Keskusteluja Marxin haudalla

Paluu arkeen on tapahtunut. British Airways kuljetti minut eilen puolisen tuntia ennen vuorokauden vaihtumista takaisin kotimaan kamaralle. Vaikka paluu kuuluu aina osana matkan viehätykseen, niin voisi sanoa, että valitettavasti. Sen verran laatureissu oli kyseessä.

Vasemmalla on kuva-arvoitus, etsi kuvasta hotelli. Tai toisinsanoen, mitä tapahtuu, kun pankkiiri valitsee hotellin. Tosin tämä parempaa majoitus, kotoisen brittläisinä tunnelmineen ja erinomaisina sijainteineen ei voisi toimia. Tuolla voisi vaikka asua, jos pätäkkää olisi tarpeeksi. Erinomainen kotipesä Lontoon tutkimista varten, varsinkin kun samassa korttelissa on aivan erinomainen pubi.

Kysymys? Mitä tapahtuu, kun pankkiiri Luxemburgista ja ay-toimitsija Suomesta lähtevät Lontooseen. Ensimmäinen vastaus on, että puhutaan - paljon. Politiikasta, jalkapallosta, markkinoista ja Elämästä.

Kuvassa oikealla totuus. Kiinnostuneemmille todettakoon, että tuo on London Pride olutta, nautintapaikkana Shakespeare's Head Pub. Lähempänä turistirysä Lontoota, paikan terassilta avautuu näkymä kuuluisalle Carnaby Streetille.

Kolusimme Lontoon läpi niin pohjoisesta, etelästä, kuin idästä ja lännestäkin. Ensimmäisiä temppuja oli matkata metrolla Brixtoniin Etelä-Lontooseen. Paikka, johon jokainen turisti ei eksy. Niin sanotusti Lontoon tummempaa asuinaluetta - ja se näkyy ja kuuluu kaduilla. Sieltä pääsikin paikallisella linjabussilla takaisin keskustaan, reitti kulki sopivasti kaikkien keskustan pakollisten turistinähtävyyksien ohi.

Lontoon monikulttuurisuus näkyy - ja sen koimme ja kokeilimme oikein kunnolla. Söimme elämäni parasta intialaista tai oikeammin bangladeshilaista ruokaa Brick Lanella. Kohtuu lähellä tuo residenssialuettamme, jota Pikku Venetsiaksikin kutsutaan (vasemmalla alueen kanavaa, ja asuinlauttoja), sijaitse Edgware Road, joka on Lontoon arabivaltaista aluetta.

Sieltä nappasimme hakuammunnalla itsellemme päivällistä libanonilaiseen tapaan. Jos ravintolasta ei olisi nähty kadulle, olisi aivan hyvin voinut olla jossain arabimaassa. Niin sikäläisen kulttuurin fiilis siellä oli sisustuksineen, henkilökuntineen, asiakkaineen ja vesipiippuineen.

Oheen täytyy liittää saman ravintolan nenän puuteroimistilasta kuvattu kieltotaulu. Mihin ne paperit sitten pitää heittää? Tai jos joku arabiaa osaava sattuu lukemaan tätä, niin voisi kertoa, että onko teksti sillä sama, vai vedetäänkö tässä nyt valkoista mieltä alta lipan. Varoitus ja kieltotaulut ovat myös erinomaisen merkittävä osa brittiläisyyttä. Ja ne muuten ovat hiton kohteliaita, please.

Ja sitten toinen vastaus aiemmin esitettyyn kysymykseen pankkiirista ja toimitsijasta. Leppoisana sunnuntai-iltapäivänä etsitään Karl Marxin hauta ja vieraillaan siellä. Voisi sanoa, että kun toimitsija innostui keksimään kaupallista ajatusta eräästä pankkiirin ihan omaan käyttöön keksimästä ajatuksesta, niin kai se on sitten toimitsija, joka saa pankkiirin nostamaan nyrkin ilmaan Marxin haudalla. Tästä vierailusta siis keppihevonen postauksen otsikkoon, se kuulosti hyvältä, vaikka ne keskustelut käytiinkin enimmäkseen ystävällismielisissä anniskelupaikoissa.

Ja kuin matkan epätodennäköisen travelin-duo'n mieliksi näkymätön käsi oli järjestänyt, että samana viikonloppuna juostiin myös Lontoon Maraton. Matkaseuran maratoonarin jalkoja alkoi tietysti heti polttaa ja omia juoksuja tuli ikävä. Allekirjoittaneenkin jalkoja poltti, mutta se johtui siitä, että uudet kenkäni aiheuttivat rakot jalkoihin. Tunnelma kaupungilla oli kyllä kokemisen arvoinen. Karnevaalitunnelmaa, iloista meininkiä ja tasa-arvoinen kannustus jokaiselle juoksijalle.

Keskusteluja Marxin haudalla - ja paljon muuta. This was London this time - and it was excellent. My return to this city is to be expected. Ja erikoiskiitokset Jukalle erinomaisesta seurasta ja Lontoo-oppaan tehtävistä. Tämä täytyy tehdä uudestaan.