Tylsyys on parhaimmillaan mukavaa. Joskus - tosin harvoin - se on sitä ihan an sich. Yleinsä sillä tosin on välinearvo.
Nythän on juuri tylsää esimerkiksi siksi, että hallitusta sorvataan juuri ennakkotietojen mukaisesti. Ainoa mielenkiintoinen tieto on eilinen tv-uutishuhu, että Herra Itse, The One and Only Esko Aho voisi nousta ulkoministeriksi. Epäilen, tuskin Vanhasella on erityistä tarvetta sahata itseään ruosteisella justeerilla arkaan paikkaan.
Tylsää on myös siksi, että SM-liigan loppuotteluissa pelaavat oman erittäin subjektiivisen näkemykseni mukaan kaksi liigan tylsintä joukkuetta. Onneksi en jääkiekosta erityisemmin osaa innostua, pakollista suomalaisgeneettistä annosta lukuunottamatta.
Eilinen "pakkovalvominenkin" oli tylsää, koska peli oli tylsä. Silti se piti katsoa, kysymys oli kuitenkin kuningaslajista. Valitettavasti Ylellä kävi huono flaksi ja olivat valinneet jälkikäteen arvioiden sen huomattavasti mielenkiinnottomamman ottelun näytettäväksi. Jos joku ei tiedä, mistä otteluista oli kyse, menköön itseensä.
Ja se tylsyyden välinearvo? Se on se, että tylsyys pakottaa keksimään jotain tekemistä, joka olisi edes jollain tavalla mielenkiintoista.
2 kommenttia:
Menin itseeni, koska en tiennyt.
Huomasin odottavani palavasti Lätkän MM-kisoja. Ainoastaan leijonat kykenevät sytyttämään allekirjoittaneen urheilukiinnostuksen liekkeihin.
Ei. Ei liekkeihin. Roihuun.
Hyvä. Ei voi olla tietämättä, että nyt pelataan Mestarien liigan ratkaisuvaiheita. Periaatteessa siis maailman parasta jalkapalloa.
Lähetä kommentti