Katselin aamulla sivusilmällä aamuteeveetä. Kerrankin kahvit menivät lähes sananmukaisesti kurkkuun, hyvä ettei tullut siivottavaa seinältä. Aihe nyt vaan sattuu olemaan sekä lähellä sydäntä että työtä.
Haastettelussa oli OAJ:n puheenjohtaja Erkki "Akavassa päätän minä" Kangasniemi. Ensin hän kritisoi politiikkoja siitä, että nämä pilaavat neuvotteluilmapiiriä ottamalla kantaa eri alojen palkkakysymyksiin. Tästäkin olen vähän erimieltä - varsinkin julkisen sektorin kohdalla. Kyllä poliitikkojen pitää saada sanoa näistä asioista jotain, vaikka eivät kovin tarkkaan palkoista voi käytännössä mitään luvatakaan.
Se nyt vain vähän närästi. Mutta perusteluna Kangasniemellä oli se, että ei pidä puhua, kun ei istu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Okei, perustelu sinällään ok. Mutta kun Kangasniemi jatkoi tähän, että hän esimerkiksi aikoo varmistaa syksyn neuvotteluissa, että lastentarhanopettajien asiat (palkkaus) hoidetaan kuntoon niin kahvi alkoi nykimään kurkussa ylöspäin kohtuullisella voimakkuudella.
Ja siis siksi, että juuri kun kaveri on korostanut neuvottelypöydässä istumisen tärkeyttä, hän alkaa puhua liittonsa jäsenryhmästä, jonka kohdalta hänellä tai hänen liitollaan ei ole mitään asiaa neuvottelupöytään. Olisi sitten omien periaatteidensa mukaan hiljaa, kun tietää etteivät he lastentarhanopettajien sopimusta neuvottele. Mutta omaa periaatetta tärkeämpää lienee imagopisteiden keruu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti