Miks noi, mut me ei?

Sarjassa valitus ja rivien välinen epäily suuresta salaliitosta, joka hallitsee julkisuutta ja päättää mitä ja miten, kenestä ja millä tavalla puhutaan.

Mustelmahallituksemme otti ja ensi töikseen korotti puoluetukea. Asia, jota demareiden ollessa hallituksessa järjestöväki yritti moneen ja taas moneen kertaan saada aikaiseksi, mutta hallitus ei koskaan tehnyt (poislukien nämä erilliset vaalituet). Syy: jos puoluetukea oltaisiin korotettu, sekä silloinen oppositio, että media olisi ollut kimpussa kuin kärpäset haaskalla shakaalien jo mentyä.

Ihmettyttää ja kummastuttaa - ihan kuten lastenlaulussa - miten hallitus nyt pystyi tämän merkittävää kokoluokkaa olevan korotuksen tekemään käytännössä ilman huutoa. Vähäkin huomio taittui kansanedustajien palkankorotusten (vähäisen) huomion alle. Mielenkiintoista, sanoisin. Joko edelliset hallitukset olivat väärässä meteliä ennakoidessaan, tai nykyisen koalition kohdalla tästä kirjoittaminen ei ole mielenkiinoista. Olen taipuvainen epäilemään jälkimmäistä.

Puoluetuki on muutenkin kaksipiippuinen juttu. On toisaalta loistavaa, että järjestelmä takaa (eduskunta)puolueille säälliset toimintaedellytykset, että nämä voivat keskittyä varainkeruun sijasta politiikkaan. Toisaalta on selvästi havaittavissa, että puoluetuki passivoittaa puolueita, koska niillä ei ole talouteen perustuvia syitä keskittyä laadukkaaseen järjestötoimintaan ja uusien jäsenten hankintaan. Puuttuu tietty insentiivi tehdä asioita, jotka olisivat toki muutenkin tärkeitä.

Olen viime vuosina alkanut taipua siihen - kerettiläiseen - suuntaan, että nykyinen puoluetukijärjestelmä ei ole poliittisen järjestelmän etu.

Tyyntä myrskyn edellä

Täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Siinä nyt ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, keskinkertaisilla henkisillä kyvyillä varustettu ihminen nyt yllättyy aika usein muiden tekemisiä seuratessaan.

Meillä on nyt ollut hallitus jo muutaman viikon kasassa. So far nothing. En olisi mitään suuria esityksiä tietenkään odottanutkaan koko hallitukselta alkuun, en minä sitä. Mutta olisi odottanut, että yksi tai kaksi ministeriä alkaa välittömästi kirmaamaan vallan kevätlaitumilla ja esittää mielenkiintoisia ja vallattomia käsityksiä omasta hallinnonalastaan ja tarvittavista uudistuksista. Ei tämän näin tylsä hallitus pitänyt olla!

Kaksi selitystä. Selitykset ovat rinnakkaisia. Ensinnäkin, ainakin alkuun onnistuneet ministerivalinnat, kukaan ei lähde irtiottoihin ihan niiden ilosta - ainakaan alkumetreillä. Toisekseen, hallituksella on kova tarve "pitää paketti kasassa" ja "pelata omaa peliä". Porvarihallitukselta ja sen jäseniltä odotetaankin kovaa tekstiä ja provoja. Ne yritetään johdon toimesta pitää piilossa.

Suomalainen paradoksi: Saadakseen valtaa ja pysyäkseen vallassa porvarihallituksen täytyy näyttää ja kuulostaa mahdollisimman sosialidemokraattiselta. Itse teoilla ei ole niin väliä.

Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!

Blair teki (viimein) mitä odotettiin ja kertoi, koska on lähdön aika. Vaikka kaikki oleellinen on sanottu jo tuolla, niin muutama sivuhuomio kuitenkin.

Mitä oli se blairismi, joka teki kaverista tähden? Mikä oli se nk. III tie, jonka apostolina tyyppi tunnettiin? Onko meillä opittavaa? Onhan 42 edelleen elämän tarkoitus?

Blairismin/III tien kantavin uudistus oli retoriikka. Tapa puhua asioista uudistettiin säilyttäen samalla ainakin osa vanhasta sisällöstä. Ymmärrettiin se, että politiikka on retoriikka - asiat usein ovat sitä miltä ne näyttävät. Tätä emme vielä ymmärrä tarpeeksi. Se nyt ei vaan riitä, että meillä on sanottavaa - se myös pitää osata sanoa.

Toinen keskeinen asia oli talouspolitiikka. "Vanhan" vasemmistolaisuuden heittäminen romukoppaan ja markkinatalouden syleily. Oikein meni siinä kohdin, että markkinamekanismi oli jo aikaa voittanut taistelun suunnitelmataloutta vastaan. Mutta virhe oli ja on siinä, että jos vasemmistolla ei ole tarjottavaa mitään uskottavaa omaa talouspolitiikkaa "markkinat hoitavat" ajattelun lisäksi, vasemmistolla ei ole kohta mitään tarjottavaa. Pelkät arvot eivät riitä.
Eri asia sitten on se, mikä vaihtoehtomme on. Nythän usein korostetaan sitä, että markkinoita pitäisi jotenkin hallita ja ohjata. Mutta useimmiten emme edes itse usko siihen, toisin sanoen äänestäjämme uskovat kykyymme tehdä se vielä vähemmän.

Ja 42 on elämän tarkoitus ja pysyy. Siihen ei onneksi pysty blairismi tai mikään muukan pseudoideologia. Ne ymmärtävät, jotka ymmärtävät. Loput lukekoot käsikirjansa.

Eläköön johdonmukaisuus!

Katselin aamulla sivusilmällä aamuteeveetä. Kerrankin kahvit menivät lähes sananmukaisesti kurkkuun, hyvä ettei tullut siivottavaa seinältä. Aihe nyt vaan sattuu olemaan sekä lähellä sydäntä että työtä.

Haastettelussa oli OAJ:n puheenjohtaja Erkki "Akavassa päätän minä" Kangasniemi. Ensin hän kritisoi politiikkoja siitä, että nämä pilaavat neuvotteluilmapiiriä ottamalla kantaa eri alojen palkkakysymyksiin. Tästäkin olen vähän erimieltä - varsinkin julkisen sektorin kohdalla. Kyllä poliitikkojen pitää saada sanoa näistä asioista jotain, vaikka eivät kovin tarkkaan palkoista voi käytännössä mitään luvatakaan.

Se nyt vain vähän närästi. Mutta perusteluna Kangasniemellä oli se, että ei pidä puhua, kun ei istu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Okei, perustelu sinällään ok. Mutta kun Kangasniemi jatkoi tähän, että hän esimerkiksi aikoo varmistaa syksyn neuvotteluissa, että lastentarhanopettajien asiat (palkkaus) hoidetaan kuntoon niin kahvi alkoi nykimään kurkussa ylöspäin kohtuullisella voimakkuudella.

Ja siis siksi, että juuri kun kaveri on korostanut neuvottelypöydässä istumisen tärkeyttä, hän alkaa puhua liittonsa jäsenryhmästä, jonka kohdalta hänellä tai hänen liitollaan ei ole mitään asiaa neuvottelupöytään. Olisi sitten omien periaatteidensa mukaan hiljaa, kun tietää etteivät he lastentarhanopettajien sopimusta neuvottele. Mutta omaa periaatetta tärkeämpää lienee imagopisteiden keruu.

Lähes vakavissaan

Ihan alkuun pieni keventävä ja itse kuhunkin eritavalla vaikuttava linkkivinkki: Maalaisliiton verkkojulkaisu Apila esittää mielenkiintoisen kuvan ex-poliitikko Lipposesta ja hänen urastaan. Että voi ihminen ja hänen suorasukainen tyylinsä olla kova pala vielä silloinkin, kun ei enää ole aktiivisessa politiikassa mukana.

Ja sitten muutama laki, jotka tavallaan lupaavat Suomea hallitsevalle mustelmahallitukselle (sinivihreä=mustelman väri) periaatteessa hyvää:

Hoffstedtin työllistämisperiaate: Uusia työpaikkoja syntyy sitä enemmän, mitä pahemmassa hukassa pallo on.
Periaate tosin taitaa olla peräisin globalisaatio edeltävältä ajalta, joten se ei välttämättä pidä täysin paikkaansa. Tietty järki siinä kyllä on, kun asiaa ajattelee.

Soperin laki: Sen jälkeen, kun byrokratiassa on toteutettu organisaatiouudistus tehokkuuden parantamiseksi, sitä on mahdotonta erottaa edeltäjästään.
Katsokaapa jo nyt esitettyjä puheenvuoroja hallinnonuudistuksesta. Poistetaan läänit/lääninhallitukset - ei poisteta....

Ja kun tällä tuulella ollaan ja näitä jostain käsittämättömästä syystä ylös kirjaillaan, niin todetaan hallituksen ministerivalintoihin sopivan hyvin Lippmanin lain: Ihmiset erikoistuvat aloille, joille heillä on heikoimmat edellytykset

Viimeinen sammuttaa valot?

Ranskan presidentinvaaleissa vasemmisto hävisi jälleen Euroopassa. Kohta ei ole jäljellä enää mitään hävittävää. Vaikka toivon, että Ranskan vasemmisto ottaisi opikseen ja nousisi ylös 1970 luvun juoksuhaudoista, niin en jaksa uskoa. Jos siihen ei heitä opettanut edellinen kierros, jossa oma ehdokas jäi jopa 2. kierrokselta ulos, niin miksi sitten tämä.

Aurinko laskee tällä hetkellä eurooppalaiselle vasemmistolle. Oikeisto ottaa voiton toisensa jälkeen. Olemmeko todella menossa kohti aikaa, jossa viimeinen saa sammuttaa valot vasemmiston ikkunasta?

Samaan aikaan meillä on tutkimustuloksia, jossa tiettyjä vasemmistolaisia arvoja kannatetaan vankasti. Äänestäjien mielestä me emme kuitenkaan ole uskottavia omien arvojemme ajajia - lisäksi uskotaan, että oikeisto ajaa näitä arvoja paremmin.

Yksi keskeinen syy on se, että vasemmisto odottaa mitä muut tekevät ja reagoi siihen. Samaa virhevastausta on Suomessakin tarjottu oppositiopolitiikkamme ohjenuoraksi: odotetaan, että hallitus mokaa ja toimitaan sitten. Käsittämätöntä, kyvytöntä ja jopa edesvastuutonta. Jokainen poliittinen liike, joka ei ajaa omaa ohjelmaansa, unelmaansa ja visiotansa ansaitseekin kuolla.

En usko, että vasemmiston unelma tai tehtävät ovat kuolleet. Ne ovat liian usein hautautuneet käytännön politiikan - pragmatismin - alle ja ne on puettu vanhaan ja kuluneeseen retoriikkaan. Nyt ei ole odottamisen aika, nyt on toimimisen aika.

Vastakkainasettelun aika ON ohi

Harrastin viikonloppuna niinkin vaikeaa lajia kuin ajattelua. Tuleehan siitä pää kipeäksi, mutta tuppaa se tulemaan niistä vaihtoehtoisistakin viikonloppuharrastuksista.

Lopputuloksena voin ilolla kertoa olevani samaa mieltä kokkareiden sloganin "vastakkainasettelun aika on ohi" kanssa. Tämä ei kuitenkaan mitenkään tarkoita, että kovin monessa muussa asiassa välttämättä olisin samaa mieltä. Nimittäin markkinoilla yhteensidotussa maailmassa, jossa keskinäinen vuorovaikutus jatkuvasti lisääntyy, on käytännössä pakko tuloksia halutessaan vannoa yhteistyön nimeen. Toiset ovat sen nimiin vannoneet vuosikymmeniä, jotkut havahtuneet vasta hiljaittain.

Vastakkainasettelu tarkoittaa, että asetetaan - t. joku asettaa - asioita vastakkain ja muodostetaan sekä omaa identiteettiä että toimintaa suhteessa luotuihin viholliskuviin. Tästä saattaa seurata lyhytaikaista hyvää, mutta pitkäkestoista vaikutusta sillä ei saada aikaan.

Vastakkainasettelu saattaa olla ohi, mutta se ei tarkoita, että ristiriitojen aika olisi ohi. Monet niistä tekijöistä, jotka aikaisemmin johtivat vastakkainasetteluun ovat yhä olemassa. Työn ja pääoman välillä on edelleen ristiriita, omistavan ja ei-omistavan joukon välinen ristiriita näyttää pikemmin kasvavan kuin heikkenevän, markkinoiden tuottaman hinnan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä on pysyvä särö, oikeudenmukaisuus ja todellisuus eivät edelleenkään kulje käsi kädessä.

Toden totta. Vastakkainasettelua ei tarvita, koska ristiriidat eivät ole kadonneet maailmasta mihinkään. Itsestäänselvyyden julistamisen sijaan tarvitaan näkemyksiä ristiriidoista, niiden ratkaisemisesta - ja siitä pitääkö kukin jotakin ristiriitaa edes ongelmana.

500

Palkankorotukset ja se kuuluisa 500. Tuolla 500 euron korotuksella kokoomuksen (hallituksen) kiusaaminen on pikkaisen ala-arvoista, ottaen huomioon millaisesta kysymyksestä legenda sai alkunsa.

Sopimusneuvotteluiden jälkeen syksyllä tulee olemaan paljon pettyneitä ihmisiä. Isoja korotuksia ei tullutkaan matalapalkka-aloille, eikä sinne paljon puhutulle hoitosektorille. Vaikka aina pitää olla uskoa ja tässä maassa on enemmän kuin paljon aloja, joille ansion mukaan tulisi maksaa työstä reilusti enemmän, niin en tiedä mitä ne temput ovat, joilla korotukset mahdollistettaisiin.

Jos hallitus yrittää vierittää syyn työmarkkinajärjestöjen niskaan korotuksien pienuudesta, se on väärässä. Hallituksella on nyt ohjelmansa mukaan asiassa poliittinen tahto. Ja koska se on kerran haluton määrittelemään julkisesti rahasummaa, jonka se korotuksiin voisi käyttää, järjestöt ratkaisevat asian itse. Lopputulos on tuskin iso, työmarkkinalaitos ei oikein voi lähteä revittelemään pelkällä tahdolla, kun rahaa ei ole luvattu.

Hallitus ei tietenkään voi eikä se saa päättää korotusten suuruutta. Mutta se voi antaa suunnan, johon sen mielestä pitää pyrkiä - ja vinkata, että rahaa tähän tarkoitukseen on varattu.

Jäähyväiset tupolle?

Työmarkkinauutiset alkavat näyttää siltä, että jäähyväisveisun tupolle voi laulaa. Ainakin sanomalehtien ja hallituksenkin tulkinnan mukaan. Jos hallitus lopettaa tunnustelunsa, homma on paketissa. Yllättäviä käänteitä on toki ennenkin tapahtunut, mutta ilmeisesti Teknologiateollisuus on tosissaan liittokohtaisten kanssa. Ja ilman sen sektoria on vaikea kuvitella sellaisia käänteitä, joissa kattava sopimus voisi syntyä.

Sinänsä liittokohtaiset eivät ole mikään katastrofi. On paljon mahdollista, että sitäkin kautta tulee lähes tupoa vastaava tilanne, jossa kaikki noudattelevat hyvin pitkälle samaa palkankorotuslinjaa. Liittokohtaiset sopimukset tuskin avaavat yhtään enempää tietä työnantajaleirin väläyttelemille paikallisille palkanalennusmahdollisuuksille. Niitä ei ay-liike voi, eikä sen pidä, hyväksyä millekään alalla. Sitä päätä palkkojen polkemiseen ei tule avata.

Hoitajien muita suuremmat palkankorotukset kovin helposti liittokierroksella toteutuvat. Tukea ei välttämättä muilta ole tuloissa tavoitteille, jossa yksi pienipalkkainen ryhmä nostetaan muiden edelle. Lisäksi alalla on tilanne, jossa hajanainen liittorakenne estää melko tehokkaasti voimakkaat toimet. Jos viitsisin osoittaa sormella, niin myös tehottomat ja lähinnä uhoamiseeen perustuvat toimintatavat ovat tietyissä alan liitoissa vallalla. Lakkokoneistoa siellä tosin viritellään ja turhankin innokkaasti - ei pitäisi kaivaa juoksuhautoja ennen kuin niihin ollaan menossa.

Lontoon jälkeen

Mennään vielä yksi postaus tällaisella human-interest kamalla. Vaikka voisinkin sanoa muutaman sanasen esimerkiksi hallituksen perintöverolinjasta. Muistaako kukaan muu kuinka kamalaa kokoomuksen mielestä oli, että yksityishenkilöiden perintöverotuksessa on epäkohtia (jotka kyllä ovat todellisia ja kaipaavat korjausta). Ja mitä tapahtuu hallitusohjelmassa? Poistetaan perintövero maatiloilta ja perheyrityksiltä. Ensinnäkin maatilojen pitäisi olle yrityksiä - ja mikä pakko niitä yrityksiä on

periä? Myyminenkin on olemassa.

Mutta asiaan. Jouduin Lontoon reissulla tinkikään periaatteistani, kun hanki pojille tuliaisia. Itsehän olen siis (tietysti ja luonnollisesti) Arsenalin miehiä. Arsun pelipaidat jätkille olivat niin törkeän hintaisia, että en niihin sijoittanut. Asut menevät kuitenkin itse käyttöön, eivätkä näytiksi tai kannatuksen merkiksi.

Juniorit saivat siis - sinänsä ihan hyvännäköiset - Nottingham Forestin peliasut, sukkia myöten. Kolmevee tosin on (kuten kuvista näkyy) sitä mieltä, että kuvia otettaessa pitää poseerata.

Eivätkä juniorit oikein suostuneet pysymään paikoillaan yhteiskuvauksen ajaksi. Niki viheltää taustalla tuossa yhdessä kuvassa.

Asut kuitenkin kelpasivat. Ja herättivät ihastuneita "Hieno!" ja "Ulos pelaamaan?" kommentteja saajiltaan. Tehtävä täytetty.

Keskusteluja Marxin haudalla

Paluu arkeen on tapahtunut. British Airways kuljetti minut eilen puolisen tuntia ennen vuorokauden vaihtumista takaisin kotimaan kamaralle. Vaikka paluu kuuluu aina osana matkan viehätykseen, niin voisi sanoa, että valitettavasti. Sen verran laatureissu oli kyseessä.

Vasemmalla on kuva-arvoitus, etsi kuvasta hotelli. Tai toisinsanoen, mitä tapahtuu, kun pankkiiri valitsee hotellin. Tosin tämä parempaa majoitus, kotoisen brittläisinä tunnelmineen ja erinomaisina sijainteineen ei voisi toimia. Tuolla voisi vaikka asua, jos pätäkkää olisi tarpeeksi. Erinomainen kotipesä Lontoon tutkimista varten, varsinkin kun samassa korttelissa on aivan erinomainen pubi.

Kysymys? Mitä tapahtuu, kun pankkiiri Luxemburgista ja ay-toimitsija Suomesta lähtevät Lontooseen. Ensimmäinen vastaus on, että puhutaan - paljon. Politiikasta, jalkapallosta, markkinoista ja Elämästä.

Kuvassa oikealla totuus. Kiinnostuneemmille todettakoon, että tuo on London Pride olutta, nautintapaikkana Shakespeare's Head Pub. Lähempänä turistirysä Lontoota, paikan terassilta avautuu näkymä kuuluisalle Carnaby Streetille.

Kolusimme Lontoon läpi niin pohjoisesta, etelästä, kuin idästä ja lännestäkin. Ensimmäisiä temppuja oli matkata metrolla Brixtoniin Etelä-Lontooseen. Paikka, johon jokainen turisti ei eksy. Niin sanotusti Lontoon tummempaa asuinaluetta - ja se näkyy ja kuuluu kaduilla. Sieltä pääsikin paikallisella linjabussilla takaisin keskustaan, reitti kulki sopivasti kaikkien keskustan pakollisten turistinähtävyyksien ohi.

Lontoon monikulttuurisuus näkyy - ja sen koimme ja kokeilimme oikein kunnolla. Söimme elämäni parasta intialaista tai oikeammin bangladeshilaista ruokaa Brick Lanella. Kohtuu lähellä tuo residenssialuettamme, jota Pikku Venetsiaksikin kutsutaan (vasemmalla alueen kanavaa, ja asuinlauttoja), sijaitse Edgware Road, joka on Lontoon arabivaltaista aluetta.

Sieltä nappasimme hakuammunnalla itsellemme päivällistä libanonilaiseen tapaan. Jos ravintolasta ei olisi nähty kadulle, olisi aivan hyvin voinut olla jossain arabimaassa. Niin sikäläisen kulttuurin fiilis siellä oli sisustuksineen, henkilökuntineen, asiakkaineen ja vesipiippuineen.

Oheen täytyy liittää saman ravintolan nenän puuteroimistilasta kuvattu kieltotaulu. Mihin ne paperit sitten pitää heittää? Tai jos joku arabiaa osaava sattuu lukemaan tätä, niin voisi kertoa, että onko teksti sillä sama, vai vedetäänkö tässä nyt valkoista mieltä alta lipan. Varoitus ja kieltotaulut ovat myös erinomaisen merkittävä osa brittiläisyyttä. Ja ne muuten ovat hiton kohteliaita, please.

Ja sitten toinen vastaus aiemmin esitettyyn kysymykseen pankkiirista ja toimitsijasta. Leppoisana sunnuntai-iltapäivänä etsitään Karl Marxin hauta ja vieraillaan siellä. Voisi sanoa, että kun toimitsija innostui keksimään kaupallista ajatusta eräästä pankkiirin ihan omaan käyttöön keksimästä ajatuksesta, niin kai se on sitten toimitsija, joka saa pankkiirin nostamaan nyrkin ilmaan Marxin haudalla. Tästä vierailusta siis keppihevonen postauksen otsikkoon, se kuulosti hyvältä, vaikka ne keskustelut käytiinkin enimmäkseen ystävällismielisissä anniskelupaikoissa.

Ja kuin matkan epätodennäköisen travelin-duo'n mieliksi näkymätön käsi oli järjestänyt, että samana viikonloppuna juostiin myös Lontoon Maraton. Matkaseuran maratoonarin jalkoja alkoi tietysti heti polttaa ja omia juoksuja tuli ikävä. Allekirjoittaneenkin jalkoja poltti, mutta se johtui siitä, että uudet kenkäni aiheuttivat rakot jalkoihin. Tunnelma kaupungilla oli kyllä kokemisen arvoinen. Karnevaalitunnelmaa, iloista meininkiä ja tasa-arvoinen kannustus jokaiselle juoksijalle.

Keskusteluja Marxin haudalla - ja paljon muuta. This was London this time - and it was excellent. My return to this city is to be expected. Ja erikoiskiitokset Jukalle erinomaisesta seurasta ja Lontoo-oppaan tehtävistä. Tämä täytyy tehdä uudestaan.

Off to London

Huomenna pitää ensin hurauttaa Jämsään koulutuskeikalle. Sieltä tullaan sitten talla pohjassa (nopeusrajoituksia noudatten tietysti, köh) takaisin Helsinkiin ja Lontoon koneeseen.

Luvassa muutama erinomaisen mukava päivä bloggaajakollegan kanssa. Olut, jalkapallo, politiikka - siinä pitkän viikonlopun teema.

Jos satutte saamaan käsiinne kummallisia tiedotteita tai uutisia viikonlopun aikana, johtuu se vain siitä, että Lontoossa perustamamme pakolaishallitus on päättänyt antaa ensimmäiset julkiset tiedonantonsa. Jos ette saa niitä käsiinne, johtuu se vain siitä, että niitä hiotaan edelleen.

On otettava vastaan, mitä annetaan

Suomelle on annettu uusi hallitus ja hallitukselle ohjelma. Kansa ulos kodeistaan kadulle riemuitsemaan! Noh, liikettä, mitä siellä kuhnitaan?

Ministerinimistä voisi kirjoittaa, ilkeillä tahi spekuloida paljonkin, mutta en taida viitsiä - paljoa. Väyrynen valittiin maalaisliiton sisäisen linnarauhan takia, pidetään eri fraktiot ojennuksessa. Ja Väyrynen sitäpaitsi mitään uhkaillut sanoessaan, että painuu takaisin Brysseliin, jos ei valita merkittävään luottamustoimeen. Minusta se oli ihan selkeä lupaus - jota ei nyt valitettavasti lunastettu.
Vielä kun joku kertoisi, mihin asemaan kokoomuksen sisällä perustuu S.Lindenin valinta ministeriksi. Muistini mukaan moni kokkarikin pitää Lindeniä kyvyttömänä ja kädettömänä. No ei siinä mitään, jos rajallisesta joukosta valittiin kuitenkin paras.

Hallitusohjelmaahan nyt ei tietysti saa lukea kuin piru raamattua, eihän. Tai siis ei ainakaan yhtä harvoin. Siitä nyt yksi ihan pienen pieni huomio. Hallitusohjelma sanoo, että "kaiken työnteon ja yrittämisen pitää olla kannattavaa".

Juu, kovin tavoiteltavaa tietysti - varsinkin työnteon osalta. Mutta miten kaikesta yritystoiminnasta tehdään kannattavaa. Valtio ottaa yrittäjäriskin kannettavakseen? Tai sitten Pekkarisen taloudellisen suunnittelun ministeriöltä lähtee kannattamattomaan yritykseen heti sopivan kokoinen tilaus, kun yritys näyttää jäävän kannattamattomaksi. "Maukka tässä moi, joo, me tilattais nyt semmonen miljoonakappaletta niitä teidän värillisiä muovipussinsulkijoita. Joo, ne voi taas lähettää tonne varastolle. Soitellaan"

Muistiota pukkaa

Joku ystävällinen mediakontaktit omaava immeinen TUS:ista otti ja luovutti heidän vaalianalyysikeskustelumuistionsa toimittajille. Todennäköisesti juuri siksi, että siitä seuraa meteliä ja uutisointia. Pahoittelut todellisuudelle, jos olen väärässä, mutta tällaiset muistiot eivät yleensä ihan itsekseen hiippaile maikkarin toimitukseen.

Ensimmäinen oleellinen huomio on se, että nyt kustaan risukasaan suunnasta, josta sinne ei normaalisti kusta - ainakaan julkisesti. Kyseiseen puolueosastoon kun on keskittynyt kohtuullista merkittävämpi keskittymä kontakteja, lobbaustaitoa ja vaikuttamisen kykyä. Kannattaa tietysti pitää mielessä, että kyseisessä osastossa puheenjohtaja Heinäluoman kannatus puoluekokouksessa ei ollut kovin korkealla tasolla. Tuki puolueelle oli kuitenkin lojaliteetista johtuen olemassa, kunnes toisin todistettiin - mikä sitten vaaleissa tapahtui.

Voiko yhden puolueosaston muistiosta vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä? Tässä tapauksessa voi, vaikka liioitteluun ei parane sortua. Odottelinkin jo koska nämä tuuletukset alkavat, suunta tosin yllätti myös minut, vaikka suunta loppujen lopuksi onkin erittäin looginen.

Muistion luovuttajalla/luovuttajilla voi olla kaksi tavoitetta tai niiden yhdistelmä 1) Herättää sellainen myrsky ja keskustelun aalto, että jotain alkaa todella tapahtua nyt ja heti 2) Pohjustaa vastaehdokkaiden ilmaantumista Heinäluomalle ja Feldt-Rannalle seuraavaan puoluekokoukseen. Pitäisin näiden yhdistelmää todennäköisimpänä vaihtoehtona. Todettakoon nimittäin henkilökohtaisena mielipiteenä, että ko. osastossa on sellaista porukkaa, joka yleensä myös saa jotain aikaan, kun he jotain päättävät saada aikaan.

Ohi ja eteenpäin

Pääsiäinen on ohi. Hämmentävää, tietokone sai jäädä täysin rauhaan. Kivaa tosin oli. Biljardia, keilausta, olutta, ystäviä. Jalat alta monessakin mielessä. Rauhallista aikaa junioreiden kanssa. 4 oikein mukavaa päivää.

Vapailta pitää tietysti päästä eteenpäin. Se on kummallista, kuinka eilen illalla mielessä pyöri monta, monta asiaa, jotka töissä pitää tehdä - ja heti. Sähköpostin purun ja muutaman kyselyn eteenpäin laittamisen jälkeen onkin sitten ollut tyhjä pää, että mitä pirua ne kaikki asiat nyt olivatkaan. Pikkuhiljaa...

Eteenpäin on syytä päästä myös oppositiopolitiikan rakentamisessa. En tiedä, kun en ole kysynyt, että onko SDP:ssä käynnissä varjohallitusohjelman kirjoittamistyö. Toivottavasti, vaikka se tietenkin pitää pitkälti vaaliohjelman pohjalle tehdä. Hallitukselle on toimittava aitona vastavoimana, ei tyydyttävä kerämään niitä kuuluisia poliittisia irtopisteitä sieltä, mistä niitä mahdollisesti on saatavilla.

Kuka suunnittelee kaupunkia

Pääsiäinen tulee. Minulle, kuten varmasti suomalaisten ehdottomalle enemmistölle, se merkitsee muutavaa mukavaa ylimääräistä vapaapäivää - ei mitään muuta. Ohjelmassa on ainakin biljardia hyvässä seurassa, keilausta kaveriseurassa ja muutama olut. Hyvin perinteistä siis.

Mutta nyt jotakin ihan muuta. Olen pitkällisen, mutta ei välttämättä niin syvällisen, pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että arkkitehdit ovat ainakin hidaste - elleivät este - hyvälle kaupunkisuunnittelulle. Varmasti arkkitehtejäkin on joka junaan, mutta yleensä näyttää aina siltä, että arkkitehtien suunnitelmat liittyvät rakennuksiin, uusiin ideoihin ja kivoihin piirrustuksiin. Ei siinä mitään muuta vikaa ole kuin se, että kaupunkisuunnittelun lähtökohta pitäisi olla se, että hyvää ympäristöä ja kaupunkia on se, mitä ihmiset pitävät hyvänä.

Hieno esimerkki ovat esimerkiksi nämä arkkitehtien parjaamat valmistalopaketit. Niitä sanotaan liian perinteisiksi ja lässyn lässyn edelleen. Ja mitä sitten? Jos ihmiset haluavat sellaisissa asua ja elää, niin niitä sitten pitää rakentaa.

Arkkitehtuurissakin pitää muistaa se, että esteettisesti hyvää on vain ja ainoastaan se, mitä hyvänä pidetään. Jos talo on jonkun mielestä kaunis, se sitten on hänelle kaunis. Se on sitten aivan yksi ja sama, mitä mieltä nyt vallalla oleva arkkitehtooninen suuntaus siitä sanoo.

Tylsyyden ylistys

Tylsyys on parhaimmillaan mukavaa. Joskus - tosin harvoin - se on sitä ihan an sich. Yleinsä sillä tosin on välinearvo.

Nythän on juuri tylsää esimerkiksi siksi, että hallitusta sorvataan juuri ennakkotietojen mukaisesti. Ainoa mielenkiintoinen tieto on eilinen tv-uutishuhu, että Herra Itse, The One and Only Esko Aho voisi nousta ulkoministeriksi. Epäilen, tuskin Vanhasella on erityistä tarvetta sahata itseään ruosteisella justeerilla arkaan paikkaan.

Tylsää on myös siksi, että SM-liigan loppuotteluissa pelaavat oman erittäin subjektiivisen näkemykseni mukaan kaksi liigan tylsintä joukkuetta. Onneksi en jääkiekosta erityisemmin osaa innostua, pakollista suomalaisgeneettistä annosta lukuunottamatta.

Eilinen "pakkovalvominenkin" oli tylsää, koska peli oli tylsä. Silti se piti katsoa, kysymys oli kuitenkin kuningaslajista. Valitettavasti Ylellä kävi huono flaksi ja olivat valinneet jälkikäteen arvioiden sen huomattavasti mielenkiinnottomamman ottelun näytettäväksi. Jos joku ei tiedä, mistä otteluista oli kyse, menköön itseensä.

Ja se tylsyyden välinearvo? Se on se, että tylsyys pakottaa keksimään jotain tekemistä, joka olisi edes jollain tavalla mielenkiintoista.

Mikä hallitus?

Vanhanen jatkaa haastattelujaan ja pähkäilee(?) ketä hän neuvotteluihin kutsuu osallistumaan. Voi tietysti miettiä, onko kyseessä vain suuri näytelmä ja homma on ollut koko ajan selvää.

On jättiyllätys, jos kokoomus ei ole toinen suuri hallitusosapuoli. Svenskit valitettavasti kuuluvat hallitukseen ikäänkuin huonekaluina. Toisaaltahan se on sellainen juttu, että vanha tuttu sohva kannetaan aina uuteen asuntoon, koska se on mukava eikä petä, jos sen jousitusta (ruotsinkielen asema) ei sorkita. Politiikan kannaltahan asialla ei ole mitään väliä. Kukaan ei huomaisi politiikasta, jos svenskit laitettaisiin oppositioon. Muutama varma ääni mille tahansa politiikalle tosin on kovin helppo noukkia.

Vihreät ja kd ovat molemmat ongelmallisia hallitukselle. Kysymys on loppupeleissä siitä, kumman uskotaan olevan vähemmän haitaksi kahden ison porvaripuolueen yhteistyölle. Vihreät ovat tunnetusti tuulivoiman kannattajia myös linjansa suhteen kaikessa muussa paitsi ydinvoimassa ja energiansäästössä (nämäkin on toki nyt isoäidin kanssa pistetty myyntiin hallituskorttia vastaan). Puolue joka perustaa toimintansa yksilölliselle sooloilulle ja on ylpeä siitä, ei nyt vaan ole kaikkein luotettavin hallituskumppani.
Kd taas saattaa koska tahansa vetää moraalikortin esiin ja tehdä lähes mistä tahansa asiasta vaikeamman kuin se on. Erityisen kiusallista tämä on maalaisliitolle, joka kisaa monin paikoin samoista äänestäjistä kuin kd - kepulle lienee mukavampaa pitää kd oppositiossa ja näin suurelta osin pois julkisuudesta esittämästä - ainakaan uskottavasti - mielipiteitään.

Kysymyslista

Matti kysyy nyt ja kohta muut vastaavat. Vanhasen kysymyslista on yllätyksetön ja aika odotettu, samoja asioita noin suurin piirtein olisivat todennäköisesti kysyneet kaikki muutkin hallitustunnustelijan asemaan päästessään.

Vain yksi pieni huomio. Kysymyksessä yksi lienee pieni ansa. Sinne on talouskasvun, työllisyyden ja tuottavuuden sekaan lipsautettu "suotuisa aluekehitys". Tai siis, no, ansa ei ole kummoinen, koska kaikki huomannevat melko helposti, mikä mahtaa olla maalaisliiton tarkoittama juttu tässä kohtaa.

Tosin lähes kaikki (kaikki) muut saattavat olla suotuisasta aluekehityksestä hyvinkin erimielisiä tunnustelijan kanssa. Tosin sitä ei myöskään usein uskalleta sanoa ääneen, että maalaisliittolainen pidä joka kylä asuttuna politiikka, ei ole kovin suotavaa aluekehitystä.

Suomi kun nyt ei vaan tule pysymään asuttuna siinä laajudessa kuin se sitä tänä päivänä on. Sitä yrittämällä saadaan ehkä lähinnä tuota samaan kysymykseen sisältyvää talouskasvua ja tuottavuuden nousua hidastettua.

Kokoomuksen triangeli

Eihän tässä nyt mistään triangelista ole kysymys, se vaan kuulosti hyvältä. Kyse on oikeasti triangulaatiosta. En tiedä onko tuota politiikan termiä suomennettu, en ainakaan ole kuullut.

On hämmentävää, että demarileiri ei ennen vaaleja huomioinut, että triangulaatio oli nimenomaan se oppi, joka Ruotsista tuotiin tuliaisiksi. Sitä kuitenkin käytettiin jo presidentinvaaleissa. Toisaalta on hämmentävää, että kokoomuksen taktiikkaa ei ole kommentoitu jälkeenpäin, ainakaan julkisesti.

Kokoomuksen kampanja on aika tyylipuhdas esimerkki triangulaatiosta. Olen enemmän vihollisesi kuin vihollisesi itse on (työ ja työelämäkysymykset), varasta tämän parhaat argumentit (lisää liksaa ja parempi hyvinvointi) ja asetu oikeisto-vasemmiston jaon ylä/ulkopuolelle (vastakkainasettelun aika on ohi). Taktiikka oli etukäteen tiedossa, mutta siihen ei osattu reagoida.

On hyvin mielenkiintoista nähdä mitä tämän jälkeen. Kyynikko toteaisi, että tähän vaalitaktiikkaan kuuluu osana vielä se ohje, että tee valtaanpäästyäsi kaikki toisin (Ruotsi). Ja kun vaalit on nyt voitettu tällä taktiikalla ja valtaapääsy hyvin todennäköistä, mikä on seuraava vaihe. Triangulaatio tuskin toimii kokoomuksen kohdalla enää seuraavissa vaaleissa?

Tasa-arvo tupo

Odotan suurella mielenkiinnolla syksyä, jolloin päästään näkemään miten tasa-arvo tupo tehdään. Siis sillä edellytyksellä, että kokoomus pääsee hallitukseen ja asia sitä siellä vielä kiinnostaa. Ensin mainittua ei tarvitse epäillä yhtä paljon kuin jälkimmäistä.

Tasa-arvo tupossa on ensinnä sisäinen ristiriita. Tupoilu perustuu yleiskorotuksiin, karkeasti ottaen. Siihen on sisältynyt usein matalapalkka tai tasa-arvoeriä, mutta nämä on jaettu aloille aika tasaisesti. Sellainen tupo, jossa yhdelle työntekijäryhmälle jaetaan suuremmat korotukset ja muille tasaisesti, on vielä näkemättä. Ehkä siksi, että se sotii vähän koko ajatusta vastaan.

Toiseksi, kokoomus puhui kokoajan "koulutetusta hoitohenkilökunnasta". Tämä tarkoittanee siis sairaanhoitajia, vai? Ainakin näin kokoomuslaisen käyttämänä tuon kielenkäytön tulkitsen, vaikka toki lähihoitajat ovat myös koulutettuja, kuten myös siivoojat ja muu henkilökunta. Suurimmassa palkkakuopassa ovat lähihoitajat, eivät sairaanhoitajat. Vaikka jälkimmäistenkään palkka-asiat eivät ole kunnossa. Minulle ei vielä ole selvinnyt, mille ryhmälle, vai tasaisesti kaikille, tasokorotukset aiotaan ohjata.

Kolmanneksi on sellainen pieni vaikeus, että rajallisen käsitykseni mukaan, hoitajat ovat työnvaativuuteen perustuvassa palkkauksessa. Silloin on lähes mahdotonta ohjata korotuksia yhdelle ryhmälle, koska se käytännössä tarkoittaisi, että ryhmän kohdalta pitäisi todeta, että tepäs olettekin nyt vaativuusluokkaa paria ylempänä kuin aiemmin. Palkkojen nostaminen siis vaatii, koko vaativuusluokkataulukon korotusta, jolloin tarvittavat rahamäärät ovat vähän toista luokkaa kuin mistä nyt on puhuttu.
Toki voisi olla mahdollista muuttaa palkkausjärjestelmää tai sen perusteita, jolloin homma vähän helpottuisi korotusten ohjaamisen kannalta. Mutta sopimusten tekemisen kannalta, asia ei ainakaan helpommaksi muuttuisi.

Että odottellaan mielenkiinnolla, miten tämä toteutetaan. Toki kokoomus ansaitsee pisteet retorisesti loistavasta innovaatiostaan, käytäntö jää näytettäväksi.

Ei nyt

Koska en tänäänkään ole kovin analyyttisellä, tai syvää luotaavalla tuulella, niin en myöskään muuta maailmaa kirjoittamalla paremmaksi. Päivän hyvä asia on se, että nilkka ei mennyt niin tohjoksi kuin syksyllä, kyllä siitä hyvä taas tulee.

Todettakoon näin aurinkoisen kevätviikon aluksi vielä yksi viisaus, jonka vastuulliset vaalitappiota ruotivat voisivat muistaa:

"Jos ihminen tarkastelee ongelmaansa riittävän yksityiskohtaisesti, hän huomaa olevansa itse osa ongelmaa"

Ei yksin ikä

Taas on vasen nilkka tohjona. Marraskuussa se edellisen kerran meni, ihan samalla tavalla sählykentällä kaatumalla. Ja taas kompastuin ihan itsekseni, ilman muiden pelaajien myötävaikutusta. Olisikohan syytä opetella pelaamaan, jotta saisi pysyttyä pystyssä palloa tavoitellessa?

Ei se nimittäin varmaan ole yksin ikä, mikä alkaa näitä vammoja generoimaan. Veikkaisin aika vahvasti, että naurettavalla kunnollakin on jotain tekemistä asian kanssa.

Ja sopivasti juniorit tuli viikonlopuksi mun luokse. Eli saan kertoa Neolle sata kertaa päivässä, että ei, nyt ei ole juoksukilpailuja, kun isi ei nyt pysty juoksemaan, kun jalkaan sattuu. Ja tätä seuraa aina kehotus mennä lääkäriin...

Uudistus ja kaksi lakia

On selvää, että nyt tarvitaan puolueessa uudistamista niin organisatorisesti kuin poliittisestikin.

Asiallisesti myöhemmin lisää, mutta (valitettavasti) totean näin perjantaina, että tähän(kin) pätee kaksi lakia:

Kushnerin laki: Todennäköisyys sille, että joku tekee jotain, on kääntäen verrannollinen siihen, kuinka moni muu pystyy asian hoitamaan.

Leviämisen todennäköisyyden laki: Kun paska alkaa haista, niin haju ei tartu kaikkiin tasapuolisesti.

Pakko päästä oppositioon?

Joidenkin puheissa on viikolla välähdellyt se, että puolueen on nyt pakko päästä oppositioon kasvattamaan kannatustaan. Tämä on väärä lähtökohta, vaikka vaalitulos mitä todennäköisimmin opposition ovea demareille osoittaakin.

Poliittisen puolueen perustehtävä on pyrkiä valtaan. Ilman valtaa asioihin ei voida vaikuttaa, eikä omasta arvomaailmasta kumpuavia näkemyksiä ajaa läpi. Opposition päätehtävä on yrittää kaataa hallitus. Oppositioon ei siis päästä, sinne joudutaan.

Sosialidemokraatit voivat tässä tilanteessa mennä hallitukseen, jos se on ohjelmallisesti ja teknisesti yhtäkkiä mahdollista - mihin en usko. Vastuuta on oltava valmis kantamaan, vaikka vaalitulos onkin katastrofaalinen.

Oppositio tai ei: nyt on aika vetää yhtäläisyysmerkit vaaliohjelman ja tehtävän toiminnan välille. Tuoda ajatukset esiin, ajaa niitä ja pitää esillä.

Nukutun yön jälkeen

Maailma näyttää heti vähän toisenlaiselta, kun vaalien jälkeen on nukkunut yhden yön kunnolla. Pelottaahan maan suunta edelleen, mutta kun oma olo paranee, niin sitä vaan on edes vähän paremmalla tuulella...

Hallitusohjelmaneuvottelut eivät todellakaan tule olemaan helpot, riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat loppusuoralla mukana. Vaalitappion kärsineen SDP:n kohtalo lienee se, että ohjelmamme mukaiset vaatimukset menonlisäyksistä, joilla tähdätään hyvinvoinnin kehittämiseen, eivät kelpaa maalaisliitolle, eivätkä kokoomukselle.

Kokoomuksella ja maalaisliitolla tulee olemaan vaikeata ainakin saada aikaa yhteinen linja kuntauudistuksen jatkosta. Kokoomus on uudistuksen kohdalla vielä jyrkempi kuntien määrän suhteen, kuin SDP. Verolinjauksissa löytyy myös koko lailla eroavaisuutta, mutta niiden kohdalla yhteensovittaminen tuskin on kovinkaan vaikeaa, kun kumpikin tekee muutaman kompromissin. Palveluiden yksityistyistämisten ja ulkoistamisen kohdalla puolueet ovat myös ainakin osittain eri linjoilla. Tosin melko varmana voi pitää sitä, että suunta tulee olemaan voimakkaammin yksityisille markkoille palveluiden järjestämisessä.

Suurimmat vaikeudet tulevat kuitenkin neuvotteluissa ja aikanaan hallitusneuvotteluissa henkisellä puolellea. Kokoomus on itsetunto katossa voittonsa jälkeen ja maalaisliitto hivenen varautunut. Jälkimmäisessä elää edelleen selkäydinpelko siitä, mitä tapahtui edellisen yhteisen hallituselon aikana: kokoomus kuskasi hallituskumppaniaan kuin kuoriämpäriä.

Niin kävi kuin kävi

Ensin onnittelut Mirkalle, erinomainen tulos suhteessa puolueen kannatukseen, hyvä äänimäärän lisäys, konkarien menettäessä ääniään. Kansanedustaja 2011 on tulossa...

Tällä kertaa omat ennakkoarvioni menivät metsään. Maalaisliiton kohdalta olin aika lähellä sikäli, että heille tuli pientä laskua hallitusvastuusta käsin. Suurimman puolueen asema pysyi kuitenkin näpeissä. Ilmeisesti demareiden pitkä hallitustaival painoi nyt enemmän, kuin maalaisliiton johtajuus viimeissä hallituksessa. 12 vuotta vallassa on pitkä aika ja ilmeisesti siitä pitää jossain vaiheessa maksaa poliittinen hinta.

Syiden hakeminen onkin tällä kertaa mielenkiintoista. Suuria selittäviä tekijöitä sittenkään ei löydy. Mainoskampanja-asioilla on varmasti oma merkityksensä, mutta niitä ei voi ylikorostaa. Puolueen mainonta oli periaatteessa onnistunutta - samanlaista imagomainontaa kuin kahdella muullakin suurella. Olisiko nyt sitten kuitenkin ollut niin, että puolueen olisi pitänyt panostaa asiamainontaan erottuakseen?

Heinäluoman oma, ennakoitua huomattavasti parempi, äänimäärä taas ainakin jonkin verran poistaa niitä epäilyksiä, että vaalitappio olisi ollut hänen persoonastaan kiinni. Tosin siitäkin varmasti löytyy jonkun verran selittäviä tekijöitä. Heinäluoma saa kuitenkin varmasti kokeilla vetää vielä seuraavat kunnallisvaalit läpi ennen kuin hänen kohdaltaan on suurempien arvioiden aika. Sitä paitsi olen melko luottavainen, että jos siihen mennään, niin Eerosta tulee erinomainen oppositiojohtaja. Siinä käsitykset persoonastakin muokkautuvat.

Suurimman selittävän tekijän oman vaalityön osalta sanoisin olevan kenttäorganisaation yskimisessä. Perustyö tehtiin onnistuneesti, mutta ei riittävällä intensiteelillä eikä tarpeeksi suuren väkimäärän voimin. Sanoisin myös, että käyttämättömiä henkiöresursseja jäi jäljellä, johtuen ehkä organisoinnin puutteesta. Kun syntipukkeja aletaan hakea, niin puoluesihteerin vaihtaminen olisi henkisen puhdistautumisen kohdalla ihan hyvä ratkaisu. Varsinkin oppositioaikana tarvitaan järjestöjohtaja.

Yleisestä poliittisesta ilmapiiristä on liian helppo hakea syitä vaalitappioon. Niitäkin on varmasti olemassa, mutta enemmän lienee kyse siitä, että asioista ei ainakaan osattu puhua oikein - eikä myöskään ihan oikeista asioista.

Nyt täytyy laittaa sormet ristiin ja toivoa, että todennäköisesti muodostettava täysporvarillinen hallitus ei ehdi neljässä vuodessa aiheuttamaan Suomelle peruuttamatonta tuhoa. Edellisen jälkien korjaamisen ei oikein riittänyt edes 12 vuotta. Täysporvarillinen on sitäpaitsi oikeampi nimitys kuin sinivihreä hallitus, jos hallitukseen nousevat kaikki vahvat porvaripuolueet: maalaisliitto, kokoomus, svenskit ja vihreät.

Tänään on se päivä

Tänään on se päivä, kun kansanvalta juhlii itseään äänestyspäivän muodossa. Tänään on se päivä, kun jokaisella on mahdollisuus yrittää muutosta tai halunsa mukaan pysyvyyttä täyttämällä mieleisen ehdokkaan numeron äänestyslippuun.

Tänään on se päivä, kun kaikilla on vielä mahdollisuus antaa ääni Mirkalle (74). Vaikka äänipotti kasvaakin nyt koko ajan reipasta vauhtia, siihen pottiin pääsee mukaan jokainen. Siis suunta kohti paikallista äänestyspaikkaa.

London Calling

Vaalikiireiden keskellä sain varattua itselleni lentoliput Lontooseen, pitkään viikonloppuun rakkaan ystäväni ja bloggaajan kanssa. Tuolta voikin tarkistaa matkan ohjelmaa. Onpahan jotain odottamista vaalien jälkeenkin. Olut, jalkapallo ja Lontoo - toimiva tripla tulossa!

Siitä onkin aikaa, kun olen omalla reisulla ollut Tallinnaa pidemmällä. Reissussa on tullut oltua, mutta ne ovat olleet työmatkoja, jotka usein ovat sekä hyödyllisiä että hauskoja, mutta niissä on se vika, että on periaatteessa melkein se ja sama missä kokousta tai seminaaria ollaan pitämässä. Sen verran vähän tulee paikallista toimintaa nähtyä.

Niin, ja vaalit ovat edelleen tulossa ja jo hyvin lähellä. Jotta olisi ääni, jolla valittaa jatkossa, se pitää antaa (viimeistään) sunnuntaina pois.

Vaalitelineestä nähden

Vaalikentillä näkee ja vaalitelineestä bongaa. Tuon kuvasin kotikulmilla Jakomäessä. Siinähän ollaan siis oikealla oikeasti vasemmalla ja vasemmalla taas ollaan reilusti oikealla.

:)

Vaikeaa kohderyhmää

Jos en nyt sattuisi jollain tavalla olevani kiinnostunut politiikasta ja siksi seuraisi myös vaaliviestintää, olisin kaikkien puolueiden kampanjoiden kannalta vaikeaa kohderyhmää.

Nimittäin, koska asun ovikoodillisessa talossa ja ovessani on ”ei mainoksia” lappu, ei postiluukusta kolahda eikä ole kolahtanut yhtään vaalimainosta. Kuljen töihin normaalisti Vantaalta tulevalla bussilla, jossa ei näin ollen ole helsinkiläisten ehdokkaiden mainoksia. Nousen bussiin välipysäkiltä, en miltään isommalta kokooja-asemalta, joten siellä ei aamujakelijoita näy. En normaalisti liiku isoissa kauppakeskuksissa, enkä keskustassa, eli en törmää vaalitöitä tekeviin ehdokkaisiin ja heidän tukijoukkoihinsa. En myöskään juuri liiku sporalla enkä metrolla, joten niissä oleva ehdokasmainonta ei kohtaa minua. Kotiini ei tule sanomalehtiä, vaan luen ne töissä – siellä ei paljon tule vaalimainoksia silmäiltyä.

Tuskin olen ihan ainoa ihminen, joka näin elää. Miten kaltaiseni kohderyhmä tavoitetaan? Kannattaisi miettiä ihan kaikkien, etenkin tietysti sosialidemokraattien.

Tv-mainontaa tietysti tulee nähtyä. Siinä on vain se ongelma, että nyt tv-mainontaa on niin paljon, että suurin osa mainoksista menee hukkaan, ne hukkuvat toistensa sekaan.

Numeron 74, oman ehdokkaani, jolle jo ennakkoääni lähti, tv-mainontaa tuli viikon talviloman aikana nähtyä, koska se tulee kohdennettuna eri aikaa kuin lähes kaikilla muilla. Sen näin kolme kertaa viikossa, yrittämättä sitä varta vasten nähdä. On itse asiassa hämmentävää, että ne ehdokkaat, jotka ovat tv:ssä, eivät näytä juuri kohdentamista miettineen, vaan ovat yrittäneet ostaa vain maksimaalisen katsojapeiton.

Mielipidetutkimusveikkailua

Parasta aikaa Nelosella on käynnissä "pääministeritentti". Lähes - mutta ei ihan - samaa kuin jo monessa väittelyssä aiemmin. Silmiinpistävää on Kataisen uusi vaihde ja aggressiviisuus.

Hyvä kysymys onkin, että onko kysymyksessä ennalta sovittujen kampanjanuottien mukainen viimeisen viikon taktiikka, vai onko Katainen nähnyt seuraavat gallupluvut - ja huolestunut. Tosiasiahan on se, että puolueilla lähes poikkeuksetta on mielipideluvut aikaisemmin käytösään ennen kuin media antaa ne ulos. Olisiko kokoomuksen käyrä kääntynyt alas? Todennäköisenä voisi pitää ainakin nousun katkeamista.

Mielenkiintoista on myös se, että tietojen mukaan ainakin Maikkarilta, Yleltä ja Hesarilta on vielä tulossa mielipidetutkimukset. Lähinnä siis se, että tekeillä/tehty on vielä kolme tutkimusta. Eli jos ne kaikki julkaistaan - mitä ei välttämättä tapahdu - on viime metreille tulossa lukuja aika paljonkin. Varsinkin jos ne kaikki julkaistaan ja mittarit osoittavat samaan suuntaan, voidaan jo ennakoida tulosta - ja saadaan samalla vahva voittajan taakse ryhmittymisilmiö.

Minkähän takia Suomessa ei muuten tehdä exit-poll tutkimuksia? Tietääkseni se ei mitenkään ole kiellettyä, mutta minun muistiini ei yhtään mahdu. Varsinkin kun ennakkoäänten osuus on kohonnut hyvin merkittäväksi olisivat suuntaviivat jo aika selkeitä.

Toisaalta on hyvä, että niitä ei tehdä, juuri tuon voittaja vie kaiken ilmiön vuoksi - esimerkiksi. Muutenkin olen sitä mieltä, että olisi parempi jos muutaman viimeisen viikon aikana ennen vaaleja ei mielipidetutkimuksia enää julkaistaisi. Silloin gallupluvut eivät voisi ohjata äänestyskäyttäytymistä ja seki media-aika menisi asiakysymyksille, eikä tutkimuksista johtuvalle spekulaatiolle.

EDIT 19.32
Olisi näemmä pitänyt katsoa samaan aikaan myös maikkarin uutisia. Sieltähän se seuraa gallup pamahti silmille ja kokoomuksen nousu ei varsinaisesti ollut katkennut. Eli kyseessä on ennaltasovittu kampanjataktiikka.

Ennakkoäänet, uutisointi ja rattikelkka

Ennakkoääniä on uutisten mukaan kertynyt mukavasti. Kiva kiva. Siis oikeasti hyvä, että on käyty äänestämässä. Kuten jo aiemmin totesin, ei tarvitse olla profeetta, että voi etukäteen veikata ennakkoäänestysprosentin nousevan.

Uutisoinnin kohdalla tässä vain häiritsee se, että useammassakin mediassa kerrotaan faktat, montako ihmistä on käynyt äänestämässä ja mikä on tilanne verrattuna viime vaaleihin. Itse äänestysprosentin kannalta oleellista asiaa ei kuitenkaan kerrota.

Yksikään media – ainakaan oman huomioni mukaan – ei ole tehnyt sitä työtä, että olisi verrannut ennakkoäänten määrää siihen trendiin, jonka mukaan ennakkoäänten suhteellinen osuus on jatkuvasti kasvanut. Jos nyt ennakkoäänten määrä olisi kasvamassa nopeammin kuin trendi, voitaisiin arvella varsinaisen äänestysprosentinkin kasvua, mikä olisi jo merkittävä asia – varsinkin kun kampanjoita on syystäkin syytelty hiljaisiksi.

Tai sitten hätäilen ja näitä tietoja tulee huomisen jälkeen, kun ennakkoäänestys päättyy. En kuitenkaan usko. Oleellista ei uutisoida, ei kerrota mitä mahdollista merkitystä äänestysaktiivisuudella juuri nyt on.

Ja se rattikelkka? Kuten jo joskus aikaa sitten merkitsin, niin Brion puinen rautatie kestää isältä pojalle. Samoin näyttää erinomaisesti tekevän myös Stigan rattikelkka. Isosiskoni luovuttu nimittäin viikko takaperin minulle eteenpäin oman vanhan Stigani – ne olivat pelkkiä stigoja silloin joskus.

Rattikelkka on 24 vuotta vanha, palveli minua aikanaan pitkään, sitten isosiskoni poikaa ja nyt omia junioreita. On se vaan jotenkin nostalgista itsekin nousta vanhan stigansa kyytiin ja ottaa kisat pulkkamäessä.

Vaaliveikkaus

Vaaliveikkausten tai arviointien teko on pitkälle hupia ja osa poliittista viihdettä. On arvioita ja toisia arvioita, erilaisilla kaavoilla laskettuja, asiantuntevia ja vähemmän sitä. Parhaat arviot olen toistaiseksi kuitenkin vaalien alla kuullut niiltä, jotka eivät yritä laskea vaalitulosta erilaisten muuttujien avulla, vaan perustavat arvionsa politiikan tuntemiseen ja ”nenäänsä”.

Olen toistanut jo moneen kertaan näiden vaalien tasaisuudesta. En viitsi lähteä arvioimaan tarkkaa kannatusta puolueille, koska tarkkojen prosenttien veikkailu on nimenomaan veikkailua. Vaikka nimenomaan veikkailua omaksi huviksi tämäkin on.

Lähtökohtana on se, että maalaisliitto kärsii hallitusvastuusta enemmän kuin demarit. Tämä siksi, että SDP on ollut hallituksessa jo pidempään ja hallitusvastuun aiheuttama vaikutus kannatukseen on jo tullut edellisissä(kin) vaaleissa. Kokoomus ei pysty täysin hyödyntämään oppositiopotentiaaliaan, koska ei oikein osaa päättää mistä kulmasta se tulisi päälle, yrittääkö täysiä, vai varmistella hallituspaikkaa. SDP taas kärsii siitä, että vaaleissa ei ole varsinaisesti päästy asiaan.

Maalaisliiton ja SDP:n kannatus asettunee molemmilla 24 ja 25 % väliin. Isoimman puolueen asema ratkaistaan taas hyvin pienellä marginaalilla. Paikoissa ero tulee kuitenkin olemaan kahdesta neljään paikkaan. Kokoomus asettuu 21,5 ja 22,5% väliin. Se ei kuitenkaan pystyne muuttamaan kannatuksen nousua samassa suhteessa paikoiksi.

Todettakoon, että veikkauksen osumatarkkuudesta en kanna minkäänlaista vastuuta.

Viikko aikaa

Hei, Suomessa on vaalit, siis se virallinen vaalipäivä, viikon päästä. Eikö olekin helppoa tehdä ratkaisu sen perusteella, kuka on tehnyt lokaavimman mainoksen ja toisaalta punniten sitä kuka on haukkunut kenenkin mainoksen parhaiten. Sitähän tämä imago –ja mediapolitiikka on. Katsotaan sitten vaalien jälkeen, paremmalla ajalla noita oikeita asioita.

Yhtä puoluetta epäilen, yhdestä en ole varma ja muista en tiedä, mutta tuskin kovin monen tarkoitus oli vetää nämä vaalit tällaisella keskustelussa läpi. Jossain vaiheessa jotain vain tapahtui. Jos kysymys olisi taloudesta, niin voisi klassisesti sanoa, että näkymätön käsi otti ja puuttui peliin. Puolueilla ja niiden johdolla olisi vielä viikko aikaa korjata asia kuitenkin.

Resepti on yksinkertainen, mölyt pidetään omalla puolella siitä, mitä muut tekevät ja heitetään ne omat konkreettiset ratkaisuehdotukset kehiin, toistaen, toistaen ja esimerkeillä selventäen. Ja tehdään se yhtä isosti kuin toisten kampanjoiden moittiminen.

Asioista puhumattomuus on toki vain osin silmänlumetta. Perustasolla, missä aktiiviset ehdokkaat kohtaavat äänestäjiä kuka missäkin, puhutaan nimenomaan asiaa. Tehdään kysymyksiä, vastataan enemmän tai vähemmän viisaita. Mutta julkisuuden kautta tuleva viesti ei tue tätä työ ollenkaan.

Vaaliennusteita tehdään, useita ja erilaisia. Niiden pääviesti on kuitenkin sama: tasaista on. Kokoomus voittaa viime vaaleihin nähden jokatapauksessa, tuskin kuitenkaan missään olosuhteissa viittä paikkaa enempää. Maalaisliitto ja demarit tulevat suurin piirtein pitämään tasonsa, mutta paikkamäärien heilahtelut tulevat olemaan ratkaiseva juttu.

Mitä muuten tehdään silloin, jos sdp maalaisliitto ovat tasoissa, mutta demarit voittavat Ahvenanmaan paikan (mikä on mahdollista tällä kertaa). Sitähän ei varsinaisesti lasketa suoraan tuloksiin, kun se tulee erillisenä? Lasketaanko silloin suoraan yhden paikan voitto, mitä se käytännössä on, vai joudutaanko asiasta vääntämään?

Paljastus ja tarkkoja havaintoja

Tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä on hyvien lyhyen pätkän eduskunnassa nyt tehneen Jörn Donnerin teksti ajastaan eduskunnassa. Kannattaa lukea, tarkkaan – ja myös rivien välit. Vaikka Jörkan poliittisuutta ja politiikan tekoa sopii välillä epäillä, miehen poliittinen kantahan on lähinnä Donner, tai kulttuuri – sarkasmilisällä.

Hauska sivuhuomaus on muuten se, että se pienoinen kohu, joka syntyi RKP:n vaatimuksesta Donnerille, tämän tullessa kansanedustajaksi, kuittaantui olemattomiin. Eli siis se, että JD:n olisi pitänyt jättää SDP:n jäsenyys. Svenskit eivät asiaa tarkistaneet ja JD ei tehnyt itse asialle mitään… Loistavaa.

Ja se paljastus. JD kertoo yhden maalaisliiton pääsutkeista, Risto Volasen, laukaisseen eräässä tilaisuudessa: ”Ilman Jäätteenmäkeä Suomi olisi tänään Irakissa ja sotilasliitossa”. Ei luulisi valtiosihteeri Volasta hymyilyttävän, kun JD:llä riittää kantti kertoa tuo julkisuuteen… Eikä pitäisi muita maalaisliittolaisiakaan hymyillä. Me taas, jotka uskomme vakaasti vanhaan suomalaiseen kansanviisauteen, joka kertoo ko. puolueesta ja pettämisestä, voimme vetää ainakin toista suupieltä ylöspäin.

Tarkat havainnot kertovat eduskunnasta, sen arjesta, ikääntymisestä niin Arkadianmäen graniittikalterien takana kuin samalla yhteiskunnassakin ja edustajanjantyön luonteesta. Donner on täsmälleen oikeassa yleistäessään, että eduskunta on täynnä pilalle hemmoteltuja prinssejä ja prinsessoja, kuten myös kutsuessaan taloa Laitokseksi.

Edustajien palvelut on oltava hyvällä tolalla ja riittävät edustajantoimeen keskittymiseen. Ne menevät nyt kuitenkin osin yli, koska laitostuminen tapahtuu liian helposti. Se on yksi, ei välttämättä suurin, syy siihen, miksi osa kansanedustajista todella on todellisuudesta vieraantuneita.

Kenen puolesta?

Lähdin poikien kanssa aamupäivällä kaupunkiin. Bussipysäkillä oli vastassa J.Vapaavuoren hymyilevät kasvot. Ensin huvitti, miksi ihmeessä rehellistäkin porvaria umpirehellisempi porvari mainostaa Jakomäessä? Sitten ei enää huvittanut, luin tekstin.

Kaveri ilmoittaa olevansa helsinkiläisten kansanedustaja. Minusta ja minulle kansanedustajien pitää olla suomalaisten kansanedustajia, ei minkään kylän, kaupungin tai muun paikan ihan omia kivoja pikku edunajajia. Eduskuntaa ei saa olla eri alueiden välisten lyhytnäköisten intressien riitelypaikka.

Kaikkien paikkojen edut tulevat turvatuksi, kun kannetaan huolta kokonaisuudesta. Etenkin Helsinki häviää ihan takuuvarmasti, jos teemme politiikkaa siitä lähtökohdasta, että huudamme syvässä uskossa kotikaupunkimme nimeä. Provinssi lyö näpeille ja kovaa ihan samalla sekunnilla.

Tulokset syntyvät yhteistyöstä ja kokonaisuuksien hallinnasta. Sapettaa, että joko ollaan niin tyhmiä, että halutaan edustaa jotain paikkaa tai sitten yritetään pissiä äänestäjiä linssiin kosiskelemalla heidän kotiseuturakkauttaan.

Samalla tavalla muuten sapetti, kun E.Heinäluoma vaalitentissä ilmoitti keskeiseksi unionipolitiikan lähtökohdaksi kansallisten etujen ajamisen. Olen tismalleen erimieltä, yllä olevia perusteluita mukaillen. Valitettavaa mutta totta, ’kansallinen etu’ on Euroopan johtava valtioaate.

Naistenpäivää ja pienpuolueita

Otsikon kahdella asialla ei ole mitää tekemistä toistensa kanssa. Älkää käykä syyttämään mistään.

Naistenpäivällä on omat historialliset juurensa, mutta muuten se on vähän kummallinen (juhla)päivä, kuten yksi naispuolinen ystäväni minulle vastasi, kun toivotusviestin lähetin. Käytetään tilaisuus nyt kuitenkin hyväksi toivottamalla kaikille sukupuoleen katsomatta hyvää naistepäivää ja muistuttamalla, ettei tasa-arvoinen yhteiskunta suinkaan ole vielä valmis.

Naistenpäivästä elävin muisto on se, kun lukioaikana pidin aamunavauksen koululle juuri naistenpäivänä. En tietenkään ollut huomannut koko asiaa, vaan puhuin muistaakseni Hegelin opetuksesta "Historiasta opimme, että historiasta emme opi mitään". Seuraavalla tunnilla armas historianopettajamme - erinomaisen hyvä ja mukava - muisti minua ripittää unohduksestani pitkään ja hartaasti. Jäi mieleen.

Otsikon toinen asia. Eduskuntaan pyrkii 10 ns. pienpuoluetta eli puoluetta, jolla tällä hetkellä ei ole kansanedustajia. Niistä tuskin yksikään kansanedustajia saa, jos kommareilla (siis SKP) menee kaikki putkeen, niin heille yksi edustaja Helsingistä on jollakin tavalla mahdollisuuksien rajoissa. Kaikki nämä puolueet ovat kuitenkin tärkeitä, niin idioottimaisia ajatuksia ja äärimielipiteitä kuin osalla niistä onkin - nekin kuuluvat kansanvaltaan.

Kansanvallan juhlapäivä

Tänään on 1. ennakkoäänestyspäivä, kansanvallan juhlapäivä. Kaikki äänestyspäivät ovat sitä.

Tänään on myös (edelleen) talvilomapäivä. Tosin vähän väsyneissä tunnelmissa, koska herra 1vee heräsi yöllä kirjaimellisesti scheisset pöksyissä ja nukuttuaan lisää päätti, että aamu alkaa tänään 5.50. Mutta se tietty kuuluu asiaan, nythän voisi olla päiväunilla poikien kanssa, eikä naputtelemassa koneella, joten ihan oma vika.

Äänestysaktiivisuus on tietysti seuraavina päivinä mielenkiinnon kohteena. Ei tarvinne olla profeetta, jos veikkaa, että ennakkoon äänestetään enemmän kuin viime vaaleissa. Se on sitten eri juttu, mikä on kokonaisäänestysprosentti. Ja jos ennakoäänten määrä jää viimekertaisen alle, niin sitten on syytä huolestua...

Jos muuten haluatte tehdä erilaisen vaalikoneen, niin menkää osoitteesee naama.fi. Siellä valitaan ehdokas pärstäkerrointen yhteensopivuuden perusteella. Tuohan on siis yhden firman mainos heidän kuvantunnistussoftastaan, mutta tarjoaapa viihdettä. Minun kuuluisi äänestää jotain Keskisuomalaista keski-ikäistä maalaisliittolaista tuon mukaan, että silleen.

Talvilomalle

Tänään on talviloman ensimmäinen päivä. Ja hyvä niin, vaikka joku saattaakin kummastella ajankohtaa. Ensinnäkin on hyvä lomailla, koska eilenkin oli vielä sellainen tunne, että enhän minä nyt voi jäädä lomalle, liikaa hommia ja keskeneräisiä projekteja - juuri silloin onkin syytä vetää henkeä. Siksi toisekseen, nyt ehdokas saa lomani aikana keskittyä paremmin vaalitöihin, kun otin pojat lomani ajaksi minulle.

Vaalitilanteesta sen verran, että nyt alkavat ne ajat, jotka ratkaisevat. Kansanedustaja Bryggare entisenä aiturina totesi eilen, että se on viimeinen askel ennena aitaa, joka ratkaisee - ja se askel otetaan vasta nyt. Eli lähes kaiken voi vielä voittaa tai hävitä. Mutta kuten urheilussakin, taustalla pitää olla harjoittelua ja kovaa työtä, jotta sen askeleen voi ottaa nyt.

Olen edelleen sitä mieltä, että SDP:lle sopii se, että viimeisten gallupien mukaan se on takaa-ajoasemassa. Se aktivoi ehdokkaita ja tukijoukkoja liikkeelle ja todennäköisesti ainakin osaa kannattajista äänestämään asti. Kysymys kuuluukin onko kirittävää liikaa vai ei. Oleellinen juttu on myös se, että gallupit mittaavat vain puoluekannatusta. Todelliset äänet ja ratkaisut tapahtuvat myös (ja kuitenkin) ehdokaskannatuksen mukaan. Eli ne puolueet, joilla on tasaisimmat ja mielenkiintoisimmat listat kokonaisuudessaan voittavat. Varsinkin kolmen suuren osalta, tilanteen ollessa tasainen.

Vaalijännityksen virittäminen

Kyllä siihen vissiin seisahtuneessa vedessä tarvitaan yksi SAK, että Suomessa saadaan vaalitunnelma kohoamaan. Sinällään surullista. Enempää en sano SAK:n mainoksesta, sitä tölvineistä tovereista enkä mainoksen poisvetämisestä - siinä voisi tulla tehtyä peruuttamatonta vahinkoa.

On erittäin nurinkurista, että oikeastaan kaikki puolueet syyttävät toisiaan toistensa parjaamisesta ja samaan aikaan kaikki (ainakin isot) syyllistyvät kukin tahollaan nimenomaan tähän. Koska kokoomus on sanonut jotain, mikä ei olisi liittynyt jonkun muun kampanjaan? Noin esimerkiksi.

Sinällään tilanne saattaa muodostua ehdokaslistojen sisällä herkulliseksi. Havainnot vaalikentältä näyttävät, että istuvat edustajat joutuvat enemmän vastaamaan syytöksiin, joita näistä syyttelyistä nousee. Se saattaa tarjota haastajille mahdollisuuden tehdä yllätyksiä. Katsotaan...

Perintövero

Näistä vaaleista on vähän - ainakin kokoomuksen taholta - yritetty lämmitellä perintöverovaaleja. Perintövero on sikäli herkullinen aihe, että se alkaa konkreettisesti koskettaa melkoista osaa suomalaisista. Ja kohdalle sattuessaan se ihan varmasti veetuttaa.

Perintöverossa on paljon viilaamista kyllä, se kohtelee varsin rajusti ja epäoikeudenmukaisestikin ihmisiä tietyissä tilanteissa. Mutta ei siitä nyt.

Varsinaisesti tässä keskustelussa häiritsee se, että veroa vastustetaan ja puolustetaan sen käytännön vaikutuksilla ja verokertymän määrällä. Tässä on kuitenkin kyseessä vero, jonka oikeutus tulee yksinomaan sen tuloja tasaavasta vaikutuksesta. Tai vero ei sinällään tasaa tuloja mitenkään tehokkaasti, mutta jos muu yhteiskuntajärjestelmä jakaa tuloja uudelleen, on perintövero hyvä lisäinstrumentti.

Sen tarkoitus on lohkaista kootuista pääomista osa uudelleenjaettavaksi ja mahdollistaa näin ihmiten elinolojen parantaminen - ja uusien pääomien muodostuminen. Se on oikeutettu vero, jos järjestelmä aidosti suorittaa tulojen uudelleenjakoa. Mitä vähemmän tätä jakovaikutusta on, sen vähemmän on legimiteettiä perintöverolla.

Eli perintöveron kohdalla on oikeasti kysymys siitä, haluntaanko yhteiskunnan jakavan tuloja uudelleen vai ei.

Ei ole todellista

Katainen paheksuu SAK:n ja SDP:n mainoskampanjoita. Ei kai siinä periaatteesa mitään, paitsi että allekirjoittaneesta on tyhmää käyttää energiansa muiden kampanjoiden morkkaamiseen sen sijaan, että toisi esiin omia ajatuksia.

Mutta eihän tämä voi olla todellista, vaikka toki on: Katainen paheksuu etenkin sitä, että sekä SAK:n äänestysaktiivisuuskamppiksessa, että demareiden vaalimainoksessa syyllistytään turhaan vastakkainasetteluun. Just joo, periaatteessa tuota mieltä voisikin olla - jos oma pesä olisi puhdas.

Mitä on, ellei sitten tuota turhaa vastakkainasettelua, kokkareiden Suomen toivo sivuilla esiteltävät puhekuplat? Siellä siis pyörii punaisia kuplia, jossa on iskusanoja kuten "porvari", "lahtari" ja niin edelleen ja sitten tulee, ah niin vastuullinen sininen kupla vaatimaan miesten ja naisten välisten palkkaerojen poistamista...

Työreformi

Ennen varsinaiseen päivän merkintään menemistä, eilisen Korhonen. Maalaisliiton puoluesihteeri heitti Nelosen uutisissa, että 2000 ay-toimitsijaa tekee palkallisesti vaalitöitä SDP:lle. Ottia tuota. SAK:laisessa ay-liikkeessä on henkilökuntaa suurinpiirtein 2500 ja toimitsijoita alle 1000. Siksi toisekseen saa tulla, vaikka tänne meidän käytäville katsomaan, eipä näytä äkkiä vilkaistuna kovin montaa työhuonetta tyhjänä olevan...

Mutta siis: Työreformi! Kaiken maalaisliittolaisuuden demoninen ruumiillistuma, jolla edelleen mätkitään puolin ja toisin, vaikka tiukat ja aina yhtä luotettavat apilaiset huhupuheet ovat kertoneet Atlanttiin hautaamisessa. Aihe on ajankohtainen vain siksi, että Suomen Kuvalehti kaivoin paperin esiin uusimmassa numerossaan ja kertoi, että demarit ovat ihan issekseen toteuttaneet paljon paperista.

Väitehän on osittain totta, osa reformin esittämistä toimista on Lipposen I ja II ja Vanhasen hallitusten aikana toteutettu.

Mutta, mutta. Tiukimpia vaalipuheita ja propagandaa lukuunottamatta, ei juuri kukaan koskaan väittänytkään, että paperissa olisi kaikki toteuttamiskelvotonta - varsinkin soveltaen, kuten on tapahtunut. Muistan itse väitelleeni maalaisliittolaisten kanssa silloin 90-luvun lopulla ja tulleeni juuri tuohon lopputulokseen.

Ja samaan hengenvetoon piti aina lisätä (koska he kauppasivat sitä pakettina): "Niin kauan kuin paperi sisältää meille ideologisesti täysin mahdottomia asioita, ei muutakaan kokonaisuutta huomioida". Ja ne ideologiset asiat ovat niitä, joita ei ole toteutettu. Ja niitä ovat etunenässä perheverotus ja yleissitovuuden purkaminen.

Henkilökohtaisena mielipiteenä sanottakoon vielä, vaikka olenkin sitä mieltä, että maalaisliiton äänestäminen on kuin tyhjää äänestäisi, että sen työreformin saisi haudata jo retorisena lyömäaseeenakin.

Vaalit alkavat olla asemissa

Viimeinen kyttäysvaihe alkaa olla eduskuntavaalien kohdalla käynnissä. Aivan pieni hengenveto ennenkuin vedetään loppu lujaa. Tv-mainokset alkavat pyöriä tällä viikolla, ainakin useimmissa tapauksissa.

Asetelmat ovat vähintään mielenkiintoiset. Demareiden etu on, että ollaan suhteellisen tasoissa ja tiukassa taistelutilanteessa. Muussa tapauksessa, siis selvässä gallupjohdossa, omallakin kampanjaväellä on taipumusta vähän uuvahtaa eikä painaa niin täysillä töitä.

Kepua tiukka tilanne alkaa rasittaa, koska heikäläiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että kannatus pitäisi olla suurempi, koska on menestyksellisesti johdettu hallitusta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat Korhosen höperehtimiset siitä, että sateenkaaren paluuta valmistellaan.
Sivumennen sanoen, yksi suurimpia kuplia kepun hallitustyöskentelyyn on Vanhasen maine hyvänä johtajana. Sitä hän nimenomaan ei ole ollut, vaan on antanut ministereiden ratkoa keskenään vaikeita kiistakysymyksiä ja samalla antanut näiden vetäytyä omille sektoreilleen. Sen sijaan, että hallitus olisi yhtenäisesti pyrkinyt toteuttamaan politiikkaa.

Kokoomus joutuu lisäämään lujasti kierroksia, jos se haluaa vielä todella kamppailuun suurimman puolueen paikasta mukaan. Tai sitten siellä on tietoisesti tehty ratkaisu jättäytyä loppukirin varaan. Siksi heikkoa ja näkymätöntä heidän vaalityönsä on toistaiseksi ollut. Etenkin avausten ja hallituspuolueiden linjausten rikkirepimisen osalta.

Vihreillä on ongelma, jonka nimi on puheenjohtajan nimi. Soininvaara pystyi esiintymään ja tekemään erittäin luovia avauksia julkisuuteen. TC ei pysty, ainakaan siltä se ei ole näyttänyt. Tosin vihreillä näyttää olevan vakiintuneen peruskannatuksen taso olemassa, mistä ei alas oikein pystytä menemään.

Sama näyttää koskevan vasureita. Ihan sama mitä vesilasissa kiehuu, aina tullaan suurinpiirtein samalla tuloksella ulos.

Tallinnaa ja roudausta

Pitäisikö nyt ajatella jotain hienoa ja syvällistä? Ehkä, mutta en jaksa enkä kykene.

Eilinen meni hyvän ystäväni kanssa Tallinnassa, jossa olimme punaisen autoni kanssa hankkimassa ystävän kolmekymppisille päihdyttäviä juotavia. Meillä oli myös kuljettaja mukana, joten voi olla kohtuullisen helppo arvata, missä merkeissä matka meni. Oikein mukava keskiviikko jokatapauksessa, leppoisaa ja mukavaa.

Ensin jo huolestuin, että onko suorituskykyni noussut turhan kovaksi, kun pitkän ja päihdyttävän päivän jälkeen olin töissä jo kuitenkin ennen kahdeksaa. Olo suhteellisen freesi ja pirteä. Päivän mittaan jouduin kuitenkin toteamaan, että pieni piilokrapula on päällä. Ei ulospäin näkyviä oireita eikä hajua, mutta erittäin levoton, kärsimätön ja keskittymiseen kykenemätän olo kylläkin.

Ilta menee vaalitöiden merkeissä. Ehdokkaan mainos saapui painosta ja nyt sitä pitää levittää niille ystävällisille ihmisille, jotka ovat luvanneet mainostaa luukuttaa alueillaan. Minulle on langennut kampanjaroudarin osa, eli kuljetan mainoksia eri pisteisiin. Jos joku haluaa välttämättä ottaa yhteyttä pyytäkseen mainoksia jaettavaksi, niin siten saa enemmän kuin mielellään toimia.

Minulla on ehdokas - numerolla 74, olkaa hyvä!

Lisäsin Mirkan bannerin blogiin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Mirka on ehdokkaani tulevissa eduskuntavaaleissa.

Siitä huolimatta, että kyseessä on ex-vaimoni, suosittelen Mirkaa hyvänä valintana Arkadianmäelle ja tuen hänen valintaansa. Vaikka tunnen ihmisen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen aika tarkkaan, voin ilman ongelmia ilmoittaa kannattavani häntä. Tässä tapauksessa siis ei ainakaan ole kyse siitä, että ehdokas voisi millään tavalla antaa tukijalleen ja äänestäjälleen väärää kuvaa itsestään - minä tunnen ehdokkaani aivan liian hyvin, jotta se voisi onnistua.

Vaikka parisuhteestamme ei loppujen lopuksi tullut elämänmittaista yhteistä taivalta, voin vilpittömästi sanoa Mirkan olevan ihminen, joka aidosti välittää toisista ihmisistä ja näiden mielipiteistä, on luonteeltaan aidon empaattinen ja osaa keskittyä niihin asioihin, jotka ihmisten arkitodellisuudelle ovat tärkeitä. Siinä missä minulla palaa näreet ihmisten kanssa, jotka ovat joko liian vaikeita tai eivät ymmärrä kantaani, jaksaa Mirka perustella ja kuunnella mitä toisella on sanottavana.

Allekirjoittaneen äänestyssuositus näissä vaaleissa, Helsingin vaalipiirissä, tottelee äänestyslippuun piirrettyä numeroa 74 - saa äänestää.

Mikä ratkaisee?

Ennuste: Vaalit, tai oikeammin kamppailu suurimman puolueen asemasta vaaleissa, tulee ratkeamaan johonkin vielä tunnistamattomaan tai tiedossa olemattomaan asiaan. Tässä kohtaa voi suorittaa vertailun neljä vuotta taaksepäin Irakgateen. En usko, että mitään yhtä valtavaa löytyy tällä kertaa, mutta jokin asia tulee ja ratkaisee.

Uskon edelleen, että kamppailu käydään maalaisliiton ja demareiden välillä, vaikka vaalijännite onkin nyt rakentumassa sd-kok akselin välille. Ratkaiseva asia voi olla jotain, mikä on jo keskustelussa mukana, mutta ei ole ottanut näkyvää paikkaa tai asemaa. Se on se juttu, joka puhuttaa viimeisen viikon, parin aikana ja saa ihmiset vaalipäivänä liikkeelle jonkin/jonkun puolesta ja vastaan.

Maalaisliiton kannalta on pidetty huonona, että se on ajautumassa vaalien suurimmasta jännitteesta ulos. Näinhän se yleinsä onkin. Mutta jos (ja vain jos) Vanhanen onnistuu esiintymisissään kunnolla, mikä tarkoittaa sitä että hän onnistuu näyttämään varmalta ja vakaalta pääministeriltä, on maalaisliitolla oma mahdollisuutensa. Se mahdollisuus on näyttää kinastelun yläpuolella olevalta pm-puolueelta, joka tietää mitä se tekee. Muiden onneksi kepulla on paljon ehdokkaita, jotka tekevät tämän erittäin vaikeaksi omalla työllään. Eikä Vanhanen muutamaa väläytystä lukuunottamatta ole pystynyt toistaiseksi pysyttelemään hänelle vieraalla valtiomiestasolla.

Joskus on

Kiire. Onneksi on positiivinen kiire. Asiat kaatuvat päälle niin työ kuin vähän muidenkin asioiden osalta. Kirjoitettavia asioita risteilee päässä, mutta koneelle ei tunnu ehtivän oikein koskaan ainakaan siten, että ehtisi bloggaamista ajattelemaan.

Ja sitten, kun taas meno vähän rauhoittuu, niin sitä tuskin muistaa, mitä ne kuolemattomat asiat olivat, joita olisi ihmisten kanssa halunnut jakaa.

Ajatus viikonlopuksi

Näin (työ)risteilyviikonlopun alla ajatus viikonlopuksi koskien uskonasioita:

"Jokaisen on hyvä uskoa johonkin, itse uskon siihen, että toinenkin lasillinen maistuisi"

Tapahtuipa Ruotsinmaalla

Heja Rheinfeldt! Ruotsimaalla ottaa ja tapahtuu, kuten Talousssanomat osaa kertoa.

Jutun otsikko pysäyttää. Ruotsissa joukkopako (arviot jopa 10-20% jäsenistä!) ammattiliitoista, siis Ruotissa? Ei ole todellista.

Syykin on selvä eli hallituksen tekemä työttömyskassamaksujen uudistus, joka korotti maksut urakalla (jopa 30 eur/kk). Ruotsin järjestelmässä ilmeisesti liiton ja kassan jäsenyys ovat usein yksi ja sama, siitä pako liitoista. En kyllä tunne heidän työttömyyskassajärjestelmäänsä kovin hyvin, ehkä joku voisi valistaa?

Ja sitten homma menee hämmentäväksi. Nähdäkseni luonnollisena vastauksena useat liiton ovat irrottamassa kassan ja liiton jäsenyyttä toisistaan (siis tilanteeseen, joka vallitsee Suomessa): Liitot tarvitsevat jäseniään kuitenkin ihan muuhun tarkoitukseen kuin kassan takia. Ja mikä on työmarkkinaministerin vastaus:

"On huolestuttavaa, että ay-liike vaikuttaa kiinnostuneemmalta jäsentensä pelottelusta kuin työttömyysvakuutusjärjestelmän puolustamisesta"

öööö... Siis mitä? On huolestuttavaa, että liitot ovat kiinnostuneita jäsenistään tilanteessa, jossa hallitus on toimillaan aiheuttanut kassajärjestelmään ison ongelman? Ei pieni pää ymmärrä veli ruotsalaista ei.

Hiukkasen epäselvää on myös se, mitä Ruotsin porvarihallitus uudistuksellaan on tavoitellut, koska ihmisten pako kassoista ei olekaan hyvä juttu. Jutun vinkein kohta tuleekin siinä, mitä vastavetoa hallitus tähän suunnittelee:

"Ruotsin hallituksen vastaus joukkopakoon on pakollinen työttömyyskassajäsenyys. Hallitus valmistelee asian tutkintaa, joka valmistuu arviolta vuoden lopussa. Näin kassan jäsenyys voi muuttua pakolliseksi jo ensi vuonna"

Pakollinen työttömyyskassan jäsenyys porvarihallituksen toimesta? Epätodellisen hämmentävää. Tämän tyyppisiä toimiahan heidän oikeistolaiset äänestäjänsä varmaan juuri ovat odottaneet... Pakollinen kassan jäsenyys kuulostaa joltain, millä porvarit voisivat pelotella äänestäjiä - siis mitä vastapuoli voisi pahimmillaan keksiä.

Ruotsinmaalla on jotain mätää. Jään seuraamaan mielenkiinnolla.

Remontoidaan koulujärjestelmä

Parin viime päivän valitusmerkintöjen jälkeen tehdän nyt jotain luovaa ja rakentavaa: remontoidaan suomalainen koulutusjärjestelmä. Ei tietenkään pidä korjata sellaista, mikä ei ole rikki, mutta niistä kuuluisista peruskoulun oppimistuloksista huolimatta koko ketju ei ole kunnossa.

Peruskoulu. Resurssipulasta huolimatta peruskoulujärjestelmä on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Suurimmat korjauskohdat löytyvätkin juuri resurssoin ja koulutuksen tasa-arvoisuuden puolelta. Lähinnä kyseeseen tulee sen varmistaminen, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja lähikouluperiaatteen (uudelleen)vahvistaminen.
Jos jotain muuta pitäisi tehdä niin se oli tietynlainen valinnaisuuden lisääminen. Miksi kiusata niitä, jotka eivät ole esimerkiksi musiikista tai liikunnasta kiinnostuneita näillä tunneilla? Allekirjoittanut olisi ainakin vaihtanut ne johonkin hyödylliseen tekemiseen. Tietysti löytyy niitä, joille nämä ovat hyödyllisiä, joten ei niitä valikoimasta kannata poistakaan. Mutta kukaan ei menettäisi mitään siinä, jos musiikkitunnin voisi vaihtaa atk-tuntiin.

II-aste. Ammatillisen ja yleissivistävän II-asteen koulutuksen raja-aitojen madaltamista pitää jatkaa. Tavoitteena nuorisokoulu, jossa opiskelijalla olisi mahdollisuus valita ammattillisten ja muiden aineiden väliltä itselleen sopiva linja. Siis myös niin, että koulun sisällä olisi täysin mahdollista suorittaa nykyisenkaltainen lukiotutkinto tai vain yhteen ammattiinvalmistava. Näidenkin kohdalla päästäisiin parempiin tuloksiin, kun yhteistyöaineissa saataisiin paremmat resurssit.
Ylioppilaskirjoitukset lakkautettaisiin samalla kertaa muinaishistoriallisena jäänteenä. Kysymyksessähän on lähinnä ahkeruuden ja ulkomuistin testaaminen luovuuden lisämausteella höystettynä. Paljon paremman kuvan oppimistuloksista antaa useamman vuoden aikana saavutettu numero päästötodistuksessa.

Korkea-aste. Koska ylioppilaskirjoituksia ei enää ole, ei niillä ole myöskään vaikutusta korkeakouluihin haettaessa. Sisäänpääsyn tuleekin olla kiinni lähinnä pääsykoetuloksista. Pääsykokeita kehitetään luovuutta ja asioiden hallintaa mittaavaan suuntaa ulkoluvun sijaan.
Ammattikorkean ja yliopiston välille tehdään selvä työnjako. Ammattikorkeasta valmistuu ammattilaisia suoraan liike-elämän tarpeisiin ja yliopistosta tutkijoita. Tämä edellyttää osan yliopistokoulutuksen siirtämistä ammattikorkeaan, koskien ainakin kaikkia niitä aloja, joista yliopistoista valmistutaan lähes suoraan ammattiin (esimerkiksi tietyt sosiaalialat, opettajat, juristit, informaatikot). Näidenkin kohdalta yliopistoissa toki pitäisi säilyttää tutkimukseen keskittyvää opetusta.
Ammattikorkeajärjestelmän hallinto selkeytetään ja koulujärjestelmä valtiollistetaan yliopistomallia mukaillen.
Yliopistoissa kaadetaan tiedekuntarajat ja mahdollistetaan opiskelijoille aineiden valinta haluamistaan paikoista, ilman selityksiä tai selvityksiä.
Ammattikorkeassa panostetaan ammatillisen jatko-opiskeluun työ-elämän tarpeiden mukaan. Yliopistoissa painotetaan (huippu)tutkimusta, innovaatioita ja keksintöjä.

Käsien pyyhintä. Valmista tuli.

Ryhmäkuritusta

Ryhmäkuri on näitä keskeisiä politiikassa toisteltuja mantroja, joilla vihriät usein pyrkivät lyömään vanhoja puolueita, etenkin demareita (voisiko joku muuten kertoa, mistä vihreiden demariviha oikein kumpuaa?) Alla oleva on napattu vihreän kansanedustajaehdokkaan Outi Alanko-Kahiluodon (krijtusvihreet alkuperäiset) blogista:

"Vihreillä ei ole ryhmkuria (toisin kuin esimerkiksi demareilla, joiden ryhmäkuri on kuin suoraan scienve fiction -romaanista) eikä uusia jäseniä valita haastattelun tai sissänpääsy testin perusteella. Kun nyt ymmärtääkseni kysyit puolueen kantaa, niin jäsenistöstä koostuvan puoluekokouksen viime toukokuussa hyväksymässä Vihreiden periaateohjelmassa otetaan ydinvoimaan seuraava kanta: "Ydinvoimaa ei tarvita, koska on parempia vaihtoehtoja turvata energiansaanti. Ydinvoima lisää turvattomuutta maailmassa ja hidastaa siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin. Olemassa olevasta ydinvoimasta on luovuttava asteittain."

Noin. Pam. Meillä ei ryhmäkuriteta, mutta nuo demarit ovat diktaattoreita keskenään. Ja se siitä.

Ryhmäkuri sattuu olemaan välttämätön väline parlamentaarisen demokratian toimimiselle poliittisessa järjestelmässä, joka perustuu poliittisten ryhmien toiminnalle. Tämän myös vihreät tietävät hyvin, jos katsoo heidän äänestyskäyttäytymistään eduskunnassa tai Helsingin valtuustossa; kovin samanmielistä sakkia.

Ketään ei ryhmäkurilla pakoteta vaihtamaan mielipidettään, eikä mistään ylhäältä tule käskyä, että näin teidän on toimittava. Kysymys on keskustelusta ja yhteisestä mielipiteen muodostuksesta. Kun vaaleilla valittu henkilö liittyy johonkin ryhmään hän samalla hyväksyy tietyt pelisäännöt. Niihin kuuluu se, että jotta ryhmällä olisi poliittista voimaa, on sen toimittava nimenomaan ryhmänä: Ei kukaan kuuntele tai ainakaan usko laumaa keskenään erimielisiä mielipidepingispalloina ympäriinsä pomppivia edustajia.

En ymmärrä, en käsitä. Mikä siinä yhteistyössä oman ryhmän kanssa ja yhteisen mielipiteen tavoittelussa on niin vastenmielistä, että sillä pitää meuhkata? Helppoja irtopisteitä individualistisena maailmanaikana?

Onko ajatuksille sijaa vaalien majatalossa?

Ajatus ajatuksettomuudesta. Onko ajatuksille, varsinkaan uusille ja (hui!) radikaaleille, sijaa vaalien majatalossa? V-liitto ja M-liitto availivat kampanjoitaan viikonvaihteessa.

Molemmat julkistivat vaaliohjelmansa, joilla ei ole mitään tekemistä kampanjasloganien kanssa.
Maalaisliitto sanoo "Melkein kuin itseään äänestäisi" (ylistyslaulu henkiselle masturbaatiolle, köh.) ja Vasurit heittävät "Oikeasti vasemmalla". Eläköön mielikuvamarkkinointi. Ei sen puoleen, mitään enempää en odota muiltakaan puolueilta, en omaltanikaan.

Puolueet ovat tuudittautuneet Suomessa(kin) siihen Ruususen uneen, että vaaleissa ei saa kumartaa kenellekään, jottei pyllistäisi muille. Puhutaan sellaisista asioista, jotka eivät ärsytä ja tehdään sellaisia lupauksia, jotka on mahdollisimman helppo pitää (tai helppo selittää, miksi ei pidetty), pyritään olemaan mahdollisimman suuren äänestäjämassan asialla. Mikään puolue ei kuitenkaan raa-assa todellisuudessa ole niin aateköyhä, etteikö sillä olisi ideologisia tavoitteita, mutta ne pidetään pimennossa, että saataisiin ääniä. No, hommahan ei toimi.

Uudet ajatukset jäävät sitten ehdokkaiden esitettäviksi. Valitettavasti vielä niin, että "kärki"ehdokkaat eli toisin sanoen ne tunnetut kasvot, pysyvät puolueen "älä sano mitään, mikä voisi karkoittaa äänestäjän" linjalla, eivät niitä esitä. Eli uudet ajatukset jäävät muille ehdokkaille, jotka niillä yrittävät saada itselleen poliittista elintilaa. Tässä kohtaa sen pitääkin olla niin, mutta valitettavasti tämä taas kokonaisuutena tarkoittaa, että monet ajatukset kuolevat kuulumattomina.

Mahdankohan minä olla pahalla päällä, sanoi ääni sisältäni, kun blogitekstin uudellenluki.

Hajanaisia

Muutama hajanainen merkintä. Lauantaina sain tuntea itseni ei-niin-hyväksi isäksi, kun ulkoilemasta palattua pienempi poika kitisi. Ajattelin sen olevan normaalia nälän ja väsymyksen yhdistelmää, eikä siinä mitään. Kun olin saanut ruuan tehtyä ja tarjoiltua junioreille, niin hetken päästä vanhempi poika huutaa pöydästä "Isi!Kato!Niki!". Pöydässä on pienempi poika nukahtanut poski pöytää vasten, peruna suussa. Olihan se toki myös liikuttavaa, mutta hieman paremmin olisi voinut tilannettakin tulkita...

Tuomioja osoittaa hyvin, miten kauniiltakin näyttävissä asioissa on toinen puoli, joka ei välttämättä näyttäydy heti, mutta on periaatteellisesti iso ja merkittävä. Ei tehdä rahoitusautomaatteja valtionomaisuuden myyntituloista, eli lyödä lukkoon myyntiä myös eteenpäin, kun on jo mietitty miten rahat käytetään. Onkin eri pohdinnan paikka miettikö Wallin tätä ehdotuksensa tehdessään, vai oliko kyseessä tyypillinen nyt on ehdotettava jotain kivaa näin tässä vaalien alla ajatelma.

HS:n blogitarjonta paranee taas Kaupungin valojen lopetettua. Presidentien vaalien alla erinomaista työtä tehnyt Perässähiihtäjä palaa asialle eduskuntavaalien merkeissä. Valot saa uuden (pk-seudun) kunnallispolitiittisen seuraajansa Suurkaupungin haista. Valot ehti jo muodostua netissä liikkuvien vaikuttajien ja asioiden seuraajien kohtaamis (yhteenottokin) paikaksi. Hyvä taas näin.

Olen myös tullut ajatelleeksi, että eipä sitä juuri huomaa, että tässä maassa ovat eduskuntavaalit hyvinkin nopeasti. Sen huomaa, jos asiaa seuraa, siitä että yksittäiset ehdokkaat heittelevät hyviä ja huonoja, usein julkisuushakuisia, ideoita kiihtyvällä tahdilla ilmaan. Varsinaiset keskustelijat antavat avauksilla, merkittävillä sellaisilla tai visioilla odottaa itseään. Ei ihme, että tämä on näin.

Rattijuopolle raippaa railakkaasti

Näyttelijä, jonka nimikirjaimet muodostavat itäisen naapurimme entisen valtionimen, tai siis näyttelijän kohtalo rattijuopon kanssa, on käynnistänyt (taas) aiheellisen keskustelun liikennekurista ja rangaistuksista.

IS kertoo tänään asiantuntijan sanoin, että lisää raippaa rattijuopoille. Kyllähän se rangaistus pitää tulla, mutta auttaisivatko pidemmät vankeustuomiot asiassa. Todennäköisesti eivät. Ne pahentaisivat montaa kiinniottotilannetta, koska poliisia pelättäisiin enemmän, karkuun mentäisiin lujempaa.

Ihmismieli kun on valitettavasti sellainen, että humalassa ei kauheasti ajatella mitään ikävää, kuten rangaistuksia tai humalassa ajelun mahdollisia seurauksia.

Rangaistuspuolella pitäisi mennä enemmän siihen omaisuus -ja henkilökohtaisuuspuoleen käsiksi. Auton menetys valtiolle, kokonaan - ei vain määräajaksi. Tai jos olet jonkun muun autolla liikkeellä, auton arvon maksaminen ja niin edelleen. Ajokortti lopullisesti pois (tiedetään, sitten ajetaan kortitta). Alkolukot ja niin edelleen. Eivät nämäkään toimi tai tee asiassa autuaaksi, mutta toimisivat tehokkaammin kuin vankeusrangaistukset.

Väittelyn 1. pääsääntö

Aiemmin viittaamani Annelin esittämän salaliittoteorian lisäksi saman poppoon Matin väläyttämät jatko-opintojen maksullisuudet toivat mieleeni väittelyn 1. pääsäännön.

Se sopisi tässä kohtaa noudatettavaksi, vaikka useimmiten ollaankin kaikki herttaisen yksimielisiä siitä, että keskustelu on hyvästä.

Ja väittelyn 1. pääsääntöhän kuuluu:

Älä koskaan ala inttämään idiootin kanssa. Väittelyä seuraavat ulkopuoliset eivät välttämättä erota kumpi on kumpi.

Miltä kaupunki maistuu?

Aiemmassani merkinnässäni, koskien Hanasaari A:tä ja vaaleja, herkesi tiukkaa (katkeraakin) kommentointia. Tästä mieleen jäi pyörimään ajatus siitä, että miltä se minun kaupunkini nyt sitten maistuu.

Olen edelleen voimakkaasti sitä mieltä, että oleellinen osa kaupunkia on muutos. Ensinnäkin siksi, että kaupungistuminen on yksi historian suuria prosesseja, joka on muuttanut tapaamme elää ja toimia vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Muutos on niin henkistä, kulttuurista kuin kaupunkiympäristöön liittyen fyysistäkin.

Mikään kaupunki ei voi sementoida kaupunkirakennettaan johonkin tiettyyn tilaan, vaan pitää olla mahdollisuus rakentaa uutta - ja myös purkaa vanhaa. Paikalleeen pysähtynyt kaupunki on kuoleva kaupunki - matkalla kohti ulkomuseotilaa.

Kaupunkiin kuuluu kerroksisuus, siellä on rakennetta ja rakennuksia eri aikakausilta. Omaan mielleyhtymään kuuluvat mieluummin kokonaisuudet kuin yksittäiset rakennukset. Se kuvaa eri aikakausia paremmin kuin yksi muistomerkki keskellä modernia.

Nykyisyys on keskeistä. Tällä hetkellä siihen kuuluvat lasipinnat ja sanotaanko nyt pilvepiirtäjämäisyys. Allekirjoittanut nyt esimerkiksi vain sattuu pitämään vaikkapa Ruoholahden uusia toimistokortteleita kivan näköisinä, tosin niin pidän myös puu-Käpylää.

Hyvä kaupunki olisi suunniteltu ihmisten ja heidän tarpeidensa, ei arkkitehtuurin ehdoilla.

Ja lopuksi: tämä on minun mielipiteeni, joka on ihan tasan tarkkaan oikea - yhtä oikea kuin kenen tahansa muunkin mielipide. Kaikessa estetiikassa on kysymys katsojasta ja kokijasta, "anything goes" - jos joku sitä miellyttävänä pitää. Lopputulos on kompromisseja.

Irakgate: osa salaliittoteoria

Iso-H kysyy - ihan oikeutetusti - Jäätteenmäen todisteiden perään tämän väitettyä, että hänen eroamisensa pääministerin paikalta johtui salaseura SDP:n salaliitosta hänen syrjäyttämisekseen.

Kaikki puolueet harhaantuvat likaisiin temppuihin aina joskus - siinä ei varmaan kenelläkään ole mitään epäselvää. Mutta että joku kuuluisa likaisten temppujen osasto olisi voinut suunnitella ja toteuttaa operaation, jossa jo kauan ennen vaaleja olisi jotenkin saatu TP:n kanslian kepulivirkamies faksaamaan pyytämättä ja yllätyksenä dataa Annelin faksinumeroon. Ihan vaan siitä syystä, että jos nyt maalaisliito sattuisi voittamaan vaalit ja jos nyt sitten vielä päädyttäisiin punamultahallitukseen. Ja sitten voitaisiin käräyttää pääministeri Ilta-Sanomien toimittajan tehokkaalla avustuksella, niin sitten voitaisiin kaataa se hallitus ja saada pääministerin paikka takaisin...

Jos Jäätteenmäki todella uskoo, että jollaikin sd tahoilla on tällaisen suunnittelun ja toteutuksen kyky, niin on vaikea kuvitella miten hän pystyy toimimaan politiikassa millään tavalla. Minusta tuntuisi erittäin musertavalta kamppailla tuollaista koneistoa vastaan. Todennäköisempi selitys on katkeruus, jossa on helppo löysin perustein syyttää toisia, kuin ajatella omia tekosia.

Niin, ja sekin lienee kaikille selvää, että siinä vaihessa kun Annelin countdown pikalähdölle valtioneuvostosta oli käynnissä, tuli useammalle kuin yhdelle demarivaikuttajalle mieleen, että voisiko tätä tilaisuutta käyttää hyväkseen pääministerin värin vaihtamiseksi. Siihen - toisin kuin tuohon yllä kuvattuun operaatioon - ei kovin vilkasta poliittista mielikuvitusta vaadita.

Uusi ajatus?

Joku (mahdollinen) uskollinen lukijani on saattanut huomata, että aika ajoin huvitan itseäni ja toivottavasti ainakin joskus muitakin nappaamalla paloja Suomalaisen Totuuden Äänenkantajasta, Keskustan verkkolehti Apilasta.

Ja tarjoillaan taas yksi, liittyen Vihriälän työryhmän globalisaatioraporttiin ja sen kommentointiin:
"Maan tulevaisuuden kannalta ei ole hyvä asia, jos poliitikot ja vaikutusvaltainen ay-liike tahtovat hiljentää uudet ajatukset herkkähipiäisellä "ei saa keskustella" -asenteella. Silloin yhteiskunta jämähtää paikoilleen, ikivanhoihin juoksuhautoihin. "

Ai, mikä tässä oli pielessä? Siitä olen samaa mieltä etteivät politiikot eikä ay-liike saa vaientaa keskustelua ja uusia ajatuksia.

Se nosti toista suupieltä hivenen ylöspäin, että Vihriälän poppoon paperin leikkaus, -kiristämis, työehtojen heikennys ja Tanskan mallin apinoimis ajatuksia tituleerataan uusina... Näitä nyt on meillä kohtuullisen usein jo ehditty esittää - ja niistä on jopa keskusteltukin. Joko verkkolehdellä on tynnyrissä kasvanut toimittaja - tai sitten Apollonkadulle ei kovin montaa lehteä tai uutispalvelua tilata tai vaihtoehtoisesti niitä ei lueta.

Fly Spanair

Otsikon mukaisen mainoksen oikeuttaa jo se, että olen tällä hetkellä Madridissa turvallisesti kyseisen yhtiön lennättämänä.

Vielä enemmän sen oikeuttaa se, että join yhden oluen koneessa, josta he veloittivat 3 euroa (0,25 cl tölkki: ryöstöä). Lentoemännällä ei kuitenkaan ollut heti antaa rahasta takaisin, vaan lupasi tuoda vaihtorahat myöhemmin, maksoin kahdenkympin setelillä.

Ensimmäisen kerran lentoemäntä toi 7 euroa, ja sanoi ettei toisessa päässä ollutkaan tarpeeksi vaihtorahaa, pahoitteli ja sanoi taas palaavansa myöhemmin asiaan. Palasi ja toi 2 kympin seteliä. Eli oluen juominen koneessa ryöstöhintaan tuotti minulle 24 euroa lopulta. Ihan kannattavaa kaljanjuontia, sanoisin.

Paluumatkaa ajatellen kyseessä ei valitettavasti varmaankaan ole yhtiön normaali käytäntö;)

Moraalinen ongelma

Pieni uutinen tämän rap artisti iso-isokirjain mielipiteestä siitä, että hänen mielipiteensä johti hänen vapautensa rajoittamiseen (vangitsemiseen), sai minut pohtimaan moraalia. Filosofisia ajatuksia pitkästä aikaa, ainakin täällä blogissa.

Perusajatus tuntuu aika simppeliltä. Mielipiteen vapauden kuvittelisi olevan yksi perustavinta laatua olevia arvoja – ja loukkaamaton. Eli kun joku kieltäytyy asevelvollisuuden suorittamisesta, missään muodossa, loukkaa valtio hänen mielipiteen vapauttaan sulkemalla hänet tämän mielipiteen vuoksi vankilaan.

Ja toisaalta, yhteiskunnalla – jonka ilmentymä valtio on – on oikeus odottaa joidenkin velvoitteiden täyttämistä vastineeksi yhteiskunnan jäsenyyden tarjoamista asioista. Eli mielipiteen vapaus ja yhteiskunnan jäsenyyden luoma velvollisuus menevät ristiin. Yhteiskunnan jäsenyydestähän voisi kieltäytyä hakeutumalla toisen yhteiskunnan jäseneksi. Pysymällä sen yhteiskunnan jäsenenä, missä tätä velvollisuutta (asevelvollisuus) pidetään yllä, hyväksyy sen velvollisuuden osana yhteiskuntaan kuulumista.

Ja tappamisesta kieltäytyminenhän (vahva moraalinen argumentti) ei enää ole riittävä peruste hylätä asevelvollisuus. Siviilipalvelusimmeisillä ei enää ole tekemistä sodan kanssa, kun heitä ei edes sotatilassa laiteta (virallisesti….) miinanpolkijoiksi pikakoulutuksella.

Poliittisesti olisin koska tahansa sitä mieltä, että aseistakieltäytyjien vangitseminen ei ole hyväksyttävää. Johtaako edellinen ajatuskulku nyt sitten siihen, että olen filosofisesti eri mieltä – ja joudun näin ollen vaihtamaan mielipidettäni? Onneksi ei.

Vasta-argumentti 1: Vaikka mielipiteen vapaus ja velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan menevät ristiin niin, että velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan on filosofisesti vahvemmilla, se ei ole hyväksyttävä syy rangaista ihmistä mielipiteestään henkilökohtaisen vapauden menettämisellä. Rangaistus suhteessa mielipiteen vapauden arvoon, on aivan liian suuri.

Vasta-argumentti 2: Koko suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä sotii tasa-arvoa vastaan sen koskiessa (pakollisena) vain toista sukupuolta. Ja koska se räikeästi loukkaa tärkeää tasa-arvon periaatetta, on se järjestelmä, jota ei tarvitse yhteiskunnan jäsenenä kunnioittaa. Näin ollen mielipiteen vapaus palaa vertailussa suvereeniin ykkösasemaan.

Yksi ei määritä kaikkia

Lauantai-iltana tai oikeampi olisi sanoa, että sunnuntaiyön varhaisina tunteina, juutuin pyytämättä ja yllätyksenä itseään vihreäksi arvomaailmaltaan tituleeranneen herran kanssa "keskustelemaan". Pyytämättä ja yllätyksenä siksi, että en koko tyyppiä tuntenut ennen kuin 6.Linjan soittojuottolassa tähän törmäsin. Yllätys oli sekin, että kaveri ei osannut pöydästä poistua edes kehotuksesta, lopulta, kaverin jankkaamisellaan onnistuttua karkottamaan naisseuran pöydästä, ei ollut enää muuta tekemistä kuin vängätä. (Samassa baarissa törmäsin myös erääseen naiseen, joka kivenkovaan väitti minulle, että kasvoni ovat kovin tutut radiosta...)

Suurin ongelma tässä vänkäämisessä nousi siitä, että demarit ovat aus anus, koska Lipponen sitä ja tätä. Yritin selittää, vääntää ja ymmärrystä edistää, kertomalla, että yhden ihmisen - oli tämä jollekin liikkeelle kuinka merkittävä tahansa - perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä kaikkien ajatus- ja arvomaailmasta. Ainakin allekirjoittanut, kun uskoo enemmän nimenomaan arvomaailmaan, ideologiaan ja ajatuksiin, kuin henkilöihin. Tämä nyt ei mennyt perille, ei sitten millään.

Tosin, minulle ja minusta, yksi vihreiden yleisesti esiintyviä virheitä, on juuri yltiöindividualismi. Tämän tajusin aikanaan, kun erästä paneelia puheenjohtajoidessani, tein panelisteille kysymyksen politiikan yksilöllistymisestä ja sen mahdollisesta ongelmallisuudesta. Vihreiden sittemmin varsin merkittäväkin edustaja totesi, että siinä ei ole mitään eikä minkäänlaista ongelmaa.

Yksi ei nyt vaan määritä kaikkia ja on tilanteita, joissa joukko voi olla tärkeämpi kuin yksilö. Saatan olla vanhanaikainen, mutta tässä asiassa sallin sen ilolla itselleni.