Eihän tässä nyt mistään triangelista ole kysymys, se vaan kuulosti hyvältä. Kyse on oikeasti triangulaatiosta. En tiedä onko tuota politiikan termiä suomennettu, en ainakaan ole kuullut.
On hämmentävää, että demarileiri ei ennen vaaleja huomioinut, että triangulaatio oli nimenomaan se oppi, joka Ruotsista tuotiin tuliaisiksi. Sitä kuitenkin käytettiin jo presidentinvaaleissa. Toisaalta on hämmentävää, että kokoomuksen taktiikkaa ei ole kommentoitu jälkeenpäin, ainakaan julkisesti.
Kokoomuksen kampanja on aika tyylipuhdas esimerkki triangulaatiosta. Olen enemmän vihollisesi kuin vihollisesi itse on (työ ja työelämäkysymykset), varasta tämän parhaat argumentit (lisää liksaa ja parempi hyvinvointi) ja asetu oikeisto-vasemmiston jaon ylä/ulkopuolelle (vastakkainasettelun aika on ohi). Taktiikka oli etukäteen tiedossa, mutta siihen ei osattu reagoida.
On hyvin mielenkiintoista nähdä mitä tämän jälkeen. Kyynikko toteaisi, että tähän vaalitaktiikkaan kuuluu osana vielä se ohje, että tee valtaanpäästyäsi kaikki toisin (Ruotsi). Ja kun vaalit on nyt voitettu tällä taktiikalla ja valtaapääsy hyvin todennäköistä, mikä on seuraava vaihe. Triangulaatio tuskin toimii kokoomuksen kohdalla enää seuraavissa vaaleissa?
2 kommenttia:
Itseasiassa tuota jakojen ulkopuolelle asettumista ovat harjoittaneet (menestyksellisesti) myös demaripuolueet, Englannissa New Labour ja Saksassa SPD "Die Neue Mitte", kaikkein eniten sille perustui Bill Clintonin kampanjointi USA:ssa. Poliittisestikin mentiin vastapuolen reviireille ottamalla teemoiksi mm. kovan rikollisuuden vastaisuuden ja sosiaalietuuksilla elävien patistelemisen töihin.
Vastavetoja on sitten tullut oikealta mm. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja nyt myös Suomessa. Poliittisessa keskustassa on tungosta.
Pete puhuu asiaa ja ihan oikein. Clinton se ensimmäisenä oli asialla.
Mikä helvetti muuten on poliittinen keskusta? Siellähän ei ole muuta kuin pragmatismi. Käytännöllisiä ratkaisuja käytännön tarpeisiin - paskat mistään arvoihin perustuvista visioista.
Lähetä kommentti