Energiaverotus haisee

Kai tämäkin pitää sanoa ääneen. Vihreä verouudistus ja energiaverotus haisee, siis niinkus sucks.

En minä halua, että sähkölaskuni nousee parikymmentä euroa kuukaudessa siksi, että kulutusta pitäisi hillitä ja siksi, että sitä sähköä ja lämpöä tuotetaan väärin. En ymmärrä miksi minua pitää rangaista siitä, että elän sähköintensiivisessä yhteiskunnassa ja haluan lämmittää tupaani talvellakin.

Ihan ensin pitäisi päättää, että minkälaista energiantuotantoa halutaan suosia. Jos painopiste on päästöjen vähentämisessä, niin sitten laittamaan lisää ydinmyllyjä pystyyn ja äkkiä. Jos painopiste on uusiutuvissa, niin sitten jätteenpoltot, risunkeräämiset ja kompostit kuntoon ja ripeästi. Siihen sitten päälle rangaistusverot ennen kaikkea hiilelle ja sitten öljylle ja turpeelle.

Ja rangaistusverot sinne teollisuudelle, joka sen sähkön tuottaa. Se tehoaa, ei kuluttajien rankaiseminen. En minä voi vaikuttaa siihen, että miten sähköyhtiöni energiansa tuottaa. Ja ei, en todellakaan mene mihinkään norppa/tuuli/menninkäissähkö vedätykseen.

Minusta energiapolitiikan lähtökohta pitäisi olla edullisen sähkön ja lämmön tuottaminen kuluttajille mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Ja tuottamismuotoja pitää ohjata tuottajien, ei kuluttajien kautta. Energiansäästö on enimmäkseen haihattelua muualla kuin paremmissa rakentamis- ja teknisissä ratkaisuissa.

Jaa, tässä ei vissiin ollu kaikki uudistukset. Mutta ei ne loput loppukäyttäjien rankaisutkaan kauhean kannatettavia ole.

Vihreä mopo metsään

En koskaan ole oikein arvostanut vihreiden kykyä saada politiikassa mitään aikaan. Heidän saavutuksensa perustuvat lähinnä siihen, että tehokas teemojen esiinnoasto saa muut omaksumaan niitä. Ja omaksuttuaan sitten ajamaan niitä.

Mutta tähän saakka olen arvostanut vihreitä siitä, että enimmäkseen siellä keskitytään omaan juttuun eikä käytetä aikaa muille räksyttämiseen. No, ohi on. Sekä arvostus että tämä piirre ilmeisesti.

Sinnetännemäen tämän päiväinen oksennus hesarissa oli kuvottava. Ja kummallinen. Vihreät ovat jopa ylpeilleet individualismillaan että ryhmätoiminnan puutteellaan. Ja sitten sieltä annetaan ylen lasti linjattomuudesta!

Semminkin kun Sinnetännemäen kaipaa linja on aika selkeä. Demareiden talouslinja on työllisyys. Ja sen kautta hoituu moni asia kuntoon. Mutta ehkä työministeri ei tullut sitä ajatelleeksi?

Hei, Hei Mari

Nyt saa sanoa ennakkoluuloiseksi tai muuten vaan hölmöksi, mutta jotenkin, kun uutiskuvaa katselee, niin Mari Kiviniemestä ei tule mieleen 'päämisteri'. Ei ensimmäiseksi, ei toiseksi, eikä oikein vielä sittenkään. Ei se oikein voi sukupuolestakaan olla kiinni, sillä kyllä vaikkapa Saksan Merkel huokuu olemuksellaan niin kansleria, niin kansleria. Jotenkin tuo vain on niin... eksyksissä.

Mutta ei se ollut se asia, olkoon niin pääministerittömän näköinen kuin haluaa. Tehtävistä ja niiden hoidosta tässä on kyse. Päivänä eräänä Mari K. loihi lausumaan suurinpiirtein niin, että muiden pitäisi lopettaa vaalipuheet ja hoitaa asioita. Samaan hengenvetoon hän totesi, että leikkauksiin pitää turvautua vasta viimeisenä keinona eikä nyt ole niiden aika.

En ole mikään ekonimisti tai talouden suurymmärtäjä muutenkaan, mutta jos valtion budjetti on ensi vuonna 9 miljardia euroa pakkasen puolella, niin minusta se on ongelma. Se on iso ongelma. Haluttiin valtion velkaantumisesta teoretisoida mitä tahansa, niin ei tällainen velkaantuminen hyvästä ole. Ja se jos mikä on vaalipolitiikkaa, että tehdään vaalivuodelle noin rankasti alijäämäinen talousarvio.

Kyllä nyt on leikkaustenkin aika. Radikaalienkin leikkausten aika. Maataloudesta ja puolustusmenoista pystyisi jo yksin niistämään 2 miljardia ilman, että sillä olisi valtaosan suomalaisia arkeen minkäänlaisia vaikutuksia. Kunnon kriittisellä tarkastelulla budjetista löytyisi ihmisten arjen ulkopuolelta niistettävää. Jokin tässä koko rakennelmassa mättää, jos huonot ajat iskevät heti tuollaisen loven talousarvioon.

Presidentinvaalit – Nato vaalit?

Kaiken totuuden torvi, vuolaana virtaava Kyrönjoki, ja mahtavien ideoiden isä että äiti, maalaisliiton verkko lehti Apila kertoo, että:

                      ” Presidentinvaalit ovat siis näillä näkymin Nato-vaalit.”

Aha. Todella mielenkiintoista. Olen suuresti yllättynyt, jos nämä henkilövaalit käytäisiin sellaisella teemalla kuin Nato. Ja vielä yllättyneempi siitä, että joku puolue haluaisi käydä tässä kansanäänestyksen asiasta. Ehkä maalaisliiton ajatus kulkeekin siihen suuntaan, että asettumalla Natoa vastaan on toinen porvarillinen puolue voitettavissa noissa vaaleissa.

Puolueet haluavat käydä presidentinvaalit tasan siksi, että onnistuessaan niistä voi saada valtavan buustauksen puoluekannatukselle. Epäonnistumisesta harvoin on niin paljon väliä, ellei se sitä ole ruokkimassa tappiokierrettä eteenpäin (kuten maalaisliiton kohdalla on nyt todennäköistä).

Presidentti tokikin jatkaa varmaan ulkopolitiikan johdossa. Hänelle ei silti kuulu Natojäsenyydestä päättäminen, ei yksin, eikä yhteistoiminnassa. Se valta kuuluu jatkossakin kansalle, eli eduskunnalle. Siksikin Natovaalit olisivat presidentinvaaleissa hölmöä hommaa. Tai ehkä maalaisliitto haluaa siirtää tämän osin kiusallisen kysymyksen ohi eduskuntavaalien.äydä presidentinvaalit tasan siksi, että onnistuessaan niistä voi saada valtavan buustauksen puoluekannatukselle. Epäonnistumisesta harvoin on niin paljon väliä, ellei se sitä ole ruokkimassa tappiokierrettä eteenpäin (kuten maalaisliiton kohdalla on nyt todennäköistä).

Elokuinen valitusvirsi

Kummallista. Minusta on kummallista kuinka suuret otsikot saadaan esimerkiksi tästä aiheesta sukupuolineutraali avioliittolaki. Tai yhtä kummallista on se, kuinka paljon aikaa politiikassa käytetään nyt vaikkapa provinssien lentoyhteyksien ihmettelyyn tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksista kohkaamiseen. Niin puhumattakaan tästä kotikutoisesta ”rasismin kanssa flirttailu” –keskustelusta. Listaa voisi jatkaa.

Ei siinä mitään. Tärkeitä ovat asiat ja jopa periaatteellisia. Mutta yksi juttu niille on yhteistä: lillukanvarsia. Niitä pikkujuttuja joita (suomalaisessa) politiikassa hoidetaan vasurilla – tai pitäisi hoitaa vasurilla.

Tässä kohtaa menee yleensä jollain se Soininkin mainostama kikherne nenään. Todettakoon nyt, että sanonta ei kuitenkaan ole tuon retoriikkalingon keksimä, vaan vanhasta herne nenästä tuunattu sanonta on ainakin meikäläisen lähipiirissä elänyt jo viitisentoista vuotta, todennäköisesti siis muuallakin.

Mutta minusta katsoen on niin, että niin kauan kuin meillä on nälkäisiä lapsia, pahoinpideltyjä naisia ja miehiä, tappoja, sosiaalista eriarvoisuutta, työttömyyttä ja niin edelleen täällä kotomaassa. Ja nälkää, sotaa ja murhia kansainvälisesti, niin ei pitäisi olla varaa tehdä noista lillukanvarsista kauhean isoa numeroa. Olisi asioitakin.

Mutta ehkä sitä tässä vanhetessaan junttiutuu. Tai sitä tällainen ”tuosta poikki ja pinoon” – tyyppinen ihminen, ei oikein ole aina yhteen sopiva tämän nykyisen mielikuvapolitiikan kanssa. Siis sen, jonka periaate kuuluu: Ei ole tärkeää mitä tehdään, vaan miltä se näyttää. Ennen mielikuvapolitiikkaakin sentään tehtiin toisella ajatuksella, siis sillä, että tärkeää on, että se mitä tehdään, ei näytä sille mitä tehdään