maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Onko ajatuksille sijaa vaalien majatalossa?

Ajatus ajatuksettomuudesta. Onko ajatuksille, varsinkaan uusille ja (hui!) radikaaleille, sijaa vaalien majatalossa? V-liitto ja M-liitto availivat kampanjoitaan viikonvaihteessa.

Molemmat julkistivat vaaliohjelmansa, joilla ei ole mitään tekemistä kampanjasloganien kanssa.
Maalaisliitto sanoo "Melkein kuin itseään äänestäisi" (ylistyslaulu henkiselle masturbaatiolle, köh.) ja Vasurit heittävät "Oikeasti vasemmalla". Eläköön mielikuvamarkkinointi. Ei sen puoleen, mitään enempää en odota muiltakaan puolueilta, en omaltanikaan.

Puolueet ovat tuudittautuneet Suomessa(kin) siihen Ruususen uneen, että vaaleissa ei saa kumartaa kenellekään, jottei pyllistäisi muille. Puhutaan sellaisista asioista, jotka eivät ärsytä ja tehdään sellaisia lupauksia, jotka on mahdollisimman helppo pitää (tai helppo selittää, miksi ei pidetty), pyritään olemaan mahdollisimman suuren äänestäjämassan asialla. Mikään puolue ei kuitenkaan raa-assa todellisuudessa ole niin aateköyhä, etteikö sillä olisi ideologisia tavoitteita, mutta ne pidetään pimennossa, että saataisiin ääniä. No, hommahan ei toimi.

Uudet ajatukset jäävät sitten ehdokkaiden esitettäviksi. Valitettavasti vielä niin, että "kärki"ehdokkaat eli toisin sanoen ne tunnetut kasvot, pysyvät puolueen "älä sano mitään, mikä voisi karkoittaa äänestäjän" linjalla, eivät niitä esitä. Eli uudet ajatukset jäävät muille ehdokkaille, jotka niillä yrittävät saada itselleen poliittista elintilaa. Tässä kohtaa sen pitääkin olla niin, mutta valitettavasti tämä taas kokonaisuutena tarkoittaa, että monet ajatukset kuolevat kuulumattomina.

Mahdankohan minä olla pahalla päällä, sanoi ääni sisältäni, kun blogitekstin uudellenluki.

Ei kommentteja: