataloustukipoltiikalla pitäisi olla vain ja ainoastaan yksi tavoite: maataloustukien täydellinen hävittäminen. Maatalousyrittämiselle pitää toki sallia samat yritystuet kuin muullekin teollisuudelle, rahaa innovaatioihin, kehittämiseen, investointeihin ja niin edelleen. Nykyinen tukijärjestelmä lähinnä pistää kehityksen polkemaan paikallaan.
En suoraan sanottuna usko, että suomalainen ruuantuotanto katoaisi yhtään mihinkään tukien lakatessa. Sen muoto saattaisi kyllä muuttua ja tilakoot edelleen kasvaa hyvin paljon.
Elämmeko sellaisessa kriisin pelossa, että haluamme huoltovarmuuden takia varmistaa oman ruuantuotantomme? Vai vieläkö elää kansallisromanttinen käsitys viljelijästä tekemästä työtään ja kasvattamassa leipää pelloista? Jompi kumpi pitänee paikkansa, koska poliittinen järjestelmä edelleen laajasti tukee rahan kaatamista pelloille lannoitteeksi.
Järjestelmähän on kiero kuin poliittinen lobbari saunaillassa. Suomi antaa rahaa unionille, joka sen ehdoilla varustettuna palauttaa takaisin tänne ja lisäehdoin antaa luvan käyttää lisää omaa rahaa maatalouden tukemiseen. Järjen hiventäkään ei tässä systeemissä ole.
Maataloustukipoltiikalla pitäisi olla vain ja ainoastaan yksi tavoite: maataloustukien täydellinen hävittäminen. Maatalousyrittämiselle pitää toki sallia samat yritystuet kuin muullekin teollisuudelle, rahaa innovaatioihin, kehittämiseen, investointeihin ja niin edelleen. Nykyinen tukijärjestelmä lähinnä pistää kehityksen polkemaan paikallaan.
En suoraan sanottuna usko, että suomalainen ruuantuotanto katoaisi yhtään mihinkään tukien lakatessa. Sen muoto saattaisi kyllä muuttua ja tilakoot edelleen kasvaa hyvin paljon.
Elämmeko sellaisessa kriisin pelossa, että haluamme huoltovarmuuden takia varmistaa oman ruuantuotantomme? Vai vieläkö elää kansallisromanttinen käsitys viljelijästä tekemästä työtään ja kasvattamassa leipää pelloista? Jompi kumpi pitänee paikkansa, koska poliittinen järjestelmä edelleen laajasti tukee rahan kaatamista pelloille lannoitteeksi.
keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008
Metsäteollisuutta pelastamaan
Jos (ja kun) seuraavaa paperitehtaan lakkauttamista aletaan metsäyhtiöissä puuhata, niin hallitusta ei parane enää uskoa, jos se sanoo, että asiaan ei voi puuttua. Valtion omistajapolitiikkaahan uudistettiin niin, että elvytettiin tämä Solidium. Samalla linjattiin, että sen kautta valtio voi käydä myös ostoksilla, mikä jo Elisan tapauksessa - jo ennen Solidiumia - nähtiin.
No niin, paperitehdasta kun ei lakkauteta ihan äkkiä, niin tämä avaa mahdollisuuksia. Kun tulee ilmoitus - varsinkin kannattavan - tehtaan lakkauttamisesta, Solidium ryntää ostamaan kaikki osakkeet, joita se suinkin käsiinsä saa. Kun riittävä määrä on kasassa, onkin sitten ylimääräisen yhtiökokouksen paikka. Siellä voidaan sitten tehdä tarvittavat toimet toimivan johdon erottamisesta yhtiön strategian muuttamiseen niin, että tehtaan lakkauttaminen perutaan tai ajetaan se uudelleen ylös.
Tai jos paperiteollisuuden työpaikoista ollaan oikeasti kiinnostuneita, aletaan omistusta niissä kasvattaa jo etukäteen. Ei kai Solidiumi tai valtio-omistajaa voi syyttää siitä, että se omistajana on kiinnostunut pitkäaikaisesta tuotosta eikä tuon maksimoinnista lyhyellä aikavälillä. Tai jos Solidium (valtio) tarkastelee kokonaistaloudellista tilannettaan sen kannattaa puolustaa työpaikkoja tarjoavaa teollisuutta ja näin pitää oma taloudellinen pohjansa terveenä.
Nämä operaatiot olisivat toki olleet mahdollisia aikaisemminkin. Nyt ne vain on helpompi toteuttaa. Mielenkiintoinen työkalu tämä Solidium, voi kun sitä pääsisi käyttämään...
No niin, paperitehdasta kun ei lakkauteta ihan äkkiä, niin tämä avaa mahdollisuuksia. Kun tulee ilmoitus - varsinkin kannattavan - tehtaan lakkauttamisesta, Solidium ryntää ostamaan kaikki osakkeet, joita se suinkin käsiinsä saa. Kun riittävä määrä on kasassa, onkin sitten ylimääräisen yhtiökokouksen paikka. Siellä voidaan sitten tehdä tarvittavat toimet toimivan johdon erottamisesta yhtiön strategian muuttamiseen niin, että tehtaan lakkauttaminen perutaan tai ajetaan se uudelleen ylös.
Tai jos paperiteollisuuden työpaikoista ollaan oikeasti kiinnostuneita, aletaan omistusta niissä kasvattaa jo etukäteen. Ei kai Solidiumi tai valtio-omistajaa voi syyttää siitä, että se omistajana on kiinnostunut pitkäaikaisesta tuotosta eikä tuon maksimoinnista lyhyellä aikavälillä. Tai jos Solidium (valtio) tarkastelee kokonaistaloudellista tilannettaan sen kannattaa puolustaa työpaikkoja tarjoavaa teollisuutta ja näin pitää oma taloudellinen pohjansa terveenä.
Nämä operaatiot olisivat toki olleet mahdollisia aikaisemminkin. Nyt ne vain on helpompi toteuttaa. Mielenkiintoinen työkalu tämä Solidium, voi kun sitä pääsisi käyttämään...
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
Valheita, edunvalvontaa ja valtapeliä
Yle kertoo, ettei Super innostu uudesta liitosta. Tätähän siis on ehdottanut julkisuudessa Tehyn taisteleva lakkomarsalkka Jaana Laitinen-Pesola(kok). Toki erikoista on se, että toiselle liitolle ehdotellaan tällaisia julkisuudessa ilman neuvottelukosketusta. Liittojen välit ovat toki tällä hetkellä niin huonot, että koskettelu ei taida niiden välillä olla sallittua paitsi järjestönyrkkien muodossa.
Jo tutuksi tulleet JLP valheet toistuvat tahi jatkuvat tässäkin ulostulossa. Aamutelevisossa tehyn puheenjohtaja kertoi, että hän haluaa nimenomaan yhdistää hoitoalan liitot ja luetteli jo mainittujen lisäksi terveydenhoitajaliiton ja terveydenhuollon akateemiset johtajat. Nämä viimeksi mainitut ovat kooltaan sekä painoarvoltaan pieniä työmarkkinavaikuttajia.
Niin se valhe, tai siis unohdus, suuremmat hoitajaliitot Tehyn ja Superin lisäksi ovat JHL ja oman keskusjärjestön sisältä löytyvä Jyty. Jos liittoja ruvetaan hoitajamielessä yhdistelemään ja jos tarkoituksena on kantaa huolta edunvalvonnasta niin näitä (isoja) liittoja ei voi unohtaa. Mutta ilmeisenä tarkoutksena JLP:llä on pelata valtapeliä, jonka tarkoituksena on varmistaa Tehyn asema sekä edistää heidän tulkintaansa, että saivat viime kierroksella oman sopimusoikeuden (mitä näkemystä kukaan muu ei hyväksy).
Kokoava hoitajaliitto voisi oman neuvotteluoikeuden saada. Siksi kyse onkin samalla taistelusta sen välillä noudatetaanko ammattikuntapohjaista vai työnantajakohtaista järjestäytytysmisperustaa. Ja juuri tästä syystä viimeksimainittua edustavat isot liitot on jätetty puheista ulos. Ammattikuntapohjaisuus järjestäytymisperusteena on etujen kalastelua tiukalle kohderyhmälle sen sijaan, että valvottaisiin koko työntekijäkentän etuja. Kyse on elitismin ja solidaarisuuden välisestä kamppailusta.
Jo tutuksi tulleet JLP valheet toistuvat tahi jatkuvat tässäkin ulostulossa. Aamutelevisossa tehyn puheenjohtaja kertoi, että hän haluaa nimenomaan yhdistää hoitoalan liitot ja luetteli jo mainittujen lisäksi terveydenhoitajaliiton ja terveydenhuollon akateemiset johtajat. Nämä viimeksi mainitut ovat kooltaan sekä painoarvoltaan pieniä työmarkkinavaikuttajia.
Niin se valhe, tai siis unohdus, suuremmat hoitajaliitot Tehyn ja Superin lisäksi ovat JHL ja oman keskusjärjestön sisältä löytyvä Jyty. Jos liittoja ruvetaan hoitajamielessä yhdistelemään ja jos tarkoituksena on kantaa huolta edunvalvonnasta niin näitä (isoja) liittoja ei voi unohtaa. Mutta ilmeisenä tarkoutksena JLP:llä on pelata valtapeliä, jonka tarkoituksena on varmistaa Tehyn asema sekä edistää heidän tulkintaansa, että saivat viime kierroksella oman sopimusoikeuden (mitä näkemystä kukaan muu ei hyväksy).
Kokoava hoitajaliitto voisi oman neuvotteluoikeuden saada. Siksi kyse onkin samalla taistelusta sen välillä noudatetaanko ammattikuntapohjaista vai työnantajakohtaista järjestäytytysmisperustaa. Ja juuri tästä syystä viimeksimainittua edustavat isot liitot on jätetty puheista ulos. Ammattikuntapohjaisuus järjestäytymisperusteena on etujen kalastelua tiukalle kohderyhmälle sen sijaan, että valvottaisiin koko työntekijäkentän etuja. Kyse on elitismin ja solidaarisuuden välisestä kamppailusta.
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
Virkamiesruotsi - tjänstemansvenska
Huhuu, virkamiesruotsi on vaikeaa monelle. Tämäpä uutinen kaikille korkeakouluissa opiskelleille. Kaikki ovat ainakin kuulleet ja todennäköisesti tavanneet opiskelijakollegoita, joiden tutkinto on kiinni tuosta virkamiesruotsin vaatimuksesta. Todennäköisesti monet (kaikki?) ovat noita hukkaan heitettyjä oppintunteja.
Mitä virkamiesruotsin suorittaminen sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa hikoilua, turhaa tunneilla istumista ja kokeesta stressaamista. Ja meidän systeemissä sitten on kätevä todistus, että juu kyllähän minä ruotsia puhun. Allekirjoittanutkin on tutkintonsa suorittanut, hyvin tiedoin, mutta se että antaisin palvelua, jossain tehtävässä ruotsiksi onkin ihan kokonaan toinen juttu.
Virkamiesruotsin vaatimuksen voisi lopettaa kokonaan. Se ei takaa ihmisten kielitaidosta yhtään mitään. Rahaa tuon koulutuksen pyörittämiseen heitetään aika paljon.
Mitä virkamiesruotsin suorittaminen sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa hikoilua, turhaa tunneilla istumista ja kokeesta stressaamista. Ja meidän systeemissä sitten on kätevä todistus, että juu kyllähän minä ruotsia puhun. Allekirjoittanutkin on tutkintonsa suorittanut, hyvin tiedoin, mutta se että antaisin palvelua, jossain tehtävässä ruotsiksi onkin ihan kokonaan toinen juttu.
Virkamiesruotsin vaatimuksen voisi lopettaa kokonaan. Se ei takaa ihmisten kielitaidosta yhtään mitään. Rahaa tuon koulutuksen pyörittämiseen heitetään aika paljon.
torstaina, marraskuuta 13, 2008
Musta hevonen, kiitos
Sosialidemokraatit hävisivät vaaleissa semmoiset 30 kiloääntä (plus äänestysaktiivisuuden kasvu). Siitä sellaiset 12 kiloääntä hävittiin Helsingissä.
Pitäisi alkaa muutos, sillät tavalla isolla alkukirjaimella kirjoitettuna. Marssittaa esille uusi sukupolvi, ottaa vastuuta ja antaa ohjat eteenpäin, aloittaa uudistuminen uusilla kasvoilla. Ja tottakai elävässä kansanliikkeessä tapahtuu juuri näin.
Lauantaina 22.11. valitaan Helsingin demareille uusi puheejohtaja. Ehdolle on saatu tuoretta voimaa urakalla, Ulpu Iivari ja Risto Kolanen. Kummallakin toverilla on ansionsa, mutta öh, hei eikö meiltä oikeasti löydy uusia ja varteenotettavia ehdokkaita, mielellään semmoiset 10-20 vuotta nuorempia (Iivari on 60v, ja Kolanen 54). Tai edes tuoreita.
Kolanen olisi varma järjestövalinta eli juuri niin demaria kuin meiltä voi odottaakin, Iivari tietyistä kyvyistään huolimatta imagokatastrofi. Sori, Ulpu, ei voida vastata vaalitappioon kaimalla pitkäaikaista poliitikkoa naftaliinista. Se nyt vain on väärä vastaus. Mieluummin olisi pitänyt puhua vaikka valtuuston sos.dem ääniharava Eero Heinäluoma piirin puheenjohtajaksi.
Musta hevonen, kiitos.
Pitäisi alkaa muutos, sillät tavalla isolla alkukirjaimella kirjoitettuna. Marssittaa esille uusi sukupolvi, ottaa vastuuta ja antaa ohjat eteenpäin, aloittaa uudistuminen uusilla kasvoilla. Ja tottakai elävässä kansanliikkeessä tapahtuu juuri näin.
Lauantaina 22.11. valitaan Helsingin demareille uusi puheejohtaja. Ehdolle on saatu tuoretta voimaa urakalla, Ulpu Iivari ja Risto Kolanen. Kummallakin toverilla on ansionsa, mutta öh, hei eikö meiltä oikeasti löydy uusia ja varteenotettavia ehdokkaita, mielellään semmoiset 10-20 vuotta nuorempia (Iivari on 60v, ja Kolanen 54). Tai edes tuoreita.
Kolanen olisi varma järjestövalinta eli juuri niin demaria kuin meiltä voi odottaakin, Iivari tietyistä kyvyistään huolimatta imagokatastrofi. Sori, Ulpu, ei voida vastata vaalitappioon kaimalla pitkäaikaista poliitikkoa naftaliinista. Se nyt vain on väärä vastaus. Mieluummin olisi pitänyt puhua vaikka valtuuston sos.dem ääniharava Eero Heinäluoma piirin puheenjohtajaksi.
Musta hevonen, kiitos.
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
Osta nyt hyvä sotakone!
Ilmavoimat haluaa uusia leluja mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Ei liene kenellekään, joka puolustuspolitiikkaa seuraa, yllätys, että näissä sotaleluissa on hintaansa nähden hävytön lyhyt aika ennenkuin parasta ennen päiväys tulee vastaan. Niinpä jotta sotakone ei happane hangaariin, niin täytyy alkaa pohjustamaan uusien hankintaan ajoissa.
Samalla voi sopivasti aloittaa informaatiosodankäynnin, jotta tilaus saadaan aikanaan myös vetämään. Spekulointi sillä, mikä voisi olla sopiva konetyyppi, upotettiin mukavasti uutiseen siitä, että koneita halutaan. Keskustelulla Suomella sopivista koneista voidaan sopivasti peittää sitä, paljonko hankinta maksaa ja vaimentaa keskustelua siitä, mitä ja millaista kalustoa meidän ylipäänsä järkevää hankkia.
Kai kyse on viime kädessä siitä, että jos haluaa uskoa Suomella nytkin olevan uskottavan puolustuksen, niin sitä pitää ylläpitää. Jos ei usko, niin asia on oikeastaan aivan yhdentekevä, paitsi että Puolustusvoimien leluihin uppoaa tolkuttomasti rahaa.
Ja helmenä uutisesta:
"Valintaa pitäisi kuitenkin edeltää alustava selvitystyö. Lindbergin mukaan siihen ollaan ilmavoimissa lähivuosien aikana hyvinkin valmiita. "
Koneiden hankintaa ja malleja pitää vertailla vuosia. Tässä ei mitään epäselvää. Ai, että ovat ilmavoimissa halukkaita ja jopa valmiita hommaan, ja jopa heti. Vau. Yllättävää, sehän - selvitystyö - on noille kavereille sama kuin lelukuvasto joulun alla lapsille.
Samalla voi sopivasti aloittaa informaatiosodankäynnin, jotta tilaus saadaan aikanaan myös vetämään. Spekulointi sillä, mikä voisi olla sopiva konetyyppi, upotettiin mukavasti uutiseen siitä, että koneita halutaan. Keskustelulla Suomella sopivista koneista voidaan sopivasti peittää sitä, paljonko hankinta maksaa ja vaimentaa keskustelua siitä, mitä ja millaista kalustoa meidän ylipäänsä järkevää hankkia.
Kai kyse on viime kädessä siitä, että jos haluaa uskoa Suomella nytkin olevan uskottavan puolustuksen, niin sitä pitää ylläpitää. Jos ei usko, niin asia on oikeastaan aivan yhdentekevä, paitsi että Puolustusvoimien leluihin uppoaa tolkuttomasti rahaa.
Ja helmenä uutisesta:
"Valintaa pitäisi kuitenkin edeltää alustava selvitystyö. Lindbergin mukaan siihen ollaan ilmavoimissa lähivuosien aikana hyvinkin valmiita. "
Koneiden hankintaa ja malleja pitää vertailla vuosia. Tässä ei mitään epäselvää. Ai, että ovat ilmavoimissa halukkaita ja jopa valmiita hommaan, ja jopa heti. Vau. Yllättävää, sehän - selvitystyö - on noille kavereille sama kuin lelukuvasto joulun alla lapsille.
torstaina, marraskuuta 06, 2008
Ydinvoima.Nyt.
Tai ei välttämättä ihan nyt, mutta tällä eduskuntakaudella kumminkin. Mikä siis asioiden laajemmassa katsantokannassa on koko lailla nyt.
Aiemmin on Suomessa saatu melkoisia spektaakkeleja aikaan siitä, kun on äänestetty luvasta yhdelle voimalalle. Tämä historia kohottaa odotusarvoja, sillä odotettavissa on, että tällä kertaa lyödään pöytää kerralla peräti kolme hakemusta. Hakijoita ovat Teollisuuden voima TVO, Fortum ja Fennovoima.
Periaatteessa ydinvoiman lisärakentamisella ei pitäisi olla hätää, ydinvoimaa puoltavia edustajia istuu kivikalterien takana n. 113 henkeä. Mielenkiintoista onkin sitten se, onnistuuko teollisuus tyrimään haluamansa lisäenergian itse. Ei ole ollenkaan poissuljettua, että yksikään kolmesta hakemuksesta ei mene läpi, vaikka yksi hakemus menisikin.
Näinhän käy, jos edustajat linnoittautuvat "omien" hakemustensa eli niiden hakemusten, joita heitä syystä tai toisesta - voimala omaan vaalipiiriin, omalla kotikunnalla omistusosuus yhtiössä, valtionomistuksen puolustaminen... - kannattavat. Silloin ainakin osa ydinvoimaa kannattavista saattaa äänestää muita hakemuksia vastaan, jotta se on juuri se oma, mikä menee läpi.
Mikään ei tietysti estä eduskuntaa antamasta kolmea rakennuslupaa. Se on kuitenkin kovin epätodennäköistä, vaikka kannatettavaa saattaisi ollakin (Suomesta energianviejä!).
Pian meillä keskustellaan ja väitellään taas ydinvoimasta.
Aiemmin on Suomessa saatu melkoisia spektaakkeleja aikaan siitä, kun on äänestetty luvasta yhdelle voimalalle. Tämä historia kohottaa odotusarvoja, sillä odotettavissa on, että tällä kertaa lyödään pöytää kerralla peräti kolme hakemusta. Hakijoita ovat Teollisuuden voima TVO, Fortum ja Fennovoima.
Periaatteessa ydinvoiman lisärakentamisella ei pitäisi olla hätää, ydinvoimaa puoltavia edustajia istuu kivikalterien takana n. 113 henkeä. Mielenkiintoista onkin sitten se, onnistuuko teollisuus tyrimään haluamansa lisäenergian itse. Ei ole ollenkaan poissuljettua, että yksikään kolmesta hakemuksesta ei mene läpi, vaikka yksi hakemus menisikin.
Näinhän käy, jos edustajat linnoittautuvat "omien" hakemustensa eli niiden hakemusten, joita heitä syystä tai toisesta - voimala omaan vaalipiiriin, omalla kotikunnalla omistusosuus yhtiössä, valtionomistuksen puolustaminen... - kannattavat. Silloin ainakin osa ydinvoimaa kannattavista saattaa äänestää muita hakemuksia vastaan, jotta se on juuri se oma, mikä menee läpi.
Mikään ei tietysti estä eduskuntaa antamasta kolmea rakennuslupaa. Se on kuitenkin kovin epätodennäköistä, vaikka kannatettavaa saattaisi ollakin (Suomesta energianviejä!).
Pian meillä keskustellaan ja väitellään taas ydinvoimasta.
keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008
Obama, muutto ja pankit
Tänään mitä ilmeisemmin pitäisi innostua Obamasta. Hooray O! No niin, hoidettu.
Kyllä ihmisen elämä on välillä ihmeellistä. Kun puolisen vuotta sitten kannoimme ystävien avustukselle tavaroitamme asumisoikeusasuntoon, huokasimme tyytyväisinä. Oli koti kunnossa, tähän jäädään. Ja nyt ollaan taas muuttamassa.
Kävelyllä nyt vain tuli asunto vastaan, Se Asunto, Meidän Koti. Kun pankkikin sanoi kosiskeluumme "tahdon", niin siinähän se oli: taas on muutto edessä. Nyt homman nimi on se, että muuto erinomaisen hieno asia, mutta muuttaminen ei innosta yhtään. Ensimmäiset laatikot tuli onneksi kannettua jo eilen, muuttomatka kun on sellaiset 600 metriä.
Ja sitten vielä pankit. Ajatus on vielä keskeneräinen, niin kuin useimmat ajatukset maailmassa ovat. Mutta mikä tämä tämmöinen liiketoiminnan muoto on, jota ei voi päästää menemään konkurssiin. Koko kapitalistinen maailma pelastaa pankkeja veronmaksajien rahoilla säilyttääkseen toimintakykynsä.
Jos kriisin sattuessa, seuraavakin kun tulee, pankkeja ei voi päästää menemään nuriin, niin pitääkö niiden olla (kokonaan) yksityisiä sitten ollenkaan? Jos pankkitoimintakerran on niin keskeistä meidän yhteiskuntajärjestyksellemme, niin pitäisikö se järjestää hieman toisin? Toivottavasti vastaus ei ole ihan niin itsestäänselvä, kuin nyt tuntuu.
Kyllä ihmisen elämä on välillä ihmeellistä. Kun puolisen vuotta sitten kannoimme ystävien avustukselle tavaroitamme asumisoikeusasuntoon, huokasimme tyytyväisinä. Oli koti kunnossa, tähän jäädään. Ja nyt ollaan taas muuttamassa.
Kävelyllä nyt vain tuli asunto vastaan, Se Asunto, Meidän Koti. Kun pankkikin sanoi kosiskeluumme "tahdon", niin siinähän se oli: taas on muutto edessä. Nyt homman nimi on se, että muuto erinomaisen hieno asia, mutta muuttaminen ei innosta yhtään. Ensimmäiset laatikot tuli onneksi kannettua jo eilen, muuttomatka kun on sellaiset 600 metriä.
Ja sitten vielä pankit. Ajatus on vielä keskeneräinen, niin kuin useimmat ajatukset maailmassa ovat. Mutta mikä tämä tämmöinen liiketoiminnan muoto on, jota ei voi päästää menemään konkurssiin. Koko kapitalistinen maailma pelastaa pankkeja veronmaksajien rahoilla säilyttääkseen toimintakykynsä.
Jos kriisin sattuessa, seuraavakin kun tulee, pankkeja ei voi päästää menemään nuriin, niin pitääkö niiden olla (kokonaan) yksityisiä sitten ollenkaan? Jos pankkitoimintakerran on niin keskeistä meidän yhteiskuntajärjestyksellemme, niin pitäisikö se järjestää hieman toisin? Toivottavasti vastaus ei ole ihan niin itsestäänselvä, kuin nyt tuntuu.
maanantaina, marraskuuta 03, 2008
Unelmahöttöä
Jaa. Ei mitään uutta auringon alla. Tuomiojan sangen varomattomat ja epä-älylliset kommentit heti vaalien jälkeen ovat aiheuttaneet sekä varsin niljakkaita reaktioita, että jotain älyllistäkin kritiikiä. Toki Tuomiojan pitäisi muistaa, että hän on kiviä heitellessään siinä kuuluisassa lasikaapissa, vaikka eihän Eki siellä lasikaapissa, mitään kiviä heittelisi - Eki lukisi kirjaa.
Reaktion käytännössä aiheutti yhdistelmä Tuomiojan persoonaa ja vaalitappion tuomaa katkeruutta. Niljakkaimmissa reaktioissa kyse on myös oman egon ja statuksen pönkittämisestä sekä julkisuudenkaipuun täyttämisestä. Saahan sitä keskustella mistä vaan.
Mutta entä se asia. Oliko SDP:n unelmointi höttöä, vai saako politiikassa vielä unelmoida?
Minusta katsoen unelmakampanja kyllä veti SDP:n mopoa metsään, vaikka ei varmaan aiheuttanutkaan itse ulosajoa.
Vantaa demaripomo Markku J. "Asterix" Jääskeläinen kyseli päivän Pravdassa, että eikö politiikassa saa enää unelmoida. Hän muistuttaa - aivan aiheesta - että eräästä Tarjasta tehtiin Linnan emäntä unelmaretoriikalla. Siinä on vain se keskeinen ero, että Tarja oli uskottava ja Jutta ei. Jutan epävarmuus - luonnollinen, suoraan tuleen valinnan jälkeen - näkyi, ja muutti unelmat unelmoinniksi, tavoitteellisen paremman maailman rakentamisen taivaanrannan maalaamiseksi.
SDP:n retoriikka epäonnistui, koska kokoomus puhui työstä ja toimeentulosta demarien unelmointia vastaan. Samaan aikaan taloustilanne synkkeni entisestään. Jos toinen haluaa unelmoida ja toinen antaa toivoa, kumpi kuulosta paremmalta? Jos toinen kerää unelmia ja toinen puhuu työstä, niin kumpi toimii? Osin aavistamaton aikojen muuttuminen, osin huono tilanteenluku: Siinä unelmaretoriikan sudenkuoppa.
Oliko Tuomioja oikeassa? Kyllä, osittain. SDP:n unelmaretoriikka oli höttöä, joka ei toiminut. Olisiko Tuomiojan kannanotto viisas. Ei, älykkään miehen olisi pitänyt nähdä mihin hänen huomionsa keskustelua vie. Muuta - ja mitään älykästä - minulla ei aiheesta ole sanottavana.
Reaktion käytännössä aiheutti yhdistelmä Tuomiojan persoonaa ja vaalitappion tuomaa katkeruutta. Niljakkaimmissa reaktioissa kyse on myös oman egon ja statuksen pönkittämisestä sekä julkisuudenkaipuun täyttämisestä. Saahan sitä keskustella mistä vaan.
Mutta entä se asia. Oliko SDP:n unelmointi höttöä, vai saako politiikassa vielä unelmoida?
Minusta katsoen unelmakampanja kyllä veti SDP:n mopoa metsään, vaikka ei varmaan aiheuttanutkaan itse ulosajoa.
Vantaa demaripomo Markku J. "Asterix" Jääskeläinen kyseli päivän Pravdassa, että eikö politiikassa saa enää unelmoida. Hän muistuttaa - aivan aiheesta - että eräästä Tarjasta tehtiin Linnan emäntä unelmaretoriikalla. Siinä on vain se keskeinen ero, että Tarja oli uskottava ja Jutta ei. Jutan epävarmuus - luonnollinen, suoraan tuleen valinnan jälkeen - näkyi, ja muutti unelmat unelmoinniksi, tavoitteellisen paremman maailman rakentamisen taivaanrannan maalaamiseksi.
SDP:n retoriikka epäonnistui, koska kokoomus puhui työstä ja toimeentulosta demarien unelmointia vastaan. Samaan aikaan taloustilanne synkkeni entisestään. Jos toinen haluaa unelmoida ja toinen antaa toivoa, kumpi kuulosta paremmalta? Jos toinen kerää unelmia ja toinen puhuu työstä, niin kumpi toimii? Osin aavistamaton aikojen muuttuminen, osin huono tilanteenluku: Siinä unelmaretoriikan sudenkuoppa.
Oliko Tuomioja oikeassa? Kyllä, osittain. SDP:n unelmaretoriikka oli höttöä, joka ei toiminut. Olisiko Tuomiojan kannanotto viisas. Ei, älykkään miehen olisi pitänyt nähdä mihin hänen huomionsa keskustelua vie. Muuta - ja mitään älykästä - minulla ei aiheesta ole sanottavana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)