Tuosta johtajavalinta aiheestani johtui mieleeni ajatus. Elämme niitä aikoja, kun Aristoteles kuoli. En nyt päivää veikkailisi, mutta ympäripyöreästi näinä aikoina. Itse kaverihan toki kuoli, jos ammoisina Antiikin aikoina, mutta hänen ajatuksensa ihmisestä ja politiikasta eivät.
Aristoteleen mukaan politikka ja hyvä elämä voivat toteutua vain yhteisössä, jonka osana ihminen toimii. Hyvää politiikkaa on se, mikä saa kansalaiset paremmin toteuttamaan itseään yhteisön osana. Siis politiikka on ennenkaikkea sidoksissa muihin ihmisisiin yhteisöön. Politiikka yksilönä muuttuu vaikeaksi ellei mahdottomaksi.
Nykyisin politiikka individualisoituu hirvittävällä vauhdilla. Aatteet ovat edelleen olemassa, mutta arjessa ne käsitetään niitä edustavien yksilöiden kautta. Ei niin mukavaa, minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti