maanantaina, syyskuuta 14, 2015

Ensimmäinen uhri on totuus, pt II

Hallitus käynnisti Suomessa tulonjakotaistelun, tämänkin sodan ensimmäinen uhri on ollut totuus. Ensimmäisessä pätkässä vilkaisin kustannuskilpailukyä.

Toinen kuollut totuus liittyy suomalaisten lomiin. Meille on saatu syötettyä tieto siitä, että Suomessa on vähintään nyt maailman pisimmät lomat. Vaikka suomalaiset ovat innokkaita lomiaan puolustamaan, niin siinä on aina vähän syyllisyyttä mukana. Mikä oikeus meillä on lomailla, kun muuallakaan ei niin pitkästi tehdä?

Ohessa on CEPR-tutkimuslaitoksen tekemä kuva palkallisista lomista. Taulukossa lomapäivät on on määritelty 5 päivän työviikon mukaan eli muunnettu esimerkiksi Suomen osalta osin käytetty 6-päiväinen laskentaviikko vertailukelpoiseen lukuun.

Hupsis. näyttäisi siltä, että lomamme ovat varsin vertailukelpoisella tasolla.

Pohjoismaiden osalta kuvio ei oikein tunnista tessien mukaisia palkallisia vapaita, mutta vuosiloman kohdalla tilanne ei heilahda. Ja niitä vapaita nyt on ainakin kaikissa Pohjoismaissa, joten sekään ei juuri vaikuta.

Jos lomamme ovat jonkun mielestä liian pitkät, niin ongelma on monelle muulle maalle yhteinen.

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2015

Ensimmäinen uhri on totuus

Kaikkien sotien ensimmäisiä uhreja on totuus. Näin näyttää olevan tässä tulonjakokamppailussakin, jonka Suomen hallitus on käynnistänyt. Kovin monet ihmiset ovat koukkuineen päivineen nielaisseet viljellyn propagandan esimerkiksi Suomen huonosta kustannuskilpailukyvystä.

On tuulesta temmattua väittää, että hallituksen esitykset on pakko tehdä, koska Suomen kustannuskilpailukyky on heikko. Kuten oheisesta kuviosta näkyy selvästi, Suomalaisen työn kustannukset ovat eurooppalaista keskitasoa. Suomen kustannuskilpailukyky ei ole huono.


Yhtä totta on kuitenkin se, että viime vuosina Suomen kustannuskilpailukyvyn ero keskeisiin kilpailijamaihin on pienentynyt. Ero on pienentynyt nimenomaan vuoden 2008 ajoista, jolloin kilpailukyky oli huipussaan. Mutta ero on pienentynyt.


Eli kun puhutaan huonosta kustannuskilpailukyvystä, panikoidaan viime aikojen kehityksestä, joka on jo lähtenyt kääntymään maltillisten palkkaratkaisujen johdosta toiseen suuntaan.  Eli kyse on tuotteiden laadusta ja tuotteiden kysynnästä – ei pohjamudissa olevasta kustannuskilpailukyvystä.