Viimeinen kyttäysvaihe alkaa olla eduskuntavaalien kohdalla käynnissä. Aivan pieni hengenveto ennenkuin vedetään loppu lujaa. Tv-mainokset alkavat pyöriä tällä viikolla, ainakin useimmissa tapauksissa.
Asetelmat ovat vähintään mielenkiintoiset. Demareiden etu on, että ollaan suhteellisen tasoissa ja tiukassa taistelutilanteessa. Muussa tapauksessa, siis selvässä gallupjohdossa, omallakin kampanjaväellä on taipumusta vähän uuvahtaa eikä painaa niin täysillä töitä.
Kepua tiukka tilanne alkaa rasittaa, koska heikäläiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että kannatus pitäisi olla suurempi, koska on menestyksellisesti johdettu hallitusta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat Korhosen höperehtimiset siitä, että sateenkaaren paluuta valmistellaan.
Sivumennen sanoen, yksi suurimpia kuplia kepun hallitustyöskentelyyn on Vanhasen maine hyvänä johtajana. Sitä hän nimenomaan ei ole ollut, vaan on antanut ministereiden ratkoa keskenään vaikeita kiistakysymyksiä ja samalla antanut näiden vetäytyä omille sektoreilleen. Sen sijaan, että hallitus olisi yhtenäisesti pyrkinyt toteuttamaan politiikkaa.
Kokoomus joutuu lisäämään lujasti kierroksia, jos se haluaa vielä todella kamppailuun suurimman puolueen paikasta mukaan. Tai sitten siellä on tietoisesti tehty ratkaisu jättäytyä loppukirin varaan. Siksi heikkoa ja näkymätöntä heidän vaalityönsä on toistaiseksi ollut. Etenkin avausten ja hallituspuolueiden linjausten rikkirepimisen osalta.
Vihreillä on ongelma, jonka nimi on puheenjohtajan nimi. Soininvaara pystyi esiintymään ja tekemään erittäin luovia avauksia julkisuuteen. TC ei pysty, ainakaan siltä se ei ole näyttänyt. Tosin vihreillä näyttää olevan vakiintuneen peruskannatuksen taso olemassa, mistä ei alas oikein pystytä menemään.
Sama näyttää koskevan vasureita. Ihan sama mitä vesilasissa kiehuu, aina tullaan suurinpiirtein samalla tuloksella ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti